Miksi tavoittelet kestävää parisuhdetta nuorena?

Miksi ei? Ei se parisuhde vanhempanakaan yhtään helpompi ole, jos sen eteen ei jaksa nähdä vaivaa.

Ikis unohti viestistään ne maagiset ikävuodet 20-24.

Mä väittäisin, et vanhempana se on vielä vaikeampaa.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 15:06"]Ikis unohti viestistään ne maagiset ikävuodet 20-24.

[/quote] Onneks huomasi erheensä ja teki uuden ;)

Koska haluan olla poikkeuksellinen. Ja kai olenkin, sillä syksyllä tulee yhteiseloa mieheni kanssa täyteen 22 v, olin 17 v kun aloimme seurustella.

Siksi että kun aloittaa nuorempana, kasvaa yhteen sen toisen kanssa. Vanhempana kummallakin on jo niin omat rutiinit ja elämäntavat että se yhteen sovittaminen on paljon vaikeampaa ;)

Miksi yrittää ikinä mitään, ei se kuitenkaan onnistu

Nuorempana se on helpompaa. Ei ole vielä omiin kaavoihinsa kangistunut vaan voi kasvaa yhdessä.

No kyllähän nyt ihminen tarvitsee harjoitusta. Kolmannen pitkän suhteen jälkeen jo oikeasti tietää mitä haluaa ja mitä ei. Tietää myös ehkä omat virheensä yms.

En ikinä haluaisi tapailla ihmistä joka on ollut sinkku KOKO elämänsä pannen kaikkea mikä liikkuu ikävuoteen 35 saakka. Kertoo ehkä jotain ihmisestä. Mielummin pitkiä suhteita takana!

En minä sitä mitenkään tavoitellut, se vain osui kohdalle.

No minä lähden jokaiseen suhteeseen sillä periaatteella, että tässä voisi olla loppuelämän. Ei kai siinä muuten mitään järkeä olisi? Tottakai tiedostan, ettei siinä välttämättä olla loppuelämää, mutta en nyt tieten tahtoenkaan halua elää parisuhteessa odottaen tietoisesti että kohta se loppuu?

Olin hurjan rakastunut ja niin oli poikaystävänikin. En halunnut pistää välejä poikki vain siksi, että olimme nuoria. Olemme yhdessä edelleen, lapsetkin ovat jo aikuisia.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 15:27"]En ikinä haluaisi tapailla ihmistä joka on ollut sinkku KOKO elämänsä pannen kaikkea mikä liikkuu ikävuoteen 35 saakka. Kertoo ehkä jotain ihmisestä. Mielummin pitkiä suhteita takana!

[/quote]

Mä ajattelen just päinvastoin :D

Mun olis vaikee luottaa ihmiseen, joka olis hypännyt parisuhteesta toiseen ja muuttanut useamman kanssa yhteen, kenties jopa kihlautunut.

Siis oikeesti kuinka paljon paskaa pitää ihmiselle tapahtua, että muuttuu noin kyyniseksi? "mitä sitä suotta edes mitään yrittää, kun kuitenkin epäonnistuu?" Jos asenne on tämä jo valmiiksi, ei taatusti tule sitä onnea löytämäänkään.

Olen 24 v ja seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta. Hyvin pyyhkii vielä toistaiseksi. Pitäiskö Tässä nyt sanoa, ettää turhaahan sitä on yhteistä tulevaisuutta miettiä kun ero saattaa ehkä joskus mahdollisesti tulla?

Minä haluan ainakin rakastaa täysillä -ja ehkä,sitten pettyä täysillä- kuin elää koko elämäni varoen ja "mitä jos" -asenteella.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 15:42"]

Siis oikeesti kuinka paljon paskaa pitää ihmiselle tapahtua, että muuttuu noin kyyniseksi? "mitä sitä suotta edes mitään yrittää, kun kuitenkin epäonnistuu?" Jos asenne on tämä jo valmiiksi, ei taatusti tule sitä onnea löytämäänkään.

[/quote]

Kuulostaa sarkasmi tutulle sanalle?

Sarkasmia tai ei, liian monet elävät elämää peläten.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 16:05"]Sarkasmia tai ei, liian monet elävät elämää peläten.

[/quote]

Mistä tiedät, mitä toisten pään sisässä liikkuu?

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 16:05"]Sarkasmia tai ei, liian monet elävät elämää peläten.

[/quote]

Mistä tiedät, mitä toisten pään sisässä liikkuu?

[/quote]

Kyllähän se näkee siitä, miten ihmiset käyttäytyvät ja suhtautuvat asioihin.