Minusta aikuinen ihminen voi syödä ruokaa vaikka ei siitä tykkää

Joku kyseli neuvoja miten oksennusrefleksistä pääsisi eroon. Ensin täytyy tietysti poissulkea allergiat, koska joskus kyse voi olla siitä. Mutta jos siitä ei ole kyse niin pään sisäisiä asioitahan nuo on. Jostain kaukaa menneisyydestä opittu tapa tai huono kokemus jonkin ruuan kohdalla.



Terapiaan siis selvittämään mistä ongelma johtuu ja terapeutin avulla uusien makujen opetteluun.



Tuskin kaikista ruuista oppii pitämään, eikä tarvitsekaan, mutta jospa edes siitä oksentelusta pääsisi eroon.

Käsittämätöntä minustakin. Samassa yök en syö-sarjassa ystäväpiirissäni ovat mm. sienet ja kaikki, mikä ei ole luomua. Yksi haluaa hermesetasta. Sehän on mummojen juttu! Ei mulla ainakaan ole hermesetasta kaapissa.

Se on kyllä myös meidän diabeetikkojen juttu. Voin minä olla juomatta kahvia / teetä kokonaan teillä. Pyydän sitten lasillisen vettä. Ei se mua haittaa.

Olisin siis todella onnellinen jos joku kertoisi minulle, miten saan ne syötyä kohteliaasti. Tämä vaiva aiheuttaa minulle oikeasti ikäviä tilanteita ja olisin ikikiitollinen jos jollakin on apukeino tähän.

Älä pilaa toisten ruokailua.

ennemminkin kohteliaisuustapoihin liittyvää ruokailua kuin sitä, että jotkut ruuat eivät sovi terveydellisistä syistä.

On ihmisiä, jotka inhoavat joitakin ruokia, vaikkeivat ole niitä maistaneetkaan. Harmi, että nuo nirsoamiset siirtyvät lapsillekin eli hekään eivät maista ruokia, joihin vanhemmat suhtautuvat yök-ajattelulla.

On ruokia, joita en koskaan valmista kotona, mutta voin siltikin syödä niitä kylässä pienen määrän saamatta hepuleita.

Buffeteissa on helppoa valita mieluiset syötävät, mutta sielläkin olisi mukavampi olla ilman suureleisesti ja -äänisesti narisevia ruokanirppoja.

Hankalimmat tapaukset eivät varmaankaan käy kylässä tai julkisissa ruokapaikoissa?

Joku kyseli neuvoja miten oksennusrefleksistä pääsisi eroon. Ensin täytyy tietysti poissulkea allergiat, koska joskus kyse voi olla siitä. Mutta jos siitä ei ole kyse niin pään sisäisiä asioitahan nuo on. Jostain kaukaa menneisyydestä opittu tapa tai huono kokemus jonkin ruuan kohdalla.

Terapiaan siis selvittämään mistä ongelma johtuu ja terapeutin avulla uusien makujen opetteluun.

Tuskin kaikista ruuista oppii pitämään, eikä tarvitsekaan, mutta jospa edes siitä oksentelusta pääsisi eroon.

Lopputulos on että päässä ei ole vikaa vaikka joku tietämätön niin luulisi, allergiaa ei ole, nielurefleksi on herkkä, samoin makuaisti on tarkka. Suvussamme on kolme samanlaista tapausta. En siis ole ainutlaatuinen vaikkakin vähemmistöä. Nielu on niin herkkä että esim. hammastahna saa helposti oksentamaan.

täällä Lyon ja vuosi 2012, ei todellakaan pakkomaisteta ruokia.

Kukaan ei PAKOTA maistamaan, mutta se kuuluu käytöstapoihin, kylässä. Eli se on jokaisella itsellään se kohteliaisuuden luoma paine edes maistaa. Ja tosi on, että minustakin on moukkamaista, jollei edes maista. Ei aikuinen oksenna lusikallisesta jotain, jolle ei ole allerginen. Tai no, jos antaa itselleen luvan potea kamalaa kammoa ja käyttäytyä kakaramaisesti, niin voihan sitä toki siinä tapauksessa... (Ranskassa vuodesta 1985)

Kokeile joskus liikepäivällisiä, ei todellakaan maisteta kaikkea ja syödä kaikkea, päinvastoin. Eikä kukaan loukkaannu siitä, että sienigratiini jää lautaselle. Ranskalaiset suhtautuvat ruokaan rennommin, se on taidetta, mutta jokaisen ei tarvitse samanlaisesta taiteesta nauttia. Ruoka on osa seurustelua, sivuosa! Kohteliaisuuden luoma paine maistaa tulee ankeasta lapsuudesta, jossa pakottaminen oli tärkeä vallankäytön tapa.

täällä Lyon ja vuosi 2012, ei todellakaan pakkomaisteta ruokia.

Kukaan ei PAKOTA maistamaan, mutta se kuuluu käytöstapoihin, kylässä. Eli se on jokaisella itsellään se kohteliaisuuden luoma paine edes maistaa. Ja tosi on, että minustakin on moukkamaista, jollei edes maista. Ei aikuinen oksenna lusikallisesta jotain, jolle ei ole allerginen. Tai no, jos antaa itselleen luvan potea kamalaa kammoa ja käyttäytyä kakaramaisesti, niin voihan sitä toki siinä tapauksessa... (Ranskassa vuodesta 1985)

Kokeile joskus liikepäivällisiä, ei todellakaan maisteta kaikkea ja syödä kaikkea, päinvastoin. Eikä kukaan loukkaannu siitä, että sienigratiini jää lautaselle. Ranskalaiset suhtautuvat ruokaan rennommin, se on taidetta, mutta jokaisen ei tarvitse samanlaisesta taiteesta nauttia. Ruoka on osa seurustelua, sivuosa! Kohteliaisuuden luoma paine maistaa tulee ankeasta lapsuudesta, jossa pakottaminen oli tärkeä vallankäytön tapa.

Liikepäivällinen ravintolassa on eri asia kuin kotiin kutsuminen.

Ravintoloitsija ei siitä loukkaannu, jos joku ei tykkää sienistä.

Mutta jos menet yksityisihmiselle kotiin, ja hän on nähnyt vaivaa ruokaa tehdessään, se on erittäin tökeröä olla maistamatta ja kehumatta illallista.

Ruoka ei ole aidolle ranskalaiselle sivuosa, se on pääosa.

Sen valmistuksesta, aineksista, ostopaikoista ja paikallisista erikoisuuksista keskustellaan pitkään ja intohimoisesti.

Nähtävästi olemme aika eri-ikäisiäkin, minkä huomaa tuossa, että et ihan vielä tajua ranskalaisen kulttuurin nyansseja. Se, mikä on parikymppisille sallittua baarissa ei ole sallittua hienoilla yksityiskutsuilla.

Eli pointti siitä, että emännälle ruoka ja sen maistuminen on tärkeää MYÖS Ranskassa, kuten kaikkialla muuallakin pitää edelleen paikkaansa.

Joku evvk-mättö hätsynpikaa kaverin luona jalkapallo-ottelun lomassa nautittuna tietysti poislukien.

Minusta aikuinen ihminen voi syödä ruokaa vaikka ei siitä tykkää

Olenpa kasvissyöjänä kauhonut lautaselle lihakeittoa koettaen välttää lihanpaloja, ja kerran syönyt makkaravoileivänkin.

ja poikin tosi paljon ja mun tulkintani ranskalaisten ruokatavoista on tuo sama, eli että ruoka on tärkeä asia ranskalaisille. Siitä ja sen valmistuksesta jauhetaan loputtomiin.

"Minusta aikuinen ihminen voi syödä ruokaa vaikka ei siitä tykkää."



Tai sitä voi vähintäänkin teeskennellä syövänsä. Ottaa sitä inhokkia tarjotessa pienen palan lautaselle, leikkaa sitä huomaamattomasti pieniksi suikaleiksi ja syö jättimäisen annoksen salaattia/perunaa tms.



Ei kukaan ihan oikeasti halua siellä illalliskutsuilla kuulla, että jollain menee maha ruikulille, jos syö sieniä.



Oman "allergian" voi vaikka huomaamattomasti kertoa emännälle/isännälle ja jättää sieniä sisältävät ruuat syömättä.



Minullakin on inhokkeja, mutta niitä ei taatusti edes vierustoverini illallispöydässä huomaa, koska en pidä niistä meteliä ja feikkaan itsevarmuudella. Joskus mies poimii minun lautaseltani näitä silvottuja murusia sillä verukkeella, että olipa hyvää, annas kun "autan" sua vähäsen.



Käytöstapoja, hyvät ihmiset, käytöstapoja. (No joo, toisen lautaselta närppiminen ei ole ihan niitä täydellisiä käytöstapoja ;), mutta jos nyt ei olla jossain suurlähettilään illallisilla, niin olkoon sallittua.)

Kyllä kai nyt jokainen aikuinen TÄYSIJÄRKINEN ihminen ymmärtää, että sianlihaa voi syödä. Se ei tapa eikä vie kiirastuleen.

täti meinas yökätä, kun sai meillä kanaa hapanimeläkastikkeessa. Pelasti annoksensa lisäämällä valtavasti suolaa.



Hänen mielestään mitään liharuokaa ei saa tarjota makeana.

ja olen todella yllättynyt siitä, että noihin ketjuihin löytyy aina niin paljon näitä yäkkääjiä.

Viittaan toiseen keskusteluun, jossa anopille menevä miniä ei tykkää lohesta ja se on pääruokana.

Ymmärrän tietenkin allergiat. Ja eettisen syömisen (esim. vegen). Mutta ei tykkää niin sitten ei voi syödä. Kasvakaa nyt hemmotellut kakarat aikuisiksi.

Juu, minäkin inhoan aurajuustoa, mutta jos sitä on ruuassa en ala oksentelemaan / jätä sitä lautaselle. Olen ilmeisesti outo.

Lopputulos on että päässä ei ole vikaa vaikka joku tietämätön niin luulisi, allergiaa ei ole, nielurefleksi on herkkä, samoin makuaisti on tarkka. Suvussamme on kolme samanlaista tapausta. En siis ole ainutlaatuinen vaikkakin vähemmistöä. Nielu on niin herkkä että esim. hammastahna saa helposti oksentamaan.

Meillä esikoinen oksentaa tosi herkästi. Erityisesti hammastahnaa käytettäessä. Kunnes huomattiin että hän on allerginen suunnilleen kaikille hammastahnoille. Kun ne jätettiin pois käytöstä helpotti tilanne jonkinverran. Ja hampaiden pesu on helpompaa tosin vieläkin yökkii välillä kun tottui hammastahnan kanssa aikanaan yökkimään.

Ymmärrän että kaikilla on joku ruoka jolle ei lämpene, eikä siinä mitään. Mielestäni tylsiä vieraita ovat ne joille ei kerta kaikkiaan keksi mitään mitä laittaisi, kun tietää että eivät syö oikein mitään. Kun ihminen ei syö lihaa, tomaattia, sipulia, juustoja tai muitakaan maitotuotteita, ei mausteita, kalaa, äyriäisiä... Näiden kanssa minulla loppuu mielikuvitus ja näitä tyyppejä riittää. Ilmeisesti syövät kotonaan jotain ranskanperunoita tai makaroonia ketsupilla.

täällä Lyon ja vuosi 2012, ei todellakaan pakkomaisteta ruokia.

Kukaan ei PAKOTA maistamaan, mutta se kuuluu käytöstapoihin, kylässä. Eli se on jokaisella itsellään se kohteliaisuuden luoma paine edes maistaa. Ja tosi on, että minustakin on moukkamaista, jollei edes maista. Ei aikuinen oksenna lusikallisesta jotain, jolle ei ole allerginen. Tai no, jos antaa itselleen luvan potea kamalaa kammoa ja käyttäytyä kakaramaisesti, niin voihan sitä toki siinä tapauksessa... (Ranskassa vuodesta 1985)

Kokeile joskus liikepäivällisiä, ei todellakaan maisteta kaikkea ja syödä kaikkea, päinvastoin. Eikä kukaan loukkaannu siitä, että sienigratiini jää lautaselle. Ranskalaiset suhtautuvat ruokaan rennommin, se on taidetta, mutta jokaisen ei tarvitse samanlaisesta taiteesta nauttia. Ruoka on osa seurustelua, sivuosa! Kohteliaisuuden luoma paine maistaa tulee ankeasta lapsuudesta, jossa pakottaminen oli tärkeä vallankäytön tapa.

Liikepäivällinen ravintolassa on eri asia kuin kotiin kutsuminen. Ravintoloitsija ei siitä loukkaannu, jos joku ei tykkää sienistä. Mutta jos menet yksityisihmiselle kotiin, ja hän on nähnyt vaivaa ruokaa tehdessään, se on erittäin tökeröä olla maistamatta ja kehumatta illallista. Ruoka ei ole aidolle ranskalaiselle sivuosa, se on pääosa. Sen valmistuksesta, aineksista, ostopaikoista ja paikallisista erikoisuuksista keskustellaan pitkään ja intohimoisesti. Nähtävästi olemme aika eri-ikäisiäkin, minkä huomaa tuossa, että et ihan vielä tajua ranskalaisen kulttuurin nyansseja. Se, mikä on parikymppisille sallittua baarissa ei ole sallittua hienoilla yksityiskutsuilla. Eli pointti siitä, että emännälle ruoka ja sen maistuminen on tärkeää MYÖS Ranskassa, kuten kaikkialla muuallakin pitää edelleen paikkaansa. Joku evvk-mättö hätsynpikaa kaverin luona jalkapallo-ottelun lomassa nautittuna tietysti poislukien.

et ole koskaan sellaista kokenut?

Ranskassa puhutaan ruuasta, raaka-aineista, valmistuksesta jne, suorastaan uupumukseen asti, mutta silti siellä ei ole suomalaista ajattelumallia, jonka mukaan aikuisen on pakko syödä tai ainakin maistaa. Ranskassa riittää, että sotkee lautasensa :-). Ja osaa puhua, puhua, puhua ruuasta.

Todennäköisesti olemme eri-ikäisiä, sillä ensimmäisen kerran asuin Ranskassa jo vuonna 1976, au pairina ennen abivuotta. Ja todennäköisesti liikumme täysin erilaisissa piireissä. Voin hyvin kuvitella, miten kuvittelet syömisen olevan pääosassa sen sijaan että tajuaisit, että se on ruoka!

Siis ei kypsiä vihanneksia, ei sieniä, ei oliiveja, ei fetaa, ei kalaa, ei yrttejä, ei oikeestaan muitakaan voimakkaita mausteita... Ärsyttävää osin, mutta jos laitan meille ruokaa, laitan mielelläni hänelle maistuvaa. Eihän noista mikään, kalaa lukuunottamatta, mikään perusraaka-aine ole.

Fetan ja oliivit voin ihan hyvin laittaa tarjolle erikseen, samoin vihannekset. Maustaminen välillä haastavaa, mutta tuoreet yrtit voin ihan hyvin laittaa kypsäänkin annokseen. Eihän mun tartte kärsiä toisen nirsoudesta :-)



Minusta nirsoilua epäkohteliaampaa on yrittää kasvattaa aikuisen makua tai tarjota tahallaan inhokkeja. Kun olen emäntä, otan selville herkut ja inhokit kaikilta ja sävellän 'sallituista'. Aina on pöydässä ollut tarjottavaa, vaikka on ollut keliaakikko, kala-allergikko, punaisen lihan välttelijä, useempi laktoosiaintolerantti ja sihen päälle nää nirsoilijat ;-)



Ja niin. Olen kohtuullisen kaikkiruokainen, noin yleisistä ruoka-aineista puhuttaessa. Mutta enpä usko, että saisin helposti alas mitään sisäelimiä tai kieltä. Vaikka aina sanonkin, että hyvin laitettu ruoka on hyvää riippumatta raaka-aineista...

Joku kyseli neuvoja miten oksennusrefleksistä pääsisi eroon. Ensin täytyy tietysti poissulkea allergiat, koska joskus kyse voi olla siitä. Mutta jos siitä ei ole kyse niin pään sisäisiä asioitahan nuo on. Jostain kaukaa menneisyydestä opittu tapa tai huono kokemus jonkin ruuan kohdalla.

Terapiaan siis selvittämään mistä ongelma johtuu ja terapeutin avulla uusien makujen opetteluun.

Tuskin kaikista ruuista oppii pitämään, eikä tarvitsekaan, mutta jospa edes siitä oksentelusta pääsisi eroon.

Ongelma on koostumus. Voin syödä mansikkaa mutta keitettynä esim kiiselissä tai jogurtissa en todellakaan. Samoin kaikki muut limaiset/epämääräiset löntsät jää syömättä kun maha pyörähtää ympäri.