Minusta aikuinen ihminen voi syödä ruokaa vaikka ei siitä tykkää
Viittaan toiseen keskusteluun, jossa anopille menevä miniä ei tykkää lohesta ja se on pääruokana.
Ymmärrän tietenkin allergiat. Ja eettisen syömisen (esim. vegen). Mutta ei tykkää niin sitten ei voi syödä. Kasvakaa nyt hemmotellut kakarat aikuisiksi.
Juu, minäkin inhoan aurajuustoa, mutta jos sitä on ruuassa en ala oksentelemaan / jätä sitä lautaselle. Olen ilmeisesti outo.
Kommentit (98)
Jos kutsuu kavereita illalliselle (kun tässä nyt eniten viitataan kavereihin ja tuttuihin) niin pakkoko sitä on valmistaa ruokaa josta tietää ettei joku pidä tai on allerginen. Jos haluaa tarjota kalaa niin ei mulle ainakaan ole vaiva yhdelle kalayökkijälle laittaa kalan sijaan esim kanafilettä tai pihviä.
Enkä mä loukkaannu, jos illallisella käy ilmi ettei joku pidä jostain lajista tai vaikka pääruoasta ollenkaan - ihmisillä on erilainen maku eikä se ole loukkaus mua kohtaan. On meillä tullut jos jonkin näköistä kommenttia itse kunkin kokkailuista ja muiden "nirsoiluista", mutta ei kukaan ole koskaan loukkaantunut, jos ei pidä niin ei syö eikä meistä kukaan ole niin nolo kavereitaan kohtaan että valmistaisi tieten tahtoen jonkun yökköruokaa.
Samoin jos olisi vieraampaakin porukkaa ruokailemassa niin en mä ainakaan ottaisi nokkiini siitä että joku jättää jotain syömättä - mistäs mä voin tietää ettei se siitä pidä. Ei sen ihmisen tarvii mun takia pakottaa itseään epämiellyttävään makukokemukseen.
Summa summarum: älä kokkaa jos se on niin hemmetin hankalaa ja loukkaannut siitä että joku ei jostain tykkää. Tai kunnioita kutsumiasi vieraita ja valmista jotain mistä he pitävät. Tai ihan vaikka mitä jos ottaisit tämän sinua niin korpeavan aiheen asianosaisten kanssa puheeksi sen sijaan että ruikutat av:lla.
t. kaikkiruokainen kokkailija
Perättäisinä viikkoina on tullut syötyä maksapihviä ja kaalikääryleitä, vaikka ne ovat inhokkilistani kärjessä enkä voi niitä sanoa ihmisen ruuaksi.
ja nirsoilevat ruoasta ja haukkuvat emännälle, kuinka on saattanut panna sitruunamelissaa ruokaan, vaikka ei ole koskaan sellaista edes maistanut, eikä maista.
Tulee tosiaan mieleen nämä juntit, jotka ei ole koskaan maistaneet mitään eksoottista kotonaan ja sitten kiljuvat kauhusta jos pizzassa on katkarapu.
syömisellä rakkautta tai hyväksyntää osteta. Ymmärrän syömättä jättämisen eettisten syiden lisäksi myös syömishäiriöisten kohdalla, mutta nirsoilu julkisesti on aikuiselta vain sivistymätöntä käytöstä. Siis niin, että tekee siitä numeron. Aina voi syödä edes vähän ja esittää osallistuvansa ruokailuun, jos ei oikeasti pysty syömään. Eräs etninen perinneruoka teki kerran itselleni tosi tiukkaa, kaiken mun olen pystny syömään loppuun asti.
ei täällä keskusteltaisi siitä, pitääkö syödä vai ei. Jostain syystä kuvitellaan, että aikuisen ihmisen pitää olla kohtelias (eli ei saa pahoittaa toisen mieltä saadakseen hyväksyntää) ja syötävä, mitä tarjotaan. Miksi ihmeessä? Miksi aikuinen ei saa itse päättää, mitä syö? Miksi on maistettava kaikkea tarjolla olevaa eikä lautaselle saa jättää? Kannattaa katsoa ranskalaisten naisten syömistä: he eivät todellakaan syö mitään, mistä eivät pidä ja kas - he ovat hoikkia.
RanskassaKIN - kuten oikeastaan kaikkialla - emäntä kokee kunnia-asiakseen tehdä maistuvaa ja hyvää ruokaa. Ranskassa se tarkoittaa vähintään kolmea ruokalajia, useimmat syövät joka päivä sellaisen kotonakin. Saati sitten kylässä! Kun kutsutaan illalliselle, asiaan ehdottomasti kuuluu kehua ruokaa ja EDES maistaa sitä. Nirsoilu koetaan pahaksi loukkaukseksi. Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi, kun ruokalajeja tosiaan on vähintään kolme, mutta aina maistetaan. Ruokaa ei silti mätetä holtitta joka välissä, annokset ovat pieniä ja terveellisiä useinmiten. Plus sellainen jatkuva napostelu ei ole kamalan yleistä ainakaan aikuisilla. Naiset eivät ole välttämättä muuten kamalasti sen hoikempia. Hoikkuus liittyy täällä Ranskassakin enemmän sosioekonomiseen asemaan ja ikään. Nuoret pariisilaiset/suurkaupunkilaiset ovat nättiä ja hoikkia, mutta kyllä ne naiset keski-iässä ja maaseudulla tuppaavat Ranskassakin pyöristymään.
täällä Lyon ja vuosi 2012, ei todellakaan pakkomaisteta ruokia.
sitä ei tarvitse hävetä, että asiat on hyvin. Siitä pitää olla ylpeä että asiat on hyvin, eikä jatkaa tiettyjä toimintatapoja tai malleja siksi että "näin tehtiin silloin ennenvanhaankin kun ei ollut sitä ja tätä". Meillä on mahdollisuus nauttia sellaisesta ruoasta kuin haluamme, samalla se on myös meidän oikeutemme enkä mä ainakaan siitä aio potea huonoa omaatuntoa.
Ajatelkaa millainen ylellisyys on se etta saa syoda aina sellaista ruokaa josta itse pitaa, poislukien harva visiitti sukulaisten luona. Monellakohan prosentilla maailman ihmisista on asiat noin hyvin? Oliko sukupolvella teita ennen tai sita ennen tuollainen ylellisyys, esim. sotien aikana ja jalkeen?
Havetkaa!
Ymmärrän että kaikilla on joku ruoka jolle ei lämpene, eikä siinä mitään. Mielestäni tylsiä vieraita ovat ne joille ei kerta kaikkiaan keksi mitään mitä laittaisi, kun tietää että eivät syö oikein mitään. Kun ihminen ei syö lihaa, tomaattia, sipulia, juustoja tai muitakaan maitotuotteita, ei mausteita, kalaa, äyriäisiä... Näiden kanssa minulla loppuu mielikuvitus ja näitä tyyppejä riittää. Ilmeisesti syövät kotonaan jotain ranskanperunoita tai makaroonia ketsupilla.
lappavat kaksin käsin läskiä suuhunsa ja ihmettelevät, kun joku ei tee samoin. Ihan kuin maailman kaikki ruoka olisi syötävä kerralla, kun sitä on tarjolla.Nämä samat tyypit mättävät laivalla buffetin puolella ruokaa lautasellen kilotolkulla, koska on epäkohteliasta olla syömättä kaikkia lajeja ja paljon. Oletteko koskaan nähneet kokin itkevän, kun joku laivamatkaaja syökin vain salaattia? Minä en, vaikka jokaisen tulisi tämän ketjun perusteella edes esittää syövänsä kaikkea.
Miten niin? Minä syön tai ainakin maistan kaikkea mutta en mätä sitä itseeni kilotolkulla ja hoikka olen. Yök ei ole tarvinnut sanoa ikinä ruoasta. Pyrin muutenkin aina välillä maistamaan inhokkiruokia, sillä periaatteella erittäin nirsosta lapsesta on kasvanut kaikkiruokainen herkuttelija. Ja ruoka on minullekin polttoainetta mutta on toki ihanaa kun pääsee vaikkapa monipuolisen kalapöydän ääreen.
joku linkin siihen ketjuun mikä on tämän ketjun innoittanut. :D En löydä sitä..
vaan niiden jotka tassakin ketjussa ruikuttavat tuollaisesta pikkuasiasta etta yhdella satunnaisella aterialla ei saa mieleista ruokaa, sopisivat haveta, ja siita pitaisi tuntea huonoa omaatuntoa niiden joilla sellainen on.
Joskus voisi miettia sita mita teilla on, ei sita mita ei ole, joka tassa tapauksessa on aivan marginaalinen pikkuseikka.
sitä ei tarvitse hävetä, että asiat on hyvin. Siitä pitää olla ylpeä että asiat on hyvin, eikä jatkaa tiettyjä toimintatapoja tai malleja siksi että "näin tehtiin silloin ennenvanhaankin kun ei ollut sitä ja tätä". Meillä on mahdollisuus nauttia sellaisesta ruoasta kuin haluamme, samalla se on myös meidän oikeutemme enkä mä ainakaan siitä aio potea huonoa omaatuntoa.
Ajatelkaa millainen ylellisyys on se etta saa syoda aina sellaista ruokaa josta itse pitaa, poislukien harva visiitti sukulaisten luona. Monellakohan prosentilla maailman ihmisista on asiat noin hyvin? Oliko sukupolvella teita ennen tai sita ennen tuollainen ylellisyys, esim. sotien aikana ja jalkeen?
Havetkaa!
Jos on tarjolla jotain tavallista lihakastiketta ja perunamuussia, ollaan heti sormet kurkussa yökkimässä ja kiljumassa, että inhottavaa. Ei voi syödä kun oksettaa.
Sitten ollaan vihaisia illan emännälle kun tarjoaa heille paskaruokaa ja lähdetään mielenosoituksellisesti sinne mäkkäriin.
Minua ainakin hävettäisi olla tällainen mäkkärisukupolvi. Ja en kyllä helpolla usko, että ranskalaiset sormet kurkussa yökkivät liikelounaalla, kuten näkyy suomalaiset tekevän illalliskutsuilla
Voi aikoja, voi tapoja. Joskus hävettää kyllä olla suomalainen.
Mun mielestä saan päättää itse syönkö jotain vai jätänkö syömättä. Oma on kehoni ja itse sen haarukan suuhuni laitan. On ihan naurettavaa, että joku loukkaantuu, jos en halua jotain ruokaa syödä.
Olen itse melko tarkka siitä mitä syön: on laktoosi-intoleranssi, maha menee sekaisin kalasta ja äyriäisistä, kaalista, kukkakaalista jne. Nuorempana jouduin käymään aikuisilla äitini kanssa vierailemassa ja siellä pöydät notkuivat sitten ruokaa, jota en voinut syödä. Monilla on oikeasti tapana nöyryyttää "nirsoilijaa":
"maista edes, se on hyvää" olen maistanut, ei ole/haluatko tietää oikeasti, että maha menee sekaisin.
Kerrotaan sitten kovaan ääneen muille vieraille, että tämmöinen tämä on aina, mikään ei kelpaa. Tehdään tästä oikein vielä keskustelunaihe.
Itse aina kohteliaasti sanoin ei kiitos ja otan jotain muuta tai sanon, ettei minulla ole nälkä. Näistä lapsuus/nuoruusajan nolaamisista on jäänyt sellainen olo, etten halua mennä kenellekään syömään, jos eivät ole hyviä ystäviäni, jotka ymmärtävät ja tietävät, millainen olen syömisen suhteen.
Hieman ymmärtäväisyyttä sieltä kokkaajienkin suunnasta. Minun puolestani ei tarvitse edes tehdä ruokaa, en ole tullut paikalle syömään vaan viettämään aikaan.
Pointti nyt oli se, että jokainen syö mitä haluaa, turha sitä on tyrkyttää. Kahvista kieltäydyn saman tien, en ole sitä koskaan juonut, maistanut olen ja hyi että mitä kuraa! Miksi vetäisin epäterveellistä kofeiinilitkua, ettei joku nyt vaan pahoittaisi mieltään?
Ruoasta kieltäytyminen ei ole loukkaus SINUA kohtaan, se ei tarkoita, ettenkö pitäisi SINUN laittamaa ruokaasi hyvänä. En vain yleensäkään syö sitä, that's it.
Tai käyt mäkkärillä ensin ja huudat jo ovelta, että "vittu ku piti käydä mäkkärillä kun täällä on aina sellaista ruokaa, ettei saata syödä"
Huh huh....
Mun mielestä saan päättää itse syönkö jotain vai jätänkö syömättä. Oma on kehoni ja itse sen haarukan suuhuni laitan. On ihan naurettavaa, että joku loukkaantuu, jos en halua jotain ruokaa syödä. Olen itse melko tarkka siitä mitä syön: on laktoosi-intoleranssi, maha menee sekaisin kalasta ja äyriäisistä, kaalista, kukkakaalista jne. Nuorempana jouduin käymään aikuisilla äitini kanssa vierailemassa ja siellä pöydät notkuivat sitten ruokaa, jota en voinut syödä. Monilla on oikeasti tapana nöyryyttää "nirsoilijaa": "maista edes, se on hyvää" olen maistanut, ei ole/haluatko tietää oikeasti, että maha menee sekaisin. Kerrotaan sitten kovaan ääneen muille vieraille, että tämmöinen tämä on aina, mikään ei kelpaa. Tehdään tästä oikein vielä keskustelunaihe. Itse aina kohteliaasti sanoin ei kiitos ja otan jotain muuta tai sanon, ettei minulla ole nälkä. Näistä lapsuus/nuoruusajan nolaamisista on jäänyt sellainen olo, etten halua mennä kenellekään syömään, jos eivät ole hyviä ystäviäni, jotka ymmärtävät ja tietävät, millainen olen syömisen suhteen. Hieman ymmärtäväisyyttä sieltä kokkaajienkin suunnasta. Minun puolestani ei tarvitse edes tehdä ruokaa, en ole tullut paikalle syömään vaan viettämään aikaan. Pointti nyt oli se, että jokainen syö mitä haluaa, turha sitä on tyrkyttää. Kahvista kieltäydyn saman tien, en ole sitä koskaan juonut, maistanut olen ja hyi että mitä kuraa! Miksi vetäisin epäterveellistä kofeiinilitkua, ettei joku nyt vaan pahoittaisi mieltään? Ruoasta kieltäytyminen ei ole loukkaus SINUA kohtaan, se ei tarkoita, ettenkö pitäisi SINUN laittamaa ruokaasi hyvänä. En vain yleensäkään syö sitä, that's it.
Tai sitten sen jälkeen, kun sanon "ei kiitos", olen hiljaa kuuntelemassa, kuinka mua mollataan? Oisko mitään.. En muuten sitä mäkkäriäkään syö, maha menee sekaisin siitäkin.
Huh, tulipa tästä kiivas keskustelu!
Pakko vielä vähän itse kommentoida:
Järjestän sukupäivällisiä, jolloin vieraita on n. 15. Mukaan mahtuu mansikka-allergikko ja 3 laktoosi-intolerantikkoa (kirjoitetaankohan se noin?). Ne muistan ja huomioin aina. Lisäksi yksi murrosikäinen tyttö on lakto-ovo-vegetaristi. Nykyään muistan senkin aina ja pyrin laittamaan myös tytölle mieluisan kasvisvaihtoehdon. Minusta on hienoa, että tytöllä on oma aate- ja arvomaailma.
Mutta mutta... Jokaisella on omat makumieltymykset ja inhokit. Onkohan sellaista ruokaa edes olemassa, joka kaikille kelpaisi? Tai voidaanko olettaa, että yksi ihminen muistaa kaikkien inhokit? Ihminen on erehtyväinen.
Ei tarvitse tykätä kaikesta, mutta voisitko edes maistaa? Ja osoittaa sillä tavalla kunnioitusta ruuan valmistajaa kohtaa?
Jos ei ruoka maistu ja oksennusrefleksi värisee, jätä ruoka huomaamattomasti lautasen reunalle. Älä täytä koko lautasta ruualla, jos epäilet ettet pidä siitä. Ja se siitä. Täytä vatsasi lisukkeilla, leivällä jne.
Huh, tulipa tästä kiivas keskustelu! Pakko vielä vähän itse kommentoida: Järjestän sukupäivällisiä, jolloin vieraita on n. 15. Mukaan mahtuu mansikka-allergikko ja 3 laktoosi-intolerantikkoa (kirjoitetaankohan se noin?). Ne muistan ja huomioin aina. Lisäksi yksi murrosikäinen tyttö on lakto-ovo-vegetaristi. Nykyään muistan senkin aina ja pyrin laittamaan myös tytölle mieluisan kasvisvaihtoehdon. Minusta on hienoa, että tytöllä on oma aate- ja arvomaailma. Mutta mutta... Jokaisella on omat makumieltymykset ja inhokit. Onkohan sellaista ruokaa edes olemassa, joka kaikille kelpaisi? Tai voidaanko olettaa, että yksi ihminen muistaa kaikkien inhokit? Ihminen on erehtyväinen. Ei tarvitse tykätä kaikesta, mutta voisitko edes maistaa? Ja osoittaa sillä tavalla kunnioitusta ruuan valmistajaa kohtaa? Jos ei ruoka maistu ja oksennusrefleksi värisee, jätä ruoka huomaamattomasti lautasen reunalle. Älä täytä koko lautasta ruualla, jos epäilet ettet pidä siitä. Ja se siitä. Täytä vatsasi lisukkeilla, leivällä jne.
vai oletko varannut maistamisen vain niille, joilla ei ole sinulle sopivaa arvo- ja aatemaailmaa?
Huh, tulipa tästä kiivas keskustelu! Pakko vielä vähän itse kommentoida: Järjestän sukupäivällisiä, jolloin vieraita on n. 15. Mukaan mahtuu mansikka-allergikko ja 3 laktoosi-intolerantikkoa (kirjoitetaankohan se noin?). Ne muistan ja huomioin aina. Lisäksi yksi murrosikäinen tyttö on lakto-ovo-vegetaristi. Nykyään muistan senkin aina ja pyrin laittamaan myös tytölle mieluisan kasvisvaihtoehdon. Minusta on hienoa, että tytöllä on oma aate- ja arvomaailma. Mutta mutta... Jokaisella on omat makumieltymykset ja inhokit. Onkohan sellaista ruokaa edes olemassa, joka kaikille kelpaisi? Tai voidaanko olettaa, että yksi ihminen muistaa kaikkien inhokit? Ihminen on erehtyväinen. Ei tarvitse tykätä kaikesta, mutta voisitko edes maistaa? Ja osoittaa sillä tavalla kunnioitusta ruuan valmistajaa kohtaa? Jos ei ruoka maistu ja oksennusrefleksi värisee, jätä ruoka huomaamattomasti lautasen reunalle. Älä täytä koko lautasta ruualla, jos epäilet ettet pidä siitä. Ja se siitä. Täytä vatsasi lisukkeilla, leivällä jne.
vai oletko varannut maistamisen vain niille, joilla ei ole sinulle sopivaa arvo- ja aatemaailmaa?
Noh, en myöskään lounailla kyttää kuka mitäkin syö. Kasvissyöjä tyttö ei ainakaan ole antanut mikäänlaista palautetta. Ei siis ole "nirsoillut".
Mikä voisi olla epäsopiva arvomaailma? Ehkä sellainen, että joku ilmoittaa syöneensä kotona koska kuuli minun tarjoavan hänen inhokkiruokaan. Olisiko sen arvomaailman nimi omaan napaan tuijottaminen?
Tulipa mieleen kerta kun italialaisessa ravintolassa tarjottiin juhlaruokana kalaa. No mina jatin allergisena ja suomalaisena kalan syomatta, kohteliaasti ja numeroa tekematta, ihan kuin taalta opittuna... seuraus: tarjoilija huusi kokin paikalle kun huomasi etten ollut syonyt kalaa. Selitin kokille allergiaani ja kokki suuttui kun en ollut maininnut allergiaa, enka antanut hanelle mahdollisuutta tehda minulle jotain muuta.
Joku kyseli neuvoja miten oksennusrefleksistä pääsisi eroon. Ensin täytyy tietysti poissulkea allergiat, koska joskus kyse voi olla siitä. Mutta jos siitä ei ole kyse niin pään sisäisiä asioitahan nuo on. Jostain kaukaa menneisyydestä opittu tapa tai huono kokemus jonkin ruuan kohdalla.
Terapiaan siis selvittämään mistä ongelma johtuu ja terapeutin avulla uusien makujen opetteluun.
Tuskin kaikista ruuista oppii pitämään, eikä tarvitsekaan, mutta jospa edes siitä oksentelusta pääsisi eroon.
Ei voi olla totta että minkälaisten asioiden takia kehotetaan ihmisiä hakeutumaan terapiaan! xDD Mielenterveysongelmaisillekaan ei riitä hoitoa ja sitten joku käskee ihmisten hakeutua terapiaan jos ei tykkää jostain ruoasta. Uskomatonta!
Jos ruokapöydässä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaikka kiusaus mikä on maustettu rosepippurilla, kumpi on parempi vaihtoehto, jätän syömättä vai jatkan syöntiä ja oksennan? Tämä mauste saa mut yökkimään heti. Sori olen herkkä enkä pysty syömään ruokia joista en pidä. Jos ne on helposti ruuasta poistettavia, jätän ne syömättä ja syön muut. En tee siitä numeroa enkä ota asiaa edes puheeksi ellei joku muu asiasta mainitse. Jos se loukkaa emäntää niin sitten loukkaa. Itse en siitä loukkaantuisi, koska tiedän kuinka vaikeaa se voi olla. Ja enemän mua vaivaisi se, että joku on pakolla syönyt.
Mulla on paljon mitä en pysty syömään, mutta onneksi lapseni ainakin vielä syövät kaikkea ja kaikkea heillä tulen tarjoamaan jatkossakin.
Yök ovat hillosipulit ja oliivit.
Fetajuusto on ällöttävää.
Paprika ja tomaatti lillukkeitä, yök.
Raejuusto, hyi helvetti, inhaa.
Kala..yökyökyök.
Keitetyt vihannekset, yökyök
Varsinkin kukkakaali ja parsakaali YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖK
Keitetyt peruna, yök
Maksayök
Munuaiset yökyök
Naudanliha YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖK
Minä en ainakaan ala syömään sellaista, mitä inhoan. Nykyään on mahdollisuus ja rahaa tehdä kaikille mieluista ruokaa niin miksi kiusaatte tahallanne vieraita paskalla ruoalla. Olin häissä, missä oli tarjolla kiinalaistyylisiä kasviksia ja salaattia ja naudanlihakastiketta itämaisittain. Heti ovella huusin miehelle, että "PASKATARJOILUT, LÄHDETÄÄN MÄKKÄRIIN HETI KUN PÄÄSTÄÄN, TÄÄLLÄ EI OLE MITÄÄN SYÖTÄVÄÄ, YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖK!!!!!!!!!!"
Oikein monsterimorsian oli vain halunnut omannäköiset juhlat ja ei ollut ajatellut vieraita lainkaan. Miksi ei voinut laittaa nakkeja ja ranskiksia. Niitä olisi lapsetkin syöneet. Kumman itsekästä touhua
Ajatelkaa millainen ylellisyys on se etta saa syoda aina sellaista ruokaa josta itse pitaa, poislukien harva visiitti sukulaisten luona. Monellakohan prosentilla maailman ihmisista on asiat noin hyvin? Oliko sukupolvella teita ennen tai sita ennen tuollainen ylellisyys, esim. sotien aikana ja jalkeen?
Havetkaa!