Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä äidistä, joka on ''liiankin'' innokas?
21.11.2013 |
Omasta mielestäni ystäväni on jopa liiankin innokas lapsensa suhteen. Koko ajan pitää olla leikkimässä ja keksimässä uudenlaista virikettä, hellitellä sylissä ja pusutella. Kotityöt jäävät vähän niin ja näin, ei piittaa sotkusta koska ''kotityöt eivät ole niin tärkeitä''. Kämppä ei siis ole mikään sikolätti, mutta ei koe tarpeelliseksi siivota. Haluaa vaan roikkua lapsessaan jatkuvasti. Lapsi nyt puolivuotias ja hän odottaa innolla aikaa, jolloin lapsi kasvaa ja voivat askarrella ja alkaa tekemään kaikkea enemmän. Ulkoleikkejä, uimista kesällä ym.. Huhhuh.. Antaisi lapsen hengittää :O
Välillä kylässä ollessa tuntuu että äiti on enemmän innoissaan leikeistä, mitä nyt sattuukaan puuhaamaan lapsen kanssa.. Liekkö aivot hieman pehmenneet lapsen saannin yhteydessä :D
Kommentit (21)
Minä en edes ymmärrä miten puoli vuotia jätettäis huomioimatta? Tietty sen kanssa pitää olla, vai minne ap laittaisit sen välillä hollille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en edes ymmärrä miten puoli vuotia jätettäis huomioimatta? Tietty sen kanssa pitää olla, vai minne ap laittaisit sen välillä hollille?
Enemmän kuitenkin maailmaan tuollaista kuin näitä koti siistiksi äitejä, jotka eivät paljoa lapsen kanssa puuhaa. Ilmeisesti just sellainen äiti ihminen, joka viihtyy lasten kanssa ja josta ehkä tulee monen lapsen äiti. Olen itse vähän samantyyppinen eli on tärkeämpää lukea lapselle kuin siivota joka päivä (siivoan kerran viikossa, mikä näkyy), on tärkeämpää viedä lapsi ulos kuin siivota joka päivä. Pyykit, ruoat ja tiskit huolehdin toki joka päivä. En kyllä näyttäisi noin innokkaalta, on jo 4 lasta, mutta minusta kuuluu asiaan tehdä paljon, kuten askarrella tai mahdollistaa askartelut, jos lapset haluaa ne itse tehdä ilman aikuisen ohjausta. Ärsyttääkö se, kun itse et ole noista hommista niin kovin kiinnostunut, mieluummin kotitöitä kuin lapsen kanssa puuhailua paljon? Meitä on erilaisia.
ihanaa kun äiti on kiinnostunut lapsestansa..?
ihan ok, vauva on vielä niin pieni, että mitä enemmän se saa huomiota, sen parempi. Ja luulenpa, että kun vauva vähän kasvaa, ei äitikään jaksa enää ihan jatkuvasti hössöttää sen kanssa, viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi alkaa kokeilla omaa tahtoaan, tarvitsee äitikin välillä vähän hermolepoaikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 14:59"]
ihanaa kun äiti on kiinnostunut lapsestansa..?
[/quote]
Se riskihän tuossa on, että lapsi oppii jatkuvaan viihdyttämiseen. Tietänette, mitä siitä seuraa. Yli-innokas (jos halutaan sitä sanaa käyttää) touhuilu voi myös olla keino peittää esim. masennusta tai uuvuttaa äidin, vaikkei mitään masennusta olisi alussa ollutkaan. Ja mitenköhän äiti suhtautuu aikanaan siihen, että lapsi haluaakin viettää aikaa kavereidensa kanssa eikä vain äitinsä kanssa?
Tuo viimeisin kommentti liittyy sikäli omiin kokemuksiini, että toinen isoäitini fantiseerasi vauva-aikanani siitä, kuinka minä vähän kasvettuani tekisin kaikkaa hänen kanssaan, olisin siis periaatteessa hänen elävä nukkensa. Sitä manipulaatioitkun määrää, kun aloinkin osoittaa omaa tahtoa ja halusin leikkiä mieluummin naapurin "Maijan" kanssa. No, mamma ei ollut aivan terve ihminen...
No kyllä se on ihan normaalia että puolivuotiaan vauvan kanssa ollaan intensiivisesti yhdessä. Joku raja nyt tuohon lapsen itsenäistämiseenkin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ihan samanlainen, mutta kotityöt teen kun poika nukkuu :) poikani on 8kk ja olen vain niin äärimmäisen onnellinen hänestä, onko siinä jotain väärää? Ehkä tämä on sitä vauvahuumaa, joka laskeutuu pian :)
Minusta on vain hyvä asia, että äiti priorisoi lapsensa jonkin lattian hinkkaamisen edelle! Erinomaista, että luodaan läheinen suhde lapseen jo pienestä pitäen. Kyllä se lapsi erilliseksi olennoksi kehittyy kuitenkin kasvun myötä, ja päivähoidossa oppii sosiaaliset taidot muiden ikätoverien kanssa olemiseen (jos ei jo sitä ennenkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vitsi ku ois enemmänki äitejä jotka juoksee lapsensa kanssa kilpaa ja kiipeilee leikkipuistoissa, eikä istu perse kiinni penkissä raportoimassa vauva-palstalle että nyt tääl on joku idiootti joka ei siivoo kotona vaan pitää hauskaa lapsensa kanssa!!
Liika on liikaa, olisi varmasti hyvä antaa lapsen olla joskus yksin ja puuhata itsekseen, katsella mitä katselee, rauhoittua. Äidin ei todellakaan tarvitse olla koko lapsen hereillä olon ajan puuhakone ja leikittäjä, ei edes lapsen pää kestä sellaista. Mitäs sitten kun äiti ei joskus ehdikään leikittämään, naurattamaan, kutittelemaan, jumppaamaan, tanssittamaan ja laulattamaan lastaan, osaako lapsi olla yksin ollenkaan vai vaatiiko hän koko ajan viihdyttämistä?
Tällaisen viihdyttäjä-äidin kaverina on ihan mielipuolista yrittää olla, kun hänelle soittaa lapsen ollessa hereillä, on koko puhelu pelkkää lapselle lässytystä. Kun hänen kanssaan yrittää keskustella vaikka siellä kylässä ollessa muutaman sanan tavalliseen tapaan, tulee olo että toinen on päästään seonnut kun leikkii ja lepertelee vain vauvan kanssa, ainuttakaan järkevää lausetta ei siitä äidistä irti saa... Eipähän tarvitse ihmetellä jos kaverit ja ystävät ovat kaikonneet kun heitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni oli samanlainen. Lapsella ei saanut olla mitään muita kuin kehittäviä leluja ja esim. televisiota ei huushollissa ollut jotta lapsi ei vahingossakaan sitä katsoisi.
Sitteriäkään ei saanut lapsella olla koska lapsen kuului olla sylissä. Sai sitten heti perään toisen lapsen ja kappas vaan. Eipä enää kädet riittänytkään samanlaiseen niin masentui. Tosin ei välttämättä siitä johtunut mutta on sittemmin muuttunut äiti.
Nykyään lapset saavat katsoa telkkaria ja äitikin saattaa välillä hengähtää ja antaa vauvan olla sitterissä. (hankkivat siis nuo "apukeinot" äidin masennuttua).
Silloin niin meidän tapaa kasvattaa lasta arvostelu hyvinkin voimakkaasti (eli annoin lasten touhuta myös yhdessä tai sadepäivänä saivat katsoa dvd:n) mutta nyt tekee ihan samalla tavalla ja on huomannut että ei ne lapset siitä ole pilalle mennyt.
Toki hienoa että lapsi menee siivouksen edelle, niin pitääkin.
10, tässä nyt puhutaan vasta kuusikuisesta vauvasta. Hänen kanssaan KUULUUKIN elää enempi tai vähempi symbioottisessa suhteessa. Lapsi ehtii kyllä oikein mainiosti oppimaan itsellistäkin leikkiä, kun kasvaa.
Minusta on hoopoa, että joku edes keksimällä keksii jotain negatiivista sanomista siitä, että tuore äiti on vauvasta ja äitiydestään INNOISSAAN. Pitäisi vissiin olla sellainen, joka käyttää aikansa itsensä ja kotinsa puunaamiseen ja kokee lapsen ikäväksi riipaksi ja valittaa siitä kaiken aikansa netissä ja kavereiden kanssa puhelimessa?
Aika kademielisiä hapannaamoja taidatte olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sellainen sisustuslehtiäiti, jolle kodin siisteys oli kaikki kaikessa. Siivouspäivänä (kerran viikossa siis suursiivous ja hiukan sisustelua) meidän kersat heitettiin ulos pakkaseen kahdeksaksi tunniksi. Syömässä saatiin käydä kerran, ja se oli hoidettava varovaisesti ja sotkematta. Kun ei keksitty enää ulkoleikkejä muutaman tunnin jälkeen, värjöteltiin vaan jäässä mutta ei sisään uskaltanut mennä. Heti kun ulko-ovea raottikin tuli huudot.
Ihanaa jos joku puuhaa lapsen kanssa. Tietysti siinäkin joku raja, että jotain aikuisten juttujakin on äidillä hyvä olla, ja lapsella leikkejä joihin tarvitsee omaa mielikuvitusta.
Mutta harmi että toisen äitiys aiheuttaa sulle traumat. Pura terapiassa.
Huomioin paljon lastani kun tämä oli pieni ja seurauksena tällä oli hyvin pienenä laaja sanavarasto ynnä kehitys hyvä. Vuorovaikutus lapsen kanssa tuo turvaa ja on välittämistä, mutta myös kehittää lapsen älyä.
No jaa. Minä taasen tein aina kaikki kotityöt kun lapset olivat hereillä, he osallistuivat innokkaasti kaikkeen jo ihan vauvasta asti. Lisäksi luimme ja lauloimme paljon mutta annoin lasten myös olla ihan itsekseen hetken jo ihan pieninä. Ulkoilut hoidettiin aina siten että lapset olivat hereillä ja pystyivät siis kokemaan paljon enemmän ja oppimaan kaikkea. Ihan täyspäisiä tenavia ovat. Äitikään ei uupunut sekunniksikaan.
tämän tekstin perusteella tulee mieleeni vain: taidatko olla hieman kateellinen/katkera? ;)
Hyvä, että äiti on kiinnostunut viettämään aikaa lapsensa kanssa. Mutta on tässä sekin puoli, että jatkuvasti huomion keskipisteenä oleva lapsi oppii siihen, että maailma pyörii hänen ympärillään. Kun näitä lapsia näkee vähän isompina, niin onhan se päiväkodissakin vaikeaa, kun silloin vasta herää ihmetys siitä, etteivät muut olekaan hänen palvelijoitaan.
Mä olen ollut about tuollainen äiti jo 5 vuotta. Paitsi emme ole tukka putkella menossa kodin ulkopuolella, enimmäkseen leikitään yhdessä kotona. Kotityöt ovat toissijaisia, tosin ennen lastakaan en hirveästi niihin keskittynyt (meillä on kyllä perussiistiä ja kotona tehtyä ruokaa jne. mutta en hinkkaa nurkkia jatkuvasti).
Mun mielestä lapsen kanssa leikkiminen vaan on todella hauskaa, ja mielestäni se on myös tärkeää lapsen kehitykselle. Toki lapsi leikkii myös välillä itsekseen. Itse asiassa se, että olemme molemmat leikkineet lapsen kanssa paljon, on mielestäni edesauttanut lapsen kykyä leikkiä myös itsekseen, mutta tästä en tietenkään voi olla varma. Mutta ainakin meille on muodostunut todella ihana ja läheinen suhde, kun on paljon yhteisiä mielikuvitusmaailmoja ja juttuja.