Ihan tyhmää laittaa fb:ssä mitään, kun kukaan ei noteeraa :(

Mulla oli joskus ite heittänyt sen kohtaan "vain minä" joten ne päivitykset näkyivät vain mulle :).

Ei ihme ettei tullut kommentteja.

Ehkä sulla on huonot jutut? Tai ainakin epäkiinnostavat. Tai huono ajankohta, jolloin kukaan ei oo paikalla.

jotka kirjoittaa + linkittää sinne KOKO ajan jotain. Tai ainakin monta kertaa päivässä. Itse ainakin väsyn sellaiseen, enkä yleensä näiden tyyppien julkaisuja edes noteeraa. Ja tavallaan he myös säälittävät minua, kun tuntuu että viettävät kaiken ajan netissä ja kerjäävät huomiota eivätkä sitä saa. Oletko samanlainen?

muuttanut homman maksulliseksi mutta "unohtanut" kertoa asiakkailleen.



Kuulemani mukaan ihmiset ovat siirtymässä isolla joukolla Google Plussaan.

Tämäkin on sellaista vastavuoroisuutta, kun tykkää muiden jutuista, niin muut tykkää sinun :). Ei muuta kuin tykkäämään.

Hassut tapaukset esim. lapsen suusta tai ironia saa usein tykkäyksiä. Tavalliset arjen tapahtumat eivät saa tykkäyksiä.



Laitapa tänne esimerkki mitä päivität niin analysoin, miksi kukaan ei reagoi ;)

esimerkki mitä esim. viime aikoina olet kirjoittanut statuksiin.

Toiset saa kymmeniä tykkäyksiä vain toteamalla mikä viikonpäivä on tai mitä ikkunasta näkyy, mun juttuja ei noteeraa kukaan. Paitsi äiti joskus tykkää ainoana jostain erityisen nokkelasta päivityksestä, mikä sekin on aika surullista.

Fb saa minut tuntemaan samalta kuin aikoinaan koulussa jätettiin porukoista pois. Lapsellista ehkä, mutta joskus tuntuu kateuden pisto, kun seuraa muiden suosiota ja itsellä ei tapahdu mitään. Pitäisi kasvaa oikeasti aikuiseksi ja jättää koko fb, mutta irtautuminen on vaikeaa ja jotenkin pelkään tipahtavani täysin (kuvitelluista) sosiaalisista ympyröistä ilman fb:tä.

Meno on kuin peruskoulussa: suositut liihottavat korkeuksissa, hännystelijät mielistelevät ja tällaiset luuserit vain jäävät unohduksiin.

Sori, tuli kunnon itkuvirsi :)

Itse päivitän statusta n. 1-4 kerta kuussa. Jos kirjoitain "söin pullaa" tms. tyhjänpäiväistä, kommentteja/tykkäyksiä ei tietenkään satele. Ketäpä nuo jutut kiinnostaisi :). Asiarikkaampia tai hauskempia ja nokkelamia päivityksiä taas kommentoidaan ja tykätään.

Ex-ystäväni, jolla ei oikeasti ole ystäviä, koska on niin ítsekäs on fb:n "kuningatar". Kavereita yli 300 ja paljon tykkäyksiä. Mutta livenä ei ketään oikeaa ystävää. Fb:ssä korvaa toisille todellisen elämän...

ehkä vähän negagtiivistäkin. Sellaisesta on vaikea tykätä ja mitäänsanomatonta ei oikein voi kommentoida. Tuskin se mitään henkilökohtaista on.

En kehtaa tykätä puolituttujen juttuja. Tuntuu jotenkin tungettelevalta. Esim. jos ei arjessakaan jutella mitä kuuluu tai mitä tekee, niin tuntuu hassulta tykätä esim. hänen uudesta sisustuksestaan tms. Vauva-onnittelut laitan puolitutuillekin.



Juuri tästä syystä haluan vain kavereikseni läheisiä, joiden kanssa muutenkin olen tekemisissä. Unelmakaverimäärä olisi 50, mutta nyt oon lipsunu 80 kaveriin... Pitäisi klikkailla osaa taas pois, mut jäänyt (ei kehtaa).



Musta tuntuu myös välillä, että FB vain lisää yksinäisyyden tunnetta. Toiset tapaavat toisiaan ja pitävät kivaa ja mua ei ole kutsuttu paikalle :(

Mä laitan ihan saman tyylisiä päivityksiä kuin muutkin ja linkitän saman tyylisiä juttuja kuin muut, jos jotain linkitän.

En laita mitään kovin tyhjänpäiväistä "söin pullaa" tms., mutta en nyt mitään kovin syvällistäkään. Kuten ei muutkaan mun kavereista.

Mutta mä olen aika vähän irl tekemisissä kenenkään kanssa, että kai se on sitten se syynä. Itse kyllä yritän pitää yhteyksiä yllä, tykkäilen ja kommentoin toisten juttuja jne.



ap.

ap.

Schubakit? Kerro lisää :)

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012110216280513_uu.shtml

Mennyt toi nimi ohi, etten tunnistanut.

Ehkä mun pitää keksiä jotain tuollaista.



ap.

En kehtaa tykätä puolituttujen juttuja. Tuntuu jotenkin tungettelevalta. Esim. jos ei arjessakaan jutella mitä kuuluu tai mitä tekee, niin tuntuu hassulta tykätä esim. hänen uudesta sisustuksestaan tms. Vauva-onnittelut laitan puolitutuillekin.

Juuri tästä syystä haluan vain kavereikseni läheisiä, joiden kanssa muutenkin olen tekemisissä. Unelmakaverimäärä olisi 50, mutta nyt oon lipsunu 80 kaveriin... Pitäisi klikkailla osaa taas pois, mut jäänyt (ei kehtaa).

Musta tuntuu myös välillä, että FB vain lisää yksinäisyyden tunnetta. Toiset tapaavat toisiaan ja pitävät kivaa ja mua ei ole kutsuttu paikalle :(

Oli sitten kyseessä läheinen tai puolituttu. Itse ainakin ilahdun, jos olen onnistunut kirjoittamaan jotakin niin nokkelaa, että se saa puolituttujenkin tykkäyksiä. Ehkä se sitten jonkun mielestä on tungettelevaa. Mun mielestä on reilumpaa tykätä aidosti kivoista ja mielenkiintosista jutuista niiden juttujen takia, ei siksi, että sen on kirjoittanut paras kaveri tai läheinen.

Suosittelen :) Ei tarvii miettiä, että miksi 200-300 (vähintään) "kaveristani" juuri kukaan ei kommentoi statuksia, paitsi perheenjäsenet..



Ja kieltämättä itselläni meni kyllä riippuvuudenkin puolelle, taisin laittaa pahimmillaan kolme statusta päivässä *nolo*



Että siinäkin mielessä tauko tekee varmasti hyvää. :D

tykkäilen paljon mun läheisten kavereiden ja sukulaisten päivityksistä. Puolituttujen jutuista harvemmin. Varsinkin jos niissä mainitaan henkilöitä, joita mä en itse tunne, niin tuntuu oudolta tykätä.

Tuo Facebook toimii vastavuoroisuudella. Itse saan aina kommenttia ja tykkäämistä kaikesta, mutta ensinnäkin kommentoin ja tykkään toisten jutuista myös, jos ne musta on sen arvoisia. Toiseksi: kirjoitan juuri sen 1-3 päivitystä kuukaudessa ja yleensä hurtilla huumorilla. En kirjoita raskaasta aamusta, ellei siihen kuulu tarinaa. En kirjoita brassaillakseni elämälläni. Yleensä siihen sisältyy itsensä ruoskimista tai jonkun hassun jutun kertominen. Hyvin harvoin kommentoin mitään arkista ja sen ainoan kerran, kun laitin sellaista, niin olin raadollisen rehellinen tyyliin: "koti sekaisin, äiskä istuu koneella ja lapset katsoo piirrettyjä. Koskahan olisi päiväuniaika, niin saisi surffata keskeytyksettä?"