G: Olisitko ollut 20 vuotiaana tarpeeksi kypsä vakavaan parisuhteeseen?

olin seurustellut silloin pari vuotta, mentiin 20v naimisiin saatiin eka lapsi. Yhdessä edelleen nyt 39 vuotiaina!

...koska olen edelleen, 35-vuotiaana, siinä samassa suhteessa, joka alkoi 16-vuotiaana.

Kuukauden kuluttua menimme kihloihin, siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Nyt olen 49v ja olemme edelleen naimisissa. Lapsia on kolme. Vanhin tosin vasta 16v, sillä pitihän meidän ensin toki seurustella :-)

Meidän paisuhteessa ja elämässä tapahtui vakavia asioita, kun olimme 20-vuotiaita. Pääsimme niistä yli, pysyimme yhdessä, onnellisinakin ja meistä tuli vastuullisia kansalaisia ja vanhempia.



Nyt olemme 34-vuotiaita, katsotaan miten selvitään neljänkympinkriiseistä.

Niin joo. Mutta ei ollut. Olisi siinä ollut vaiheensa, toki.

kanssa olleet 2v. yhdessä ja sitten vielä asuimme 2v. yhdessä. No miekkonen löysi sitten uuden ja eroahan siitä sitten tuli. (hyvä niin) Tapasin nykyisen mieheni siis 22v. ja ollaan oltu kohta 16v. yhdessä:)

Seurustelin silloin ja menimme naimisiin ja saimme avioliiton aikana kaksi lasta. Yhdessä oltiin yli 30v kunnes tuli ero ja kyllä omalta osalta siksi, että liian nuorena menimme yhteen ja en ollut koskaan seurustellut muiden kanssa.

Nyt olen seurustellut uuden miehen kanssa pari vuotta ja ikää on siis 60v. minulla.



Että olinko valmis vakavaan parisuhteeseen? Kyllä, mutta en.

Tavattiin minun ollessani 20v ja nyt ollaan naimisissa ja kolmen lapsen vanhempia.



Ehdin bilettää enemmän kuin oman osani tuota ennen, rahat meni, mutta mainetta tuli... Olin rauhoittunut bilettämisen suhteen muutama kuukausi ennen nykyisen mieheni tapaamista, onneksi, koska ei häntä varmaankaan olisi kiinnostanut katsella sellaista menoa kovin kauaa.

koska erosin miehestä 6 vuoden suhteen jälkeen, vaikka hänessä ei ollut mitään vikaa.



Toisaalta tuo kokemus tarvittiin, jotta minusta tuli kypsä vakavaan parisuhteeseen. Nykyisen miehen kanssa ongelmiin ja huonoihin fiiliksiin puututaan heti ja ne käsitellään pois päiväjärjestyksestä, jotta ei tarvitse eroamaan ruveta sitten myöhemmin. 10 vuotta yhdessä ja olemme edelleen rakastuneita.

Siinä vaiheessa olin ollut mieheni kanssa ja 2v, nyt takana yhteiisä vuosia on 23. Lapset tehtiin tosin vasta kolmikymppisenä.

Ehdin bilettää enemmän kuin oman osani tuota ennen, rahat meni, mutta mainetta tuli...

ja mikä maine

Ja nykyinen suhde alkoi silloin. Mutta näin 16v myöhemmin voi sanoa, että kyllä me oltiin kakaroita! Kyllä elämänkokemus tuo kohtuutta, poistaa mustavalkoisuutta, auttaa näkemään asioita laajemmin ja suhtautumaan elämään eri tavalla.

naimisiin menimme kun olin 22 v.

Nyt on 24 vuotta avioliittoa takana.

Kihloihin mennessä kaksikymmpisenä oli melkein 3 v seurustelua takana ja nyt yhteistä eloa 24 vuotta. Tällä mennään tämä elämä, ei se vaihtamalla parane.

aloimme seurustella kun olin 16 ja tuon ikäisenä olin jo naimisissa. Nyt olen 23.

suhde kesti 10 vuotta ja kaatui mm. miehen kyvyttömyyteen keskustella. 20-vee ei niin haitannut vaikkei puhuttu vakavasti, mutta 25+ jälkeen se alkoi haittaamaan.



Ex-mies muuten meni sitten naimisiin naisen kanssa, jonka kanssa hänellä ei ollut yhteistä kieltä. Eipä tartte sen kanssa kovin syvällisiä jutella :D

Olin silloin ollut jo vuoden naimisissa ja sain esikoiseni. Edelleen ollaan naimisissa 3-vuotta myhemmin toinen lapsikin on tullut. Ja uskon ja toivon että yhteis elo jatkuu.



(villin nuoruuden elin 13-17vuotiaana joten en usko että tulee mitn kadotetun nuoruuden etsintääkään.)

Olin siihen mennessä ollut jo 2 vuotta naimisissa ja erelleen ollaan yhres ja yhteestä taivalta jo takana 17.v ja onnellisia ollahan :)

Sillä tapasin mieheni 19-vuotiaana ja edelleen ollaan yhdessä. Ei sitä tietenkään alkuaikana miettinyt, tuleeko tästä vakavaa ja ollaanko yhdessä vielä keski-ikäisinäkin. Mentiin vaan fiiliksen mukaan.



t. kolmevitonen

Ollaan yhdessä edelleen ja täytän pian neljäkymmentä.