Lue keskustelun säännöt.
Minusta aikuinen ihminen voi syödä ruokaa vaikka ei siitä tykkää
18.11.2012 |
Viittaan toiseen keskusteluun, jossa anopille menevä miniä ei tykkää lohesta ja se on pääruokana.
Ymmärrän tietenkin allergiat. Ja eettisen syömisen (esim. vegen). Mutta ei tykkää niin sitten ei voi syödä. Kasvakaa nyt hemmotellut kakarat aikuisiksi.
Juu, minäkin inhoan aurajuustoa, mutta jos sitä on ruuassa en ala oksentelemaan / jätä sitä lautaselle. Olen ilmeisesti outo.
Kommentit (98)
Ei jukolauta aina voi olla herkkua sapuskana.
nuohan näkisivät koulussakin nälkää, jos nirsoilisivat.
kotikasvatuksesta nämä jutut kiinni, jos ei osaa käyttäyä niin sitten pitää opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kohtuullista syödä tavallisia ruokia mukisematta. On myös kohtuullista olla tarjoamatta vieraammille ihmisille homejuustoruokia tai kovin voimakkaasti maustettuja ruokia, vaikka pitäisi itseään millaisena keittiön sankarina, koska on epäkohteliasta vaatia toisilta kovaa ponnistelua käyttäytyäkseen.
Itse en syö kesäkeittoa. Olen aikuinen ihminen, ja olen yrittänyt syödä sitä, mutta aina vain palaa erittäin voimakas muistikuva siitä, kuinka opettaja pakotti nielemään niitä kukkakaalinpaloja. Joka ainoan sai niellä monta kertaa, ja kesäkeiton kukkakaalinpalat aiheuttavat yhä voimakkaan kuvotuksen. Niinpä olen antanut itselleni luvan olla syömättä sitä. Tähän seikkaan ei vaikuta kenenkään moraalinen paremmuus.
... Jos en halua syödä, en tee siitä numeroa vaan jätän ruuan lautaselle....
Mielestäni on tärkeää, että ottaa lautaselleen vain sitä, mitä voi syödä ja vain sen verran, minkä jaksaa. Aluksi vaikka sitten vähemmän ja jos on hyvää, niin hakee lisää.
Joo, ja itse on nähnyt vaivaa, panostanut, laittanut tuoretta anansta itämaiseen kastikkeeseen. Voisko asianomainen tuollaisessa tilanteessa vaan jättää ne ananaat lautasen reunalle.
Muinoin anoppilassa oli Länsirannikon salaattia. Se tarjoiltiin jokaiselle valmiissa annoskipossa, ei siis voinut valita ottaako vai ei tai paljonko ottaa.
Yleensä en syö mitää kalaa tai äyriäisiä mutta jouduin haarukoimaan kipon. Se kävi hitaasti. Muut kauhoivat kipponsa nopsaan tyhjäksi ja odottivat sitten minua. Kun viimein olin saanut kipon tyhjäksi, anoppi kyselee minulta, että ottaako x lisää. Luuliko hän, että olin ihan nautiskellessani syönyt niin hitaasti?
Toisen kerran pöydässä oli anopin itse tekemää sienisalaattia. En pidä sienistä, raa'asta sipulista enkä valkosipulista, joita tämä salaatti sisälsi. Lisäksi kaikki elementin olivat varsin isoina paloina. Kaikki - mieheni mukaan lukien - sitten ryhtyivät kilvan tyrkyttämään minulle ko. salaattia "maista edes, tämä on hyvää" hokien. - Eikö se pitänyt mennä, että jokainen ottaa pöydästä mitä haluaa? Kuka tässäkin tapauksessa teki asiasta numeron?
En myöskään ymmärrä, miksei voida kunnoittaa sitä, etten syö kalaa. Joka paikassa hoetaan "maista edes, kala on hyvää ja terveellistä". Olkoon vaan, mutta minun suussani kala on pahaa. Ei kukaan tyrkytä kasvissyöjälle pihviä "maista edes, on niin hyvää pihviä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söin tarjottua lihaa vaikka olen kasvissyöjä. Koska se on kohteliasta.
Koulussa jankutan teineille tätä samaa. Lounas täyttää vatsan, jaksat paremmin, ei ole mitenkään vaarallista syödä jotakin mistä ei tykkää.
Minä en pidä persiljasta, mutta syön sitä jos on tarjolla. Minä en pidä pinaatista, mutta syön jos sitä on tarjolla. Mutta jos tarjolla olisi kalanmaksaöljyä niin en söisi, jos olisi ns. pakko niin oksentaisin. Kun ruoka-aineeseen oikeasti on vahva aversio, siinä ei itse voi valuta "alkaako oksentelemaan". Onnea vaan heille, jotka voisivat syödä kieltä tai heinäsirkkoja tai lampaan kiveksiä ilman kakomista tai oksentamista "kun se olisi kohteliasta", kaikilta se ei onnistu. Kyllä siitä varmaan terapialla pääsee eroon kieltämättä, ilmiöhän on (evoluutio)psykologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin siis todella onnellinen jos joku kertoisi minulle, miten saan ne syötyä kohteliaasti. Tämä vaiva aiheuttaa minulle oikeasti ikäviä tilanteita ja olisin ikikiitollinen jos jollakin on apukeino tähän.
nro 35 kaipaa oikeasti neuvoa jos joku kerran tietää miten tämä ongelma ratkeaa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään, mitä en halua, vaan kunnioitan kehoani ja sen tuntemuksia. On muuten ihan yhtä arvokasta kuin olla syömättä eläimiä ja kivusta huutavia porkkanoita.
Jos en halua syödä, en tee siitä numeroa vaan jätän ruuan lautaselle.
Kärsin aikani syömisongelmista kunnes ravitsemusterapeutti sanoi, että minun ei tarvitse ostaa muiden hyväksyntää syömällä. En ole kenellekään velkaa mistään, jonka vuoksi joutuisin laittamaan suuhuni ruokaa saadakseni sitä kautta rakkautta.
Kuka siitä kärsii, jos en syö tomaattia tai vasikanaivoja? Pysyn hengissä ilman niitäkin. Ja ruoka on vain ravintoa, josta on tarkoitus saada energiaa, ei yhtään mitään muuta.
Tuntuu vain oudolta, jos syöminen on aikuiselle ihmiselle tuon mittaluokan ongelma.
Yleensä se on niin, että kerran-pari vuodessa saa eteensä ruokaa, josta ei niin pidä, mutta sosiaalinen tilanne on sellainen, että syödä pitäisi. Silloin terve aikuinen ihminen pystyy kyllä syömään, eikä siinä ole kyse tuollaisista asioista mitä sinä selität. Ihan ihme asioita liität aivan tavallisiin käytöstapoihin.
Mutta onneksi sinä et istukaan minun ruokapöydässäni. Tai et istuisi kahta kertaa.
voi syödä sosiaalisissa tilanteissa jos oksentaa tietyistä mauista? Ei auta vaikka kuinka haluaisin syödä... :/
mitään, mitä en halua, vaan kunnioitan kehoani ja sen tuntemuksia. On muuten ihan yhtä arvokasta kuin olla syömättä eläimiä ja kivusta huutavia porkkanoita.
Jos en halua syödä, en tee siitä numeroa vaan jätän ruuan lautaselle.
Kärsin aikani syömisongelmista kunnes ravitsemusterapeutti sanoi, että minun ei tarvitse ostaa muiden hyväksyntää syömällä. En ole kenellekään velkaa mistään, jonka vuoksi joutuisin laittamaan suuhuni ruokaa saadakseni sitä kautta rakkautta.
Kuka siitä kärsii, jos en syö tomaattia tai vasikanaivoja? Pysyn hengissä ilman niitäkin. Ja ruoka on vain ravintoa, josta on tarkoitus saada energiaa, ei yhtään mitään muuta.
Tuntuu vain oudolta, jos syöminen on aikuiselle ihmiselle tuon mittaluokan ongelma.
Yleensä se on niin, että kerran-pari vuodessa saa eteensä ruokaa, josta ei niin pidä, mutta sosiaalinen tilanne on sellainen, että syödä pitäisi. Silloin terve aikuinen ihminen pystyy kyllä syömään, eikä siinä ole kyse tuollaisista asioista mitä sinä selität. Ihan ihme asioita liität aivan tavallisiin käytöstapoihin.
Mutta onneksi sinä et istukaan minun ruokapöydässäni. Tai et istuisi kahta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syömisellä rakkautta tai hyväksyntää osteta. Ymmärrän syömättä jättämisen eettisten syiden lisäksi myös syömishäiriöisten kohdalla, mutta nirsoilu julkisesti on aikuiselta vain sivistymätöntä käytöstä. Siis niin, että tekee siitä numeron. Aina voi syödä edes vähän ja esittää osallistuvansa ruokailuun, jos ei oikeasti pysty syömään. Eräs etninen perinneruoka teki kerran itselleni tosi tiukkaa, kaiken mun olen pystny syömään loppuun asti.
ei täällä keskusteltaisi siitä, pitääkö syödä vai ei. Jostain syystä kuvitellaan, että aikuisen ihmisen pitää olla kohtelias (eli ei saa pahoittaa toisen mieltä saadakseen hyväksyntää) ja syötävä, mitä tarjotaan. Miksi ihmeessä? Miksi aikuinen ei saa itse päättää, mitä syö? Miksi on maistettava kaikkea tarjolla olevaa eikä lautaselle saa jättää? Kannattaa katsoa ranskalaisten naisten syömistä: he eivät todellakaan syö mitään, mistä eivät pidä ja kas - he ovat hoikkia.
RanskassaKIN - kuten oikeastaan kaikkialla - emäntä kokee kunnia-asiakseen tehdä maistuvaa ja hyvää ruokaa.
Ranskassa se tarkoittaa vähintään kolmea ruokalajia, useimmat syövät joka päivä sellaisen kotonakin. Saati sitten kylässä! Kun kutsutaan illalliselle, asiaan ehdottomasti kuuluu kehua ruokaa ja EDES maistaa sitä. Nirsoilu koetaan pahaksi loukkaukseksi. Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi, kun ruokalajeja tosiaan on vähintään kolme, mutta aina maistetaan.
Ruokaa ei silti mätetä holtitta joka välissä, annokset ovat pieniä ja terveellisiä useinmiten. Plus sellainen jatkuva napostelu ei ole kamalan yleistä ainakaan aikuisilla.
Naiset eivät ole välttämättä muuten kamalasti sen hoikempia. Hoikkuus liittyy täällä Ranskassakin enemmän sosioekonomiseen asemaan ja ikään. Nuoret pariisilaiset/suurkaupunkilaiset ovat nättiä ja hoikkia, mutta kyllä ne naiset keski-iässä ja maaseudulla tuppaavat Ranskassakin pyöristymään.
Muinoin anoppilassa oli Länsirannikon salaattia. Se tarjoiltiin jokaiselle valmiissa annoskipossa, ei siis voinut valita ottaako vai ei tai paljonko ottaa.
Yleensä en syö mitää kalaa tai äyriäisiä mutta jouduin haarukoimaan kipon. Se kävi hitaasti. Muut kauhoivat kipponsa nopsaan tyhjäksi ja odottivat sitten minua. Kun viimein olin saanut kipon tyhjäksi, anoppi kyselee minulta, että ottaako x lisää. Luuliko hän, että olin ihan nautiskellessani syönyt niin hitaasti?Toisen kerran pöydässä oli anopin itse tekemää sienisalaattia. En pidä sienistä, raa'asta sipulista enkä valkosipulista, joita tämä salaatti sisälsi. Lisäksi kaikki elementin olivat varsin isoina paloina. Kaikki - mieheni mukaan lukien - sitten ryhtyivät kilvan tyrkyttämään minulle ko. salaattia "maista edes, tämä on hyvää" hokien. - Eikö se pitänyt mennä, että jokainen ottaa pöydästä mitä haluaa? Kuka tässäkin tapauksessa teki asiasta numeron?
En myöskään ymmärrä, miksei voida kunnoittaa sitä, etten syö kalaa. Joka paikassa hoetaan "maista edes, kala on hyvää ja terveellistä". Olkoon vaan, mutta minun suussani kala on pahaa. Ei kukaan tyrkytä kasvissyöjälle pihviä "maista edes, on niin hyvää pihviä".
Kun varsinkin nuoret nirsoilijat on usein vaan tyhmiä umpiluupäitä, jotka on kerran syöneet pahaa kalaa, ja sitten päättäneet, että hyi, kaikki kala on pahaa, en maista enää ikinä, tai maistan kuin pikkulapsi, pienen murun jo valmiiksi naama rullalla.
Just viime kesänä todistin kun 23-vuotias nuori mies maistoi painostettuna inhoamaansa kalaa, loimulohta. Ja sitten söi sen koko lohen, kun se olikin hyvää. Oli vaan ollut tyhmä nirso umpiluupää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan, että minä en pysty syömään nilviäisiä. En sitten millään. Sisäelimetkin iljettävät.
Muuta syön, vaikken niin tykkääkään. Esim sieniä yritän usein syödä. Kerran nieleskelin katkaravun pyrstöjä kokonaisina kohteliaisuuttani. (Ovat nilviäisiä, jotka inhottaa.)
Rapuihin pystyn hyvin kokemaan elävinä, mutta syöminen iljettää.
voi syödä sosiaalisissa tilanteissa jos oksentaa tietyistä mauista? Ei auta vaikka kuinka haluaisin syödä... :/
mitään, mitä en halua, vaan kunnioitan kehoani ja sen tuntemuksia. On muuten ihan yhtä arvokasta kuin olla syömättä eläimiä ja kivusta huutavia porkkanoita.
Jos en halua syödä, en tee siitä numeroa vaan jätän ruuan lautaselle.
Kärsin aikani syömisongelmista kunnes ravitsemusterapeutti sanoi, että minun ei tarvitse ostaa muiden hyväksyntää syömällä. En ole kenellekään velkaa mistään, jonka vuoksi joutuisin laittamaan suuhuni ruokaa saadakseni sitä kautta rakkautta.
Kuka siitä kärsii, jos en syö tomaattia tai vasikanaivoja? Pysyn hengissä ilman niitäkin. Ja ruoka on vain ravintoa, josta on tarkoitus saada energiaa, ei yhtään mitään muuta.
Tuntuu vain oudolta, jos syöminen on aikuiselle ihmiselle tuon mittaluokan ongelma.
Yleensä se on niin, että kerran-pari vuodessa saa eteensä ruokaa, josta ei niin pidä, mutta sosiaalinen tilanne on sellainen, että syödä pitäisi. Silloin terve aikuinen ihminen pystyy kyllä syömään, eikä siinä ole kyse tuollaisista asioista mitä sinä selität. Ihan ihme asioita liität aivan tavallisiin käytöstapoihin.
Mutta onneksi sinä et istukaan minun ruokapöydässäni. Tai et istuisi kahta kertaa.
Tai sitten täytyy myöntää, ettei ole ihan terve päästään.
Tai sitten voi sen verran käyttää järkeään, että kertoo olevansa sellaisille oksennuksen aikaan saaville ruoille allerginen.
Mun äitini muuten on tuollainen yökkäilijä ja oksettelija, ja jos mun pitää valita keitä kutsun meille kotiin syömään, niin se ei todellakaan ole äitini, joka tulee pilaamaan kaikkien ruokahetken typerällä käytöksellään.
syömisellä rakkautta tai hyväksyntää osteta. Ymmärrän syömättä jättämisen eettisten syiden lisäksi myös syömishäiriöisten kohdalla, mutta nirsoilu julkisesti on aikuiselta vain sivistymätöntä käytöstä. Siis niin, että tekee siitä numeron. Aina voi syödä edes vähän ja esittää osallistuvansa ruokailuun, jos ei oikeasti pysty syömään. Eräs etninen perinneruoka teki kerran itselleni tosi tiukkaa, kaiken mun olen pystny syömään loppuun asti.
ei täällä keskusteltaisi siitä, pitääkö syödä vai ei. Jostain syystä kuvitellaan, että aikuisen ihmisen pitää olla kohtelias (eli ei saa pahoittaa toisen mieltä saadakseen hyväksyntää) ja syötävä, mitä tarjotaan. Miksi ihmeessä? Miksi aikuinen ei saa itse päättää, mitä syö? Miksi on maistettava kaikkea tarjolla olevaa eikä lautaselle saa jättää? Kannattaa katsoa ranskalaisten naisten syömistä: he eivät todellakaan syö mitään, mistä eivät pidä ja kas - he ovat hoikkia.
RanskassaKIN - kuten oikeastaan kaikkialla - emäntä kokee kunnia-asiakseen tehdä maistuvaa ja hyvää ruokaa. Ranskassa se tarkoittaa vähintään kolmea ruokalajia, useimmat syövät joka päivä sellaisen kotonakin. Saati sitten kylässä! Kun kutsutaan illalliselle, asiaan ehdottomasti kuuluu kehua ruokaa ja EDES maistaa sitä. Nirsoilu koetaan pahaksi loukkaukseksi. Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi, kun ruokalajeja tosiaan on vähintään kolme, mutta aina maistetaan. Ruokaa ei silti mätetä holtitta joka välissä, annokset ovat pieniä ja terveellisiä useinmiten. Plus sellainen jatkuva napostelu ei ole kamalan yleistä ainakaan aikuisilla. Naiset eivät ole välttämättä muuten kamalasti sen hoikempia. Hoikkuus liittyy täällä Ranskassakin enemmän sosioekonomiseen asemaan ja ikään. Nuoret pariisilaiset/suurkaupunkilaiset ovat nättiä ja hoikkia, mutta kyllä ne naiset keski-iässä ja maaseudulla tuppaavat Ranskassakin pyöristymään.
täällä Lyon ja vuosi 2012, ei todellakaan pakkomaisteta ruokia.
en tee asiasta numeroa enkä moiti ruokaa.
Mutta kun joku tulee luokseni, en ikinä tarjoa teetä vaan aina kahvia, vahvaa, ilman maitoa ja sokeria. Sitä saa sitten maistaa tai juoda, ihan miten vain, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Kyllä aikuinen ihminen voi mukillisen kahvia juoda, vaikka ei siitä pitäisi.
syömisellä rakkautta tai hyväksyntää osteta. Ymmärrän syömättä jättämisen eettisten syiden lisäksi myös syömishäiriöisten kohdalla, mutta nirsoilu julkisesti on aikuiselta vain sivistymätöntä käytöstä. Siis niin, että tekee siitä numeron. Aina voi syödä edes vähän ja esittää osallistuvansa ruokailuun, jos ei oikeasti pysty syömään. Eräs etninen perinneruoka teki kerran itselleni tosi tiukkaa, kaiken mun olen pystny syömään loppuun asti.
ei täällä keskusteltaisi siitä, pitääkö syödä vai ei. Jostain syystä kuvitellaan, että aikuisen ihmisen pitää olla kohtelias (eli ei saa pahoittaa toisen mieltä saadakseen hyväksyntää) ja syötävä, mitä tarjotaan. Miksi ihmeessä? Miksi aikuinen ei saa itse päättää, mitä syö? Miksi on maistettava kaikkea tarjolla olevaa eikä lautaselle saa jättää? Kannattaa katsoa ranskalaisten naisten syömistä: he eivät todellakaan syö mitään, mistä eivät pidä ja kas - he ovat hoikkia.
RanskassaKIN - kuten oikeastaan kaikkialla - emäntä kokee kunnia-asiakseen tehdä maistuvaa ja hyvää ruokaa. Ranskassa se tarkoittaa vähintään kolmea ruokalajia, useimmat syövät joka päivä sellaisen kotonakin. Saati sitten kylässä! Kun kutsutaan illalliselle, asiaan ehdottomasti kuuluu kehua ruokaa ja EDES maistaa sitä. Nirsoilu koetaan pahaksi loukkaukseksi. Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi, kun ruokalajeja tosiaan on vähintään kolme, mutta aina maistetaan. Ruokaa ei silti mätetä holtitta joka välissä, annokset ovat pieniä ja terveellisiä useinmiten. Plus sellainen jatkuva napostelu ei ole kamalan yleistä ainakaan aikuisilla. Naiset eivät ole välttämättä muuten kamalasti sen hoikempia. Hoikkuus liittyy täällä Ranskassakin enemmän sosioekonomiseen asemaan ja ikään. Nuoret pariisilaiset/suurkaupunkilaiset ovat nättiä ja hoikkia, mutta kyllä ne naiset keski-iässä ja maaseudulla tuppaavat Ranskassakin pyöristymään.
täällä Lyon ja vuosi 2012, ei todellakaan pakkomaisteta ruokia.
Kukaan ei PAKOTA maistamaan, mutta se kuuluu käytöstapoihin, kylässä.
Eli se on jokaisella itsellään se kohteliaisuuden luoma paine edes maistaa.
Ja tosi on, että minustakin on moukkamaista, jollei edes maista. Ei aikuinen oksenna lusikallisesta jotain, jolle ei ole allerginen.
Tai no, jos antaa itselleen luvan potea kamalaa kammoa ja käyttäytyä kakaramaisesti, niin voihan sitä toki siinä tapauksessa...
(Ranskassa vuodesta 1985)
Ei kukaan tyrkytä kasvissyöjälle pihviä "maista edes, on niin hyvää pihviä".
Kyllä muuten tyrkyttää. Ja monikin. ;)
Käsittämätöntä minustakin. Samassa yök en syö-sarjassa ystäväpiirissäni ovat mm. sienet ja kaikki, mikä ei ole luomua. Yksi haluaa hermesetasta. Sehän on mummojen juttu! Ei mulla ainakaan ole hermesetasta kaapissa.
En ymmärrä, jos ei todellakaan voi juoda yhtä kuppia teetä/kahvia ilman hermesetasta, eikö sitä voi kuljettaa mukanaan?
Menee hankalaksi kutsua ystäviä, kun jokaisella joku nirsoilun kohde.