Lue keskustelun säännöt.
Haittaako jos juttelee vauvalle ihan tavallisella äänellä?
04.05.2015 |
En vaan osaa kujerrella niinkuin muut äidit perhekerhoissa tms, olen aika juro luonteeltani enkä vaan veny tuollaiseen roolisuoritukseen. Tunnen usein itseni jotenkin huonoksi äidiksi tämän vuoksi, vaikka vauva 10 kk on kyllä ihan normaalisti kehittynyt, todella sosiaalinen, touhukas ja puhelias ja etenkin vieraille varsinainen hymytyttö (äidille sitten näyttää niitä negatiivisempiakin tunteita).
Vauva on kyllä rakas mutta mulle on luontevampaa osoittaa se hellyydellä ja pusuttelemalla kuin lepertelemällä, sylissä viihtyykin hyvin ja nukkuukin mun kainalossa, usein edelleen kulkee kantoliinassa kun teen kotitöitä. Yritän puhua lapselle suht paljon kun ollaan enimmäkseen kaksin kotona että kuulisi edes jotain puhetta, luen kirjoja ja runoja, mutta ihan sillälailla tavallisesti kuin aikuisille puhutaan. En oikein osaa hullutellakaan. Vastailen kyllä vauvan hymyihin jne. ja välillä vähän pomputtelen tai leikin piilosta tms. mutta ilveily tai hassu ääntely on mulle jotenkin tosi vaikeaa vaikka vauva on ihan liekeissä kun vaikka setänsä ilmeilee hänelle. Jotenkin tuntuu että nykyään kauheasti korostetaan miten hyvä vanhempi on sellainen rento ja vapautunut hauskuuttaja joka saa vaikka riehuttaakin lapsia ja tämmöisiä jäykempiä ja totisempia tyyppejä arvostellaan lastenkirjoista lähtien tylsiksi niuhoiksi (mitä varmasti osittain olenkin, mutta kai mun silti pitäisi päästä näistä huonommuudentunteistani koska kaikki ihmiset nyt vaan eivät ole samanlaisia). En tiedä, kokeeko kukaan muu tällaista ongelmaksi vai eivätkö munlaiset luonteeltaan sisäänpäinkääntyneemmät ja totisemmat naiset yleensä sitten hanki lapsia?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:21"]
ÄLä nyt hermostu. Nauratti vain tuo termi hyväpuheisuus. Ja se, mitä se mahtaakaan pitää sisällään :D
[/quote]
Kivaa kun jollakin on hauskaa. Tarkennan termiä hyväpuheisuus: uskaltaa sanoa sanottavansa, niin läheiselle kahden kesken kuin siinä suuressa salissa, jossa on satoja vieraita kuulijoita. Osaa ja uskaltaa ilmaista itseään ja tunteitaan (myös) sanallisesti. Selvennän vielä, mitä se EI tarkoita: puhetta ei tule kuin koneesta eikä se ole pelkkää höpinää, ja osataan olla myös hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 17:53"]
Mä oon ainakin ollut siinä luulossa, että lapsi oppii puhumaan nopeammin, jos sille puhuu normaalisti. Tuskinpa siitä ainakaan haittaa on :D
[/quote]
Tutkimusten mukaan asia on päinvastoin eli se lepertely edistää puheen oppimista ja kielellistä kehitystä. Linkki artikkeliin täällä jo olikin: http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/lepertely_kannattaa
Ero on merkittävä eli lepertely kannattaa :)
Mitä pidetään lässytyksenä? Mielestäni äänensävyjen ja painotuksien muutokset on ok, en pidä sitä lässytyksenä mutta nämä "titten kutitetaan tinun pikkuvalpaita" tyyliset lässytykset on niin korviinpistävää, mielestäni jos henkilöllä ei ole puhevikaa tai mielenvikaa hän osaa puhua lapselle normaalisti. Antakaa vaan alapeukkua "lättyttäjät" ;-)
Mistö sitten johtuu, että puheterapiaan on pitkän pitkät jonot? Liiasta lässytyksestä vai lässytyksen puutteesta?
Vauvan kannalta on hienoa jos hänen vanhempansa kykenevät sekä puhumaan toisten aikuisten kanssa "noprmaaliin" puhetyyliin, sekä se, että aikuisella on "normaaleja " aikuissuhteita. Vauvan kannalta on hienoa sekin, että hänen vanhempansa kykenevät laulamaan, leikkimään, hulluttelemaan, lässyttämään, eläytymään lapsen tunteisiin ja heittäytymään siihen pienen ihmisen maailmaan itsensä unohtaen. Nauttimaan ja iloitsemaan vauvastaan ja yhdessä vauvan kanssa. Vauva on huikea paketti mahdollisuuksia, josta esiin ja vauvan omaan käyttöön päätyvät pääasiassa ne olemisen tavat, jotka vanhempi tulkitsee nähdyksi ja hyväksi. MItä enemmän vauvan kanssa hulluttelee ja lässyttää, sen enemmän vauvan elämässä on riemua. JOka taas kehittää vaikka mitä ominaisuuksia. Mutta en nyt hermostuisi siltikään siitä,. jos ei tähän kykene. Maailma on täynnä lapsia joiden elämä on pelkkää eloonjäämiskamppailua. Se, että saa elämästä vähän vakavamman kuvan ei ole varsinaisesti luettavissa tragediaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:39"]
Mistö sitten johtuu, että puheterapiaan on pitkän pitkät jonot? Liiasta lässytyksestä vai lässytyksen puutteesta?
[/quote]
Eiköhän kyseessä ole lässytyksen puute.
Eikai se haittaa? Mulla se lepertely ja hauskuuttaminen tulee luonnostaan, ei sitä tarvitse erikseen vääntää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:00"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 08:49"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 17:53"]
Mä oon ainakin ollut siinä luulossa, että lapsi oppii puhumaan nopeammin, jos sille puhuu normaalisti. Tuskinpa siitä ainakaan haittaa on :D
[/quote]
Niin minäkin, ja todisteena siitä ovat olleet ovat erittäin hyväpuheiset lapseni. Ei ole lässytetty eikä edes laulettu.
[/quote]
Hyväpuheisuushan se onkin ihmisen mitta :D Monipuolisuus vanhempien ilmaisussa auttaa lastakin kehittymään monipuoliseksi. Lisää luovuutta ja tunne-elämän taitojha. Mut selvästi ne eivät ole arvostettuja ominaisuuksia hyväpuheisessa perheessänne.
[/quote]
Onko minun ymmärryksessäni ja lukutaidossani vikaa, kun en nyt oikein saanut selvää, mitä sinä yritit sanoa? Millä tavalla hyväpuheisuuden arvostaminen vähentäisi luovuutta ja tunne-elämän taitoja? Tarkoitatko, että lässytys olisi "monipuolista ilmaisua", joka auttaisi lastakin kehittymään monipuoliseksi, mutta tavallinen puhekieli ei olisi?
Rehellisesti sanoen minusta on vaikea tunne-elämän taitoja arvostaa siinä tapauksessa, että ei ole kykyä ilmaista niitä, ei sanallisesti eikä muutenkaan. Luovuudesta ei tässä perheessä ole puutetta, vaikka varsinaisia taiteilijoita ei ollakaan. Mutta siihen lienee syynä enemmän perintötekijät eikä sen luovempia olisi tullut lässyttämälläkään.
[/quote]
ÄLä nyt hermostu. Nauratti vain tuo termi hyväpuheisuus. Ja se, mitä se mahtaakaan pitää sisällään :D
[/quote]
Sen että 23-vuotias oli yllättäen pitänyt maljapuheen juhlissa :DDDDDDDDDDD. Ja tämän on kyseisessä perheessä vuosisadan tapaus. On tainnut jäädä lepertely puuttumaan aika pitkässä ketjussa.
Jaa, itse olen tällainen karu ämmä mutta lepertely tuli ihan luonnostaan, ei tarvinnut teeskennellä tai väkisin yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus jutusta:
"Kahden vuoden iässä tutkittiin samojen lasten sanavaraston koko. Ne, joiden kanssa oli käyty eniten vauvankielisiä keskusteluja, hallitsivat keskimäärin 433 sanaa. Ne joiden kanssa oli leperrelty vähiten, tunnistivat keskimäärin 169 sanaa. Yhteys säilyi perheen sosioekonomisesta asemasta riippumatta."
Lepertely teho lienee osaksi siinäkin että tuleehan siitä massaa puheeseen väistämättä. Ei kukaan toista arkipuhesävyyn samaa asiaa kuin kerran, sen sijaan lepertelemällä voi mistä tahansa yksinkertaisesta asiasta esittää minuutteja kestävän monologin.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 17:51"]Pieni vauva reagoi herkemmin korkeisiin ääniin ja siksi yleensä aikuisille tulee luonnostaan se että vauvoille puhutaan erilaisella äänellä kuin aikuisille. Ei siitä varmasti kuitenkaan mitää haittaa ole ettet lepertele. Mutta kuten sanoit huomanneesi niin lapsi kiinnostuu ja ilahtuu enemmän setänsä äänestä kuin aikuisille tarkoitetusta matalasta.
[/quote]
Meidän vauva pelästyy lähes aina korkeaäänisiä naisia ja naureskelee kun miehet (matalaääniset) juttelee hänelle. Meillä varmaan opittu juttu kun hänelle ei koskaan ole leperrelty.
T. Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 17:51"]
Mulla on 11-vuotias normaalilta vaikuttava ei-lässytetty lapsi. Lauloin kyllä, jos se on asiassa ratkaisevaa.
[/quote]
Oho, alapeukku tuli vahingossa tähän.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 17:51"]Pieni vauva reagoi herkemmin korkeisiin ääniin ja siksi yleensä aikuisille tulee luonnostaan se että vauvoille puhutaan erilaisella äänellä kuin aikuisille. Ei siitä varmasti kuitenkaan mitää haittaa ole ettet lepertele. Mutta kuten sanoit huomanneesi niin lapsi kiinnostuu ja ilahtuu enemmän setänsä äänestä kuin aikuisille tarkoitetusta matalasta. [/quote] Meidän vauva pelästyy lähes aina korkeaäänisiä naisia ja naureskelee kun miehet (matalaääniset) juttelee hänelle. Meillä varmaan opittu juttu kun hänelle ei koskaan ole leperrelty. T. Ei ap
[/quote]
No kaikenlaisia vaivoja sitä lapselle aiheutetaankin suomalaisella juroudella.... Täysin turhaan joutuu tässäkin pelkäämään ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:02"]
Just luin tästä aiheesta lehtiartikkelin. Siinä todettiin jotenkin sillai että ihan pienikin vauva osaa tulkita sen lepertelyn siten, että tässä nyt häneen otetaan kontaktia ja hänet huomataan (toisin kuin normaalin puheen kohteena voi olla kuka vain).
[/quote]
No. JOkainen tavallaan. Ja onhan selvää että lapsi jolle puhutaan ilmeikkäästi, lauletaan, luetaan, hymyillään, saa paljon monipuolisemmat kasvun eväät kuin lapsi jolle näin ei tehdä. Samoin musiikin kanssa tekemisissä olevien lasten aivot kehittyvät monin tavoin paremmin kuin lasten joiden elämään musiikki ei kuulu jne. Ja tämä kehitys koskee myös sitä älyllistä puolta, ei vain luovuutta. Mutta johan tuossa vaalien tiimoilta huomasi, että tämä maa on täynnä ihmisiä joilla ei ole tästä aihepiiristä mitään käsitystä, ts heiltä puuttuu herkkyys ymmärtää mitään muuta kuin se peruselämisen ja perustarpeiden taso. Tuskin he lapsilleenkaan muuta sitten älyävät antaa. Ja se vaan tarkoittaa sitä, että keskeinen osa suomalaisuutta on epäherkkyys ja junttimaisuus. Kun vaikka ihminen itse ei ymmärtäisikään, niin ihminen on monitasoinen, herkkävireinen olento, jolla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Ja sen näkee- nimeltä ketään mainitsematta-ulospäinkin näistä joistakin herroista, että koko keho (ja sen myötä tod. näk mielikin) on ihan jumissa. Ei siinä paljoa värähtele. Mutta siis yksinkertaisimmillaan näin. MIkä sitten on parempi elämä; saada kiksinsä kaljasta, makkarasta ja vehnäpullasta vai luovuuden ilosta ja kommunikoinnista toisten kanssa, riippuu varmaan ihmisestä. Itse kuulun tuohon lepertelijäkastiin.
[/quote]
No just.
Joko kittaa kaljaa makkaran kera tai sitten lepertelee vauvalle?
Mahtaako tuo lepertely kertoa joillakin enemmänkin aivotoiminnasta kuin äkkiseltään uskoisi?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:02"]
Just luin tästä aiheesta lehtiartikkelin. Siinä todettiin jotenkin sillai että ihan pienikin vauva osaa tulkita sen lepertelyn siten, että tässä nyt häneen otetaan kontaktia ja hänet huomataan (toisin kuin normaalin puheen kohteena voi olla kuka vain).
[/quote]
No. JOkainen tavallaan. Ja onhan selvää että lapsi jolle puhutaan ilmeikkäästi, lauletaan, luetaan, hymyillään, saa paljon monipuolisemmat kasvun eväät kuin lapsi jolle näin ei tehdä. Samoin musiikin kanssa tekemisissä olevien lasten aivot kehittyvät monin tavoin paremmin kuin lasten joiden elämään musiikki ei kuulu jne. Ja tämä kehitys koskee myös sitä älyllistä puolta, ei vain luovuutta. Mutta johan tuossa vaalien tiimoilta huomasi, että tämä maa on täynnä ihmisiä joilla ei ole tästä aihepiiristä mitään käsitystä, ts heiltä puuttuu herkkyys ymmärtää mitään muuta kuin se peruselämisen ja perustarpeiden taso. Tuskin he lapsilleenkaan muuta sitten älyävät antaa. Ja se vaan tarkoittaa sitä, että keskeinen osa suomalaisuutta on epäherkkyys ja junttimaisuus. Kun vaikka ihminen itse ei ymmärtäisikään, niin ihminen on monitasoinen, herkkävireinen olento, jolla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Ja sen näkee- nimeltä ketään mainitsematta-ulospäinkin näistä joistakin herroista, että koko keho (ja sen myötä tod. näk mielikin) on ihan jumissa. Ei siinä paljoa värähtele. Mutta siis yksinkertaisimmillaan näin. MIkä sitten on parempi elämä; saada kiksinsä kaljasta, makkarasta ja vehnäpullasta vai luovuuden ilosta ja kommunikoinnista toisten kanssa, riippuu varmaan ihmisestä. Itse kuulun tuohon lepertelijäkastiin.
[/quote]
No just.
Joko kittaa kaljaa makkaran kera tai sitten lepertelee vauvalle?
Mahtaako tuo lepertely kertoa joillakin enemmänkin aivotoiminnasta kuin äkkiseltään uskoisi?
[/quote]
No just. Ja itse sorrut ihan samaan :)
En lässyttänyt vaan puhuin paljon ja ihan tavallisista asioista. Vauvalle ei juurikaan edes laulettu, saati mitään loruja ja leikkejä. Nyt 1v 10 kk ja puhuu toistasataa sanaa ja ymmärtää vielä enemmän. Eli ei ole haitannut puheen kehitystä.
Jostain muuten luin, että ne neuvoloissakin ohjeistaa hoitajia kiinnittämään huomiota miten äiti vauvalleen puhuu. Eli sille lässytykselle on tosiaan ihan perusteet. Eli kannattaa ainakin neuvolassa hieman lässytellä ja lirkutella vauvalle. ;)
Päinvastoin. En ymmärrä myöskään sitä tekopeli lepertelyä. Miksei lapselle voi puhua normaalisti?
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 09:23"]
No minä en ole koskaan lässyttänyt, lapseni on nyt 2,5-vuotias. En vain osaa, en ole muutenkaan mikään tunteellinen ihminen ja kaikki "voi äitin kullanmuru mössykkämussukka tule tänne" kuulostaa lähinnä absurdilta minun suustani. Mulla on ollut hirveästi työstettävää että osaisin hyväksyä oman tapani olla äiti, en osannut vauvallekaan leperrellä...
[/quote]
Jatkan... Tuntuu, että olen monessa asiassa enemmän isä kuin äiti, siis siinä mielessä että miehet ovat perinteisesti olleet niitä jäyhempiä ja "asiallisempia" vanhempia. Vieläkin tuntuu, että minua katsotaan kieroon, jos en julkisella paikalla lepertele lapselleni vaan puhun hänelle ihan normaalisti kuin kenelle tahansa ihmiselle.