Lue keskustelun säännöt.
Haittaako jos juttelee vauvalle ihan tavallisella äänellä?
04.05.2015 |
En vaan osaa kujerrella niinkuin muut äidit perhekerhoissa tms, olen aika juro luonteeltani enkä vaan veny tuollaiseen roolisuoritukseen. Tunnen usein itseni jotenkin huonoksi äidiksi tämän vuoksi, vaikka vauva 10 kk on kyllä ihan normaalisti kehittynyt, todella sosiaalinen, touhukas ja puhelias ja etenkin vieraille varsinainen hymytyttö (äidille sitten näyttää niitä negatiivisempiakin tunteita).
Vauva on kyllä rakas mutta mulle on luontevampaa osoittaa se hellyydellä ja pusuttelemalla kuin lepertelemällä, sylissä viihtyykin hyvin ja nukkuukin mun kainalossa, usein edelleen kulkee kantoliinassa kun teen kotitöitä. Yritän puhua lapselle suht paljon kun ollaan enimmäkseen kaksin kotona että kuulisi edes jotain puhetta, luen kirjoja ja runoja, mutta ihan sillälailla tavallisesti kuin aikuisille puhutaan. En oikein osaa hullutellakaan. Vastailen kyllä vauvan hymyihin jne. ja välillä vähän pomputtelen tai leikin piilosta tms. mutta ilveily tai hassu ääntely on mulle jotenkin tosi vaikeaa vaikka vauva on ihan liekeissä kun vaikka setänsä ilmeilee hänelle. Jotenkin tuntuu että nykyään kauheasti korostetaan miten hyvä vanhempi on sellainen rento ja vapautunut hauskuuttaja joka saa vaikka riehuttaakin lapsia ja tämmöisiä jäykempiä ja totisempia tyyppejä arvostellaan lastenkirjoista lähtien tylsiksi niuhoiksi (mitä varmasti osittain olenkin, mutta kai mun silti pitäisi päästä näistä huonommuudentunteistani koska kaikki ihmiset nyt vaan eivät ole samanlaisia). En tiedä, kokeeko kukaan muu tällaista ongelmaksi vai eivätkö munlaiset luonteeltaan sisäänpäinkääntyneemmät ja totisemmat naiset yleensä sitten hanki lapsia?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 08:21"]
Olenkin aina ihmetellyt, miksi esim. Pikku Kakkonen on yhtä lässytystä ja lepertelyä.
[/quote]
Koska se ei ole aikuisten ohjelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en lässyttänyt ja leperrellyt mitään "oijoi, varoppas nyt ettei pikkuset sommulit vaan pala, poppaa poppaa" juttuja mutta olihan se äänenpaino lempeämpi. Ja mitä puheenkehitykseen tulee, niin meillä on kaksikielinen perhe ja silti neuvolassa kommentoitiin että lapsi oppi tavallista nopeammin puhumaan. Ei siis ainakaan meidän tapsuksessa vaikuttanut negatiivisesti.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 08:26"][quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 08:21"]
Olenkin aina ihmetellyt, miksi esim. Pikku Kakkonen on yhtä lässytystä ja lepertelyä.
[/quote]
Koska se ei ole aikuisten ohjelma.
[/quote]
Mä muuten lapsena inhosin lastenohjelmien lässyttäjiä.
On se surullista, kun itsetuntoa ei voi ostaa apteekista, eikä muualtakaan. Vielä surullisempaa on se, että tunnet itsesi huonoksi äidiksi, vaikka lapsesi on vasta 10 kuukautta.
Pahin on nimittäin vasta edessä, reilun vuosikymmenen päässä. Ennen sitä on jo välivaiheena lapsesi uhmaikä. Murrosikäisen kanssa ihan jokainen vanhempi on huono ja epäonnistunut. Jos lapsi ei käytöksellään osoita sitä tässä vaiheessa, sitä pahempi! Silloin vanhempi on epäonnistunut lapsensa kasvattamisessa itsenäiseksi yksilöksi.
Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: millä tavalla lässyttäminen on jotenkin parempi puhetapa ja miksi lässyttävä äiti olisi normaalisti puhuvaa parempi äiti lapselleen?
Terveisin äiti, joka inhosi lässytystä, mutta oli "huono äiti" monilla muilla tavoilla. Lapset ovat kuitenkin varttuneet kunnon kansalaisiksi. Neuvolassa kysyttiin jossakin vaiheessa, puhuuko 3-sanaisia lauseita. Oli puhunut jo paljon aikaisemmin, eli 1,5-vuotiaana. Ja kerhoissa kehuivat, että "kyllä huomaa että näille on luettu paljon". Paljon ? - siis yhtä ja samaa 8-sivuista kuvakirjaa luettiin illasta toiseen, kyllästymiseen asti. Jos olisin lässyttänyt, oli lapseni varmaan jossakin vaiheessa huomauttanut "äiti, puhu sinäkin kunnolla!"
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 17:53"]
Mä oon ainakin ollut siinä luulossa, että lapsi oppii puhumaan nopeammin, jos sille puhuu normaalisti. Tuskinpa siitä ainakaan haittaa on :D
[/quote]
Niin minäkin, ja todisteena siitä ovat olleet ovat erittäin hyväpuheiset lapseni. Ei ole lässytetty eikä edes laulettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 08:45"]
Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: millä tavalla lässyttäminen on jotenkin parempi puhetapa ja miksi lässyttävä äiti olisi normaalisti puhuvaa parempi äiti lapselleen?
[/quote]
Vauva reagoi paremmin niihin äänenpainoihin, joita hoivakielessä yleensä esiintyy. Lisäksi yksinkertaiset rakenteet ja tietyt konventiot (esim. yksikön kolmannen persoonan käyttö ensimmäisen ja toisen sijaan - "äiti", "lapsen nimi" vs. "minä", "sinä") tukevat lapsen varhaista kielenkehitystä. Tästä on olemassa ihan tieteellistä tutkimusta, googlaa esim. hoivakieli. Hoivakielen käyttäminen on suurimmalle osalle ihmisistä ihan luontainen, vaistonvarainen juttu.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 07:02"]
En lässyttänyt vaan puhuin paljon ja ihan tavallisista asioista. Vauvalle ei juurikaan edes laulettu, saati mitään loruja ja leikkejä. Nyt 1v 10 kk ja puhuu toistasataa sanaa ja ymmärtää vielä enemmän. Eli ei ole haitannut puheen kehitystä.
[/quote]
Olisin voinut kirjoittaa täsmälleen samoin noin 23 vuotta sitten. Hyväpuheinen tuo on vieläkin. Oli yllättänyt sekä itsensä että muut vieraat pitämällä ex-tempore-puheen isoissa juhlissa.
Kyllä vauvoille puhutaan eri äänensävyllä kuin anopille, esimiehelle tai työkaverille, mutta kyllä se silti on "normaalia" puhetta eikä tarvitse olla lässytystä. Vielä hullummalta "hoivakieli" kuulostaa vanhainkodissa, jossa hoitajat voivat puhutella asukkaita me-muodossa tyyliin "meille pitäisi nyt vaihtaa vaippa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, huonommuudentunne ei auta yhtään. Arvosta itseäsi sellaisena äitinä kuin olet! Täydellinen ei voi olla kukaan, sen tavoittelukin on lapsen kannalta älytöntä. JOkainen on oma persoonansa, niin äiti kuin lapsi ja elämäntilanteet erilaisia. JOten kukaan ei voi koskaan edes tietää mikä se optimaalinen äitiys on. Itse olen pitänyt tuota "lässytystä" tärkeänä, mutta varmaa on, ettei ap lapsesi siitä kärsi, ettet lässytä, kunhan hän saa hoivaa ja turvaa ja rakkautta. Sun tavallasi. Se miksi itse pidin tuollaista lepertelyä tärkeänä, on ihan se, että lapsi tosiaan on silloin "liekeissä", eli se stimuloi lapsen tunne-elämää. Ja mitä ilmeikkäämmin lapselle on puhuttu, sen ilmeikkäämmäksi hän itsekin tulee. Mutta katsaus suomalaisuuteen- ei se ilmeikkyys täällä kovin suuressa arvossa ole ollut.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 17:53"]
Mä oon ainakin ollut siinä luulossa, että lapsi oppii puhumaan nopeammin, jos sille puhuu normaalisti. Tuskinpa siitä ainakaan haittaa on :D
[/quote]
Niin minäkin, ja todisteena siitä ovat olleet ovat erittäin hyväpuheiset lapseni. Ei ole lässytetty eikä edes laulettu.
[/quote]
Hyväpuheisuushan se onkin ihmisen mitta :D Monipuolisuus vanhempien ilmaisussa auttaa lastakin kehittymään monipuoliseksi. Lisää luovuutta ja tunne-elämän taitojha. Mut selvästi ne eivät ole arvostettuja ominaisuuksia hyväpuheisessa perheessänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidinvaisto on huono mutta silti sillä rehvastellaan. Että minä se olen parempi kuin te lapsillenne lässyttäjät.
Just luin tästä aiheesta lehtiartikkelin. Siinä todettiin jotenkin sillai että ihan pienikin vauva osaa tulkita sen lepertelyn siten, että tässä nyt häneen otetaan kontaktia ja hänet huomataan (toisin kuin normaalin puheen kohteena voi olla kuka vain).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle se lepertely tulee luonnostaasn eikä ole mitä tekojuttua. Eiköhän jokainen positiivinen kontakti lapselle ole hyväksi. Tarkoitan tavallista keskustelua ja lepertelyä yms.
En muista kovasti leperrelleeni, mutta lapsille pitää puhua, lukea, laulaa. Toistaa ja nimetä asioita!
Mun mielestä vauvapuhetta on sekin, että sanoo "onpa uuni kuuma, hui, siihen ei pidä koskea" ja lässytystä taas "uuni poppa, tulee pipi jos koskee". Tunnereaktiot voi vetää vähän yli, siis sellaisissa tapauksissa missä pitää olla varovainen: "mennään tästä tien yli, pitää katsoa tuleeko autoja... tuleeko sieltä? Entäs toisesta suunnasta?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 08:50"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 08:45"]Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: millä tavalla lässyttäminen on jotenkin parempi puhetapa ja miksi lässyttävä äiti olisi normaalisti puhuvaa parempi äiti lapselleen?[/quote]Vauva reagoi paremmin niihin äänenpainoihin, joita hoivakielessä yleensä esiintyy. Lisäksi yksinkertaiset rakenteet ja tietyt konventiot (esim. yksikön kolmannen persoonan käyttö ensimmäisen ja toisen sijaan - "äiti", "lapsen nimi" vs. "minä", "sinä") tukevat lapsen varhaista kielenkehitystä. Tästä on olemassa ihan tieteellistä tutkimusta, googlaa esim. hoivakieli. Hoivakielen käyttäminen on suurimmalle osalle ihmisistä ihan luontainen, vaistonvarainen juttu.
[/quote]
Siis reagoi äänenpainoihin , eli samahan se on kaikilla muillakin, että äänenpainosta voi päätellä, ketä puhutellaan. Mutta miten selität sen, että lapsen kielitajua ja puheenkehitystä pitäisi sekoittaa lässytyssanoilla, kun lapselle varmaan sanat 'poppaa' ja 'polttaa' ovat varmaan aivan yhtä helposti ymmärrettävissä? Sen ymmärrän, että käsitteet minä, sinä ja hän ovat epämääräisempiä, koska vaihtuvat eri tilanteissa kun sen sijaan äiti, isä, vauva on täsmällisiä ja tiettyä yksilöä merkitseviä, siis ainakin sille vauvalle.
Minun puolestani saatte vaikka keksiä oman kielen vauvaanne puhutellessa, mutta ei se tee äitiä yhtään huonommaksi, että puhuu kunnolla. Mistäpä luulette tulleen käsitteen "äidinkieli"?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:02"]
Just luin tästä aiheesta lehtiartikkelin. Siinä todettiin jotenkin sillai että ihan pienikin vauva osaa tulkita sen lepertelyn siten, että tässä nyt häneen otetaan kontaktia ja hänet huomataan (toisin kuin normaalin puheen kohteena voi olla kuka vain).
[/quote]
No. JOkainen tavallaan. Ja onhan selvää että lapsi jolle puhutaan ilmeikkäästi, lauletaan, luetaan, hymyillään, saa paljon monipuolisemmat kasvun eväät kuin lapsi jolle näin ei tehdä. Samoin musiikin kanssa tekemisissä olevien lasten aivot kehittyvät monin tavoin paremmin kuin lasten joiden elämään musiikki ei kuulu jne. Ja tämä kehitys koskee myös sitä älyllistä puolta, ei vain luovuutta. Mutta johan tuossa vaalien tiimoilta huomasi, että tämä maa on täynnä ihmisiä joilla ei ole tästä aihepiiristä mitään käsitystä, ts heiltä puuttuu herkkyys ymmärtää mitään muuta kuin se peruselämisen ja perustarpeiden taso. Tuskin he lapsilleenkaan muuta sitten älyävät antaa. Ja se vaan tarkoittaa sitä, että keskeinen osa suomalaisuutta on epäherkkyys ja junttimaisuus. Kun vaikka ihminen itse ei ymmärtäisikään, niin ihminen on monitasoinen, herkkävireinen olento, jolla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Ja sen näkee- nimeltä ketään mainitsematta-ulospäinkin näistä joistakin herroista, että koko keho (ja sen myötä tod. näk mielikin) on ihan jumissa. Ei siinä paljoa värähtele. Mutta siis yksinkertaisimmillaan näin. MIkä sitten on parempi elämä; saada kiksinsä kaljasta, makkarasta ja vehnäpullasta vai luovuuden ilosta ja kommunikoinnista toisten kanssa, riippuu varmaan ihmisestä. Itse kuulun tuohon lepertelijäkastiin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 17:53"]
Mä oon ainakin ollut siinä luulossa, että lapsi oppii puhumaan nopeammin, jos sille puhuu normaalisti. Tuskinpa siitä ainakaan haittaa on :D
[/quote]
Niin minäkin, ja todisteena siitä ovat olleet ovat erittäin hyväpuheiset lapseni. Ei ole lässytetty eikä edes laulettu.
[/quote]
Hyväpuheisuushan se onkin ihmisen mitta :D Monipuolisuus vanhempien ilmaisussa auttaa lastakin kehittymään monipuoliseksi. Lisää luovuutta ja tunne-elämän taitojha. Mut selvästi ne eivät ole arvostettuja ominaisuuksia hyväpuheisessa perheessänne.
[/quote]
Onko minun ymmärryksessäni ja lukutaidossani vikaa, kun en nyt oikein saanut selvää, mitä sinä yritit sanoa? Millä tavalla hyväpuheisuuden arvostaminen vähentäisi luovuutta ja tunne-elämän taitoja? Tarkoitatko, että lässytys olisi "monipuolista ilmaisua", joka auttaisi lastakin kehittymään monipuoliseksi, mutta tavallinen puhekieli ei olisi?
Rehellisesti sanoen minusta on vaikea tunne-elämän taitoja arvostaa siinä tapauksessa, että ei ole kykyä ilmaista niitä, ei sanallisesti eikä muutenkaan. Luovuudesta ei tässä perheessä ole puutetta, vaikka varsinaisia taiteilijoita ei ollakaan. Mutta siihen lienee syynä enemmän perintötekijät eikä sen luovempia olisi tullut lässyttämälläkään.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 17:53"]
Mä oon ainakin ollut siinä luulossa, että lapsi oppii puhumaan nopeammin, jos sille puhuu normaalisti. Tuskinpa siitä ainakaan haittaa on :D
[/quote]
Niin minäkin, ja todisteena siitä ovat olleet ovat erittäin hyväpuheiset lapseni. Ei ole lässytetty eikä edes laulettu.
[/quote]
Hyväpuheisuushan se onkin ihmisen mitta :D Monipuolisuus vanhempien ilmaisussa auttaa lastakin kehittymään monipuoliseksi. Lisää luovuutta ja tunne-elämän taitojha. Mut selvästi ne eivät ole arvostettuja ominaisuuksia hyväpuheisessa perheessänne.
[/quote]
Onko minun ymmärryksessäni ja lukutaidossani vikaa, kun en nyt oikein saanut selvää, mitä sinä yritit sanoa? Millä tavalla hyväpuheisuuden arvostaminen vähentäisi luovuutta ja tunne-elämän taitoja? Tarkoitatko, että lässytys olisi "monipuolista ilmaisua", joka auttaisi lastakin kehittymään monipuoliseksi, mutta tavallinen puhekieli ei olisi?
Rehellisesti sanoen minusta on vaikea tunne-elämän taitoja arvostaa siinä tapauksessa, että ei ole kykyä ilmaista niitä, ei sanallisesti eikä muutenkaan. Luovuudesta ei tässä perheessä ole puutetta, vaikka varsinaisia taiteilijoita ei ollakaan. Mutta siihen lienee syynä enemmän perintötekijät eikä sen luovempia olisi tullut lässyttämälläkään.
[/quote]
ÄLä nyt hermostu. Nauratti vain tuo termi hyväpuheisuus. Ja se, mitä se mahtaakaan pitää sisällään :D
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:01"]
Äidinvaisto on huono mutta silti sillä rehvastellaan. Että minä se olen parempi kuin te lapsillenne lässyttäjät.
[/quote]
Täh? Entä sitten isä, joka lässyttää, onko se osoitus äidinvaistosta? Vai onko tässä nyt väitetty, että vain lässytys on osoitus "oikeasta" äidinvaistosta - mitä aloittaja epäilikin?
Tässä on kuitenkin jo yksi jos toinenkin vakuuttanut aloittajalle, että ihan hyvää elämää nekin lapset elävät, joille ei lässytä kukaan. Eli et ole yhtään sen huonompi äiti kuin lässyttäjät, jotka eivät ole yhtään huonompia kuin tavallisesti puhuvat äidit.
No minä en ole koskaan lässyttänyt, lapseni on nyt 2,5-vuotias. En vain osaa, en ole muutenkaan mikään tunteellinen ihminen ja kaikki "voi äitin kullanmuru mössykkämussukka tule tänne" kuulostaa lähinnä absurdilta minun suustani. Mulla on ollut hirveästi työstettävää että osaisin hyväksyä oman tapani olla äiti, en osannut vauvallekaan leperrellä...
Olenkin aina ihmetellyt, miksi esim. Pikku Kakkonen on yhtä lässytystä ja lepertelyä.