Jos saisit uudesta työstä saman verran kun saisit ansiosidonnaista,

koska kuolisin kotona tylsyyteen ja koska on helpompi etsiä parempia töitä, jos on jo työpaikka alla. Lisäksi jos firmaan saa jalan oven väliin, saattaa päästä sen sisälläki etenemään.

Jäisin kotiin.

Ja kävin sit harrastuksekseni töissä vaan pari iltaa viikossa...



Hoidin lapset (3kpl) kotona kunnes kuopuskin oli sen 3v.



Nyt on vakipaikka, eikä mulla nytkään kyllä hoitomaksujen jälkeen jää paljon sen enempää kuin ansiosidonnaista, mutta ne 500 päivää alkoikin olla jo melkein lopussa...



Ja ens vuonna keskimmäinenkin menee kouluun, joten vähän hoitomaksuissa sit säästää.

En jaksa olla jouten ja ansiosidonnaisella ei saa lomarahoja eikä lounasseuraa.

Ansiosidonnainenkin loppuu jossain vaiheessa, ja töissä tulee aina palkankorotuksia.

Tuskin sensuuruisella palkalla mielenkiintoisia hommia saisi. Paskaduuniin en enää lähde.



Eikä oikein ole luottamusta siihenkään, että firmassa voisi edetä. Olen pari kertaa vastannut ilmoitukseen, missä luvattu hyviä etenemismahdollisuuksia, ja sitten jo haastattelussa on kerrottu, että ei meillä kyllä ole mitään muuta tarjolla kuin tämä.



Palkkaakin saa korotettua vain vaihtamalla firmaa.

Ansiosidonnainenkin loppuu jossain vaiheessa, ja töissä tulee aina palkankorotuksia.

Jos ansiosidonnainen on niin hyvä, käytetään tietenkin se rahallinen määrä korvauspäiviä mahdollisimman tarkkaan.

Sen jälkeen tulot tippuvat sen verran reilusti, että kannattaa mennä töihin pienemmälläkin palkalla.

voi koko ajan hakea muuta työtä. Täytyy olla todella tumpelo, jollei palkankorotuksia heru... Mulla on ainakin jokaisessa työpaikassa palkka noussut minimissään 300 ensimmäisen vuoden aikana, yleensä enemmän. Siis kuukausipalkka.

voi koko ajan hakea muuta työtä. Täytyy olla todella tumpelo, jollei palkankorotuksia heru... Mulla on ainakin jokaisessa työpaikassa palkka noussut minimissään 300 ensimmäisen vuoden aikana, yleensä enemmän. Siis kuukausipalkka.

Tuollainen ei kyllä todellakaan ole tavallista. Ilmeisesti lähdet liian halvalla töihin. Ja etenkin jos on jossain massatyössä, tyyliin hoitaja tai myyjä, tuollainen ei edes ole mahdollista.

Eikä sekään nyt hyvältä näytä, että koko ajan vaihtaa työpaikkaa.

Olen työskennellyt matalapalkka-alalla, josta olen nyt ansiosidonnaisella, ja tosiaankin, käteen jää sama raha kuin työssäollessa. Tuo työ oli ilta- ja viikonloppupainotteista, joka oli tosi raskasta lapsiperheen kannalta. Myöskään työn sisältö ei tuonut mulle oikein mitään, ja huonosti järjestetyt sijaistamiset ja huono johtaminen toivat jatkuvaa painetta. En kyllä yhtään kaipaa noihin kuvioihin takaisin. Mutta olen aloittamassa opinnot, haluan hyödyntää ansiosidonnaisen ajan oppimalla uusia taitoja, joiden kautta voisin löytää mielekkäämmän työn. En siis todellakaan vain oleile kotona, vaan haluan vielä mukaan työelämään, mutta sellaiseen työhön, joka sopii mulle ja perheelle entistä paljon paremmin. Olen ajatellut olla oman elämäni pomo, ja tehdä ratkaisut niin, että ne sopii meidän perheen arkeen, en välitä mitä muut sanovat tai ajattelevat, vaikka hirveästi olen herättänyt närkästystä, kun tällaiseen ratkaisuun päädyin. Siis että ei kelpaa mikä hyvänsä työ, millaisella palkalla vaan ja minkälaisilla työajoilla vaan...

Mikäli työ tarjoaisi kehittymismahdollisuuksia ja olisi mielekästä, menisin töihin.



Jos työ olisi tylsää ja sellaista mikä ei auttaisi eteenpäin omalla alallani, en menisi töihin.

Jos olisin 100% työllistävällä alalla ja pienet lapset, niin en menisi töihin. Jos taas työpaikka ei ole itsestäänselvyys, niin ottaisin työn, jotta varmistaisin samalla toimeentulon pitkällä aikavälillä.



Mulla on vähän vastaava tilanne. Olen opiskellut luokanopettajaksi aikuisiällä ammatista, jossa oli parempi palkka. Valmistuttuani sain vanhan mukaan ansiosidonnaista reilut 2000 Euroa ja vain hieman vähemmän kuin vastavalmistunut LO. Toisaalta kotona oleminen säästää monilta osin: työmatkat, vaatteet, ruoka jne. Otin silti työn, koska yliopistokaupungissa on pakko ajatella vähän sitä, ettei roiku loppuikäänsä työttömänä luokanopettajana. Pitkällä aikavälillä työn ottaminen oli ainoa oikea ratkaisu, en edes miettinyt asiaa vaan kiisin töihin heti, kun mahdollisuus tuli.

jos työ olisi juuri sitä mitä haluaisin tehdä. Olen tälläkin hetkellä ansiosidonnaisella kotona lasten kanssa. Ja koska olin matalapalkkaisessa työssä aiemmin ja vielä osittaisella hoitovapaalla, niin saan nyt melkeinpä saman verran kuin työssäoloaikana. Js säästyy tietty monta sataa euroa päivähoitomaksuja. Mut mä nyt oonkin tämmönen keplottelija... :D

voi koko ajan hakea muuta työtä. Täytyy olla todella tumpelo, jollei palkankorotuksia heru... Mulla on ainakin jokaisessa työpaikassa palkka noussut minimissään 300 ensimmäisen vuoden aikana, yleensä enemmän. Siis kuukausipalkka.

Tuollainen ei kyllä todellakaan ole tavallista. Ilmeisesti lähdet liian halvalla töihin. Ja etenkin jos on jossain massatyössä, tyyliin hoitaja tai myyjä, tuollainen ei edes ole mahdollista.

Eikä sekään nyt hyvältä näytä, että koko ajan vaihtaa työpaikkaa.

Nykyisessä työpaikassani aloituspalkka oli 2100 (suht normi palkka tällä alalla). Kolmen kuukauden koeajan jälkeen palkka nousi sadalla eurolla, kuten oli aiemmin sovittu. Puoli vuotta siitä, pomo nosti palkkaa vielä 300:lla kun oli tyytyväinen. Nyt keväällä tuli vielä tes:in mukainen prosenttikorotus. Kaikki siis vuoden sisään. Tähän työhön lähdin ansiosidonnaiselta, josta käteen jäi saman verran kuin tuosta aloituspalkastani.

Kaipa sitten vaan lähden liian halvalla töihin, edellisessäkin työpaikassa palkka nousi kahdessa vuodessa 700... Mulla tämä tyyli on ainakin kannattanut..

Työpaikkoja mulla on ollut tähän mennessä neljä (olen 33-vuotias), joten en kai nyt ihan liian usein ole työpaikkaa vaihtanut. Kahdesta olen joutunut pihalle yt-neuvottelujen myötä, joten ansiosidonnaisella olo on ihan tuttua.

Nykyisessä työpaikassani aloituspalkka oli 2100 (suht normi palkka tällä alalla)

Tähän työhön lähdin ansiosidonnaiselta, josta käteen jäi saman verran kuin tuosta aloituspalkastani.

Kaipa sitten vaan lähden liian halvalla töihin, edellisessäkin työpaikassa palkka nousi kahdessa vuodessa 700... Mulla tämä tyyli on ainakin kannattanut..

Tuskin vaihdat uuteen työhön, mistä maksetaan merkittävästi vanhaa huonommin.

Nykyisessä työpaikassani aloituspalkka oli 2100 (suht normi palkka tällä alalla)

Tähän työhön lähdin ansiosidonnaiselta, josta käteen jäi saman verran kuin tuosta aloituspalkastani.

Kaipa sitten vaan lähden liian halvalla töihin, edellisessäkin työpaikassa palkka nousi kahdessa vuodessa 700... Mulla tämä tyyli on ainakin kannattanut..

Tuskin vaihdat uuteen työhön, mistä maksetaan merkittävästi vanhaa huonommin.

Eikös tässä ollut kysymys siitä, että lähtisitkö ansiosidonnaiselta palkkatyöhön, jos siitä maksettaisiin samanverran kuin saat ansiosidonnaista? Siihen vastasin kyllä, ja olen niin tehnytkin. En tietenkään vaihtaisi nykyisestä työstä sellaiseen työhön mistä maksettaisiin vähemmän, ei kai kukaan niin tee?

Juu, palkkani on pieni, mutta nousujohteinen. Ansiosidonnaiseen ei käsittääkseni korotuksia anneta, ei ainakaan silloin kun itse sillä olin...

Täällä joku kirjoitti, miten oli lähtenyt työhön, josta sai saman kuin mitä ansiosidonnainen oli, ja että palkka oli sitten noussut useamman kerran vuoden sisällä. Hyvä niin hänen kohdallaan, mutta kannattaa muistaa, että on paljon aloja ja ammatteja, joista maksetaan just ja jämptisti se taulukkopalkka, jossa ei ole mitään mahdollisuuksia mihinkään henkilökohtaisiin korotuksiin, silloin lähtökohta työhön menemiseenkin on ihan toinen...

jos se vastaisi edes suurinpiirtein koulutustani. Muuten en.