Lue keskustelun säännöt.
Irtosanoutuminen; kumpi on parempi " syy?"
19.12.2006 |
Mun on pakko irtisanoutua työstäni jonka aloitin syksyllä siitä yksinkertaisesta syystä, että se sisältää liikaa myöhäisiä työvuoroja. 3-vuotias lapseni reagoi erittäin voimakkaasti ja negatiivisesti tähän, vaikka on kotona isänsä kanssa. Olen koko syksyn luottanut ja uskonut siihen, että tottakai hän tottuu ja tilanne paranee, mutta ei vain siltä näytä. Viimeinen niitti oli tänään kun puhui päiväkodin henkilökunnan kanssa, joka sanoi suoraan, että lapsi on kuin toinen lapsi päiväkodissakin, vihainen, kiukkuinen, itkee, on ahdistunut ja hänestä selvästi näkee, että asiat eivät ole hyvin. Oppi kesällä kuivaksi, mutta nyt on taas pari kuukautta pissannut housunsa, vaippaa on pakko käyttää taas koko ajan. Änkyttää pahasti, nukkuu huonosti, ja kiukuttelee kotonakin koko ajan. Ei tästä tule nyt mitään tällä erää, aion irtisanoutua työstäni. Mietin vain, että mikä on paras syy irtisanoutua: sanoa suoraan työnantajalle mikä on tilanne (ja saada taas kokea, vaikkei suoraansanottuna, miten epäluotettavia työntekijöitä pienten lasten äidit ovat) vai sanoutua irti muista syistä tai oikeastaan mitään syytä sanomatta. MItä te tekisitte?
Kommentit (11)
Lapsellasi on vain uhmaiän kiukuttelua. Ei se sillä parane, että jäät kotiin.
Kyllä lapsi oman isänsä kanssa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni joutui tekemään saman vaikka tyttö oli jo 5v. Kävivät lääkärissäkin, jossa tk-lääkäri määräsi tytölle vahvoja rauhoittavia lääkkeitä, onneksi apteekissa kertoivat mitä lääkkeet olivat ja perhe teki toisen ratkaisun.
Voithan sanoa että kotona on tilanne sellainen, että sun täytyy olla illat sielä. Ei sun tarvitse välttämättä kaikkea selittää!
Mutta pisti mietityttämään, kun minulla olisi ehkä tässä mahdollisuus päästä töihin, missä mahdollisesti tekisin koko ajan iltavuoroa. Lasten isäkin tekee joka toinen vk iltaa. Mietityttää kovasti asia lasten kannalta ja nyt varsinkin kun kerroit miten teillä on lapsi reagoinut... Hyvä työpaikka muuten olisi.
Sori vaan, mutta niinkauan kuin taloudellisesti SUINKIN on mahdollista selvitä, tavalla tai toisella vaikka köyhää tuleekin, niin mä ainakin laitan lapseni hyvinvoinnin etusijalle. Hieno homma, jos sun lapsesi sopeutuu tuollaiseen, mutta meillä tätä on jatkunut nyt jo kuukausikausia, kyse ei todellakaan ole mistään uhmaiän kiukuttelusta. Jos et itse erota uhmaiän kiukuttelua todellisesta pienen ihmisen hädästä, niin se on sun (tai oikeastaan lapsesi) ongelma, minä kyllä erotan, ja toiseksi en ole niin itsekäs tai itserakas, etten pystyisi ottamaan todesta kahden ammattilaisen lausuntoa päiväkodista. ap
Vierailija:
Lapsellasi on vain uhmaiän kiukuttelua. Ei se sillä parane, että jäät kotiin.
Kyllä lapsi oman isänsä kanssa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet ap oikean ratkaisun jäädessäsi pois työstä!
Lapset ovat erilaisia, toisilla äitiin kiinnittymisen kausi kestää pidempään ja niin se vain on, vaikkei yhteiskunta ja työelämä siihen sopeudukaan, että pienelle lapselle on kamala paikka jos hänen todellista hätäänsä ei oteta tosissaan. Tämän vahvistaa joka ainoa kasvatuspsykologi ja lastenpsykiatri. Vuoden päästä tilanne on varmasti toinen, joten iltatöistä luopuminen on varmasti hyvä ratkaisu tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesi on päivän päiväkodissa ja illan isän kanssa. Sinä olet illan töissä?
Näkeekö lapsesi äitiä ollenkaan? Silloin ehkä jättäisin työn pois!
Jos lapsi olisi koko päivän ensin kanssasi ja vain siirtymä ajan (pari tuntia) ulkopuolisen hoidossa ei hän ehkä reagoisi niin voimakkaasti!
Lapsen ja isän välit ovat aivan ok, ovat aina olleet eikä siinä sen kummempaa, mutta tilanne ei vaan toimi eikä parane, päinvastoin. Tätä on kuten sanottua jatkunut nyt jo kuukausikausia, ja pahemmaksi menee. Silloin kun olen kotona, niin en voi mennä alakertaan suihkuun ilman, että lapsi ahdistuu ja haluaa tulla perässä, kaupassa käyminen tai lenkille lähtö tietää aina aivan mieletöntä itku-ja raivokohtausta. Lastenpedagogi vertasi lapsemme käytöstä adoptiolasten hylkäämispelkoreaktioihin :-(( Jotkut lapset kuulemma vain ovat tuollaisia, äidistä irrottautuminen kestää kauemman, ja kyllä se nyt niin vain on, että ainakaan minä en pysty kuukaudesta toiseen " rääkkäämään" lastani. Jos joku pystyisi ja haluaisi vastaavassa tilanteessa, niin ihan ok, omapa on ratkaisunne, mutta mun mielestä lapsen saanti tarkoittaa myös sitä, että lapsesta on otettava vastuu ja huolehdittava muutenkin kuin materian puolelta senkin jälkeen, kun hän on vauvaiän ohi.
No joka tapauksessa, minä olen päätökseni tehnyt, mutta mietinkin että mitä sanon työnantajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mulla on lähes enimmäkseen vuoroja tyyliin 11-19 tai 12-20, jolloin aikaa jää aika vähän aamupäivästä, ja illalla kun ehdin kotiin niin lapsi nukkuu jo. Vuoroissa ei myöskään ole mitään logiikkaa tai säännömukaisuutta, joten tilanne on aina hyvin vaihteleva, ja ehkä se on nimenomaan tämä, joka ahdistaa lasta hirveästi. ap
Toisaalta, jos työnantaja ei ymmärrä todellisia syitäsi, niin tuskin haluaisit sellaisen yrityksen palveluksessa ollakaan?