Kumman pelastaisit? OMAN miehesi vai TOISEN lapsen?

no eihän näihin uskalla vastata, kun monta mammaa on haukkumassa moraalittomaksi. Ehkäpä joku fiksu mamma tulee kertomaan, minkä mystisen moraalisäännön mukaan pitäisi valita

Sen enempää pohtimatta ja filosofioimatta, minulle tuli ensin mieleen että pelastaisin lapsen. Lapsen menetys on kuitenkin hänen vanhemmilleen kertakaikkisen hirveää. Omat lapset selviäisi isän menetyksestä kun olisi sentään äiti jäljellä.

Pelastaisin ensimmäisen lapsen.

Ei tämä ole vaikea. Pelastaisin toisen ihmisen lapsen. Antaisin myös oman henkeni kenen tahansa lapsen puolesta.

Mä olen kyllä itsekkäämpi kuin aiemmat vastaajat.... jos siis molemmat yhtä helppo pelastaa ja vain toisen voi... niin oman miehen.

Pelastaisin aika varmasti lapsen. Minulla on kai jokin sisäinen ohjenuora, jonka mukaan ensin lapset sitten aikuiset. En usko, että toimisin tilanteessa tunteiden mukaan vaan vaistojen varassa. En myöskään ymmärrä, miksi olisin jotenkin oikeutetumpi, välttämään läheisen kuolemasta aiheutuvan surun kuin lapsen vanhemmat. 

Ehkä voisin syöksyä takaisin ja yrittää pelastaa vielä miehenikin. 

No vähän riippuu tilanteesta, jos miehellä akuutimpi hätä ja lapsi voisi odottaa, niin ensin miehen. Mutta jos molemmat samalla tasolla, niin lapsen pelastaisin ensin, on avuttomampi.

Miehen.

Ehkä minä vaistomaisesti pelastaisin sen lapsen, ehkä normaali ihminen on ohjelmoitu niin? Että pieni ihminen pitää pelastaa jos pystyy. Mutta en kyllä voi varmuudella sanoa miten toimisin tässä tilanteessa sitten oikeasti.

Minulta itseltäni on isä kuollut ja jotenkin se, että lapseni joutuisivat kokemaan isänsä kuoleman, voisi olla, että en pystyisi jättämään miestäni...

ap

Lapset ensin koska eivät itse pysty puolustautumaan tai pelastautumaan. Isolla miehellä on paremma mahdollisuudet siihen.

Mihin on hävinnyt se ajattelutapa, että lapset ja naiset ensin? Miksi tällaisia pitää edes miettiä?

Pelastaisin kaikki maailman miehet, mutta en yhtään ainutta lasta. :)

Itsekkäänä on hyvä olla, antaudu sinäkin suosiolla taikka anna meidän olla. :) :)

En pysty näin suoraan sanomaan, riippuisi tilanteesta, esim. kuinka iso riskin pelastamisyritys tuottaa itselle. Jos esim. se lapsi olisi palavan talon yläkerrassa ja mies lähellä ulko-ovea esim. tajuttomana niin ensin miehen (ihan siksikin että jos lähtisin sinne ylös ja kuolisin niin oma lapsi ei ehkä menettäisi molempia vanhempiaan). Jos taas olisi päinvastoin niin tietysti lapsi ensin.

Minusta näitä on tosi vaikea miettiä ihan ilman kokemuspohjaa. Mutta pelastaisin ehkä sen ihmisen jonka ensimmäisenä saisin käsiini. En usko, että tulipalo tilanteessa ehtisin edes miettimään kumpi ensin vaan yrittäisin saada vaan mahdollisimman monta ihmistä turvaan. 

Pelastaisin miehen. Tämä on tilanteesta ensimmäinen intuitiomainen ajatukseni, en tiedä miten sitten tosiasiassa toimisin. Ajattelen että se on jonkinlaista biologiaa suojella omaa perhettään ja läheisiään.

Ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään, pelastaisin oman mieheni.

Mieheni on kuuden lapsen isä ja heille kaikille todella tärkeä.. Joku perustelee että pelastaisi lapsen koska hänellä vielä elämä edessä, mutta toisaalta on miehenikin ollut lapsi jolla elämä edessä ja nyt siis saavuttanut nämä kaikki lapset joista suuri vastuu ja toivoisin lapsille hyvää isää jatkossakin. Siinä olisi iso perhe melko ihmeissään kun isä kuolisi. Lapsestahan ei tiedä mitä saavuttaa vai saavuttaako yhtään mitään, pilaako elämänsä sitten myöhemmin, eli pitäisin miestäni kyllä ehkä hieman "tärkeämpänä" pelastettavana. Voisi kyllä olla että naisena ja äidinvaistolla pelastaisin lapsen loppujenlopuksi..

Mieheni ei ole murhaaja, alkoholisti tms. paha, mutta lapsesta saattaa kasvaa semmoinen. Siksi mies.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 15:11"]

Mieheni on kuuden lapsen isä ja heille kaikille todella tärkeä.. Joku perustelee että pelastaisi lapsen koska hänellä vielä elämä edessä, mutta toisaalta on miehenikin ollut lapsi jolla elämä edessä ja nyt siis saavuttanut nämä kaikki lapset joista suuri vastuu ja toivoisin lapsille hyvää isää jatkossakin. Siinä olisi iso perhe melko ihmeissään kun isä kuolisi. Lapsestahan ei tiedä mitä saavuttaa vai saavuttaako yhtään mitään, pilaako elämänsä sitten myöhemmin, eli pitäisin miestäni kyllä ehkä hieman "tärkeämpänä" pelastettavana. Voisi kyllä olla että naisena ja äidinvaistolla pelastaisin lapsen loppujenlopuksi..

[/quote]

Jotenkin ajattelen niin, että lapsen henki on tärkeämpää ja "korkeampaa" kuin minun ja lasten suru puolison ja isän kuolemasta. Itsekin näen niin, että äidinvaisto minut ohjaa sen lapsen pelastamaan jos mieheni ja vieras lapsi makaavat vierekkäin. Vaikea kuvitella, että kukaan äiti jättäisi vierastakaan 1-vuotiasta taakseen.

Mieheni. Jos tilanne olisi se, että olisin vaarassa itse kuolla tässä pelastustilanteessa, niin riskeeraisin kyllä henkeni miehen takia, mutta vierasta lasta tai ylipäänsä vierasta henkilöä en oman henkeni uhalla lähtisi pelastamaan.

Miettikääpä nyt vaikka tilannetta, jossa vaikka olisi koolla 10 kaikkein läheisintä aikuista ihmistä (puoliso, omat vanhemmat, ystäviä tai ketä tahansa itselle kaikkein rakkaimpia) ja 10 vierasta lasta. Pelastaa ehtisi tasan 10 henkeä. Kuinka moni olisi oikeasti valmis pelastamaan nämä lapset ja jättämään omat aikuiset läheisensä kuolemaan? Ja niinkuin mammat ovat parissa vastaavassa ketjussa moralisoineet, niin he pelastaisivat kaikki nämä lapset ensin? Pyh, kukaan ei tekisi niin omille läheisilleen. Ja tässä ei ole mitään väliä sen suhteen onko pelastettavia 1 vai 10, jos moraalista ruvetaan keskustelemaan.