Lue keskustelun säännöt.
Haittaako jos juttelee vauvalle ihan tavallisella äänellä?
04.05.2015 |
En vaan osaa kujerrella niinkuin muut äidit perhekerhoissa tms, olen aika juro luonteeltani enkä vaan veny tuollaiseen roolisuoritukseen. Tunnen usein itseni jotenkin huonoksi äidiksi tämän vuoksi, vaikka vauva 10 kk on kyllä ihan normaalisti kehittynyt, todella sosiaalinen, touhukas ja puhelias ja etenkin vieraille varsinainen hymytyttö (äidille sitten näyttää niitä negatiivisempiakin tunteita).
Vauva on kyllä rakas mutta mulle on luontevampaa osoittaa se hellyydellä ja pusuttelemalla kuin lepertelemällä, sylissä viihtyykin hyvin ja nukkuukin mun kainalossa, usein edelleen kulkee kantoliinassa kun teen kotitöitä. Yritän puhua lapselle suht paljon kun ollaan enimmäkseen kaksin kotona että kuulisi edes jotain puhetta, luen kirjoja ja runoja, mutta ihan sillälailla tavallisesti kuin aikuisille puhutaan. En oikein osaa hullutellakaan. Vastailen kyllä vauvan hymyihin jne. ja välillä vähän pomputtelen tai leikin piilosta tms. mutta ilveily tai hassu ääntely on mulle jotenkin tosi vaikeaa vaikka vauva on ihan liekeissä kun vaikka setänsä ilmeilee hänelle. Jotenkin tuntuu että nykyään kauheasti korostetaan miten hyvä vanhempi on sellainen rento ja vapautunut hauskuuttaja joka saa vaikka riehuttaakin lapsia ja tämmöisiä jäykempiä ja totisempia tyyppejä arvostellaan lastenkirjoista lähtien tylsiksi niuhoiksi (mitä varmasti osittain olenkin, mutta kai mun silti pitäisi päästä näistä huonommuudentunteistani koska kaikki ihmiset nyt vaan eivät ole samanlaisia). En tiedä, kokeeko kukaan muu tällaista ongelmaksi vai eivätkö munlaiset luonteeltaan sisäänpäinkääntyneemmät ja totisemmat naiset yleensä sitten hanki lapsia?
Kommentit (52)
Oletko varma, että juttelet ihan tavallisella äänellä? Mun mieheni oli ennen lapsen hankintaa sitä mieltä, että hän ei ala vauvalle lässyttämään. Vauvan synnyttyä on yhä samaa mieltä ja hänhän puhuu vauvalle ihan kuten aikuisillekin. Paitsi ettei puhu. Lässyttää ja lepertelee se, ei mitenkään överisti, mutta ei aivan eri tavalla puhuu kuin pomolleen tai kaupan kassalle. Se ei vaan huomaa sitä itse;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka puolella maailmaa vauvoille leperrellään "vauvapuheella". Se edistää äänteiden kuulemista ja oppimista. Tärkeä pohja puheen kehitykselle mutta normaalisti kehittyvä vauva oppii varmasti puhumaan ilman tätä lässyttelyäkin. Ehkä on ihan hyvä tehdä tiettyjä asioita eikä vastustaa milloin sukupuolen kertomista (vauvamme on Ruu) tai vauvalle normaalia lepertelyä.
Mulla on 11-vuotias normaalilta vaikuttava ei-lässytetty lapsi. Lauloin kyllä, jos se on asiassa ratkaisevaa.
Pieni vauva reagoi herkemmin korkeisiin ääniin ja siksi yleensä aikuisille tulee luonnostaan se että vauvoille puhutaan erilaisella äänellä kuin aikuisille. Ei siitä varmasti kuitenkaan mitää haittaa ole ettet lepertele. Mutta kuten sanoit huomanneesi niin lapsi kiinnostuu ja ilahtuu enemmän setänsä äänestä kuin aikuisille tarkoitetusta matalasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ainakin ollut siinä luulossa, että lapsi oppii puhumaan nopeammin, jos sille puhuu normaalisti. Tuskinpa siitä ainakaan haittaa on :D
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 17:51"]
Pieni vauva reagoi herkemmin korkeisiin ääniin ja siksi yleensä aikuisille tulee luonnostaan se että vauvoille puhutaan erilaisella äänellä kuin aikuisille. Ei siitä varmasti kuitenkaan mitää haittaa ole ettet lepertele. Mutta kuten sanoit huomanneesi niin lapsi kiinnostuu ja ilahtuu enemmän setänsä äänestä kuin aikuisille tarkoitetusta matalasta.
[/quote]
Oisko äidin ääni kuitenkin korkeampi kuin sedän...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot ap ihan kuin minä! Mulla vauva 5 kk ja oon yrittänyt opetella vauvakieltä, mutta ei vaan luonnistu :D
Mut joo ihan normisti tuo tyttö kehittynyt, että itse taidan jatkaa samaa malliin eli puhun hänelle normaalisti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vauva liekeissä" :D
Miltä se näyttää kun vauva on liekeissä?
Olet hyvä vanhempi. Jatka samaan malliin. Lapsi oppii kielen paremmin, mitä täsmällisemmin hänelle puhutaan, ja sosiaalisen kontaktin vuoksi on tärkeää että ylipäätään puhutaan.
On sille lepertelyllekin perusteensa. Nykyään sitä kutsutaan hoivapuheeksi. Mutta ei se minultakaan oikein irtoa. Tärkeintä lienee, että lapselle ylipäätään puhutaan ja hymyillään, ja pidetään lähellä.