Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät saa joululahjoja mutta haluaisivat?
26.11.2013 |
On olemassa suurempiakin murheita, tiedän. Mutta minua harmittaa kun tiedän, etten saa jouluna yhtään lahjaa. En saa myöskään syntymäpäivänäni joka on tulevana lauantaina. Mies ei periaatteesta osta aikuisille, omat vanhempani eivät halua ostaa ja miehen vanhemmat ostavat omille lapsille ja lapsenlapsille. Joo, ihan ymmärrettävää, mutta ei ole kiva olla jouluaattona taas, jota ei mitenkään muistettu.
Mietin jo, että jään kotiin ja annan miehen mennä lasten kanssa mummolaan ilman minua. Viime jouluna tein anoppilaan ruokia ja autoin kaikessa, hankin lasten serkuille myäs lahjat. Ja ei mitään, ei edes kiitosta mistään.
Kommentit (20)
Aika törpöltä mieheltä kuulostaa jos ei vaan periaatteesta voi ostaa mitään. Ymmärtäisin, jos olisi kyse yhteisestä sopimuksesta, mutta on jo hieman nöyryyttävää että kaikki muut saavat lahjoja yhteisessä joulunvietossa, paitsi yksi.
Osta ihmeessä tosiaan itsellesi jotain, tosin tuo ei kyllä toimisi lainkaan minulla, surkeampi olo vaan tulisi availlessa itse tehtyjä paketteja. Miehelle kyllä sanoisin että on ikävää olla ainoa joka ei koskaan jouluna saa lahjoja, jos kuitenkin kaikkia muita aikuisia muistetaan ja sinä itsekin muistat muita. Pistäisin miehen ymmärtämään asian myös sinun näkökulmastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostan miehellekin jotain pientä. Ja ihan oikeasti, tiedän että tarkoitatte hyvää, mutta muiden ilahduttamisesta menee maku kun ei itse saa koskaan mitään takaisin. Ja en enää viime vuonna jaksanut itsekään ostaa itselleni mitään, tulee vaan entistä pahempi mieli sellaisesta :(
Ap
Hei ap, nyt sanot sille miehellesi että ei oikeasti ole kiva olla ainoa joka ei saa lahjoja, tuohan on jo törkeää!! Muut availee sun ostamia lahjoja ja sinä istut tyhjin käsin.
Ap, mä voisin ostaa sulle lahjan =) Riipaisi tuo aloituksesi.
Ihme, että lapsetkaan eivät halua antaa lahjoja sinulle, kun kerran ovat tottuneet lahjoja saamaan. Tylsät lapset. Miehet nyt vaan on vähän tollasia ja siihen on varmaan pakko sopeutua, vaikka ei se kivalta tunnukaan. Toivottavasti hän hemmottelee sinua edes joskus juhlapäivien ulkopuolella.
En minäkään saa. minun äiti ehkä ostaa jonkin yhteisen lahjan minulle ja miehelleni mutta henkilökohtaista en saa. Yleensä sovitaan miehen kanssa että ei osteta mutta tänä vuonna sanoin että ostan hänelle jotain mutta en usko että hän mitään minulle hankkii. Ei olekoskaan edes synttäreillä mitään antanut.
Mutta yleensä minua se ei haittaa, iloitsen itse siitä että lapset saavat jotain ja muuten tunnelma on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 11:08"]
Ap, mä voisin ostaa sulle lahjan =) Riipaisi tuo aloituksesi.
Ihme, että lapsetkaan eivät halua antaa lahjoja sinulle, kun kerran ovat tottuneet lahjoja saamaan. Tylsät lapset. Miehet nyt vaan on vähän tollasia ja siihen on varmaan pakko sopeutua, vaikka ei se kivalta tunnukaan. Toivottavasti hän hemmottelee sinua edes joskus juhlapäivien ulkopuolella.
[/quote]
Kiitos. Lapset on meillä pieniä vielä, eivät he osaisi ajatella että he muistaisivat äitiä. Mies ei kyllä juuri enää hemmottelekaan, meillä on aika arkinen suhde. Kuulostan varmaan masentuneelta ja ehkä olenkin, tämä aika vuodesta tuntuunaina menevän muiden muistamiseen (synttäreitäkin on muilla ennen aattoa) ja kaikkeen...
Ap
Mä ostan myös itselleni lahjoja. Ja omilla rahoilla. Tietääpä että tulee tarpeeseen vaikka oikeasti ne tulee myös ylläyksenä. Joka joulu ehdin unohtaa osan ostamistani lahjoista =)
Eksän kanssa yhdessä ollessa vielä saatoin jopa kuvitella, että hajuvesi tulee mun salaiselta rakastajalta - ja itse asiassa, eksäkin taisi kuvitella jossain vaiheessa niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Päijät-Hämeessä, kuinka niin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä viime joulu oli aikamoinen katastrofi. Olen aina hoitanut kaikki joululahjat ja koska minun vanhemmillani on vain 1 lapsi ja miehelläni iso liuta sisaruksia, olemme aina viettäneet joulut minun vanhemmillani.
Viime jouluna he halusivat lähteä eläkeläisporukalla kylpylään ja sattumoisin meidän joululahja jäi sinne, kun hain lasten lahjat. Sovittiin tulemme välipäivänä käymään.
Menimme siis mieheni vanhempien luo, jonne tuli 3 muuta sisarusta lapsineen, eli porukkaa oli tosi paljon. Olen kaikkina näinä vuosina hommannut jokaiselle lapselle jotain kivaa ja pientä n 10 - 20 euron arvosta sekä jokaiselle pariskunnalle jotain. Tykkään antaa lahjoja ja olemme myös aina saaneet jokaiselta jotain. Viime vuonna nämä sisarukset olivat keskenään päättäneet ettei enää aikuisille anna lahjoja, mutta kukaan heistä ei kertonut tätä ei minulle eikä miehelle.
Joten minulla kävi viime jouluna samalla tavalla. Joululahjoja oli oikeesti aivan hirveästi, säkkikaupalla, tädit olivat keskenään sopineet monta lahjaa jokainen lapsi saa avata paikanpäällä, 10 per lapsi ja voi sitä iloa ja naurun määrää. Mä olin ihan ihmeissään kun vika lahja oli avattu enkä todellakaan saanut mitään.
Jossain vaiheessa meidän lapset huomasivat sen ja joku nuoremmista lapsista sitten isoon ääneen totesi olen ollut niin tuhma etten mitään ansaitsekaan. Selvä. Ja myös, minä vietin aamusta asti monta tuntia keittiössä, tein vaikka mitä, katoin pöytää, kristallilaseista otin sormenjälkiä pois.
Kun lahjat olivat jaettu ja kaikille muillekin oli tämä minun lahjattomuus selvinnyt ihan pokkana anoppi sanoi minä voisin mennä vaikka keittiöön tiskaamaan, koska minulla ei ole mitään lahjojakaan, joilla voin leikkiä. Siinä kohtaa oli helppo sanoa koska kaikki tiedämme olen tuhma, miksi ihmeessä minä menisin tiskaamaan. Vaikka joku toinen voisi mennä, joka sai paljon enemmän lahjoja.
Mitään anteeksipyyntöä ei tullut keneltäkään. En ole ikinä ollut kovin läheinen kenenkään kanssa, hyvin sisäänpäinlämpenevä suku, eivät olleet esim lastemme ristiäisissä vaikka kutsuttiin.
Mies oli kuulemma vihjaillut automatkalla ettei saanut aikaiseksi hommata minulle lahjaa, mutta en ollut tajunnut. En voinut kuvitella että joku voi olla niin urpo että antaa listan lahjoista, kalliista sellaisista mitä haluaa ja sitten ei osta mitään toiselle vaikka vihjeitä oli tullut tarpeeksi.
Kun syksyllä appivanhemmilta tuli kysely menemmekö sinne jouluna, ilmoitin heti en, koska olen niin tuhma ja onneksi vanhempani ovat kotona tänä vuonna.
En mä olisi tarvinnut timattikorviksia mutta jotain pientä. Keittokirja, suklaarasia, mitä vaan. Tunsin itseni niin ei-toivotuksi ihmiseksi sillä hetkellä ja sitä fiilistä ei ihan heti nostettu kattoon. Mies sai joulun välipäivät nukkua sohvalla ja uhkasin lähteä itse aattona juhlimaankin.
Joten kyllä ap, tiedän ihan tarkalleen miltä sinusta tuntuu.
Yhtenä jouluna, kun lapset oli pieniä, en saanut yhtään lahjaa. Mies sai kyllä lahjoja, mutta mulle ei ollut mitään. Tytär hätääntyi hirveästi, meni toiseen huoneeseen ja takaisin tullessaan antoi mulle paketin. Oli käärinyt käytettyyn lahjapaperiin yhden lelunsa. Ojensi sen, ja sanoi et tässä äiti sullekin lahja. Meinas tulla itku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä näiden naisten tuntemukset, olen puolestanne pahoillani. Itse kuulun myös tähän sarjaan, vaikka olen siis mies, jota ei kukaan muista. EXäni vietti kaikki joulut vanhemmillaan, minua ei koskaan edes pyydetty mukaan, tapanina sitten sain ylijäämäjouluruokaa, varmaan säälistä ;)
Vaikka en mikään materialisti olekaan, niin se muistaminen, ei ne lahjat. Useasti kun joulu ja Tapaninpäivänä tapasin ystäviäni, aina sama kysymys, mitä pukki toi? En koskaan voinut sanoa, että ei mitään, en vaan voinut nolata exääni, totesin jotenkin tyylin, että toihan se jotain pientä.
Tällä tahdoin sanoa sitä, että ei me miehet olla aina niitä ainoita jotka eivät muista ja huomaa. Eromme jälkeen juttelimme exäni kanssa joskus, tarjosin hänelle yösijaa baari-illan päätteeksi hyvää hyvyyttäni ja tietysti pienellä jälkihehkuajatuksella :). Tuolloin hän kertoi niin suuresta raukkaudestaan minua kohtaan että huh huh. Otin silloin asian esille ja kerroin miten saatanan kylmää ja toista väheksyvää on olla koskaan huomaamatta jouluna, syntymäpäivinä ja kaikkina vastaavina. Se on totaalista toisen vähättelyä ja halveksuntaa, onneksi tajusin aikanani lähteä.
Hyvää jatkoa kaikille vähemmän muistetuille ja muillekin!
Höh, no minä ainakin ostan itselleni! Sillä tavoin saa parhaat lahjat ja saa kuusen alle niitä paketteja. Eli jotain sellaista, mitä on pitkään toivonut, voi ostaa itselleen joulun kunniaksi. Luulin, että kaikki tekee sellaista =). Ja koska lahjojen paketoiminen on ihanaa ja niitä paketteja on kiva ihailla kuusen alla aattoillan ajan, niin tottakai ne paketoidaan sinne myös. Nyt heti hanki jotain kivaa ja paketoi se itsellesi. Yöpaita,kirja, lempisuklaa... jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä saan itse ihan hirveästi iloa jouluna siitä, että osaan hankkia muille täydellisiä lahjoja. Hankin sitten kaikenlaista itsellenikin, ettei alkaisi vituttaa juurikin se, että nämä muut eivät näe tarpeelliseksi muistaa minua mitenkään.
Tai sitten kirjoitat sen joulupukin kirjeen siihen teidän jääkaapin oveen.
Jos mies ei hanki kuitenkaan mitään, on kyllä onneton surkimus.
Ja todellakin, osta itsellesi muutama paketti. Tuhlaa oikein itseesi.
Ja kun mies hömistyneenä kysyy, keneltä sait noin ihania lahjoja, sano, että joulupukilta.
Osta itsellesi jotain kivaa niinkuin edellä olijat ehdottivat!
2! kuulostat ihan samanlaiselta joulupaketti fiilistelijältä kuin äitini! Hän käy salaa asettelemassa paketit kauniimmin kuusen alle aattona pariinkiin otteeseen ja katselee niitä hymyillen :)
Joulussa pääasia ei pitäisi olla lahjat. Ei varsinkaan aikuisille. Itse tykkään lahjojen antamisesta. Kun kiertelen kaupoissa, löydän jotain minkä tiedän olevan juuri sopiva eräälle ihmiselle, saan paketoida sen nätisti.. Ja lopuksi sitten se antamisen ilo! Se ja joulutunnelma, ruoka, seura, sauna... Se on kaikista ihaninta. Nautin paljon enemmän sellaisesta, kuin siitä paljon lahjoja saan.
ostatko itse miehellesi lahjoja? Jos ostat niin kyllä olisi syytä jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen....Me ollaan monesti mieheni kanssa sovittu että ei osteta mitään jos ei kummallakaan oo mitään erityisiä tarpeita ja kun aikuisilla ihmisillä nyt yleensä on kaikkea mitä tarvii, mutta silti kumpikin ainakin jotain pientä hankkii :)
Mäkin ostan itselle, meni useita vuosia ennen kuin mies tajusi, että olin itse ostanut omat lahjani... mies valittaa ettei keksi mitään kun mulla on jo kaikkea, lupaa kyllä ostaa kun sanon vain mitä haluan eli mulle ihan sama voin sitten itsekin käydä nuo ostamassa. Aikuisten lahjat meillä aina melko pientä. Olen ostanut kirjoja, yöpuvun tms
[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 10:54"]
2! kuulostat ihan samanlaiselta joulupaketti fiilistelijältä kuin äitini! Hän käy salaa asettelemassa paketit kauniimmin kuusen alle aattona pariinkiin otteeseen ja katselee niitä hymyillen :)
[/quote]
Jep, tuota teen. En raaskisi avata niitä ollenkaan, kun haluaisin vain ihailla. Ja asettelen niitä kauniisti ja hymyilen =).