HS Kolumni: Lasten kotihoidosta pääasiassa haittaa!

Kiitos! Tässä oli erinomaisia kommentteja, joka kiteytyi tähän: Lapset ovat onnellisia, kun vanhemmat ovat.



Minä olisin sairastunut kotona olemisesta, se ei vaan sovi kaikille.

eivätkä ne tue tätä ajatusmallia. Aika usein unohdetaan, että ne "äidin työt" tekee sijainen, joka siten pääsee kiinni työelämään, maksaa veroja jne. Ei ole olemassa mitään tekemätöntä työtä, joka odottaa kotiäitejä sorvin ääreen puurtamaan. Lisäksi kotihoidontuki eli noin 300 e/kk on huomattavasti pienempi summa kuin kunnallisen hoitopaikan todellinen kustannus eli noin 1000 e/kk + lasten sairastelukierteestä syntyvät menetykset yhteiskunnalle ja yksilölle. Tavallisella naisen palkalla ei kustanneta lapsesta koituvia kuluja, joten 3 vuotta lapsen kanssa kotona on (kertymättömistä verotuloista huolimatta) yhteiskunnalle halpa vaihtoehto. Kansantalouden kannalta laskelmiin pitäisi ottaa mukaan myös eläkekertymät, palkalliset poissaolot lapsen sairataessa jne. eli ei pidä tuijottaa vain menetettyjä ansiotuloja vaan kokonaisuutta. Säästöä syntyy naisen elämän loppupäässä, jolloin eläke on kotivuosien takia pienempi kuin koko ikänsä työelämässä olleilla.

Usein tilalle kuitenkin tosiaan palkataan sijainen, joka saa arvokkaan tilaisuuden hankkia työkokemusta JA maksaa verot palkasta.

EIKÄ kustanna samaan aikaan työttömyystukikuluja yhteiskunnalle.

Oikeasti kotihoidontukijärjestelmä siis on yhteiskunnalle taloudellisesti kannattava. Eivät kunnat tyhmiä ole, kun ovat katsoneet sen niin kannattavaksi maksaa kuntalisiäkin vielä perustuen päälle, jotta mahdollisimman moni vanhempi jää kotiin hoitamaan lapsia.

Pidän oikeastaan selvänä, että tässä yrittäjien, Kokoomuksen ja Helsingin Sanomien tukemassa "naiset töihin" -kampanjassa tahallaan sotketaan yhteen kaksi ERI ASIAA:

1) kotihoidon kannattavuus

2) naisten asema.

Jos ja kun naisia sorretaan työelämässä, koska he kantavat ylisuuren vastuun lastenhoidosta ja hoitovapaista, eikö mieluummin pitäisi houkuttaa tai jopa pakottaa miehet ja miesten työnantajat jakamaan taakkaa? Eikä leikata kotihoidontukijärjestelmää.

KORJATAAN ja viilataan siis kotihoidontukijärjestelmää, ei romuteta sitä.

Kiitos! Tässä oli erinomaisia kommentteja, joka kiteytyi tähän: Lapset ovat onnellisia, kun vanhemmat ovat. Minä olisin sairastunut kotona olemisesta, se ei vaan sovi kaikille.

se tietysti on lapsillekin parhaaksi.

c'moon. Tuo on niiiiiiin kulunutta paskaa tuo hokema, ettei mitään rajaa.

Jos aikuista ei huvita olla kotona, syytä olisi rukata omaa asennetta ja hankkia apua ja virikkeitä. Eikä yrittää sen viihtymisongelman takia väittää, että noh, kun ei huvita, niin ei tartte, ja se on muka LAPSELLEKIN sitten parempi joutua taaperona kodin ulkopuolelle hoitoon.

se tietysti on lapsillekin parhaaksi.

c'moon. Tuo on niiiiiiin kulunutta paskaa tuo hokema, ettei mitään rajaa.

Jos aikuista ei huvita olla kotona, syytä olisi rukata omaa asennetta ja hankkia apua ja virikkeitä. Eikä yrittää sen viihtymisongelman takia väittää, että noh, kun ei huvita, niin ei tartte, ja se on muka LAPSELLEKIN sitten parempi joutua taaperona kodin ulkopuolelle hoitoon.

Ei minun tarvitse omia asenteitani rukata yhtään mihinkään. Meidän lapsemme menivät vuoden ikäisinä hoitoon ja minä pääsin ihanaan työpaikkaani.

Totta kai lapsille oli parempi mennä hoitoon kuin olla sekoavan mamman kanssa neljän seinän sisällä. Toiset ymmärtävät tämän puolesta sanasta, toiset ei edes puolesta miljoonasta. Töiden tekeminen oli minulle parasta mahdollista lepoa ja terapiaa.

Oikeasti kannatan 6+6+6 -mallia, miestekin pitäisi kantaa vastuu lastenhoitamisesta.

se tietysti on lapsillekin parhaaksi. c'moon. Tuo on niiiiiiin kulunutta paskaa tuo hokema, ettei mitään rajaa. Jos aikuista ei huvita olla kotona, syytä olisi rukata omaa asennetta ja hankkia apua ja virikkeitä. Eikä yrittää sen viihtymisongelman takia väittää, että noh, kun ei huvita, niin ei tartte, ja se on muka LAPSELLEKIN sitten parempi joutua taaperona kodin ulkopuolelle hoitoon.

Ei minun tarvitse omia asenteitani rukata yhtään mihinkään. Meidän lapsemme menivät vuoden ikäisinä hoitoon ja minä pääsin ihanaan työpaikkaani. Totta kai lapsille oli parempi mennä hoitoon kuin olla sekoavan mamman kanssa neljän seinän sisällä. Toiset ymmärtävät tämän puolesta sanasta, toiset ei edes puolesta miljoonasta. Töiden tekeminen oli minulle parasta mahdollista lepoa ja terapiaa. Oikeasti kannatan 6+6+6 -mallia, miestekin pitäisi kantaa vastuu lastenhoitamisesta.

Sinun logiikallasi kaikki, mikä tuntuu sinusta vaivalloiselta ja ikävältä, on automaattisesti myös itsessään jotain, joka on pahasta lapsille.

Ja kaikki, mikä tuntuu mukavalta, on ilman muuta lapsillekin hyväksi.

Jos minua ei huvita laittaa ruokaa, pitäisikö ennemminkin puuttua siihen kuin tehdä johtopäätös, että eivät lapsetkaan sitten toki hyödy kotiruuasta, pääasia että äitin ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa ja kokata.

se tietysti on lapsillekin parhaaksi. c'moon. Tuo on niiiiiiin kulunutta paskaa tuo hokema, ettei mitään rajaa. Jos aikuista ei huvita olla kotona, syytä olisi rukata omaa asennetta ja hankkia apua ja virikkeitä. Eikä yrittää sen viihtymisongelman takia väittää, että noh, kun ei huvita, niin ei tartte, ja se on muka LAPSELLEKIN sitten parempi joutua taaperona kodin ulkopuolelle hoitoon.

Ei minun tarvitse omia asenteitani rukata yhtään mihinkään. Meidän lapsemme menivät vuoden ikäisinä hoitoon ja minä pääsin ihanaan työpaikkaani. Totta kai lapsille oli parempi mennä hoitoon kuin olla sekoavan mamman kanssa neljän seinän sisällä. Toiset ymmärtävät tämän puolesta sanasta, toiset ei edes puolesta miljoonasta. Töiden tekeminen oli minulle parasta mahdollista lepoa ja terapiaa. Oikeasti kannatan 6+6+6 -mallia, miestekin pitäisi kantaa vastuu lastenhoitamisesta.

Sinun logiikallasi kaikki, mikä tuntuu sinusta vaivalloiselta ja ikävältä, on automaattisesti myös itsessään jotain, joka on pahasta lapsille.

Ja kaikki, mikä tuntuu mukavalta, on ilman muuta lapsillekin hyväksi.

Jos minua ei huvita laittaa ruokaa, pitäisikö ennemminkin puuttua siihen kuin tehdä johtopäätös, että eivät lapsetkaan sitten toki hyödy kotiruuasta, pääasia että äitin ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa ja kokata.

Mielenterveys on eri asia kuin huvittaminen, vaivalloisuus tai ikävä.

se tietysti on lapsillekin parhaaksi. c'moon. Tuo on niiiiiiin kulunutta paskaa tuo hokema, ettei mitään rajaa. Jos aikuista ei huvita olla kotona, syytä olisi rukata omaa asennetta ja hankkia apua ja virikkeitä. Eikä yrittää sen viihtymisongelman takia väittää, että noh, kun ei huvita, niin ei tartte, ja se on muka LAPSELLEKIN sitten parempi joutua taaperona kodin ulkopuolelle hoitoon.

Ei minun tarvitse omia asenteitani rukata yhtään mihinkään. Meidän lapsemme menivät vuoden ikäisinä hoitoon ja minä pääsin ihanaan työpaikkaani. Totta kai lapsille oli parempi mennä hoitoon kuin olla sekoavan mamman kanssa neljän seinän sisällä. Toiset ymmärtävät tämän puolesta sanasta, toiset ei edes puolesta miljoonasta. Töiden tekeminen oli minulle parasta mahdollista lepoa ja terapiaa. Oikeasti kannatan 6+6+6 -mallia, miestekin pitäisi kantaa vastuu lastenhoitamisesta.

Sinun logiikallasi kaikki, mikä tuntuu sinusta vaivalloiselta ja ikävältä, on automaattisesti myös itsessään jotain, joka on pahasta lapsille. Ja kaikki, mikä tuntuu mukavalta, on ilman muuta lapsillekin hyväksi. Jos minua ei huvita laittaa ruokaa, pitäisikö ennemminkin puuttua siihen kuin tehdä johtopäätös, että eivät lapsetkaan sitten toki hyödy kotiruuasta, pääasia että äitin ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa ja kokata.

Mielenterveys on eri asia kuin huvittaminen, vaivalloisuus tai ikävä.

SINUSTA tuntuu, että pääsi sekoaa. Miksi? Kun et viihdy etkä jaksa ja koet kotona olon tyhjäksi ja merkityksettömäksi. Kyllä se on nimenomaan ikävää, vaivalloisuutta ja huvittamista, mitäpä muutakaan.

Noin tuossa ei itse asiassa sanottu.

Mutta minkä takia vaihtoehdoista ei saa keskustella? Varsinkin kun on tutkittu tosiasia, että pitkät kotihoidontukijaksot lisäävät lapsiperheiden köyhyyttä. Harva ponnistaa enää kahdeksan vuoden jälkeen koulutusta vastaavaan työhön.

On NIIIIN naurettavaa hyysätä perheitä tähän tyyliin, koskapa jokainen, joka jää pitkäksi aikaa kotiin, tiedostaa tilanteensa ja sen seuraukset. Mun tietääkseni köyhyydessä elävät perheet ovat sellaisia ennestäänkin, ja heillä köyhyyttä aiheuttaa usein joku pitkäaikaissairaus tai vastaava työkyvyttömyys.

Kotiin jääminen on arvovalinta. Jos ihminen haluaa hoitaa lapsiaan kotona tietyn ajan, se pitäisi sallia ilman syyttelyä. Näen pahasti punaista aina, kun joku tulee tuputtamaan malleja siitä, kuinka perheet eivät enää saisi valita itse kumpi vanhempi on kotona, vaan pakotettaisiin esim. mies pitämään osa vapaista. Aivan typerää holhousta, lyhytnäköisyyttä ja ihmisten aliarvioimista. Ja kaiken takana on aina joku katkera äiti-ihminen, joka ei ole kyennyt itse rakastamaan lapsiaan kunnolla ja ajaa katkerana elämäntehtävänään äitejä töihin mahdollisimman aikaisin. Häpeällistä!

Miten arvon lapsen "parasta" (=omaa mukavuudenhaluaan) ajattelevat kotiäidit selitäävät sen, että muissa Pohjoismaissa ei olle yhtä pitkään kotona lasten kanssa kuin Suomessa, mutta silti niissä on vähemmän lasten ja nuorten henkistä pahoinvointia.

tietämälleni äidille ole ollut omaa mukavuudenhalua vaan LAPSEN PARASTA! Sinuna katsoisin peiliin, mistä tällaiset asneteet kumpuavat? Onko itselläsi kaikki kunnossa??

En jaksa noita juttuja lukea. On täysin käsittämätöntä että jotkut omaa napaansa tuijottavat miehet ja siinä samassa muutama äidinvaistonsa kadottanut nainen kertovat totuuksia siitä mitä on lapsen paras tai miten äitien kuuluu elää. Lapselle ei ole muuta kuin haittaa siitä että äiti lähtee liian aikaisin töihin. Eli keskustelu on aikuiskeskeistä, lapsikielteistä ja oikeasti lapset oikeus kasvaa rauhassa on moninverroin tärkeämpi kuin joku talouskasvu tms. Tämä keskustelu kertoo kuinka sairas yhteiskunta meillä on. Jo nyt liian moni voi huonosti; joku syrjäytyy tai bunoutin partaalla suorittaa elämäänsä. Tälläkin palstalla voi hyvin huomata kuinka ihmiset ovat vieraatuneet tunteistaa ja tarepistaan, ovat täynnä raivoa, jota puretaan sumeilematta toisiin, seurauksista piittaamatta. VÄHINTÄ mitä voidaan tehdä on se, että lapset saavat kasvaa rauhassa, omien vanhempiensa ajan arvoisina. Jokaisen, joka haluaa lapset tarhaan siksi että voisi edistää työelämän toimivuutta -jos siis ahdollisuus olla kotona on- sietäisi katsoa peiliin ja miettiä että onkohan siellä omassa pääkopassa asiat kohdillaan ja kenen, minkä vuoksi elää. Ja en ole arvon kotiäiti, mutta monet yhteiskunnan ovat huomattavan perhekeskeisiä ja lapsimyönteisiä ja aikuiset osaavat olla vanhempia ja jaksavat kiinnostua nuoristaan; siksi lapset ja nuoret voivat paremmin. Meillä taas huono-itsetuntoiset vanhemmat ja päättäjät ovat keksineet lukuisia tapoja ja syitä (ykkösenä TYÖELÄMÄn kritiikitön palveleminen)hylätä perheensä. LÄhtökohtaisesti täällä ollaan huonlla itsetunnolla ja häpeällä varustettuja, ja yritetään miellyttää milloin mitäkin tahoa, PAITSI OMIA LÄHEISIÄ, PERHETTÄ, LAPSIA. Ja kuten näkyy, tämä ilmiö on täälläkin voimissaan, jos joku äiti rohkenee rakastaa ja vaalia lastaan ja nostaa tämän työelämän edelle, toiste äidit yrittävät halveksien lyödä hänet paahan. Suomalaiset ovat piiloagressiivinen, kateellinen ja katkera kansa- sellaisessa ympäristössä ei voi kasvaa hyvinvoivia lapsia. Ja koska vanhemmat eivät itsekään voi hyvin, työelämään on hyvä paeta.

Mieheni äiti hoiti lapsensa kotona.Oli ulodpäin oikein unelmaäiti, vaan niin vaan tuli miehestäni kunnon vaimonhakkaaja ja miutenkin omatunnoltaam aika vajavainen.

Siksi en osaa arvostaa kotihoitoa.Mies ei ole ollut vanhempiensa kanssa juurikaan tekemisissä.

Kotiin vuosikausiksi (en nyt tarkoita mitään kolmen vuoden kotäitipestiä, vaan pidempiä ajanjaksoja) jäävät joko äidit, joilla on jokin ideologia tai sitten äidit, jotka eivät edes pääsisi mihinkään töihin. Tai äidit, joiden perheessä on niin paljon rahaa, ettei tarvitse.



En näe, että näistä äideistä olisi paljoakaan hyötyä työmarkkinoilla, missä jo nyt on satoja tuhansia työttömiä valmiiksi. On vaikea kuvitella, miten alati heikentyvässä työmarkkinatilanteessa ja talouden globaalissa rakennemuutoksessa (= jo valkokaulustyöpaikatkin siirtyvät Aasiaan) kotiäidit olisivat se pelastus.



Jostain syystä kotiäidit ovat se musta lammas, joka saa syyt niskoilleen, kun valtiontalous ja koko euroopan alueen talousalue kärsii. Tietenkään syyt eivät löydy muista kuin synnytysikäisistä naisista - tässäkin asiassa!

yleensä lapselle on parasta kasvaa kotona kolmivuotiaaksi, mutta ei aina. Suomessa on paljon perheitä, joissa lasten ei ole turvallista ja hyvä kasvaa ja siten ei myöskään olla kotihoidossa. Monille lapsille päivähoito olisi parempi vaihtoehto.



Toisaalta päivähoidon laadussa on suuria eroja, ja on todella huonoja päiväkoteja ja ammattikasvatushenkilökuntaa (no joo, päiväkodeissa ja perhepäivähoitajina on myös henkilöitä, joilla ei ole kunnollista koulutusta, motivaatiota ja/tai persoonallisuutta lasten hoitotyöhön).



Kaiken kaikkiaan riittävästi lapsiaan huomioivien vanhempien luona lapsen on kuitenkin yleensä parasta kasvaa ja olla hoidossa alle kolmivuotiaana, siitä ei oikein pääse mihinkään. Myöhemmin lapsen etuna on saada kokemusta ryhmästä, mihin riittää puolipäivähoitokin tai kerhot.