Meidän uusperhe hajoaa :(

Olen ollut kuvioissa siitä asti kun miehen lapsi oli vain parivuotias. Olen rakastanut ja kasvattanut kuin omaani. Nyt 9-vuotias tyttö on niin rakas minulle. Ja luonnollisesti minäkin hänelle, ei hän edes muista aikaa ennen minua. Nyt häntä (ja minua) pelottaa ettemme enää tapaa.

Lapsen äiti tulee olemaan lapsen lähivanhempi, ja hän on tehnyt selväksi että hän ei aio olla järjestämässä mitään tapaamisia. Eromme myötä mies joutuu luopumaan viikko-viikko -systeemistä työnsä takia, ja tapaamiset harventuvat joka toiseen viikonloppuun. Mieskään ei siis aio järjestää mitään tapaamisia. Lapsella ei ole omaa puhelinta, ja äiti ei kuulemma tue sitäkään ideaa että se hänelle hommattaisiin. Toisin sanottuna tapaamisiin ei anneta mahdollisuutta, eikä heillä tietysti ole velvollisuutta siihen. Mutta kun.

Meillä on todella erityinen suhde. Olemme nyt olleet kolmisen päivää kaksin kun olen lomalla. Tytöllä olisi huomenna lähtö äitin luokse ja sanoi eilen ettei halua vielä mennä. Pelkää ettei tämän jälkeen nähdä enää, ja en osaa sanoa tähän MITÄÄN. Kun tyttö saa puhelimen niin toki asiat helpottuvat, ei sitäkään voi kovin kauas lykätä.

Itsekkäästi pelkään että menetän tuon pirpanan. Pelottaa niin pirusti. Valitettavasti myöskään tähän liittoon jääminenkään ei ole enää mahdollisuus.

Antakaa vinkkejä, vertaistukea, ihan mitä vaan. On niin paha mieli.