Miten oppisin rakastamaan miestäni...?

Yhdessä on oltu 18vuotta, josta 15 vuotta aviossa, ikään on 36v. Vaikea suhteuttaa kun ei muista liitoista kulissien takaa juuri tiedä, mutta sanoisin, että meillä ei ole ollut helppo ja onnellinen liitto. Ulkoisesti kaikki on hyvin, ei ole ollut sairauksia, ei lapsettomuutta, taloushuolia, työttömyyttä, vaikeita sukulaisia tai muutakaan, mutta henkisesti meillä ei ole hyvä olla toistemme kanssa. En tiedä olisiko kenenkään muunkaan kanssa, kun ei tiedä mitkä asiat sitten tappelisivat, jos ei ne seikat, jotka meillä.

Olemme olleet parisuhdeleireillä, lukeneet avioliittokirjoja jne. Välillä on muutaman kuukauden parempia aikoja, mutta sitten taas tuntuu, että elämä yhtä raadanta asen suhteen, että suhde toimisi. Liian usein on jopa inhon tunteita ja silkkaa vihaa, monta kertaa vuodessa sorrun miestä lyömäänkin tai jollakin heittämään. Ent osin kovin kovaa koska alan sitten pelätä omankin turvallisuuden puolesta + yleensä lapset kotona silloin, niin en halua että traumatoisoituvat ja huomaavat mitään sellaista. Molemmat haudomme huonoina hetkinä eroa, mutta kumpikaan sitä ei saa aikaiseksi. Jos tietäisi, että vaihtamalla miestä tai erillään polisi helpompaa, niin varmaan olisi jo erottu... Mutta sitten taas välillä on ihan kivaakin. En vain enää meina päästä vanhojen katkeruuksien yli ja on vain möykky paha olo ja eroasiat aina tulee mieleen pienestäkin vastoinkäymisestä, ja tietty asia laukaisee kaikkien pahojen tunteiden vyyhdin. IHme kyllä silti seksia harrastamme ehkä keskimäärin kerran viikkoon tai kahteen. MItenhän sitä jaksais selvitä onnellisena ja tyytyvälisenä, VOis olla niin paljon pahemminkin...