Pelkään raskautta
Olen 30-vuotias. Haluaisimme mieheni kanssa lapsia, mutta omat pelkoni estävät.
Pelkään järjettömästi kehon muutosta mitä en voi hallita. En siis "Iik tulee kiloja ja lihon", vaan kaikkea mitä tapahtuu. Että luustoni liitoskohdat pehmenevät (hyi, tuli jo tuosta kipua lantioon kun ajattelinkin) tai se mahan paisuminen. Jotenkin tuo "maailman luonnollisin asia" tuntuu niin mahdottomalta kuvitella omalle kohdalle. Ahdistaa myös kaikki verikokeet ja lapsivesinäytteet ym. Ahdistaisi mennä neuvolaan. Pelkään, että kokeissa selviää jokin sukupuolitauti tai jokin sairaus.
Tietenkin pelkään keskenmenoa tai lapsen kuolemaa/sairautta missä tahansa elämänvaiheessa. Kai tämä pelko on jokaisella, mutta olen ajatellut sitä jo vuosia etukäteen.
Ja paradoksaalisesti pelkään myös sitä, etten tulisikaan raskaaksi. Siksi en uskalla edes yrittää. Elämäni on jumissa tämän pelon takia.
Kommentit (3)
pari vuotta sitten. Silloin minua huoletti eniten oma tunnekylmyys ja se, osaisinko vastata lapsen tarpeisiin, olla "lämmin äiti". Psykologi suhtautui vähätellen, että "aika turha huoli kai se on, kyllä se tulee sitten luonnostaan."
vaikka ei sekään taida onnistua koska adoptiovanhemman täytyy olla hyvässä fyysisessä ja PSYYKKISESSÄ kunnossa.
sen sijaan kuka tahansa saa tulla raskaaksi ja seota hormoneistaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai psykoosiin...
vaikka ei sekään taida onnistua koska adoptiovanhemman täytyy olla hyvässä fyysisessä ja PSYYKKISESSÄ kunnossa.
Oletko ajatellut jotain vertaistukiryhmää tai terapeutille puhumista? Toivottavasti pääset fobioistasi ylitse.