Lue keskustelun säännöt.
Meidän uusperhe hajoaa :(
13.07.2014 |
Olen ollut kuvioissa siitä asti kun miehen lapsi oli vain parivuotias. Olen rakastanut ja kasvattanut kuin omaani. Nyt 9-vuotias tyttö on niin rakas minulle. Ja luonnollisesti minäkin hänelle, ei hän edes muista aikaa ennen minua. Nyt häntä (ja minua) pelottaa ettemme enää tapaa.
Lapsen äiti tulee olemaan lapsen lähivanhempi, ja hän on tehnyt selväksi että hän ei aio olla järjestämässä mitään tapaamisia. Eromme myötä mies joutuu luopumaan viikko-viikko -systeemistä työnsä takia, ja tapaamiset harventuvat joka toiseen viikonloppuun. Mieskään ei siis aio järjestää mitään tapaamisia. Lapsella ei ole omaa puhelinta, ja äiti ei kuulemma tue sitäkään ideaa että se hänelle hommattaisiin. Toisin sanottuna tapaamisiin ei anneta mahdollisuutta, eikä heillä tietysti ole velvollisuutta siihen. Mutta kun.
Meillä on todella erityinen suhde. Olemme nyt olleet kolmisen päivää kaksin kun olen lomalla. Tytöllä olisi huomenna lähtö äitin luokse ja sanoi eilen ettei halua vielä mennä. Pelkää ettei tämän jälkeen nähdä enää, ja en osaa sanoa tähän MITÄÄN. Kun tyttö saa puhelimen niin toki asiat helpottuvat, ei sitäkään voi kovin kauas lykätä.
Itsekkäästi pelkään että menetän tuon pirpanan. Pelottaa niin pirusti. Valitettavasti myöskään tähän liittoon jääminenkään ei ole enää mahdollisuus.
Antakaa vinkkejä, vertaistukea, ihan mitä vaan. On niin paha mieli.
Kommentit (82)
Ihan OT, mutta harvinaisen yksimielistä porukkaa avlla kerrankin. Tsempit aplle, vaikka nyt voi tuntua pahalta niin asioilla on tapana järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:34"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:50"]
Täytyy toivoa, että äitinsä ymmärtäisi lapsen parhaan tässä tapauksessa ja käsittäisi, ettei hyviä ihmissuhteita voi olla liikaa lapsen elämässä.
[/quote]
Valitettavasti itsekkäät äidit ei usein tätä ymmärrä.
[/quote]
Ei vaan itsekkäät äitipuolet ylentävät itsensä mielivaltaisesti ja olettavat että biovanhemmills tai lapsella olisi mitään mielenkiintoa heitä tavata. NO EI OLE.
Harvoin lasten suhde äitipuoleen on HYVÄ.
[/quote]
Mutta nyt ihan selvästi on hyvä suhde. Äiti on itsekäs.
[/quote]
Miksei äiti saisi olla itsekäs? Toimisin samoin kuin äiti tässä, mitä mulle kuuluu lapsen suhde miehen ex-vaimoon. Ehkä jos ex-vaimo ostaisi lapselle puhelimen (jos lapsella ei sitä siis olisi) niin saisivat pitää yhteyttä ja tavata ex-vaimon hoitaessa kyyditykset ja tapaamiset niin että perheen aikatauluun ne sopivat. Tosin musta vähän tuntuu ettei meidän perheessä olisi enää tälle ex-vaimolle olisi tilaa.
Oma kokemus on, että se äitipuoli unohtuu. Murrosiässä ei enää edes kunnolla muista, että isän kanssa on asunut joku, jonka on kanssa on vietetty paljon aikaa. Elämässä ihmisiä tulee ja menee, ja vaikka ap nyt kokee olevansa lapselle tärkeä, ei se side kovin vahvana pysy, jos sitä ti ylläpidetä.
Myös ap jatkaa elämäänsä eteenpäin, saattaa löytää uuden miehen ja tämän lapset. Tai saada oman lapsen. Siinä vaiheessa joku entisen puolison lapsi ei välttämättä enää olekaan tärkeä, vaikka asiaa miten nyt vakuuttelee.
Tytölle itselleen ei ole hyväksi, että isin exä takertuu kuin takiainen. Siksi ymmärrän, että äiti haluaa suojella lastaan ja estää yhteydenpidon.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:12"]
Miksei äiti saisi olla itsekäs? Toimisin samoin kuin äiti tässä, mitä mulle kuuluu lapsen suhde miehen ex-vaimoon. Ehkä jos ex-vaimo ostaisi lapselle puhelimen (jos lapsella ei sitä siis olisi) niin saisivat pitää yhteyttä ja tavata ex-vaimon hoitaessa kyyditykset ja tapaamiset niin että perheen aikatauluun ne sopivat. Tosin musta vähän tuntuu ettei meidän perheessä olisi enää tälle ex-vaimolle olisi tilaa.
[/quote]
Niin. Lapsen kustannuksella. Tämä äitipuolihan on ollut lapsen elämässä seitsemän vuotta. Kyllä tilanne vaikuttaa lapsen näkökulmasta samalle kuin jos häneltä yhtäkkiä repäistäisiin elämästä se bio-äiti. Ei äitiys ole pelkkää biologiaa, se on myös sosiaalista. Ja tässä tapauksessa isän uusi vaimo on ollut sosiaalinen äiti.
En osaa edes kuvitella, millainen aukko tämän lapsen elämään nyt syntyy. Aina sanotaan, että lapset sopeutuu. Mutta sopeutumisella on hintansa. Aina.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:24"]
Oma kokemus on, että se äitipuoli unohtuu. Murrosiässä ei enää edes kunnolla muista, että isän kanssa on asunut joku, jonka on kanssa on vietetty paljon aikaa. Elämässä ihmisiä tulee ja menee, ja vaikka ap nyt kokee olevansa lapselle tärkeä, ei se side kovin vahvana pysy, jos sitä ti ylläpidetä.
Myös ap jatkaa elämäänsä eteenpäin, saattaa löytää uuden miehen ja tämän lapset. Tai saada oman lapsen. Siinä vaiheessa joku entisen puolison lapsi ei välttämättä enää olekaan tärkeä, vaikka asiaa miten nyt vakuuttelee.
Tytölle itselleen ei ole hyväksi, että isin exä takertuu kuin takiainen. Siksi ymmärrän, että äiti haluaa suojella lastaan ja estää yhteydenpidon.
[/quote]
Olipa uskomaton kirjoitus. Huh.
Lapsen kehityksessä pysyvät ihmissuhteet ovat kaiken a ja o. Mitä hyötyä lapselle on siitä, että hänen elämästään poistetaan häneltä kysymättä ihminen, joka on häntä kasvattanut suurimman osan hänen elämästään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Minullakin katkesi yhteys rakkaaseen kummityttöön about saman ikäisenä, äitinsä ei antanut pitää yhteyttä. Mutta: kun tyttö kasvoi, hän alkoi itse lähettää sähköpostia jne ja tuli meille lomilla, äiti ei sitä onneksi estänyt. Nyt tyttö on aikuinen ja pidämme yhteyttä jne. Usko, että rakkautesi kantaa vaikka yhteys nyt katkeaisi, hän varmasti muistaa ja sitä mukaa kun kasvaa, pystyy itse pitämään yhteyttä! Uskon että tulet aina olemaan hänelle tärkeä ja aika on sinun puolellasi. Tsemppiä!
Eniten tässä ketjussa ihmettelen isää. Miksi ihmeessä ap on alunperin alkanut seurustella miehen kanssa, joka on noin huono isä? Vai hurmasiko se 2-vuotias ap:n ja perheleikki alkoi kiinnostaa miehen puutteista huolimatta?
En olisi ikinä ottanut miestä, joka ei huolehdi kunnolla lapsesta ja jota ei oman lapsen vaipanvaihto ym. tekemiset kiinnosta. Vähän tuli semmoinen käsitys että ap on pelkästään lapsen takia ollut suhteessa. Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että kestävä parisuhde perustuu miehen ja naisen väleihin, ei siihen että lapsen/lasten takia pidetään perhettä yllä.
Minusta tuo on ihan kauheaa luettavaa, että ap on ollut enemmän lapsen kanssa tekemisissä kuin lapsen oma isä. Itsekin olen uusperheessä ja rakastan miehen lapsia kuin omianikin, mutta en olisi edes lähtenyt suhteeseen ellei minuun olisi tehnyt nimenomaan suuren vaikutuksen se, että mieheni on hyvä isä ja hänelle lapset ovat elämässä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Käy taas niin surku lasta, kun itsekkäät aikuiset tekevät juuri niinkuin itse haluavat eikä kukaan ajattele lasta. No ap nyt vähän yrittää, mutta olisi kannattanut ajatella siinä vaiheessa, kun suhteeseen lähti. Eli onko parisuhteessa aineksia todella kestävään liittoon ja onko mies sellainen jonka kanssa tosissaan haluaa loppuelämän viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:24"]
Oma kokemus on, että se äitipuoli unohtuu. Murrosiässä ei enää edes kunnolla muista, että isän kanssa on asunut joku, jonka on kanssa on vietetty paljon aikaa. Elämässä ihmisiä tulee ja menee, ja vaikka ap nyt kokee olevansa lapselle tärkeä, ei se side kovin vahvana pysy, jos sitä ti ylläpidetä.
Myös ap jatkaa elämäänsä eteenpäin, saattaa löytää uuden miehen ja tämän lapset. Tai saada oman lapsen. Siinä vaiheessa joku entisen puolison lapsi ei välttämättä enää olekaan tärkeä, vaikka asiaa miten nyt vakuuttelee.
Tytölle itselleen ei ole hyväksi, että isin exä takertuu kuin takiainen. Siksi ymmärrän, että äiti haluaa suojella lastaan ja estää yhteydenpidon.
[/quote]
Olipa uskomaton kirjoitus. Huh.
Lapsen kehityksessä pysyvät ihmissuhteet ovat kaiken a ja o. Mitä hyötyä lapselle on siitä, että hänen elämästään poistetaan häneltä kysymättä ihminen, joka on häntä kasvattanut suurimman osan hänen elämästään?
[/quote]
Ap kirjoitti viikko-viikko -systeemistä eikä suinkaan siitä, että lapsi asunut koko ajan isällään. Todennäköisesti lapsen äiti on kuitenkin ollut se henkilö, joka on kantanut lapsesta päävastuun, kirjoitti ap mitä tahansa. Eikä yhdellekään lapselle ole hyväksi se, että hänellä on 3 vanhempaa, joista yksi ei-biologinen tekee kaikkensa (kuten ap), jotta lapsella olisi mahdollisimman paha olla. Eli mainipuloi, takertuu, vaatii itselleen.
Muistaakseni jossain sadussa (Raamatussa?) kaksi äiti halusi lapsen itselleen. Kuninkaan tuomio oli, että laitetaan lapsi kahtia ja kumpikin saa puolikkaan. Kuningas päätti äitejä kuultuaan oli, että biologinen äiti saa lapsen. Hän kun oli valmis ennenmmin luopumaan lapsesta kuin tapattamaan tämän.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:12"]
Miksei äiti saisi olla itsekäs? Toimisin samoin kuin äiti tässä, mitä mulle kuuluu lapsen suhde miehen ex-vaimoon. Ehkä jos ex-vaimo ostaisi lapselle puhelimen (jos lapsella ei sitä siis olisi) niin saisivat pitää yhteyttä ja tavata ex-vaimon hoitaessa kyyditykset ja tapaamiset niin että perheen aikatauluun ne sopivat. Tosin musta vähän tuntuu ettei meidän perheessä olisi enää tälle ex-vaimolle olisi tilaa.
[/quote]
Niin. Lapsen kustannuksella. Tämä äitipuolihan on ollut lapsen elämässä seitsemän vuotta. Kyllä tilanne vaikuttaa lapsen näkökulmasta samalle kuin jos häneltä yhtäkkiä repäistäisiin elämästä se bio-äiti. Ei äitiys ole pelkkää biologiaa, se on myös sosiaalista. Ja tässä tapauksessa isän uusi vaimo on ollut sosiaalinen äiti.
En osaa edes kuvitella, millainen aukko tämän lapsen elämään nyt syntyy. Aina sanotaan, että lapset sopeutuu. Mutta sopeutumisella on hintansa. Aina.
[/quote]
Eli kun lapsi on päiväkodissa 6 vuotta ja päiväkodin hoitaja ilmoittaa, että haluaa lapsen joka toinen viikonloppu itselleen, koska on ollut osa tämän elämää monen vuoden ajan, niin vanhempien ei auta muuta kuin antaa siihen lupa? Tuoko muka lapsen isän kanssa eläminen oikeuksia lapseen (vrt. Eerikan äiti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ap:ta. Miksi et pysy siinä suhteessa ja uhraa omaa elämääsi, jos lapsi on noin tärkeä! Et voi säästää ja syödä kakkua eli sinun on valittava joko elämä lapsen kanssa tai ilman lasta ja jos haluat sen lapsen, hyväksyt avioliittohelvetin.
Ap kirjoitti näin "Valitettavasti tähän liittoon jääminenkään ei ole mahdollista".
Miksi ei?
Ja jos se ei ole mahdollista, niin onko se ollut liitto, jossa lapsella on ollut hyvä olla? Monet lapset oireilevat vanhempiensa eroa, myös toista ja kolmatta. Varmasti lapsi on aistinut, että kaikki ei ole kunnossa ja silti ap haluaa, että lapsi yhä edelleen on hänen kanssaan.
Lisäksi en ymmärrä sitä, miksi ap syyttää lapsen äitiä eikä isää. Isä olisi voinut edelleen jatkaa viikko-viikko -systeemiä mutta siten, että lapsi on ap:lla. Ei yhteishuolajuudessa kysellä, kenellä se lapsi oikeasti on, joten minusta vika on nyt siinä isässä, joka ei halua järjestää lapselleen toista äitiä vaan luottaa biologisen äidin riittävyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni ja hänen entinen naisystävänsä erosivat viitisen vuotta, ja hän asuu eri kaupungissa, mutta pidämme edelleen yhteyttä. Eron tullessa olin teini ja todellakin oma äitini ymmärsi suhteemme tärkeyden, ja kerroin äidille usein isäni ja hänen ollessa vielä yhdessä, että kuinka ihana äitipuoleni on. Äidin uusi mies asui kanssamme, joten en usko, että äiti tunsi oloaan uhatuksi. Uskon ja toivon, että hän oli vain tyytyväinen,että pidin vanhempieni uusista kumppaneista.
Ja tosiaan, meilläkin on suvussa etäännyttäjä. Veljeni, jonka lapsista välitän syvästi, mutta veljen vaimo ei pidä veljeni suvusta, eivätkä tahdo olla tekemisisaä kanssamme. Odotan vain, että lapset kasvavat ja saan ryhtyä yhteydenpitoon suoraan heidän kanssaan, ei äitinsä kautta.
Äiti tekee isom karhunpalveluksen lapselleen, jos kieltää suhteenne ap. Muista että elämän sivu on pitkä, ehdit vielä pitää lapseen yhteyttä ja luoda suhteen häneen uudelleen.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:30"]
Äitien kuuluukin mennä isän tyttöystävien ja exien edelle! Jos lapsella on tästä eteenpäin sovittuna yhdessäoloa isänsä kanssa joka toinen viikonloppu, niin ap:han voi sopia miehen kanssa, että isä ei otakaan lasta vaan tämä menee sille maailman tärkeimmälle ihmissuhteelle eli ap:lle. Eikö se ratkaise kaikki ongelmat?
Lapsi ei tarvitse kolmea vanhempaa! Siksi ap:n tulisi ymmärtää, että hän ei voi ottaa toisen lasta itselleen, vaikka miten henkisesti haluaa tämän kahlita. Vaikuttaa siltä, että ap on narsistinen persoonallisuus, joka ei ole antanut isän ja lapsen luoda vahvaa suhdetta vaan on ominut itselleen niin harrastukset kuin vanhempainillatkin.
[/quote]
Onko sinun vaikea ymmärtää että lapsella voi olla muitakin rakkaita ja tärkeitä aikuisia elämässään kuin isä ja äiti?
Eikö sinulla ole ollut lapsuudessasi muita tärkeitä aikuisia? Oletan että olet tällä hetkellä aikuinen. Etkö ole kiintynyt muiden lapsiin? Esimerkiksi ystäviesi, kummilapsiisi tai sisarustesi lapsiin?
Ap ei ole omimassa lasta itselleen.
Minulla on omia lapsia. Siltikin touhuan paljon sisarusteni sekä ystävieni lasten kanssa. Ei se ole omilta lapsiltani pois tai näiden lasten vanhemmilta. Päinvastoin, siinä voittavat niin aikuiset kuin lapsetkin!
Mitä enemmän turvallisia aikuisia lapsellä on ympärillään sitä enemmän hän saa rakkautta osakseen! Hän kokee olevansa hyväksytty ja hänen on helpompi tulevaisuudessakin luoda ihan itse valitsemiaan ihmissuhteita ja jakaa kiintymystään muille.
Ärsyttää sellainen ajatusmalli että vain ydinperhe eli isä,äiti ja lapset ovat vain keskenään ja tekevät vain keskenään kaiken. Ei muita. Mitenkäs sitten kun tämmöisestä yksiköstä pitäisi nuoren muuttaa omilleen? Pitääkö sitten muuttaa naapuriin jotta voi edelleen olla vain sen ydinperheen kanssa?
Toki on se oma perhe, mutta silti on paljon muitakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äskeinen jatkaa: joku tuolla sanoi, ettei lapsi tarvi kolmea vanhempaa. No ei ehkä tarvitsekaan, mutta ystäviä ei voi koskaan olla liikaa. Minun äitipuoleni ei koskaan ollut minulle vanhempi, vaan aikuinen ystävä.
Kyllä lapsilla usein on muitakin läheisiä aikuisia kuten kummeja, sukulaistätejä- ja setiä tai vanhempien läheisiä ystäviä, jotka vievät lapsen vaikka kerran kuussa leffaan, uimaan tms. hauskaa tekemistä. Mitä nämä suhteet eroavat siitä, että ap tekisi lapsen kanssa jotain edes kerran kuussa, kun hän on sentään jakanut arkea lapsen kanssa käytännössä lapsen koko elämän ja on lapselle tärkeä? Ei läheinen aikuinen todellakaan tarkoita sitä, että tämä on viemässä lapsen äidin paikkaa.
Se, että äiti ei halua lapsensa enää tapaavan ap:ta, on todennäköisesti mustasukkaisuutta, koska ei kukaan tuleva "äitipuoli" kuitenkaan voi saada samanlaista suhdetta aikaan. Lapsen kannalta olisi hyvä, jos äiti voisi hieman joustaa. Kysyisi vaikka siltä lapselta mitä tämä olisi mieltä siitä, että ap viettää pari iltaa/lauantaita kuussa tämän kanssa, vie vaikka harrastuksiin tms.
Jos ap on syypää siihen, että lapsen vanhemmat aikanaan ovat ajautuneet eroon niin siinä tapauksessa ymmärrän kyllä äidin penseyden, vaikka siinäkään tapauksessa hän ei lapsensa tunteita ajattele.
Oma kokemus taas on sellainen että äidin toinen aviomies on jäänyt elämäämme ja on minulle ja veljelleni paljon läheisempi kun äidin nykyinen mies. Olimme pieniä kun omat vanhempamme erosivat ja aika nopeasti äidin uusi mies tuli kuvioihin, äiti oli etä ja kävimme heillä joka toinen viikonloppu sekä lomilla. Isäpuolesta tuli tärkeä sekä minulle että minua vanhemmalle veljelle, heidän suhteensa varsinkin on kaverillinen, minulle tämä entinen isäpuoli on tärkeä ja lapsilleni "varapappa".
Äidin kolmas eli nykyinen mies ei ole koskaan ollut läheinen meille eikä lapsilleni.
Omalle isälleni isäpuoli ei koskaan ollut uhka eikä ongelma.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:12"]
Miksei äiti saisi olla itsekäs? Toimisin samoin kuin äiti tässä, mitä mulle kuuluu lapsen suhde miehen ex-vaimoon. Ehkä jos ex-vaimo ostaisi lapselle puhelimen (jos lapsella ei sitä siis olisi) niin saisivat pitää yhteyttä ja tavata ex-vaimon hoitaessa kyyditykset ja tapaamiset niin että perheen aikatauluun ne sopivat. Tosin musta vähän tuntuu ettei meidän perheessä olisi enää tälle ex-vaimolle olisi tilaa.
[/quote]
Niin. Lapsen kustannuksella. Tämä äitipuolihan on ollut lapsen elämässä seitsemän vuotta. Kyllä tilanne vaikuttaa lapsen näkökulmasta samalle kuin jos häneltä yhtäkkiä repäistäisiin elämästä se bio-äiti. Ei äitiys ole pelkkää biologiaa, se on myös sosiaalista. Ja tässä tapauksessa isän uusi vaimo on ollut sosiaalinen äiti.
En osaa edes kuvitella, millainen aukko tämän lapsen elämään nyt syntyy. Aina sanotaan, että lapset sopeutuu. Mutta sopeutumisella on hintansa. Aina.
[/quote]
Eli kun lapsi on päiväkodissa 6 vuotta ja päiväkodin hoitaja ilmoittaa, että haluaa lapsen joka toinen viikonloppu itselleen, koska on ollut osa tämän elämää monen vuoden ajan, niin vanhempien ei auta muuta kuin antaa siihen lupa? Tuoko muka lapsen isän kanssa eläminen oikeuksia lapseen (vrt. Eerikan äiti).
[/quote]
Puhuin sosiaalisesta vanhemmuuudesta. En Eerikan äidistä/äitipuolesta. Se kuvio oli jotenkin tosi kamala ihan kaikin puolin. Enkä tällaista poikkeustapausta osaa millään yhdistää tähän tapaukseen.
En myöskään puhu päiväkodin tädistä, joka ei luo lapseen samanlaista tunneyhteyttä kuin sosiaalinen vanhempi. Näissä on oikeasti selkeä ero. Ehkä lähimpänä olisi se, että yhtäkkiä lasta kiellettäisiin tapaamasta isovanhempaansa, joka on ollut lapsen kanssa tiiviiisti tekemisissä koko tämän lapsuuden. Yhteisiä muistoja ja tekemisiä on ollut. Lapsi tietäisi, että siellä jossain se isovanhempi elää ja asuu, mutta tähän ei saa olla yhteydessä. Syynä olisi joku:"Se muutti toiseen asuntoon eikä enää tapaa sinua."
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:30"]
Äitien kuuluukin mennä isän tyttöystävien ja exien edelle! Jos lapsella on tästä eteenpäin sovittuna yhdessäoloa isänsä kanssa joka toinen viikonloppu, niin ap:han voi sopia miehen kanssa, että isä ei otakaan lasta vaan tämä menee sille maailman tärkeimmälle ihmissuhteelle eli ap:lle. Eikö se ratkaise kaikki ongelmat?
Lapsi ei tarvitse kolmea vanhempaa! Siksi ap:n tulisi ymmärtää, että hän ei voi ottaa toisen lasta itselleen, vaikka miten henkisesti haluaa tämän kahlita. Vaikuttaa siltä, että ap on narsistinen persoonallisuus, joka ei ole antanut isän ja lapsen luoda vahvaa suhdetta vaan on ominut itselleen niin harrastukset kuin vanhempainillatkin.
[/quote]
Onko sinun vaikea ymmärtää että lapsella voi olla muitakin rakkaita ja tärkeitä aikuisia elämässään kuin isä ja äiti?
Eikö sinulla ole ollut lapsuudessasi muita tärkeitä aikuisia? Oletan että olet tällä hetkellä aikuinen. Etkö ole kiintynyt muiden lapsiin? Esimerkiksi ystäviesi, kummilapsiisi tai sisarustesi lapsiin?
Ap ei ole omimassa lasta itselleen.
Minulla on omia lapsia. Siltikin touhuan paljon sisarusteni sekä ystävieni lasten kanssa. Ei se ole omilta lapsiltani pois tai näiden lasten vanhemmilta. Päinvastoin, siinä voittavat niin aikuiset kuin lapsetkin!
Mitä enemmän turvallisia aikuisia lapsellä on ympärillään sitä enemmän hän saa rakkautta osakseen! Hän kokee olevansa hyväksytty ja hänen on helpompi tulevaisuudessakin luoda ihan itse valitsemiaan ihmissuhteita ja jakaa kiintymystään muille.
Ärsyttää sellainen ajatusmalli että vain ydinperhe eli isä,äiti ja lapset ovat vain keskenään ja tekevät vain keskenään kaiken. Ei muita. Mitenkäs sitten kun tämmöisestä yksiköstä pitäisi nuoren muuttaa omilleen? Pitääkö sitten muuttaa naapuriin jotta voi edelleen olla vain sen ydinperheen kanssa?
Toki on se oma perhe, mutta silti on paljon muitakin!
[/quote]
Miksi aikuisella olisi oikeus päättää, miten lapsi muiden kanssa aikaansa viettää? 9v:llä on harrastuksia, kavereita, koulu jne. ja vapaa-ajasta taistelemassa ap, joka haluaa olla aikuinen ystävä. Paljon tärkeämpää 9v:n kehitykselle ovat omanikäiset kaverit.
Ärsyttää ajatusmalli, että joku lapsen elämässä satunnaisesti käväissyt saisi päättää, onko lapsi ystäviensä kanssa vai pitääkö hänen mennä viihdyttäään aikuista, joka kaisesta päätellen ei kykene ylläpitämään ihmissuhteita aikuisten kanssa.
Lapsi ei saa olla aikuisen ainoa ihmissuhde. Jos ap ei pysty olemaan pitkissä suhteissa aikuisten kanssa, ei lapsella saa sitä puutetta korvata!
Mitä luulette ap:n seuraavan miesystävän sanovan siihen, kun ap on tiiviisti tekemisissä exänsä lapsen kanssa? Voisiko olla pieni este jatkaa seurustelusta pitemmälle?
Tai mitä tapahtuu, kun ap saa oman lapsen. Unohtuuko tuo 9v siinä vaiheessa, kun on yövalvomista ja vaipparumbaa?
Ehkä lapsen äiti haluaa suojella tytärtään todella isoilta pettymyksiltä, joita syntyy siinä vaiheessa, kun ap ei enää viitsi/jaksa olla aikuinen kaveri. Tosi tylyä kuulla, ettei enää pääse ap:lle käymään, koska siellä on uusi mies ja uudet lapset.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:01"]Meidän suvussa on tällanen vieraannuttaja-äiti, joka on katkonut surutta katkeran eron vuoksi lasten välit sukulaisiin. Isovanhemmat kovasti yrittää tätä ihmistä mielestellä, että saisivat edes joskus lapsia nähdä. Kaikki tapahtuu tämän äidin ehdoilla ja täysin hänen mielenoikkujen mukaan. Hän kyllä on hyvin tietoinen valta-asemastaan. Lasten etu on täysin unohdettu. En tiedä onko tällainen yleistäkin...
[/quote]
On!!!
T. Vieraannuttajan lapsi, joka vieraantui äidistään samana päivänä kun täytti 18v.