HS Kolumni: Lasten kotihoidosta pääasiassa haittaa!

Noin tuossa ei itse asiassa sanottu.



Mutta minkä takia vaihtoehdoista ei saa keskustella? Varsinkin kun on tutkittu tosiasia, että pitkät kotihoidontukijaksot lisäävät lapsiperheiden köyhyyttä. Harva ponnistaa enää kahdeksan vuoden jälkeen koulutusta vastaavaan työhön.

kun lähdetään jostakin tasa-arvonäkökulmasta liikkeelle, kun pitäisi katsoa mikä on lapselle kokonaisuutena parasta.

Jopa sitä, että äiti ei saisi hoitaa lapsiaan.



Onneksi en asu Suomessa vaan Saksassa, jossa kotiäitiys on aivan samanlainen ammatti kuin mikä tahansa. Lisäksi saksalaiset kotiäidit osallistuvat monella tapaa yhteiskunnan pyörittämiseen.

Noin tuossa ei itse asiassa sanottu.

"...ei "ulkopuolelta" eli yhteiskunnalta myöskään tarvitse tulla rahaa tukemaan toimintaa, joka ei sitä hyödytä kuin erittäin lyhyellä tähtäimellä ja on pääasiassa haitaksi."

Tekstin mukaan tämä "toiminta" eli kotihoidontuella oleminen on pääasiassa haitaksi. Ei sitä nyt oikein muutenkaan voi ymmärtää.

Lisäksi ihmettelen kyllä yhteiskunnan holhoavaa asennetta "et sitten varmaan pääse mihinkään töihin enää". Kyllä kotihoidontuellakin ollut töihin pääsee jos haluaa, vaikka sitten tarpeen tullen pienellä lisäkoulutuksella.

Mielestäni perheillä on tämä valinnanvapaus säilytettävä, kotihoidontuella koko sen 3v olevien määrä on kuitenkin niin pieni, että ehdottomasti suurempi "ongelma" on kyllä vaikka työttömänä työnhakijat joilla ei ole aikomustakaan palata töihin.

ap

Miten arvon lapsen "parasta" (=omaa mukavuudenhaluaan) ajattelevat kotiäidit selitäävät sen, että muissa Pohjoismaissa ei olle yhtä pitkään kotona lasten kanssa kuin Suomessa, mutta silti niissä on vähemmän lasten ja nuorten henkistä pahoinvointia.

Miten arvon lapsen "parasta" (=omaa mukavuudenhaluaan) ajattelevat kotiäidit selitäävät sen, että muissa Pohjoismaissa ei olle yhtä pitkään kotona lasten kanssa kuin Suomessa, mutta silti niissä on vähemmän lasten ja nuorten henkistä pahoinvointia.

johtuu kuin pitkästä kotihoidosta, sanoisin näin maalaisjärjellä.

Ja ne muutamat vähempiosaiset ja eräänkin kokoomusnuoren mukaan "huonompaa ainesta olevat" jotka ovat sossurahojen turvin kotona lastensa kanssa, olisivat kotona vaikka kotihoidontuki kokonaan lakkautettaisiin.

koska afrikassa on laihoja jotka ei oo päässeet tarhan ruokapöytään lihomaan.



Samaa luokkaa ovat noi kolumnistin päätelmät kotihoidon haitallisuudesta lapselle.

Miten arvon lapsen "parasta" (=omaa mukavuudenhaluaan) ajattelevat kotiäidit selitäävät sen, että muissa Pohjoismaissa ei olle yhtä pitkään kotona lasten kanssa kuin Suomessa, mutta silti niissä on vähemmän lasten ja nuorten henkistä pahoinvointia.

johtuu kuin pitkästä kotihoidosta, sanoisin näin maalaisjärjellä.

Ja ne muutamat vähempiosaiset ja eräänkin kokoomusnuoren mukaan "huonompaa ainesta olevat" jotka ovat sossurahojen turvin kotona lastensa kanssa, olisivat kotona vaikka kotihoidontuki kokonaan lakkautettaisiin.

No, MISTÄ se sitten johtuu?

Ihan hyvä kolumni, hyvä että keskustellaan ja myös kyseenalaistetaan.

Mutta ehkä kolme vuotta on liikaa, tai ehkä sitä voisi porrastaa. Lapsen aivojen kehityksen kannalta se n. 10 kk ikä on hoidon aloituksen suhteen vaikea, sillä lapsi kärsii usein eroahdistuksesta tuolloin eikä vielä tajua pysyvyyttä. 1,5v olisi parempi ikä. Omat lapseni ovat menneet hoitoon heidän ollessaan 2v10kk ja 1v8kk ja koen noin 2v olevan hyvä ikä hoidon aloittamiselle. Lapsi kävelee tukevasti, omani ovat osanneet käydä potalla/ olla päiväkuivia, puhuvat riittävästi ilmaistalseen itseään. Näkisin, että yhteiskunta voisi tukea hieman vahvemmin 1v6kk ikään asti, sen

Jälkeen porrastetusti ehkä pienentää.

Miten arvon lapsen "parasta" (=omaa mukavuudenhaluaan) ajattelevat kotiäidit selitäävät sen, että muissa Pohjoismaissa ei olle yhtä pitkään kotona lasten kanssa kuin Suomessa, mutta silti niissä on vähemmän lasten ja nuorten henkistä pahoinvointia.

taitaa hieman harmittaa, kun laitoit lapsesi alle vuoden ikäisenä päiväkotiin, missä hänestä ei edes välitetä? Noh, onneksi jotkut ajattelevat myös lapsensa parasta (se mitä sinä kutsut mukavuudenhaluksi..).

No, MISTÄ se sitten johtuu?

Yleisestä itsekkyyden kasvusta, minä minä-ajattelusta

Lisääntyneistä perheiden rikkoutumisista ja siitä, että aikuiset eivät välitä tai kuuntele lastaan vaan ovat uuden puolison/perheen lumoissa

Rajojen puutteesta, kuvitellaan sen olevan "kivaa" ja lapselle hyväksi ettei turhia kiellellä kun muutenhan sille voisi tulla paha mieli

Työelämän paineiden kasvusta, ylitöistä, urakeskeisestä ajattelusta

Yleisestä vaatimustason kasvusta niin koulussa kuin harrastuksissa

Kulttuurin muutoksesta, että perhe ei ole enää se tärkein, vaan taloudellisesti ja ulkoisesti menestyminen perheen yhteisen ajan kustannuksella

En tiedä sitten miksi juuri Suomessa nämä asiat ovat menneet niin vinksalleen, ehkä meillä on esim. ruotsalaisia suurempi tarve näyttää, että olemme menestyvä kansa joka ei turhaan pehmeistä arvoista välitä.

Minun mielipiteeni on, että perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja kun perhettä ei enää arvosteta niin, että siihen laitettaisiin omaa aikaa ja vaivaa niin tottakai perheenjäsenet (lapset) siitä kärsivät. Surullista.

Miten arvon lapsen "parasta" (=omaa mukavuudenhaluaan) ajattelevat kotiäidit selitäävät sen, että muissa Pohjoismaissa ei olle yhtä pitkään kotona lasten kanssa kuin Suomessa, mutta silti niissä on vähemmän lasten ja nuorten henkistä pahoinvointia.

Johtuisikohan nuorison ongelmat kuitenkin siitä, että sitten kun se äidin kotona oleminen loppuu, koska se sitten tapahtuukin, ovst molemmar vanhemmat samantien arkisin 10 tuntia pois kotoa ja lapsia nähdään ehkä viikonloppuna...?

Kummallista että Keski-Euroopassa lapset ja nuoret voivat paljon paremmin kuin Suomessa, vaikka suurin osa äideistä ei käy ollenkaan töissä.

Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen. Kun aina näissä "kotiäidit töihin" jutuissa vedotaan siihen, että muissa maissa äidit käyvät töissä enemmän kuin Suomessa, mutta lapset voivat paremmin. Voisikohan jotain syytä lasten ja nuorten pahoinvointiin ja psyykkiseen oireiluun löytyä päivähoitojärjestelmästä, koulujärjestelmästä tai siitä, että Suomessa työkulttuuri on "kaikki tai ei mitään"? Kaikilla aikuisilla ei ole paukkuja kasvattaa lapsiaan ja olla heille läsnä kun työelämä imee mehut. Enpä tiedä, mutta jokseenkin vaikea on uskoa, että lasten ja nuorten psyykkiset ongelmat juontuisivat siitä, että he saavat olla 3-vuotta kotihoidossa oman äidin kanssa.

Hyvä kun keskustellaan tästä. 3 lasta 3 vuoden välein tekee 9 vuotta pois työelämästä. Onhan se ihan mielettömän pitkä aika.



Toinen juttu on se, että päivähoidon laatua pitäisi parantaa, ryhmäkokoja tiputtaa jne. jos ja kun naiset palaavat aikaisemmin työelämään.

Mutta ehkä kolme vuotta on liikaa, tai ehkä sitä voisi porrastaa. Lapsen aivojen kehityksen kannalta se n. 10 kk ikä on hoidon aloituksen suhteen vaikea, sillä lapsi kärsii usein eroahdistuksesta tuolloin eikä vielä tajua pysyvyyttä. 1,5v olisi parempi ikä. Omat lapseni ovat menneet hoitoon heidän ollessaan 2v10kk ja 1v8kk ja koen noin 2v olevan hyvä ikä hoidon aloittamiselle. Lapsi kävelee tukevasti, omani ovat osanneet käydä potalla/ olla päiväkuivia, puhuvat riittävästi ilmaistalseen itseään. Näkisin, että yhteiskunta voisi tukea hieman vahvemmin 1v6kk ikään asti, sen

Jälkeen porrastetusti ehkä pienentää.

Nythän niitä tosiaan voi alkaa pienentää niitä tukia, kun SINÄ kuitenkin olet hyödyntänyt niitä haluamasi ajan, etkä enää tarvitse niitä......

Miten arvon lapsen "parasta" (=omaa mukavuudenhaluaan) ajattelevat kotiäidit selitäävät sen, että muissa Pohjoismaissa ei olle yhtä pitkään kotona lasten kanssa kuin Suomessa, mutta silti niissä on vähemmän lasten ja nuorten henkistä pahoinvointia.

tietämälleni äidille ole ollut omaa mukavuudenhalua vaan LAPSEN PARASTA! Sinuna katsoisin peiliin, mistä tällaiset asneteet kumpuavat? Onko itselläsi kaikki kunnossa??

En jaksa noita juttuja lukea. On täysin käsittämätöntä että jotkut omaa napaansa tuijottavat miehet ja siinä samassa muutama äidinvaistonsa kadottanut nainen kertovat totuuksia siitä mitä on lapsen paras tai miten äitien kuuluu elää. Lapselle ei ole muuta kuin haittaa siitä että äiti lähtee liian aikaisin töihin. Eli keskustelu on aikuiskeskeistä, lapsikielteistä ja oikeasti lapset oikeus kasvaa rauhassa on moninverroin tärkeämpi kuin joku talouskasvu tms. Tämä keskustelu kertoo kuinka sairas yhteiskunta meillä on. Jo nyt liian moni voi huonosti; joku syrjäytyy tai bunoutin partaalla suorittaa elämäänsä. Tälläkin palstalla voi hyvin huomata kuinka ihmiset ovat vieraatuneet tunteistaa ja tarepistaan, ovat täynnä raivoa, jota puretaan sumeilematta toisiin, seurauksista piittaamatta. VÄHINTÄ mitä voidaan tehdä on se, että lapset saavat kasvaa rauhassa, omien vanhempiensa ajan arvoisina. Jokaisen, joka haluaa lapset tarhaan siksi että voisi edistää työelämän toimivuutta -jos siis ahdollisuus olla kotona on- sietäisi katsoa peiliin ja miettiä että onkohan siellä omassa pääkopassa asiat kohdillaan ja kenen, minkä vuoksi elää. Ja en ole arvon kotiäiti, mutta monet yhteiskunnan ovat huomattavan perhekeskeisiä ja lapsimyönteisiä ja aikuiset osaavat olla vanhempia ja jaksavat kiinnostua nuoristaan; siksi lapset ja nuoret voivat paremmin. Meillä taas huono-itsetuntoiset vanhemmat ja päättäjät ovat keksineet lukuisia tapoja ja syitä (ykkösenä TYÖELÄMÄn kritiikitön palveleminen)hylätä perheensä. LÄhtökohtaisesti täällä ollaan huonlla itsetunnolla ja häpeällä varustettuja, ja yritetään miellyttää milloin mitäkin tahoa, PAITSI OMIA LÄHEISIÄ, PERHETTÄ, LAPSIA. Ja kuten näkyy, tämä ilmiö on täälläkin voimissaan, jos joku äiti rohkenee rakastaa ja vaalia lastaan ja nostaa tämän työelämän edelle, toiste äidit yrittävät halveksien lyödä hänet paahan. Suomalaiset ovat piiloagressiivinen, kateellinen ja katkera kansa- sellaisessa ympäristössä ei voi kasvaa hyvinvoivia lapsia. Ja koska vanhemmat eivät itsekään voi hyvin, työelämään on hyvä paeta.

koska afrikassa on laihoja jotka ei oo päässeet tarhan ruokapöytään lihomaan.

Samaa luokkaa ovat noi kolumnistin päätelmät kotihoidon haitallisuudesta lapselle.

professori Jorma Sipilän päätelmä eikä kolumnistin:

Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä on työryhmänsä kanssa tutkinut kotihoidontukea usemman vuoden ajan.

Hän kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla syyskuun lopussa, että työikäiset naiset käyvät nykyään vähemmän töissä kuin 1980-luvulla: "Jos pitkä kotihoito toisi hyvinvointia lapsille, Suomessa lapsilla pitäisi olla tuntuvasti vähemmän sosiaalisia ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa".

Mutta tällä palstalla ainoa professori joka mistään mitään tajuaa ja jonka sanoilla on painoarvoa on Liisa Keltikangas-Järvinen...

Kummallista että Keski-Euroopassa lapset ja nuoret voivat paljon paremmin kuin Suomessa, vaikka suurin osa äideistä ei käy ollenkaan töissä.

Juuri aioin kirjoittaa,mutta ehdit ensin. Täällä Saksassa lapset osaavat tervehtiä ja kuuntelevat vanhempiaan.

t. Saksasta

Jopa sitä, että äiti ei saisi hoitaa lapsiaan. Onneksi en asu Suomessa vaan Saksassa, jossa kotiäitiys on aivan samanlainen ammatti kuin mikä tahansa. Lisäksi saksalaiset kotiäidit osallistuvat monella tapaa yhteiskunnan pyörittämiseen.

maksetaanko sinulle omien lastesi hoidosta?