Lue keskustelun säännöt.
Pojan paras kaveri tyttö. Annanko olla vai usutanko poikien luo?
10.10.2013 |
Poikani meni nelivuotiaana päiväkotiin. Ei oikein koskaan ystävystynyt poikien kanssa. Leikitti pienempiään (1-3-vuotiaita), oli näille "isoveli", joka veti pulkassa ja auttoi hiekkalinnojen rakentelussa. Tai sitten leikki tyttöjen kanssa.
Koulussa ystävystyi kahden tytön kanssa ekalla luokalla, toisesta tuli paras kaveri ja toinen on jäänyt näköjään sellaiseksi varakaveriksi, jonka kanssa ollaan, kun tämä ykköskaveri on sairaana.
Nyt on neljännellä luokalla ja edelleen vain sen yhden ja ainoan tyttökaverin kanssa. Päivittäin, koko ajan. Myös viikonloppuisin ja muutenkin vapaa-ajalla. Toinen tyttö on edelleen myös kaveri, mutta sitä näkee vain silloin tällöin.
Pojalla ei ole omalta luokalta yhtään poikakaveria. Sukulaisissa on samanikäisiä poikia ja on heidän kanssaan ihan luontevasti, osaa siis myös olla poika poikien seurassa, ei ole mitenkään tyttömäinen, heiveröinen tai kiusattu, ei mitään tavallisesta 9-vuotiaasta pojasta poikkeavaa.
Minua ei niinkään huoleta se, että poika on tuon kivan tytön kanssa, vaan se, että jossain vaiheessa kaverisuhde saattaa väljähtyä tai alkaa tuntua heistä itsestäänkin oudolta (en tiedä, ei ole kokemusta tällaisesta) ja sitten poika jäisi yksin. Tytölläkään ei ole muita kavereita koulussa, ovat ihan koko ajan kahdestaan.
Annako tilanteen olla tällainen vai pitäisikö jotenkin usuttaa poikaa myös poikaporukoihin? Harrastuksissa on kaikkien kaveri, muttei näe niitä vapaa-ajallaan.
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 13:17"]
Poikani meni nelivuotiaana päiväkotiin. Ei oikein koskaan ystävystynyt poikien kanssa. Leikitti pienempiään (1-3-vuotiaita), oli näille "isoveli", joka veti pulkassa ja auttoi hiekkalinnojen rakentelussa. Tai sitten leikki tyttöjen kanssa.
Koulussa ystävystyi kahden tytön kanssa ekalla luokalla, toisesta tuli paras kaveri ja toinen on jäänyt näköjään sellaiseksi varakaveriksi, jonka kanssa ollaan, kun tämä ykköskaveri on sairaana.
Nyt on neljännellä luokalla ja edelleen vain sen yhden ja ainoan tyttökaverin kanssa. Päivittäin, koko ajan. Myös viikonloppuisin ja muutenkin vapaa-ajalla. Toinen tyttö on edelleen myös kaveri, mutta sitä näkee vain silloin tällöin.
Pojalla ei ole omalta luokalta yhtään poikakaveria. Sukulaisissa on samanikäisiä poikia ja on heidän kanssaan ihan luontevasti, osaa siis myös olla poika poikien seurassa, ei ole mitenkään tyttömäinen, heiveröinen tai kiusattu, ei mitään tavallisesta 9-vuotiaasta pojasta poikkeavaa.
Minua ei niinkään huoleta se, että poika on tuon kivan tytön kanssa, vaan se, että jossain vaiheessa kaverisuhde saattaa väljähtyä tai alkaa tuntua heistä itsestäänkin oudolta (en tiedä, ei ole kokemusta tällaisesta) ja sitten poika jäisi yksin. Tytölläkään ei ole muita kavereita koulussa, ovat ihan koko ajan kahdestaan.
Annako tilanteen olla tällainen vai pitäisikö jotenkin usuttaa poikaa myös poikaporukoihin? Harrastuksissa on kaikkien kaveri, muttei näe niitä vapaa-ajallaan.
[/quote]
Miksi et antaisi heidän olla kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 13:17"]
Poikani meni nelivuotiaana päiväkotiin. Ei oikein koskaan ystävystynyt poikien kanssa. Leikitti pienempiään (1-3-vuotiaita), oli näille "isoveli", joka veti pulkassa ja auttoi hiekkalinnojen rakentelussa. Tai sitten leikki tyttöjen kanssa.
Koulussa ystävystyi kahden tytön kanssa ekalla luokalla, toisesta tuli paras kaveri ja toinen on jäänyt näköjään sellaiseksi varakaveriksi, jonka kanssa ollaan, kun tämä ykköskaveri on sairaana.
Nyt on neljännellä luokalla ja edelleen vain sen yhden ja ainoan tyttökaverin kanssa. Päivittäin, koko ajan. Myös viikonloppuisin ja muutenkin vapaa-ajalla. Toinen tyttö on edelleen myös kaveri, mutta sitä näkee vain silloin tällöin.
Pojalla ei ole omalta luokalta yhtään poikakaveria. Sukulaisissa on samanikäisiä poikia ja on heidän kanssaan ihan luontevasti, osaa siis myös olla poika poikien seurassa, ei ole mitenkään tyttömäinen, heiveröinen tai kiusattu, ei mitään tavallisesta 9-vuotiaasta pojasta poikkeavaa.
Minua ei niinkään huoleta se, että poika on tuon kivan tytön kanssa, vaan se, että jossain vaiheessa kaverisuhde saattaa väljähtyä tai alkaa tuntua heistä itsestäänkin oudolta (en tiedä, ei ole kokemusta tällaisesta) ja sitten poika jäisi yksin. Tytölläkään ei ole muita kavereita koulussa, ovat ihan koko ajan kahdestaan.
Annako tilanteen olla tällainen vai pitäisikö jotenkin usuttaa poikaa myös poikaporukoihin? Harrastuksissa on kaikkien kaveri, muttei näe niitä vapaa-ajallaan.
[/quote]
Miksi et antaisi heidän olla kavereita?
[/quote]
Tottakai annan olla kavereita. Mietin vain, että olisiko syytä ohjata myös poikien seuraan tämän tytön lisäksi.
ap
Itse olisin tuossa enemmän huolissani siitä, että on vain yksi kaveri. Eihän siitä sinällään mitään haittaa ole, mutta jos toinen sitten vaikka muuttaa tms, niin jääkö toinen ihan yksin.
Meillä on itsellä toisen pojan (11v) kanssa sama tilanne, siis että on aina saman kaverin kanssa, tosin tämä kaveri on poika. Enemmän minä tätä tilannetta olen miettinyt kuin toisen poikamme (kohta 10v), joka leikkii lähes pelkästään tyttöjen kanssa, mutta näitä hyviä tyttökavereita on kuitenkin useampia.
Omien poikieni kohdalla kyse taitaa olla siitä, että ovat molemmat aika rauhallisia eivätkä niin kiinnostuneita rajummista leikeistä, joita pojat monesti isommissa ryhmissä leikkivät.
Minusta tuo kuulostaa hyvältä, poika oppinut nuorena ymmärtämään naisia :) Valitettavan harvinaista vaan tänä päivänä, ja poikalaumat keskittyy ottamaan tytön silmätikukseen ja kiusaamaan, tytöstäkin varmaan mukavaa kun poika on kaverina jotta tuntee vähän enemmän turvaa muiden seurassa.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 13:41"]
Itse olisin tuossa enemmän huolissani siitä, että on vain yksi kaveri. Eihän siitä sinällään mitään haittaa ole, mutta jos toinen sitten vaikka muuttaa tms, niin jääkö toinen ihan yksin.
Meillä on itsellä toisen pojan (11v) kanssa sama tilanne, siis että on aina saman kaverin kanssa, tosin tämä kaveri on poika. Enemmän minä tätä tilannetta olen miettinyt kuin toisen poikamme (kohta 10v), joka leikkii lähes pelkästään tyttöjen kanssa, mutta näitä hyviä tyttökavereita on kuitenkin useampia.
Omien poikieni kohdalla kyse taitaa olla siitä, että ovat molemmat aika rauhallisia eivätkä niin kiinnostuneita rajummista leikeistä, joita pojat monesti isommissa ryhmissä leikkivät.
[/quote]
Tätä yksin jäämistä mietin. Me, eikä tytön perhe olla muuttamassa, mutta ainahan voi tulla jotain. Tai sitten se, mitä aiemminkin olen miettinyt, eli saattavat vain luonnollisesti alkaa pitää tätä pian vähän kiusallisena. Ei itsensä takia, mutta muilta on alkanut jo tulla aika paljon kommenttia. Luokkakaverit ovat tottuneet tähän parivaljakkoon, mutta ikää alkaa olla sen verran, että parin vuoden päästä innokkaimmat jo "seurustelevat" ja tällainen voi tuntua kiusalliselta heistä itsestään. En tiedä.
Pojalla on muita kavereita, lähinnä sukulaispoikia. Meillä on iso suku ja asuu lähellä. Jos siis tämä kaverisuhde katkeaisi jostain syystä, olisi muita kavereita, ei välttämättä koulussa sydänystäviä, mutta muuten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rupeat kovasti ohjailemaan, niin voi olla että tämä kaverisuhde loppuu kokonaan. Tiedä, vaikka olisi pojan tuleva vaimo kyseessä, onhan näitäkin.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 13:54"]
Jos rupeat kovasti ohjailemaan, niin voi olla että tämä kaverisuhde loppuu kokonaan. Tiedä, vaikka olisi pojan tuleva vaimo kyseessä, onhan näitäkin.
[/quote] Lapsesta asti yhdessä kasvaneet ihmiset eivät kiinnostu toisistaan seksuaalisesti paljon sen enempää kuin sisaruksetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos he itse kokevat kaveruuden murrosiässä kiusalliseksi, niin sitten kokevat ja toimivat sen mukaan. Mutta älä sinä nyt mene kertomaan että kaveruus on ehkä kiusallista joskus myöhemmin, kun se ei välttämättä sellaiseksi muutu.
Lisää kavereita molemmille? Järjestäkää vaikka peli-, kokkaus- tai elokuvailtaa tms isommalle porukalle
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 13:54"]
Jos rupeat kovasti ohjailemaan, niin voi olla että tämä kaverisuhde loppuu kokonaan. Tiedä, vaikka olisi pojan tuleva vaimo kyseessä, onhan näitäkin.
[/quote] Lapsesta asti yhdessä kasvaneet ihmiset eivät kiinnostu toisistaan seksuaalisesti paljon sen enempää kuin sisaruksetkaan.
[/quote]
Jaa. Minä olen tuntenut puolisoni vauvasta asti, nyt 15 vuotta yhteistä virallista elämää takana. Tunsin puolisoni, mutten välittänyt siitä pätkääkään. Aivan yhdentekevä vanhempieni tuttavaperheen poika. Kunnes täytin 16 vuotta ja se pyysi treffeille ja tässä sitä nyt ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 14:00"]
Jos he itse kokevat kaveruuden murrosiässä kiusalliseksi, niin sitten kokevat ja toimivat sen mukaan. Mutta älä sinä nyt mene kertomaan että kaveruus on ehkä kiusallista joskus myöhemmin, kun se ei välttämättä sellaiseksi muutu.
Lisää kavereita molemmille? Järjestäkää vaikka peli-, kokkaus- tai elokuvailtaa tms isommalle porukalle
[/quote]
Kiitos tästä. Ehkäpä itse sitten lähtevät eri suuntiin, jos siltä tuntuu. Nyt vain tämä yhdessäolo alkaa tuntua jo meistäkin vähän liialliselta. Oltiin lähdössä syyslomaksi mökille, mutta poika itkee, ettei halua mennä. Tulee niin ikävä.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 13:45"]
Minusta tuo kuulostaa hyvältä, poika oppinut nuorena ymmärtämään naisia :) Valitettavan harvinaista vaan tänä päivänä, ja poikalaumat keskittyy ottamaan tytön silmätikukseen ja kiusaamaan, tytöstäkin varmaan mukavaa kun poika on kaverina jotta tuntee vähän enemmän turvaa muiden seurassa.
[/quote]
höpö höpö, kyllä meidän pojan koulussa ainakin ne tytöt ottaa pojat silmätikuksi ja komentelee ja määräilee koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa. Minunkin yhden poikani (poikia minulla 4) paras kaveri on tyttö. Minusta se on ihana asia, koska näin meilläkin pyörii tyttöjä nurkissa :) toisaalta ymmärrän huolesi tuosta tulevaisuudesta. Ehkä heidän pitäisi todella laajentaa reviiriään muihinkin kavereihin. Vaikka sitten edelleen olisivat parhaat ystävät, mutta voihan niitä ystäviä olla muitakin.
Muln esikoispoikani oli lähes yötä päivää parhaan ystävänsä, joka sattui olemaan (hyvin poikamainen) tyttö, kanssa eskarin alusta viidennelle luokalle. Sitten yhdessäoleminen väheni pikku hiljaa. Kavereita ovat edelleen, mutta jo eri kouluissakin. En nähnyt tuossa mitään ongelmaa, päinvastoin, oli mahtavaa, kun oli yksi noin läheinen ystävä. Mitään ongelmia uusien kavereiden saamisessa ei ole ollut kummallakaan. Tämän tytön äiti oli asiasta enemmän huolissaan, varmaan lähinnä siksi, ettei tykännyt tyttärensä olevan niin poikamainen. Mutta nyt tämä nuori nainen on upea, kaikkien kanssa toimeentuleva ja hyvin pärjäävä tyttö, toki edelleen kovin urheilullinen. Samon oma poikani on pärjäävä ja pidetty. Eli ei ollut haittaa, päinvastoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P:S: Ota se tyttö mökille mukaan!
Anna pojan muodostaa ystävyyssuhteensa itse. Parempi yksi äärimmäisen tärkeä ystävä, kuin porukka sattumanvaraisia poikia. Poikasi ystävyyssuhde kuulostaa kultaa arvokkaammalta, joten en puuttuisi tuohon meininkiin. :)
Ääh... Oikeasti... Onko YSTÄVYYS tosiaan näin vaikeaa nykyään? Nyt en jaksa ymmärtää. Itselläni oli yläasteelle saakka vain yksi paras kaveri. Uusia jouduin etsimään siinä vaiheessa, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja oma ystäväni sai ihan itsestään uusia hengailukavereita luokaltaan.
Oikeasti ap. Anna olla ja anna ajan kulua. Tilanteet muuttuvat lasten kohdalla ihan itsestään ja luonnostaan, jos ovat muuttuakseen.
Miksi kaikesta tehdään nykyään niin VAIKEAA???
Joitakin vuosia sitten oppilaana luokallani oli vähän saman kuuloinen poika. Ystävinä tyttöjä ja bestiksenä juuri se yksi tietty, jonka kanssa oltiin paita ja peppu. Poika oli luokkansa lahjakkain poika, lisäksi kauniskäytöksinen, sosiaalinen ja oikea kullunmuru! Isoveljensä oli täysin päinvastainen.
Tosin en tiedä minkälainen poikasi muuten on. Poika, josta kerroin, oli hyvin kaunosieluinen: piti kynsistään huolta, halusi opiskella ranskaa ja oli muutenkin hyvin huoliteltu. Oikeastaan sulautui tyttöjen joukkoon paljon paremmin.
Ala-asteella opetin, myöhemmin olen kuullut ns pahojen kielten kautta tämän pojan henkilökohtaisesta suuntautumisesta, mutta näihin juttuihin en paljon painoarvoa laskisi: teinit puhuvat mitä sattuu ja leimaavat jonkun vaikkapa vääränväristen housujen perusteella.