Kysymyksiä absoluteisteille

itse olin absolutisti 25-vuotiaaksi, sen jälkeen olen juonut eli molemmista kokemusta. nuorena en siis edes kokeillut. en ollut mikään uskis-nörtti, aika päinvastoin, "päältäpän ei arbaisia" sanoi monet, koska olin kuitenkin festareilla ja baareissakin mukana siinä missä muut. mutta kuten joku sanoi niin ehkä joihinkin 'kreisibailuihin' jäi kutsu tulematta siksi että tiesivät etten biletä mukana samalla tavalla.



varsinaista painostusta ei ollut mutta etenkin uudet tuttavuudet tai tutun tutut jossain bileissä humalaspäissään saattoi länkyttää että "miksi, mikä on??? etkö haluis edes vähän maistaa? maista nyt vähän!!" mutta ei mitenkään pahalla...kunhan ihmettelivät. eli aika helpolla pääsin, sitä ihmettelyä vaan...



jos kaveripiiri on liian kostea (itse juomisen aloittamisen jälkeen olin joskus siinä tilanteessa myös) niin voi yrittää vähän vaihtaa sitäkin, eli nähdä niitä vähemmän ja löytää uusia kavereita joiden kanssa voi olla selvänäkin, ja sit sellaisia jonka kaa voi ottaa kohtuudella eli vaan 2 lasia ruuan kaa.



mutta alkoholihan on myrkky että kyllä absolutismia suositella voi vaikken siihen enää itse varmaan 'voikaan' kääntyä. nytkin on perjantai ja tarvin kyllä pienen (0 4 lasia) nollauksen viikon stressistä, se ei ikinä absolutistina luonnistunut mun luonteenlaadulla.

Ihmetelty on kylläkin miksen juo, ja kyselty enkö nyt haluaisi edes maistaa sitä tai tätä.



Haluaisin kyllä mutta en voi, koska olen alkoholisti. Sitä en kerro muuta kuin hyvin hyville ystäville.

mutta mun kaveripiiri on ollut humalassa tosi riitaista (eli samat pariskunnat tappelee, samoista ihmisistä tulee aggressiivisia ja samat alkaa märistä huonoa lapsuuttaan joka ikinen kerta) joten en halua heidän kanssaan mennä minnekään baareihin tai mökille. Vuosien kuluessa sellaisista kavereista on tullut läheisempiä, joiden kanssa alko ei kuulu kaikkeen rentoutumiseen ja juhliin. On jotenkin kivempi omallekin mökille kutsua ihmisiä, jotka ei juo, tai eivät ainakaan tule humalaan.

Joskus nuorena... sain sen oivalluksen, että mun ei tarvitse juoda. Tämä olisi muuten unohtunut, mutta tapasin raitistuneen alkoholistin, joka kertoi saaneensa saman oivalluksen ja se oli hänelle iso asia. Mä en ollut ehtinyt sillä törpöttelyn tiellä kovin pitkälle, joten mulle se ei ollut iso asia.



Mutta absolutisti en ole. Mutta voin olla juhlissa ilman viinaa.



Joskus joku säälittelee, että voi kun et voi juoda yhtään. Yleensä totean siihen, että onhan se harmi.



Voimia vaan valitsemallesi tielle. Saattaa olla, että ongelma tuntuu nyt todelliselta, mutta oikeasti kukaan ei loppujen lopuksi kyttää, mitä juot ja paljonko illan aikana.

En taida liikkua sellaisissa piireissä, joissa juomattomuutta ihmeteltäisiin. Suurin osa tutuista on kohtuukäyttäjiä, joita ei raittiuteni häiritse yhtään. Ehkä jossain känniköörissä olisi toisin, mutta kuka sellaiseen edes selvänä menisi?

Kyllä huomaa että nollaaminen (en tarkoita koomakänniä sitten) on tarpeen. Ainakin akateemisille tai muille henkisesti kuormittavaa työtä tekeville.



Ilman viinaa on koko ajan arkifiilis vaikka kävisikin viihteellä ja pitäisi hauskaa. Vähän kuin takapäivystäjänä. Stand by - tila päällä.

Moi!

Onko teitä yritetty "painostaa" juomaan? Kuinka paljon olette kuulleet kuittailua tai kokeneet syrjintää päätöksenne jälkeen?



*En ollenkaan. olen aina ollut absolutisti, bailannut mukana ja pitänyt hauskaa. Ihmiset ovat tottuneet. Jos joku jotain kuittailee, niin sanon vaan, että olen ylpeästi omituinen ;) Jos joku ei halua meikän kans baareilla, niin no can do. Seuraa löytyy muualtakin.



Se on sun päätös ja jos joku kaveri ei kestä sitä, että kamraatti juo baarissa puoli-ilmaisia juomia, niin omapahan on häpeänsä ja kertoo kaverista paljon :)

Kyllä huomaa että nollaaminen (en tarkoita koomakänniä sitten) on tarpeen. Ainakin akateemisille tai muille henkisesti kuormittavaa työtä tekeville.

Ilman viinaa on koko ajan arkifiilis vaikka kävisikin viihteellä ja pitäisi hauskaa. Vähän kuin takapäivystäjänä. Stand by - tila päällä.

riippuu siitä, että mihin on tottunut. Jos on tottunut käymään baarissa selvinpäin, niin ei se tunnu arkiselta yms. vaan nimenomaan rentouttaa ja nollaa. :) Nollaan itseni parhaiten tanssimalla ja nauramalla kavereiden kanssa, en ole ikinä saanut viinasta samaa tunnetta ja siksi en sit enää juokaan lainkaan. Humala ainakin itselläni häiritsee hauskanpitoa, ehkä osaan olla estoton ja rento muutenkin ;)

T. tutkijatohtori

Minun kaveripiirini oli myös kostea kun parikymppisenä itse lopetin. Painostusta kyllä käytettiin, mutta yritin kääntää ne huumoriksi. En myöskään tehnyt numeroa juomattomuudestani tai yrittänyt käännyttää muita. Nyt, 25-v myöhemmin, kaveripiiri on aika lailla vaihtunut. Osa niistä nuoruudenaikaisista kavereista on jo kuollut ja toinen osa hyvin lähellä. Jotkut tulivat järkiinsä.



Ehkä sen painostuksen takia en vieläkään kerro juomattomuudestani kuin ystäville. Sen sijaan saavun aina autolla, mikä on yleensä riittävä syy. Saatan myös epämääräisesti viitata lääkekuuriin, vatsavaivoihin tai seuraavan päivän menoihin. Monet luulevat minua entiseksi alkoholistiksi (hehän eivät voi juoda lainkaan). Vähän se loukkaa, mutta toisaalta ajaa saman asian.



Baarissa minulla on lasissa ginger alea ja jäitä, mikä ei herätä epäilyksiä. Jaffa, kokis tai vesi sen sijaan aiheuttaa ärtymystä muissa. Pari kertaa olen ollut joutua tappeluun aivan vieraan ihmisen kanssa kun lasini sisältö on paljastunut. Ammattimaisesti keitratuissa juhlissa on aina alkoholiton tervetuliaismalja ja ruokajuomat saatavilla. Joskus olen juonut jopa omenamehua viinilasista. Yleensä juon vettä.

Osa on salajuojia eli kaappijuoppoja ja osa sala absolutisteja

Ne on olleet vaan yksittäisiä ihmettelyjä. Jonkun verran jätetään kutsumatta kosteisiin illanviettoihin, mutta muissa yhteyksissä pitävät yhteyttä ihan niin kuin ennenkin.



Minulla juomisen lopettaminen oli siinä mielessä helppoa, että kaveripiirissä oli jo absolutisteja tai vähän juovia, en ole mikään kummajainen. Enkä alunperinkään mainostanut lopettaneeni juomista kokonaan (en oikeastaan päättänyktään niin, se vaan ajautui siihen), päätin vain ilta kerrallaan olla ottamatta. Ei sitä kummasteltu.