Te, kellä on erityislapsi?

en huomannut itse mitään. päiväkodilta kyseltiin, olenko huomannut, että tyttö kävelee aina ovenkarmiin vasemmalle puolelleen ja oli myönnettävä, etten. kotimme oli iso ja avara tila, jossa ovia oli lähinnä yläkerran makuuhuoneissa ja peseytymistiloissa, joihin olin lähes aina kantanut lapsen - vasta oppinut kävelemään. 

otin yhteyttä lastenlääkäriin ja pikkuhiljaa purettiin vyyhtiä liikuntavammasta, puhevammaan ja kehitysvammaan sekä myöhemmin puhjenneeseen epilepsiaan. 

Itse huomattiin, vauvasta asti. Neuvola otti meidät tosissaan vasta kun lapsi oli 4v. Päästiin tukimuksiin. Aistiherkkyyksiä ja kielellinen erityisvaikeus. On erityisluokalla koulussa nyt.

Te, joilla... ei kellä.

Olisi tietysti kiva kuulla, mitä erityisyyttä ap epäilet, kirjo kun on valtava vakavista allergioista vaikeaan kehitysvammaisuuteen...

Joten aika kirjavia ovat myös vastaukset.

Mutta minun lapsellani on aspergerin syndrooma. Huomasin sen, kun lapsi meni 2,5-vuotiaana päiväkotiin ja eristäytyi siellä muista lapsista, ei puhunut juuri kenellekään. Pitkään hoitajat olivat sitä mieltä, että se on vain sopeutumisvaikeutta, ja sain nyhtää suurin piirtein hohtimilla palautetta hoitajilta. Vasta useamman kuukauden kuluttua tilanne selvisi kokonaisuudessaan - ja silloin pyysin päiväkodista kommentit kirjallisena ja pyysin neuvolan kolmivuotistarkastuksessa lähetettä tutkimuksiin. Neuvolaterkka - vaikka onkin kokenut ja hyvä terkka - ei meinannut ensin panna lähetettä, vaan oli sitä mieltä, että minä olen turhasta huolissani. Assit kun eivät ole kehitysvammaisia, vaan kykenevät aika hyvin tsemppaamaan käytöstään vieraan aikuisen kanssa, lyhyen vastaanottoajan aikana - mutta onneksi olin sitkeä ja olin tosiaan ottanut päiväkodista "evidenssiä" mukaan. Sain lähetteen neuvolapsykiatrille ja omalääkärille - jotka hekin vielä vähättelivät, mutta vaadittaessa antoivat lähetteen Lastenlinnaan autismiyksikköön neurologille. Neurologi totesi vartissa, että aika selvä tapaus, ja pani meidät jonoon osastotutkimuksiin. As-diagnoosi vaatii 1-3 viikon tutkimukset osastolla, sisältäen omahoitajan testit ja havainnoinnin, yleislääkärin tutkimukset, unitutkimuksen, kromosomitutkimuksen, lastenpsykiatrin, puheterapeutin ja toimintaterapeutin arvioinnit. Diagnoosi tuli siten 8 kk siitä, kun otin asian esille kolmivuotistarkastuksessa.

Oma neuvoni on, että jos epäilet jotain, ole sitkeä. Neuvolassa ei kokenutkaan terkka välttämättä tunne kaikkia erityisyyksiä kovin hyvin ja tutkimuksiin pääsy on monipolvinen prosessi. Diagnoosi edellyttää usein keskussairaalatasoisia tutkimuksia, jotka vaativat lähetteen sairaalapoliklinikalta, jonne taas puolestaan tarvitset lähetteen erikoislääkäriltä tai omalääkäriltä (neuvolaterveydenhoitaja ei sellaista voi suoraan kirjoittaa).

Ja KUN menet lääkärin vastaanotolle, ota mukaan kaikki evidenssi. Päiväkodista tai koulusta hoitajien tai opettajan kirjallinen kuvaus ongelmista on tärkeä, koska tosiaan vastaanottoaika on lyhyt ja monet lapsen ongelmat tulevat selvemmin esiin vain ryhmätilanteissa, ei välttämättä kahden/kolmen kesken vastaanotolla.

Huomasin kun lapsi oli alle 3v. Eristäytyi muista, uppoutui täysin omiin juttuihinsa, ei halunnut syliin.

Neuvolassa puhuin - ei mitään toimenpiteitä. Koulussa puhuin - ei mitään toimenpiteitä. Tai no, sainhan neuvon mennä töihin, koska minulla oli kuulemma liikaa aikaa miettiä turhia ongelmia, kotiäitinä kun olin.

Vasta kun lapsi oli 11v ja rankasti koulukiusattu, sain perheneuvolan kautta lapselle tutkimukset. Lapsi ehti täyttää 12v ennen diagnoosia:  Asperger.

No me ollaan mietitty jo aika kauan onko meidän lapsi vai ei.

Jaksaminen hänen kanssaan on ollut aina kortilla, on vilkas ja temppuileva, ei noudata sääntöjä, keskityy vain omasta mielestä kivoihin asioihin ja on mielestäni myös aistialiherkkä, törmäilee tahallaan ihmisiin ja esineisiin, pyörii ja pyörii ja sählää, mölisee, tykkää jääkylmistä suihkuista, ei hahmota muiden omaa tilaa.

4v. neuvolassa ei osannut kaikkia tehtäviä. Päiväkodissa kuulemma eivät ole huolissaan mutta vaikuttavat joskus aika epätoivoiselta huonon käytöksen kanssa, on hienomotoriikassa jäljessä mutta pitkäaikaisen käsitapaturman ansiosta ei ole pahemin ehtinyt harjoittelemaankaan.

Katsotaan kuinka käy. Vai pitäisikö tässä hakeutua vaikkapa yksityiselle lasten neurologille?

On kuitenkin kielellisesti ja sosiaalisesti lahjakas, oppi kävelemään ja puhumaan ennen aikojaan, saa helposti ystäviä.

1v-2v jollain tasolla tajusin, että lapsi on liian hiljainen. 3v neuvolassa pyysin lähetteen puheterapeutille. 3v6kk oli ensimmäinen sairaalajakso ohi ja diagnoosi dysfasia, joka on puheentuoton puolella.

Puheterapiaa oli 6v asti ja kouluun lähti normaalisti, integroituna normaaliluokalle.

Hän sai paljon erityisopetusta ja pari ainetta oli yksilöllistetty.

Nyt lapsi on ammattikoulussa ja pärjää ihan hyvin.

Onko 7=ap? Minusta sinun kannattaa vähintäänkin vaatia lähetettä lisätutkimuksiin viisivuotisneuvolassa, jos se on seuraavana. Kuulostaa tutkimisen arvoiselta. Missä päin asut - esim. stadissa on kyllä yksityisiäkin neurologeja, jos massi tai vakuutus antavat myöden. Esim. NeuroMental on hyvämaineinen paikka.

http://www.neuromental.fi/cms/

5

Otin puheeksi kun lapsi ei vielä kävellyt 1,5v. Mutta eihän huolestunutta äitiä noteerattu. Vasta lähemmäs 3v, kun pph vei toisen lapsen neuvolaan ja mainitsi samalla pojastamme, alkoi tapahtua. Diagnoosi saatiin 3v.

Puhe heikkoa, motoriikka heikkoa, jne.

Kyllä sen huomasin aika pienenä, oppi myöhään puhumaan ja oli hyvin takertuvainen. Erityisyys on niin pientä, että se lähinnä pulpahtelee pintaan aika ajoin, hyvin lapsekas ja herkkä on myös ikäisekseen.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 15:08"]

No me ollaan mietitty jo aika kauan onko meidän lapsi vai ei.

Jaksaminen hänen kanssaan on ollut aina kortilla, on vilkas ja temppuileva, ei noudata sääntöjä, keskityy vain omasta mielestä kivoihin asioihin ja on mielestäni myös aistialiherkkä, törmäilee tahallaan ihmisiin ja esineisiin, pyörii ja pyörii ja sählää, mölisee, tykkää jääkylmistä suihkuista, ei hahmota muiden omaa tilaa.

4v. neuvolassa ei osannut kaikkia tehtäviä. Päiväkodissa kuulemma eivät ole huolissaan mutta vaikuttavat joskus aika epätoivoiselta huonon käytöksen kanssa, on hienomotoriikassa jäljessä mutta pitkäaikaisen käsitapaturman ansiosta ei ole pahemin ehtinyt harjoittelemaankaan.

Katsotaan kuinka käy. Vai pitäisikö tässä hakeutua vaikkapa yksityiselle lasten neurologille?

On kuitenkin kielellisesti ja sosiaalisesti lahjakas, oppi kävelemään ja puhumaan ennen aikojaan, saa helposti ystäviä.

[/quote]

Apua, kuvailit meidän 5-vuotiaan, lukuun ottamatta tuota kömpelyyttä ja meillä poika suoriutuu kyllä tehtävistä neuvolassa ja puheterapeutilla ihan hyvin.

Mutta siis: Itselläni on nyt aikuisiällä diagnosoitu ADHD. Ja näen kyllä pojassani itseni lapsena. Ehkä siksi en ole osannut ajatella, että hänessä olisi jotain erikoista, päin vastoin olen pitänyt vanhempia lapsiamme erityisen rauhallisina, vaikka lienevät ihan tavallisia vilkkaudeltaan.

Meillä päiväkoti olisi lähettämässä poikaa toimintaterapiaan ja Elto on ollut käymässä, mutta koska ryhmässä on yksi vaativampikin lapsi, ei Elto ole vielä ehtinyt keskittyä meidän lapseen. Olen pyytänyt päiväkodilta, että pyytäisivät Eltolta lausunnon lapsestamme, koska hänen ylikierroksensa eivät tule ilmi tilanteessa, jossa saa tehdä kivoja juttuja häneen kaiken huomion kiinnittävän aikuisen kanssa, vaan ongelma eskaloituu ryhmätilanteissa.

Voikohan 2v olla vain luonteeltaan vilkas, ilman että mitään vikaa välttämättä olisi? Ihan älyttömän vilkas, touhuaa koko ajan, ei pysy juurikaan paikallaan. Välillä uppoutuu omiin leikkeihinsä, paljon katselisi tv:tä ja videoita jos vaan annettaisiin.. Sanokaa nyt että voi olla myös ihan normia?!

Meillä poika oppi puhumaan ja kävelemään kovin aikaisin. Sosiaalinen tapaus, puhetta kokoajan. Todella näppärä sormistaan. Eskarissa huomasivat että ei keskity jne. Aina tarvinnutkin hieman "pysäyttelyä" ja ohjeiden uusimista.. 6 vuotiaana tuli adhd diagnoosi. Tuli kuitenkin yllätyksenä, olin pitänyt omaa lasta vain hieman vilkkaampana.