Lue keskustelun säännöt.
Minusta aikuinen ihminen voi syödä ruokaa vaikka ei siitä tykkää
18.11.2012 |
Viittaan toiseen keskusteluun, jossa anopille menevä miniä ei tykkää lohesta ja se on pääruokana.
Ymmärrän tietenkin allergiat. Ja eettisen syömisen (esim. vegen). Mutta ei tykkää niin sitten ei voi syödä. Kasvakaa nyt hemmotellut kakarat aikuisiksi.
Juu, minäkin inhoan aurajuustoa, mutta jos sitä on ruuassa en ala oksentelemaan / jätä sitä lautaselle. Olen ilmeisesti outo.
Kommentit (98)
En minäkään syömättömyydestäni numeroa tee, mutta en ole koko ikänäni pystynyt syömään herneitä missään muodossa. Ne saavat aikaan oksennusrefleksin välittömästi ja juu olen kyllä yrittänyt maistaa useammankin kerran, muttakun ei niin ei. En ala oksennuksen kanssa niitä nieleskellä.
Ja kyllä meillä syötiin kotona herneitä kun olin pieni. Kaikki muut perheessäni söivät esim hernekeittoa ja niinä päivinä kun sitä oli mä jätin syömättä kun ei mulle kukaan tehnyt eri ruokaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen ruokansa olivat varsin mielenkiintoisia, yhdessä saattoi olla 8 (!) valkosipulinkynttä tai sitten ruokana oli esim. häränhäntäkeittoa. Anteeksi mutta ei maistu. Aikuisuudessa on sekin hyvä puoli, että saa sentään päättää mitä suuhunsa laittaa.
Kohtuus kerjätessäkin, niin kuin sanotaan. Tällä palstalla ollaan usein melko kohtuuttomia ja jyrkkäsanaisia. On varmaan kiva päästä paasaamaan ihmisille virtuaalisesti kun kasvokkain ei kehtaa?
Minä olen tehnyt 40 kynnen kanaa, häränhäntää, kaulakiekkoja ym. Perheeni ja kaiikki ystäväni pitävät noita täysin normaaleina ruokina.
Huh, tulipa tästä kiivas keskustelu! Pakko vielä vähän itse kommentoida: Järjestän sukupäivällisiä, jolloin vieraita on n. 15. Mukaan mahtuu mansikka-allergikko ja 3 laktoosi-intolerantikkoa (kirjoitetaankohan se noin?). Ne muistan ja huomioin aina. Lisäksi yksi murrosikäinen tyttö on lakto-ovo-vegetaristi. Nykyään muistan senkin aina ja pyrin laittamaan myös tytölle mieluisan kasvisvaihtoehdon. Minusta on hienoa, että tytöllä on oma aate- ja arvomaailma. Mutta mutta... Jokaisella on omat makumieltymykset ja inhokit. Onkohan sellaista ruokaa edes olemassa, joka kaikille kelpaisi? Tai voidaanko olettaa, että yksi ihminen muistaa kaikkien inhokit? Ihminen on erehtyväinen. Ei tarvitse tykätä kaikesta, mutta voisitko edes maistaa? Ja osoittaa sillä tavalla kunnioitusta ruuan valmistajaa kohtaa? Jos ei ruoka maistu ja oksennusrefleksi värisee, jätä ruoka huomaamattomasti lautasen reunalle. Älä täytä koko lautasta ruualla, jos epäilet ettet pidä siitä. Ja se siitä. Täytä vatsasi lisukkeilla, leivällä jne.
vai oletko varannut maistamisen vain niille, joilla ei ole sinulle sopivaa arvo- ja aatemaailmaa?
Että emäntänä minusta olisi aivan suunnattoman noloa jos vieraana olisikin lakto-ovo-mikälie ja olisin haudutellut koko päivän lihapatojani tietämättä asiasta tuon taivaallista. Ihmettelisin aivan suunnattomasti miksi hän ei ole voinut avata sanaista arkkuaan ja sanoa että muuten, en syö lihaa enkä maitotuotteita.
Meille tuli kylään pariskunta, jonka toista osapuolta en ollut tavannut koskaan. Hänen miehensä mainitsi minun miehelleni ennen vierailua, sopiessaan muistakin asioista, kuten vierailun ajankohdasta, että "Sari on muuten sitten vegaani". So simple. Teimme sitten uunijuureksia ja runsaammin salaattia lihan kaveriksi ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Joudutteko te sienistä ripuloijat ja oksentajat todella niin usein aivan yllättäen ventovieraiden ihmisten ruokapöytään ja sattumalta niissä on aina tarjolla vain sieniä tai muuta oksettavaa,että se on tämän kokoluokan ongelma?
Kuvittelisi että ruokavierailusta sovitaan yleensä aina etukäteen eikä olisi iso vaiva sanoa siinä sopimisen yhteydessä, että ai niin, minä en sitten pysty syömään sieniä. Tuskin kukaan tervejärkinen emäntä alkaa tällöin tunkea sieniä kaikkeen ruokaan mitä tarjoaa vaan tarjolla on myös jotakin jossa ei ole sieniä.
Itse ainakin haluaisin tietää etukäteen ruokarajoituksista, olivat ne sitten henkisiä tai terveydellisiä kuin joutua todella noloon tilanteeseen yhden istuessa pöydässä tyhjä lautanen edessään saatika yökkäilevän kovaan ääneen tarjoamuksille.
Muinoin anoppilassa oli Länsirannikon salaattia. Se tarjoiltiin jokaiselle valmiissa annoskipossa, ei siis voinut valita ottaako vai ei tai paljonko ottaa.
Yleensä en syö mitää kalaa tai äyriäisiä mutta jouduin haarukoimaan kipon. Se kävi hitaasti. Muut kauhoivat kipponsa nopsaan tyhjäksi ja odottivat sitten minua. Kun viimein olin saanut kipon tyhjäksi, anoppi kyselee minulta, että ottaako x lisää. Luuliko hän, että olin ihan nautiskellessani syönyt niin hitaasti?Toisen kerran pöydässä oli anopin itse tekemää sienisalaattia. En pidä sienistä, raa'asta sipulista enkä valkosipulista, joita tämä salaatti sisälsi. Lisäksi kaikki elementin olivat varsin isoina paloina. Kaikki - mieheni mukaan lukien - sitten ryhtyivät kilvan tyrkyttämään minulle ko. salaattia "maista edes, tämä on hyvää" hokien. - Eikö se pitänyt mennä, että jokainen ottaa pöydästä mitä haluaa? Kuka tässäkin tapauksessa teki asiasta numeron?
En myöskään ymmärrä, miksei voida kunnoittaa sitä, etten syö kalaa. Joka paikassa hoetaan "maista edes, kala on hyvää ja terveellistä". Olkoon vaan, mutta minun suussani kala on pahaa. Ei kukaan tyrkytä kasvissyöjälle pihviä "maista edes, on niin hyvää pihviä".
Kun varsinkin nuoret nirsoilijat on usein vaan tyhmiä umpiluupäitä, jotka on kerran syöneet pahaa kalaa, ja sitten päättäneet, että hyi, kaikki kala on pahaa, en maista enää ikinä, tai maistan kuin pikkulapsi, pienen murun jo valmiiksi naama rullalla.
Just viime kesänä todistin kun 23-vuotias nuori mies maistoi painostettuna inhoamaansa kalaa, loimulohta. Ja sitten söi sen koko lohen, kun se olikin hyvää. Oli vaan ollut tyhmä nirso umpiluupää.
oikein piti alkaa painostamaan aikuista ihmistä syömään? Ihan naurettavaa. Omapa on asiansa jos ei halua maistaa ja jää ilman uusia makukokemuksia.
Ja itse muuten tykkään kalasta ja erityisesti loimulohesta. En vain koe tehtäväkseni "kouluttaa" aikuisia ihmisiä tykkäämään kaikesta. Jos jättää syömättää niin siinäpä jättää.
Itselleni heikko kohta on keksit, tykkään vain kaurakekseistä. Mistään muusta en. Mutta maistan silti ja joka kerta petyn, ihan hirveää. Onneksi keksit ei aiheuta mulle oksennusreaktiota, siksi uskallankin maistaa.
Joku kyseli neuvoja miten oksennusrefleksistä pääsisi eroon. Ensin täytyy tietysti poissulkea allergiat, koska joskus kyse voi olla siitä. Mutta jos siitä ei ole kyse niin pään sisäisiä asioitahan nuo on. Jostain kaukaa menneisyydestä opittu tapa tai huono kokemus jonkin ruuan kohdalla.
Terapiaan siis selvittämään mistä ongelma johtuu ja terapeutin avulla uusien makujen opetteluun.
Tuskin kaikista ruuista oppii pitämään, eikä tarvitsekaan, mutta jospa edes siitä oksentelusta pääsisi eroon.
Lähteä terapiaan selvittelemään mikä syynä kun sienet aiheuttaa oksennusreaktion? Et oo tosissas. Maksaa itsensä kipeäksi että terapeutti kyttää vieressä kun minä maistan varovasti sieniä? Reps kops...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ainakin aina niin järkyttävä nälkä, että kaikki ruoka maistuu aivan mielettömän hyvälle. Rakastan ruokaa ja varmaan menis 30 km lenkin jälkeen ne pässin kiveksetkin makupaloina :-D
n40
Huh, tulipa tästä kiivas keskustelu! Pakko vielä vähän itse kommentoida: Järjestän sukupäivällisiä, jolloin vieraita on n. 15. Mukaan mahtuu mansikka-allergikko ja 3 laktoosi-intolerantikkoa (kirjoitetaankohan se noin?). Ne muistan ja huomioin aina. Lisäksi yksi murrosikäinen tyttö on lakto-ovo-vegetaristi. Nykyään muistan senkin aina ja pyrin laittamaan myös tytölle mieluisan kasvisvaihtoehdon. Minusta on hienoa, että tytöllä on oma aate- ja arvomaailma. Mutta mutta... Jokaisella on omat makumieltymykset ja inhokit. Onkohan sellaista ruokaa edes olemassa, joka kaikille kelpaisi? Tai voidaanko olettaa, että yksi ihminen muistaa kaikkien inhokit? Ihminen on erehtyväinen. Ei tarvitse tykätä kaikesta, mutta voisitko edes maistaa? Ja osoittaa sillä tavalla kunnioitusta ruuan valmistajaa kohtaa? Jos ei ruoka maistu ja oksennusrefleksi värisee, jätä ruoka huomaamattomasti lautasen reunalle. Älä täytä koko lautasta ruualla, jos epäilet ettet pidä siitä. Ja se siitä. Täytä vatsasi lisukkeilla, leivällä jne.
vai oletko varannut maistamisen vain niille, joilla ei ole sinulle sopivaa arvo- ja aatemaailmaa?Noh, en myöskään lounailla kyttää kuka mitäkin syö. Kasvissyöjä tyttö ei ainakaan ole antanut mikäänlaista palautetta. Ei siis ole "nirsoillut".
Mikä voisi olla epäsopiva arvomaailma? Ehkä sellainen, että joku ilmoittaa syöneensä kotona koska kuuli minun tarjoavan hänen inhokkiruokaan. Olisiko sen arvomaailman nimi omaan napaan tuijottaminen?
jos et kyttää kuka maistaa mitäkin, mitä merkitystä sitten on maistaa inhokkiruokaa? Silloinhan on ihan sama jättää koko ruokalaji väliin.
Toiseksi ihminen osoittaa kunnioitusta saapumalla juhliisi ei suinkaan väkisin tunkemalla inhokkiruokaa kurkkuun.
Kolmanneksi miksi ihmeessä sinä kuvittelet että kaikki kailottaa koko juhlatalolle syneensä just kotona kun tiesi sinun kokkaavan inhokkiruokaa? Yksi ihminen voi olla niin juntti mutta suurin osa osaa hiljaa ohittaa pahaa tekevän ruoan. Ellet sinä sitten aloita nalkuttamaan pakollisesta maistamisesta. Ai mutta niin, eihän sulla ollu tapana kytätä...
Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin, että syö vain sitä mistä tykkää.
Toisekseen, kun on aikuinen ei ole pakko syödä mitään mitä ei halua. Kolmanneksi, tietenkin kylässä pitää käyttäytyä kohteliaasti mutta ei siltikään ole pakko syödä mitään mitä ei halua.
monta kertaa, vai onko se todella niin yleistä? Siis jos laittaa epämieluisaa ruokaa suuhunsa, niin yrjöt lentää? Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi, jos oikeasti olisi nälänhätä ja vain näitä yök-ruokia tarjolla. Miten monen päivän jälkeen alkaisi pysyä sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monta kertaa, vai onko se todella niin yleistä? Siis jos laittaa epämieluisaa ruokaa suuhunsa, niin yrjöt lentää? Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi, jos oikeasti olisi nälänhätä ja vain näitä yök-ruokia tarjolla. Miten monen päivän jälkeen alkaisi pysyä sisällä?
vaan allergian. Sienissä oleva sokeri laukaisee muutamassa minuutissa oksennusrefleksin (elimistöni luulee minun syöneen myrkkyä). Jos tulee nälänhätä, söisin mieluummin koivunlehtiä ja kuusenkerkkiä kuin sieniä.
Eli sienissä oleva sokeri ei imeydy ja aiheuttaa vatsavaivoja ja joskus tosi hankalan ripulin. Vastaava kuin vaikea laktoosi-intoleranssi
Itse olen ronkeli mutta pystyn syömään tavallisia juttuja vaikken niistä tykkäisikään. Loput koetan nirsoilla ilman että muuta huomaavat. Tai ainakaan kommentoivat ääneen. Minusta on huonoa käytöstä mainostaa omaa nirsouttaaan ("en syö") mutta yhtä huonoa käytöstä on kiinnittää huomiota muiden nirsoiluun.
Onneksi kaikki ystäväni ovat fiksuja eikä tämä ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain millään ymmärrä, miten näille nirsoilijoille aina maittaa joku pikaruoka tms. Ois kiva tavata joku joka sanois ei nakeille, jauhelihalle, karkeille, ranskiksille, hamppareille ja eineksille. Aina ne samat sienet, sillit ja oliivit aiheuttaa kaaaaamean oksennusreaktion ;)
No jauhelihaa en syö (paitsi hampparipihvissä haha) enkä eineksiä, en salmiakkia tai lakua, hampurilaisista sitten on normi, juusto tai kerros, muita en syö. Sienet ovat lempparia, samoin kuin esim monien vihaama vuohenjuusto.
En kyllä vieläkään ymmärrä, miksi pitäisi syödä ruokaa, joka maistuu omassa suussa kamalalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin ystäväpiirissäni on muutama "aikuinen" joiden käytöstä saa hävetä... Ei kaikesta tarvi tykätä, mutta ruoalle ei tarvi yökkäillä. Varsinkaan aikuisten.
Yksikin selittää naama rutussa, miten ei voi ymmärtää kuinka pakotan lapseni syömään aurajuusto-kanaa. No, kas kun ne lapset sattuu tykkäämään siitä...
Toivottavasti saan omat lapseni kasvatettua pitämään mielensä avoinna :)
En vain millään ymmärrä, miten näille nirsoilijoille aina maittaa joku pikaruoka tms. Ois kiva tavata joku joka sanois ei nakeille, jauhelihalle, karkeille, ranskiksille, hamppareille ja eineksille. Aina ne samat sienet, sillit ja oliivit aiheuttaa kaaaaamean oksennusreaktion ;)
niin oksennan silti. MIkä on toisaalta noloa, sillä aina joskus esim. johonkin paistokseen on pilkottu mukaan sieniä ja syön sen kaikessa rauhassa, mutta hetkeä myöhemmin ryntään oksentamaan. Eli oksennan, vaikka en tiedä sieniä syöneeni. Sitten joudun miettimään, mitä oikein suuhuni laitoin ja ruuan tarjoaja on kauhuissaan, että valmistamansa ateria on pilaantunut.
Mieluummin kieltäydyn sienistä kuin aiheutan häpeää ruuanlaittajalle.
Luin myös samaa ketjua ja ajattelin samoin kuin sinä, ap.
Jossain kasvun vaiheessa on jäänyt paljonkin toivomisen varaa, huh-huh. Onnekseni meillä ei ole tuommoisia nirppiksiä miniäehdokkaina esitelty!
T. Kolmen teini-ikäisen pojan äiti
sinulla on vain käytöstavat kunnossa.
Nolottaa niiden aikuisten puolesta, jotka tekevät numeron siitä, etteivät tykkää jostain ruuasta.
Minulla on yliherkkyys sienisokereille enkä voi syödä ruokaa, joka sisältää sieniä (tai tiettyjä homejuustoja, niistä tulee oireita myös). Lisäksi on muutama ruoka, johon liittyy lapsuudentraumat (alkoholistiäiti pakotti syömään) ja niitä en voi edes maistaa yökkimättä.
Onko siis parempi että syön + oksennan lautaselle kuin sanon "ei kiitos"?
toisen ruokapöydässä on huonoa käytöstä. En usko todellakaan, että kovin moni kehtaa näin edes tehdä. Sen sijaan kukaan tai mikään ei saa minua laittamaan sellaista ruokaa suuhuni josta en pidä. Olen lukemattomia kertoja istunut lapsena ruokapöydässä periaatteella "ennen et nouse ennen kuin ruoka on syöty". Äitini on yhä vielä sitä mieltä, että jokainen voi syödä mitä tahansa.
Hänen ruokansa olivat varsin mielenkiintoisia, yhdessä saattoi olla 8 (!) valkosipulinkynttä tai sitten ruokana oli esim. häränhäntäkeittoa. Anteeksi mutta ei maistu. Aikuisuudessa on sekin hyvä puoli, että saa sentään päättää mitä suuhunsa laittaa.
Kohtuus kerjätessäkin, niin kuin sanotaan. Tällä palstalla ollaan usein melko kohtuuttomia ja jyrkkäsanaisia. On varmaan kiva päästä paasaamaan ihmisille virtuaalisesti kun kasvokkain ei kehtaa?