Lue keskustelun säännöt.
Meidän uusperhe hajoaa :(
13.07.2014 |
Olen ollut kuvioissa siitä asti kun miehen lapsi oli vain parivuotias. Olen rakastanut ja kasvattanut kuin omaani. Nyt 9-vuotias tyttö on niin rakas minulle. Ja luonnollisesti minäkin hänelle, ei hän edes muista aikaa ennen minua. Nyt häntä (ja minua) pelottaa ettemme enää tapaa.
Lapsen äiti tulee olemaan lapsen lähivanhempi, ja hän on tehnyt selväksi että hän ei aio olla järjestämässä mitään tapaamisia. Eromme myötä mies joutuu luopumaan viikko-viikko -systeemistä työnsä takia, ja tapaamiset harventuvat joka toiseen viikonloppuun. Mieskään ei siis aio järjestää mitään tapaamisia. Lapsella ei ole omaa puhelinta, ja äiti ei kuulemma tue sitäkään ideaa että se hänelle hommattaisiin. Toisin sanottuna tapaamisiin ei anneta mahdollisuutta, eikä heillä tietysti ole velvollisuutta siihen. Mutta kun.
Meillä on todella erityinen suhde. Olemme nyt olleet kolmisen päivää kaksin kun olen lomalla. Tytöllä olisi huomenna lähtö äitin luokse ja sanoi eilen ettei halua vielä mennä. Pelkää ettei tämän jälkeen nähdä enää, ja en osaa sanoa tähän MITÄÄN. Kun tyttö saa puhelimen niin toki asiat helpottuvat, ei sitäkään voi kovin kauas lykätä.
Itsekkäästi pelkään että menetän tuon pirpanan. Pelottaa niin pirusti. Valitettavasti myöskään tähän liittoon jääminenkään ei ole enää mahdollisuus.
Antakaa vinkkejä, vertaistukea, ihan mitä vaan. On niin paha mieli.
Kommentit (82)
Provolta haiskahtaa!??! Ihanko vitun tosi? Ei meidänkään 10vllä ole puhelinta. Ei ole tarvetta ollut vielä, me viedään kouluun ja haetaan sieltä. Me kuljetetaan harrastuksiin. Ei koulussa edes saa käyttää puhelinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo äiti onkin mustasukkainen sinun ja lapsen suhteesta. Jos tyttö vaikka kiukuspäissään tokaissut että sinä olet kivempi kuin äiti. Eli kannttaisi varmaan vakuuttaa ettet mitenkään yritä tulla heidän väliinsä tai olla äidin korvike vaan vain aikuinen ystävä lapselle.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:26"]8 vielä. Isäni on seurustellut tämän _the äitipuolen_ (josta kerroin aikaisemmassa viestissä) jälkeen seitsemän eri naisen kanssa. Tämän äitipuolen lisäksi yhden äitipuolen kanssa olen myös yhteydessä.
Muista ei ole tullut niin tärkeitä. Nyt aikuisena tajuaa että iskä elää omaa elämäänsä ja vaikka en isän naisen vaihtoa ymmärräkkään niin olen iloinen näistä kahdesta naisesta joiden kanssa hän on seurustellut. He ovat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä. Samoin omille lapsilleni :)
Ap ei tosiaankaan kuulosta miltään "miehen hempukalta" vaan lämpimältä ja miehen lasta aidosti rakastavalta ihmiseltä! Juuri sellaiselta kuin oma eka "äitipuoleni"! Hänelläkään ei ole omia lapsia mutta ei se rajoita rakkautta tai kiintymystä!
Tuo jonkun ehdotus että ap sanoisi biologiselle äidille voivansa hoitaa lasta tarvittaessa oli hyvä!
[/quote]
Kiitos viesteistäsi, nämä ovat sellaisia asioita mitä toivon lapsen ajattelevan minusta. Kiitos :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:50"]
Täytyy toivoa, että äitinsä ymmärtäisi lapsen parhaan tässä tapauksessa ja käsittäisi, ettei hyviä ihmissuhteita voi olla liikaa lapsen elämässä.
[/quote]
Valitettavasti itsekkäät äidit ei usein tätä ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:50"]
Täytyy toivoa, että äitinsä ymmärtäisi lapsen parhaan tässä tapauksessa ja käsittäisi, ettei hyviä ihmissuhteita voi olla liikaa lapsen elämässä.
[/quote]
Valitettavasti itsekkäät äidit ei usein tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:50"]
Täytyy toivoa, että äitinsä ymmärtäisi lapsen parhaan tässä tapauksessa ja käsittäisi, ettei hyviä ihmissuhteita voi olla liikaa lapsen elämässä.
[/quote]
Valitettavasti itsekkäät äidit ei usein tätä ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:50"]
Täytyy toivoa, että äitinsä ymmärtäisi lapsen parhaan tässä tapauksessa ja käsittäisi, ettei hyviä ihmissuhteita voi olla liikaa lapsen elämässä.
[/quote]
Valitettavasti itsekkäät äidit ei usein tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:50"]
Täytyy toivoa, että äitinsä ymmärtäisi lapsen parhaan tässä tapauksessa ja käsittäisi, ettei hyviä ihmissuhteita voi olla liikaa lapsen elämässä.
[/quote]
Valitettavasti itsekkäät äidit ei usein tätä ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:28"]Ehkä tuo äiti onkin mustasukkainen sinun ja lapsen suhteesta. Jos tyttö vaikka kiukuspäissään tokaissut että sinä olet kivempi kuin äiti. Eli kannttaisi varmaan vakuuttaa ettet mitenkään yritä tulla heidän väliinsä tai olla äidin korvike vaan vain aikuinen ystävä lapselle.
[/quote]
Tätä mieskin on hokenut ja lapselle olen aina korostanut että hänellä on äiti ja isi, heitä ei tule korvaamaan kukaan. Äitiä on meidän huonoista väleistä huolimatta kehuttu maasta taivaisiin. Niin, ja toki ymmärrän äitiäkin. Tuntuu minustakin vähän ikävältö että seuraava mahdollinen äitipuoli tulee viemään minun "paikkani". Ei sille vaan voi mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:21"]No, lapsi on muutenkin tulossa teini-ikään, jolloin ihan luonnollisesti tapahtuu irrottautuminen vanhemmista sekä kaverit tulevat tärkeämmäksi.
Haisee tosin hieman provolta se, ettei 9v olisi kännykkää eikä saisi semmoista.. kun varmaankin käy koulua ja on iltapäivät yksin jne??
Mutta jos tämä on totta, niin nuorelta voi odottaa enempiä yhteydenottoja sit kun on murrosiän kuohuista selvitty. Eipä se 12-14-vuotias varmaan vielä hirveästi jaksa yhteyksiä pitää.
[/quote]
Jaa 9-vuotias tulossa teini-ikään? Ei todellakaan. 9-vuotias on vielä lapsi! Teiniys alkaa tytöillä siinä 12-13-vuotiaana ja pojilla n. 13-vuotiaana.
9-vuotias on vielä täys lapsi ja niin kuuluukin. Mitään hormonimyrskyjä ei sen ikäisellä vielä ole, ja vaikka olisikin, ei teini-ikä liity mitenkään siihen, kuinka hyvin ap ja lapsi tulevat pitämään yhteyttä.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:34"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:50"]
Täytyy toivoa, että äitinsä ymmärtäisi lapsen parhaan tässä tapauksessa ja käsittäisi, ettei hyviä ihmissuhteita voi olla liikaa lapsen elämässä.
[/quote]
Valitettavasti itsekkäät äidit ei usein tätä ymmärrä.
[/quote]
Ei vaan itsekkäät äitipuolet ylentävät itsensä mielivaltaisesti ja olettavat että biovanhemmills tai lapsella olisi mitään mielenkiintoa heitä tavata. NO EI OLE.
Harvoin lasten suhde äitipuoleen on HYVÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:43"]Tuo on ihan kamalaa ja olet tosiaan heikoilla. Itselläni oli vastaava tilanne, kun erosin miehestä, joka oli kolmen lapsen lähivanhempi. Heidän äitinsä ei tavannut lapsiaan juuri koskaan ja kasvoin vuosien aikana äidin asemaan ihan täysin. Kuljetin lapset päivkotiin, koulutielle... Hoidin kouluasiat, lääkärireissut, sairastelut ja kasvukivut.
Ero tuli isän ongelmien takia. Oli pakko jättää taakse kolme "omaa" lasta ja repiä sydän rinnasta. Ero oli niin vaikea, että isän takia en vonut nähdä lapsia enää ollenkaan. En voinut kuin ajatella, että he löytäisivät aikanaan teineinä tai aikuisina tiensä takaisin luokseni, jos tahtoisivat.
Niin kävikin, mutta ei se poistanut sitä eron kipeyttä... Olen neuvoton, En osaa auttaa mitenkään. Ihan hirveä tilanne.
[/quote]
Voi ei! Kamalaa, tuota haluan välttää niin loppuun asti. Jos yhteys lapseen katkeaa nyt, otan hänet avosylin vastaan viiden, viidentoista, vaikka viidenkymmenen vuoden jälkeen. Mutta sydän särkyy.
Tietysti jätän lapselle yhteystietoni, ja tuo kirjeidea oli kiva, kiitos siitä. Ymmärrätte myös varmasti että se tuntuu niin vähältä.
Äiti veteoo siihen että ajattelee lapsen parasta. Kohta tulee uusi äitipuoli joka ottaa sinun paikkasi, ei se kauaa sinua muista. Joo, ymmärrän senkin ja tiedän olevani itsekäskin "enkä ymmärrä mitään äidinrakkaudesta". Aion kyllä taistella yhteydestä lapseen ja kirjoitan vaikka tyttö ei enää vastaisikaan minulle. Minä rakastan tätä lasta ja hänen takiaan olen yleensäkkin jäänyt tähän suhteeseen lapsen takia.
Ap
[/quote]
Miten musta tuntuu, että sä ymmärrät enemmän tästä äidinrakkaudesta ku tuo lapsen biologinen äiti? Mun mielestä on törkeää sitä lastakin kohtaa sanoa tuollaista, että joku ottaa sun paikkasi, ilmeisesti sinäkin olet tälle lapselle hyvin tärkeä. Jotenkin sairas tapa opettaa lapselle tuollaisia kertakäyttöisiä ihmissuhteita "kohta tulee kuitenkin uusi". Ja mitä sitten vaikka tulisi? Kuten jos ku sanoi, mitä enemmän lapsella on rakastavia ihmisiä ympärillään, sen parempi! Älä ap luovuta. Kyllä se lapsi muistaa.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:28"]
Ehkä tuo äiti onkin mustasukkainen sinun ja lapsen suhteesta. Jos tyttö vaikka kiukuspäissään tokaissut että sinä olet kivempi kuin äiti. Eli kannttaisi varmaan vakuuttaa ettet mitenkään yritä tulla heidän väliinsä tai olla äidin korvike vaan vain aikuinen ystävä lapselle.
[/quote]
Minäkin luulen, että mustasukkaisuutta tuossa on. Todella ikävää lapsen kannalta, että pienisieluisuus riistää lapselta tärkeän ihmissuhteen. Ikinä ei ole liikaa turvallisia hyviä aikuisia kasvun matkalla. Toivottavasti äiti tuosta vielä tulee toisiin ajatuksiin. Olisihan se hänellekkin apua arjessa, jos lapsi voisi olla sinunkin luona, ap, joskus.
Ihana kuulla tällainen onnistumistarina äitipuoleudesta. Lapsi on varmasti jo saanut paljon hyvää sinulta, ap. Kyllä suhteenne varmasti jossain muodossa jatkuu ja varsinkin sitten kun hän saa itse asioistaan päättää. Äidin pitäisi nyt kasvaa ja kypsyä ja ajatella lapsen parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia en usko noihin viikko-viikko-systeemeihin. Liikaa keskenkasvuisia aikuisia. Miksei se isä vaihda työtä lapsen takia? Säilyisi edes jokin samana.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:34"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:50"]
Täytyy toivoa, että äitinsä ymmärtäisi lapsen parhaan tässä tapauksessa ja käsittäisi, ettei hyviä ihmissuhteita voi olla liikaa lapsen elämässä.
[/quote]
Valitettavasti itsekkäät äidit ei usein tätä ymmärrä.
[/quote]
Ei vaan itsekkäät äitipuolet ylentävät itsensä mielivaltaisesti ja olettavat että biovanhemmills tai lapsella olisi mitään mielenkiintoa heitä tavata. NO EI OLE.
Harvoin lasten suhde äitipuoleen on HYVÄ.
[/quote]
Mutta nyt ihan selvästi on hyvä suhde. Äiti on itsekäs.
Tuli kyyneleet silmiin, kun luin ap:n kirjoituksen.
Lapsen vanhemmat ovat törkeitä ja itsekkäitä, koska eivät anna lapselle tärkeän ja rakkaan ihmisen jäädä tämän elämään. Sekä ap:lle että lapselle ero tulee olemaan tuskallinen ja ehkä myös lapsen kannalta haitallinen. Millaisia ovat vanhemmat, jotka eivät ajattele oman lapsensa etua: jokainen rakastava aikuinen lapsen elämässä on hänelle rikkaus?
Voi, kunpa tuntisin itse paremmin näitä systeemejä - voisiko äitipuolelle joka on vuosikaudet lasta hoitanut ja kantanut vastuuta, järjestää jonkinlainen tapaamisoikeus?
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:28"]
Ehkä tuo äiti onkin mustasukkainen sinun ja lapsen suhteesta. Jos tyttö vaikka kiukuspäissään tokaissut että sinä olet kivempi kuin äiti. Eli kannttaisi varmaan vakuuttaa ettet mitenkään yritä tulla heidän väliinsä tai olla äidin korvike vaan vain aikuinen ystävä lapselle.
[/quote]
Mut siltikin oikeesti rakastava vanhempi ajattelee lapsen parasta. Vaikka se äiti tuntis mitä, se on toissijaista silloin kun lapsen etu on asetettava edelle. Ja tärkeän ihmissuhteen katkaiseminen mielivaltaisesti, ei ole rakastavan vanhemman teko.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:44"]Tuli kyyneleet silmiin, kun luin ap:n kirjoituksen.
Lapsen vanhemmat ovat törkeitä ja itsekkäitä, koska eivät anna lapselle tärkeän ja rakkaan ihmisen jäädä tämän elämään. Sekä ap:lle että lapselle ero tulee olemaan tuskallinen ja ehkä myös lapsen kannalta haitallinen. Millaisia ovat vanhemmat, jotka eivät ajattele oman lapsensa etua: jokainen rakastava aikuinen lapsen elämässä on hänelle rikkaus?
Voi, kunpa tuntisin itse paremmin näitä systeemejä - voisiko äitipuolelle joka on vuosikaudet lasta hoitanut ja kantanut vastuuta, järjestää jonkinlainen tapaamisoikeus?
[/quote]
Kiitos kaikille ihanista viesteistä! <3
Enkä epäile hetkeäkään äidin rakkautta lastansa kohtaan. Ja uskon että hän tekee niin kuin näkee olevan parhaaksi. Olemme monestakin asiasta eri mieltä, mutta loppupeleissä on tärkeä hyväksyä paikkansa ja toimia sen mukaan.
Valitettavasti äitipuolille ei ole olemassa tälläista oikeutta.
Ap
Meidän suvussa on tällanen vieraannuttaja-äiti, joka on katkonut surutta katkeran eron vuoksi lasten välit sukulaisiin. Isovanhemmat kovasti yrittää tätä ihmistä mielestellä, että saisivat edes joskus lapsia nähdä. Kaikki tapahtuu tämän äidin ehdoilla ja täysin hänen mielenoikkujen mukaan. Hän kyllä on hyvin tietoinen valta-asemastaan. Lasten etu on täysin unohdettu. En tiedä onko tällainen yleistäkin...
8 vielä. Isäni on seurustellut tämän _the äitipuolen_ (josta kerroin aikaisemmassa viestissä) jälkeen seitsemän eri naisen kanssa. Tämän äitipuolen lisäksi yhden äitipuolen kanssa olen myös yhteydessä.
Muista ei ole tullut niin tärkeitä. Nyt aikuisena tajuaa että iskä elää omaa elämäänsä ja vaikka en isän naisen vaihtoa ymmärräkkään niin olen iloinen näistä kahdesta naisesta joiden kanssa hän on seurustellut. He ovat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä. Samoin omille lapsilleni :)
Ap ei tosiaankaan kuulosta miltään "miehen hempukalta" vaan lämpimältä ja miehen lasta aidosti rakastavalta ihmiseltä! Juuri sellaiselta kuin oma eka "äitipuoleni"! Hänelläkään ei ole omia lapsia mutta ei se rajoita rakkautta tai kiintymystä!
Tuo jonkun ehdotus että ap sanoisi biologiselle äidille voivansa hoitaa lasta tarvittaessa oli hyvä!