Lue keskustelun säännöt.
Meidän uusperhe hajoaa :(
13.07.2014 |
Olen ollut kuvioissa siitä asti kun miehen lapsi oli vain parivuotias. Olen rakastanut ja kasvattanut kuin omaani. Nyt 9-vuotias tyttö on niin rakas minulle. Ja luonnollisesti minäkin hänelle, ei hän edes muista aikaa ennen minua. Nyt häntä (ja minua) pelottaa ettemme enää tapaa.
Lapsen äiti tulee olemaan lapsen lähivanhempi, ja hän on tehnyt selväksi että hän ei aio olla järjestämässä mitään tapaamisia. Eromme myötä mies joutuu luopumaan viikko-viikko -systeemistä työnsä takia, ja tapaamiset harventuvat joka toiseen viikonloppuun. Mieskään ei siis aio järjestää mitään tapaamisia. Lapsella ei ole omaa puhelinta, ja äiti ei kuulemma tue sitäkään ideaa että se hänelle hommattaisiin. Toisin sanottuna tapaamisiin ei anneta mahdollisuutta, eikä heillä tietysti ole velvollisuutta siihen. Mutta kun.
Meillä on todella erityinen suhde. Olemme nyt olleet kolmisen päivää kaksin kun olen lomalla. Tytöllä olisi huomenna lähtö äitin luokse ja sanoi eilen ettei halua vielä mennä. Pelkää ettei tämän jälkeen nähdä enää, ja en osaa sanoa tähän MITÄÄN. Kun tyttö saa puhelimen niin toki asiat helpottuvat, ei sitäkään voi kovin kauas lykätä.
Itsekkäästi pelkään että menetän tuon pirpanan. Pelottaa niin pirusti. Valitettavasti myöskään tähän liittoon jääminenkään ei ole enää mahdollisuus.
Antakaa vinkkejä, vertaistukea, ihan mitä vaan. On niin paha mieli.
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:54"]Siksi Pitäisi lapsen takia aina muistaa että on vain isän tyttöystävä tai äitipuoli. Ei vanhempi. Joutuuhan lapset eroamaan hoitajistakin jne.
[/quote]
Olin isän vaimo, ja meidän parisuhteemme kesti seitsämän vuotta. Vaikka kaksi ensimmäistä vuotta olen missannut, ei lapsi ole tästä edes tietoinen. Ei hän ole edes ymmärtänyt kunnolla että äiti ja isä ovat joskus seurustelleet. Väittäisin myös että näiden seitsämän vuoden aikana olen viettänyt lapsen kanssa enemmän aikaa kuin hänen isänsä. Kun lapsi oli pieni ei miestä kiinnostanut vaipanvaihdot, ulkoilut ym. Hän olisi nähtävästi istuttanut tytön telkkarin eteen ja tehnyt töitä/pelannut pleikkaria. Olen yrittänyt vahvistaa miehen vanhemmuutta, keksinyt yhteistä puuhaa ja mikä ilo sitä on ollutkaan katsoa kun isä ja lapsi ihastelevat kumpikin vaikkapa poneja ensikertaa. Että kiitos siitä että olen vain äitipuoli. En minä ole lapsen äiti, mutta olen henkilö joka hänen elämässään on ollut, johon hän luottanut, jonka kanssa on tuskailtu sairaalassa, läksyjen kanssa, henkilö joka on käynyt katsomassa tanssiesityksiä, opettanut asioita.
Ap
[/quote]Miksi te naiset suostutte miehen lapsien ilmaiseksi hoitajaksi, mies pääsee vapaasti huitelemaan minne ikinä mieli tekee ja sitten naisen sydän revitään vereslihalle kun suhde loppuu? Tuo on naisen hyväksikäyttöä Jota en ole ikinä ymmärtänyt miksi siihen pitäisi suostua. Eikö olisi parempi heti alusta alkaen vaatia että mies saa hoitaa omat lapsensa, jos ei siihen pysty niin saavat vanhemmat keskenään sovitella tapaamisaikatauluja sellaiseksi mihin mieskin pystyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vieläkin lämmöllä äitipuolta joka oli elämässämme vain vuoden kaksi vanhempieni eron jälkeen, mutta sen sijaan isän elämässä yli 30 vuotta ollut ihminen heitettiin veljen kanssa ulos kodistaan, hän oli se ilkeä äitipuoli. Näin se elämä kostaa.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 13:35"]
Miksi ihmeessä estäisi seurustelua, jos tapaa ex-miehen lasta? Ihan käsittämätöntä ymmärtää. Eihän ystävätkää jää, jos saa lapsen, mikki tämä lapsen tapaaminen jäisi? Lapsen äiti on itsekäs, niinkuin me äidit usein olemme, mustasukkaisuus on myös kohtuullisen vaiettu aihe. Tsemppiä ap!
[/quote]
Aika harva mies katsoo vierestä, miten exä tuo lapsensa ap:lle käymään viikonlopuksi.
[/quote]MMiten sitten voi olla niin paljon uusperheitä ja sun ja mun lapsia joita kuskataan perheestä toiseen exien nyksien yms. toimesta jos ne miehet on harvassa???
Ja se että miehelle lapsen tapaaminen on ongelma, kertoo miehestä paljon, en ehkä sellaisen kanssa itse haluaisi edes olla. Sille miehelle voi olla ongelma myös muiden ystävien kuin lapsen tapaaminen...
[/quote]
En tiedä ainuttakaan uusperhettä, johon säännöllisesti tulee jommankumman entisen puolison lapsia tämän edellisestä liitosta eli sellaisia lapsia, jotka eivät ole mitään sukua kummallekaan perheen vanhemmista, mutta jotka silti tulee aina vain "olemaan osa perhettä".
Ajattele itse: on Pera ja Päivi ja heillä lapsi Heidi. Ero tulee ja Pera löytää Kaisun. 9 vuoden kuluttua Pera ja Kaisu eroavat, mutta Kaisu haluaa säilyttää suhteen Heidiin. Kaisun uusi mies on Mikko, joka ei ymmärrä, miksi Heidi tulee heille joka toinen viikonloppu vieläpä niin, että tuojana on Pera. Mikko haluaisi parisuhteen Kaisun kanssa, mutta siinä on koko ajan matkassa Heidi, joka pitää ottaa huomioon lomien suunnittelussa jne.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 22:10"]Muistan vieläkin lämmöllä äitipuolta joka oli elämässämme vain vuoden kaksi vanhempieni eron jälkeen, mutta sen sijaan isän elämässä yli 30 vuotta ollut ihminen heitettiin veljen kanssa ulos kodistaan, hän oli se ilkeä äitipuoli. Näin se elämä kostaa.
[/quote]
Kuka heitti? 30 vuoden jälkeen? Lisää taustoja?
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 22:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 22:10"]Muistan vieläkin lämmöllä äitipuolta joka oli elämässämme vain vuoden kaksi vanhempieni eron jälkeen, mutta sen sijaan isän elämässä yli 30 vuotta ollut ihminen heitettiin veljen kanssa ulos kodistaan, hän oli se ilkeä äitipuoli. Näin se elämä kostaa.
[/quote]
Kuka heitti? 30 vuoden jälkeen? Lisää taustoja?
[/quote] Siis isä kuoleman jälkeen minä ja veljeni heitettiin se akka ulos kodistaan. Joku toisenlainen äitipuoli sen sijaan olisi saanut jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan kamalaa ja olet tosiaan heikoilla. Itselläni oli vastaava tilanne, kun erosin miehestä, joka oli kolmen lapsen lähivanhempi. Heidän äitinsä ei tavannut lapsiaan juuri koskaan ja kasvoin vuosien aikana äidin asemaan ihan täysin. Kuljetin lapset päivkotiin, koulutielle... Hoidin kouluasiat, lääkärireissut, sairastelut ja kasvukivut.
Ero tuli isän ongelmien takia. Oli pakko jättää taakse kolme "omaa" lasta ja repiä sydän rinnasta. Ero oli niin vaikea, että isän takia en vonut nähdä lapsia enää ollenkaan. En voinut kuin ajatella, että he löytäisivät aikanaan teineinä tai aikuisina tiensä takaisin luokseni, jos tahtoisivat.
Niin kävikin, mutta ei se poistanut sitä eron kipeyttä... Olen neuvoton, En osaa auttaa mitenkään. Ihan hirveä tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella ikävälle :( Mites ihan perinteinen kirjeenvaihto? Sopisiko äidille?
Annat lapselle puhelinnumerosi, sähköpostiosoitteen ja postiosoitteen, joista sinut tavoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy toivoa, että äitinsä ymmärtäisi lapsen parhaan tässä tapauksessa ja käsittäisi, ettei hyviä ihmissuhteita voi olla liikaa lapsen elämässä.
Siksi Pitäisi lapsen takia aina muistaa että on vain isän tyttöystävä tai äitipuoli. Ei vanhempi. Joutuuhan lapset eroamaan hoitajistakin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ompas ajattelemattomia nämä biologiset vanhemmat! Olen ollut se lapsi jonka isä ja äitipuoli erosivat. Onneksi äitini oli niin viisas että ymmärsi kuinka tärkeä äitipuoli minulle oli ja vei meitä hänen luokseen kylään ja kutsui jopa meille.
Toki näin äitipuoltani lapsena harvemmin mutta aikuisena sitten kyläilen useammin.
Onnistuisiko kirjeenvaihto niinkuin joku ehdotti?
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:43"]Tuo on ihan kamalaa ja olet tosiaan heikoilla. Itselläni oli vastaava tilanne, kun erosin miehestä, joka oli kolmen lapsen lähivanhempi. Heidän äitinsä ei tavannut lapsiaan juuri koskaan ja kasvoin vuosien aikana äidin asemaan ihan täysin. Kuljetin lapset päivkotiin, koulutielle... Hoidin kouluasiat, lääkärireissut, sairastelut ja kasvukivut.
Ero tuli isän ongelmien takia. Oli pakko jättää taakse kolme "omaa" lasta ja repiä sydän rinnasta. Ero oli niin vaikea, että isän takia en vonut nähdä lapsia enää ollenkaan. En voinut kuin ajatella, että he löytäisivät aikanaan teineinä tai aikuisina tiensä takaisin luokseni, jos tahtoisivat.
Niin kävikin, mutta ei se poistanut sitä eron kipeyttä... Olen neuvoton, En osaa auttaa mitenkään. Ihan hirveä tilanne.
[/quote]
Voi ei! Kamalaa, tuota haluan välttää niin loppuun asti. Jos yhteys lapseen katkeaa nyt, otan hänet avosylin vastaan viiden, viidentoista, vaikka viidenkymmenen vuoden jälkeen. Mutta sydän särkyy.
Tietysti jätän lapselle yhteystietoni, ja tuo kirjeidea oli kiva, kiitos siitä. Ymmärrätte myös varmasti että se tuntuu niin vähältä.
Äiti veteoo siihen että ajattelee lapsen parasta. Kohta tulee uusi äitipuoli joka ottaa sinun paikkasi, ei se kauaa sinua muista. Joo, ymmärrän senkin ja tiedän olevani itsekäskin "enkä ymmärrä mitään äidinrakkaudesta". Aion kyllä taistella yhteydestä lapseen ja kirjoitan vaikka tyttö ei enää vastaisikaan minulle. Minä rakastan tätä lasta ja hänen takiaan olen yleensäkkin jäänyt tähän suhteeseen lapsen takia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että :(
Vakuuta lapselle tänään että teet parhaasi että voisitte nähdä jatkossakin, älä missään nimessä syyllistä lasta tai lapsen äitiä tämän kuullen. Otat sitten varovaisesti yhteyttä äitiin ja kysyt olisiko mahdollista että vietät lapsen kanssa aikaa vaikka pari kertaa kuukaudessa, viet leffaan tai puistoon tms. Äidin selän takana ei kannata yrittää toimia, ole avoin ja tee selväksi miten paljon sinulle merkitsisi saada olla lapsen elämässä edelleen.
Lapsi on on onneksi "jo" 9 vuotias että viimeistään muutaman vuoden päästä pystyy pitämään yhteyttä puhelimella tai netin kautta. Annat mukaan osoitteet ja numerot niinkuin edellä neuvottiin ja painotat että voi ottaa yhteyttä koska vaan, vaikka vasta vuosien päästä ja sinä et tule häntä unohtamaan.
Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
Tuttavani oli ihan samassa tilanteessa, lapsia vain oli enemmän kuin yksi. Hänen sydämensä hajosi pirstaleiksi, kun ero tuli. Ja itsensä kokoamiseen meni aikaa. Hänellä ei ole omia lapsia. Aikaa kului ja kas kumma, nämä lapset kasvoivat isoiksi, saivat kännykät ja fb-tilit ja sähköpostit. Kaikki ottivat yhteyttä, erityisesti yksi lapsista on tosi tiiviisti yhteydessä tähän ex-äitipuoleensa. Hyvä kantaa useimmiten.
Pidän peukkuja, että sinullekin käy näin.
Lisäksi voisit ehkä sanoa lapsen lähiäidille, että jos tulee tilanteita, että tarvitsee lapselleen hoitajaa (esim. jokin meno sellaisena viikonloppuna, kun lapsi ei ole isällään), niin sinä olet käytettävissä. Ihan vain ilman mitään tuputtamista ja tungettelua. Äiti ehkä ajan mittaan huomaa, että hän tarvitsisikin joskus hoitajaa lapselleen. Kukas silloin olisi parempi kuin sellainen, jonka lapsi on pienestä pitäen tuntenut.
Toivon lapsen itsensä vuoksi, että tämä onnistuisi. Toivon sinunkin vuoksi ap, että tämä onnistuisi.
Tuo riippuu niin paljon siitä onko ap aiheuttanut lapsen vanhempien eron vai tullut vasta myöhemmin miehen kumppaniksi.....
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:54"]Siksi Pitäisi lapsen takia aina muistaa että on vain isän tyttöystävä tai äitipuoli. Ei vanhempi. Joutuuhan lapset eroamaan hoitajistakin jne.
[/quote]
Olin isän vaimo, ja meidän parisuhteemme kesti seitsämän vuotta. Vaikka kaksi ensimmäistä vuotta olen missannut, ei lapsi ole tästä edes tietoinen. Ei hän ole edes ymmärtänyt kunnolla että äiti ja isä ovat joskus seurustelleet. Väittäisin myös että näiden seitsämän vuoden aikana olen viettänyt lapsen kanssa enemmän aikaa kuin hänen isänsä. Kun lapsi oli pieni ei miestä kiinnostanut vaipanvaihdot, ulkoilut ym. Hän olisi nähtävästi istuttanut tytön telkkarin eteen ja tehnyt töitä/pelannut pleikkaria. Olen yrittänyt vahvistaa miehen vanhemmuutta, keksinyt yhteistä puuhaa ja mikä ilo sitä on ollutkaan katsoa kun isä ja lapsi ihastelevat kumpikin vaikkapa poneja ensikertaa. Että kiitos siitä että olen vain äitipuoli. En minä ole lapsen äiti, mutta olen henkilö joka hänen elämässään on ollut, johon hän luottanut, jonka kanssa on tuskailtu sairaalassa, läksyjen kanssa, henkilö joka on käynyt katsomassa tanssiesityksiä, opettanut asioita.
Ap
Kiitoksia ihanista viesteistä! En todellakaan syyllistä lasta tai hänen äitiään. Uskon että äiti ajattelee omasta mielestään lapsen parasta, olen toki hänen kanssaan eri mieltä mytta hän tietysti sanoo viimeisen sanan lapsen äitinä.
Sanoin myös äitille että olen käytettävissä lapsenvahtina, mutta ei ole tarvista hänen mukaansa. Toki hänellä on yhteystietoni kaiken varalta.
Lapsen äiti ei ole koskaan pitänyt minusta, ja vaikka se ei tähän mitenkään, niin minulla ei ollut mitään tekemistä vanhempien eron kanssa. Eivät olleet enää yhdessä kun lapsi syntyi.
Ap
No, lapsi on muutenkin tulossa teini-ikään, jolloin ihan luonnollisesti tapahtuu irrottautuminen vanhemmista sekä kaverit tulevat tärkeämmäksi.
Haisee tosin hieman provolta se, ettei 9v olisi kännykkää eikä saisi semmoista.. kun varmaankin käy koulua ja on iltapäivät yksin jne??
Mutta jos tämä on totta, niin nuorelta voi odottaa enempiä yhteydenottoja sit kun on murrosiän kuohuista selvitty. Eipä se 12-14-vuotias varmaan vielä hirveästi jaksa yhteyksiä pitää.
Ap voisi melkein olla mun siskoni lapsen äitipuoli, jotkut jutut matchaa. Sisko on vain ollut todella mustasukkainen lapsestaan ja hänellä on muutenkin ollut itsetunto-oongelmina. Ei ole ollut kypsä äitiksi kun on lapsen saanut. Ja ainakin hän hyppi onnesta kun kuuli erosta, pääsee siitä ämmästä jne. Vaikea sanoa suoraa läheiselle kuinka itsekkäästi toimii.