Tunnetko henkilön, josta saatu ensivaikutelma
loi ihan vääristyneen kuvan ko. henkilöstä. ELi suurieleisyys ja ylemmyys olivatkin paskan päälle liimattua ja saitkin huomata myöhemmin, että tyypillä onkin kaikki ihan persiillään?
Mitkä ovat myöhemmin havaitut merkit, joita voisi hyödyntää jatkossa ettei mene ihan vipuun ja joudu keskelle hervotonta draamaa?
Kommentit (22)
kaikki ihan persiillään? Onko valehdellut? Ensivaikutelma voi joskus pettää. Tai varmaan pettää useinkin. Ihmisillä on tietty muuri kuitenkin kun tutustuu uusiin ihmisiin?Oletko itse täydellinen? Ja juuri sellainen minkälaisen kuvan annoit itsestäsi? Vai pitäisikö katsoa peiliin? Provosoitko omalla käytökselläsi?
.... ja usein vielä hyvin nauravaiset ihmiset ovat turhan usein osoittautuneet tavattoman kapeakatseiseksi, astenteelliseksi, tuomitseviksi "minä olen oikeassa, tuo toiminta- ja ajattelutapa on väärin " . Lämpimän pintakuoren alla on kovaa teräsbetonia, ehdotonta joustamattomuutta, ymmärtämättömyyttä, tuomitsemista.
Näin minäkin ajattelen. Miten ihminen silti, vaikka hätkähtääkin kyseisen kaltaista, menee kuitenkin lankaan? voi voi... Sitä ajattelee, että onpas voimakas persoona, varmaan hyvä itseluottamus tai jotain. Sitten alkaakin selvitä, että ihmisellä on asiat ihan päin seiniä. Sitten kun esirippu alkaa pikkuhiljaa repeillä.
monilla on nykyään show-persoona jota käyttävät työssä tai muissa sosiaalissa yhteyksissä ensivaikutelman luomiseksi.
Ei kannata mennä hypeen vaan tutkailla ja tarkkailla tilannetta vähän pitemmällä aikavälillä kuin muutaman sekunnin.
Näiden ensivaikutelmien kuningattarien/kuninkaiden ympärillä käy yleensä kova pöhinä, kaikki tahtoisivat heidän aurinkonsa valoon edes hetkeksi. Monet jäljittelevät heitä ja kadottavat oman persoonansa.
Kannattaa suhtautua neutraalisti mehiläiskuningattariin, säästää itsensä turhalta ihmissuhdepeliltä.
Moni näistä ihmisistä on kuitenkin eri porukassa tai kahden kesken ihan ok, eli ehdottomasti kannattaa välttää tuomioiden tekemistä.
Taustalla voi olla jotain koulunpiha-juttuja joiden vuoksi aikuisenakaan ei uskalla olla oma itsensä vaan puffaa pientä persoonaansa mielikuvilla isommaksi, pelottavammaksi, hurmaavammaksi jne.
Kolmoselle sanon, että en kyllä näyttele mielestäni mitään muuta kuin olen, enkä myöskään ole sen suuntaista palautetta saanut. Olen väliin liiankin ymmärtäväinen. Osaan kyllä pitää hajurakoa erikoisiin tapauksiin, mutta vedän puoleeni jostain syystä kummallisia käärmeitä.
Ja itse olen positiivinen ja reilu, mutta kyllä mielipiteitäkin löytyy tarvittaessa. Sanon hyvin suoraan, jos huomaan jonkun valehtelevan päin näköä esim. En voi sietää ihmisiä, jotka toiseen suuntan kumartaa ja toiseen pyllistää ja toisena päivänä sit toisin päin.
Sitten alkaakin selvitä, että ihmisellä on asiat ihan päin seiniä. Sitten kun esirippu alkaa pikkuhiljaa repeillä.
nyt sanottavasi, mistä sinä puhut? Muuten jää vaikutelma että nimenomaan sinulla on asiat päin seiniä. Onko?
.... ja usein vielä hyvin nauravaiset ihmiset ovat turhan usein osoittautuneet tavattoman kapeakatseiseksi, astenteelliseksi, tuomitseviksi "minä olen oikeassa, tuo toiminta- ja ajattelutapa on väärin " . Lämpimän pintakuoren alla on kovaa teräsbetonia, ehdotonta joustamattomuutta, ymmärtämättömyyttä, tuomitsemista.
Sen kaiken ehdottomuuden alla?
Sitten alkaakin selvitä, että ihmisellä on asiat ihan päin seiniä. Sitten kun esirippu alkaa pikkuhiljaa repeillä.
nyt sanottavasi, mistä sinä puhut? Muuten jää vaikutelma että nimenomaan sinulla on asiat päin seiniä. Onko?
Kun luet tarkemmin, niin huomaat, että minä ap, halusin kuulla kokemuksia, oman kokemukseni rinnalle. Minä siis olen kohdannut aloituksessa kuvaillun kaltaisen henkilön ja menin vipuun. Eli näin?
Mitä sen ihmisen ois sulle, tuntemattomalle ihmiselle pitänyt sanoa? Että hei, olen Heikki, mulla on miljoonavelat ja lama painaa päälle, en ole vuosikausiin nukkunut ilman unilääkettä, avioliitto vetelee viimeisiään ja ryyppään ahdistukseen kaikki illat?
Mitä syvempi on ihmisen häpeä, sen uutterammin hän sitä yrittää peitellä. Se on ihan inhimillistä, enkä minä ainakaan ajattele, että kukaan tuon tyyppinen yrittää tahallaan kusettaa minua. Yrittää vaan pitää minäkuvansa sen verran kasassa, että kestää itseään.
monilla on nykyään show-persoona jota käyttävät työssä tai muissa sosiaalissa yhteyksissä ensivaikutelman luomiseksi.
Ei kannata mennä hypeen vaan tutkailla ja tarkkailla tilannetta vähän pitemmällä aikavälillä kuin muutaman sekunnin.
Näiden ensivaikutelmien kuningattarien/kuninkaiden ympärillä käy yleensä kova pöhinä, kaikki tahtoisivat heidän aurinkonsa valoon edes hetkeksi. Monet jäljittelevät heitä ja kadottavat oman persoonansa.Kannattaa suhtautua neutraalisti mehiläiskuningattariin, säästää itsensä turhalta ihmissuhdepeliltä.
Moni näistä ihmisistä on kuitenkin eri porukassa tai kahden kesken ihan ok, eli ehdottomasti kannattaa välttää tuomioiden tekemistä.
Taustalla voi olla jotain koulunpiha-juttuja joiden vuoksi aikuisenakaan ei uskalla olla oma itsensä vaan puffaa pientä persoonaansa mielikuvilla isommaksi, pelottavammaksi, hurmaavammaksi jne.
Miksi jotkut luo sivupersoonan? Äärimmäisessä tapauksessa tyyppi voi olla mitä mielettömin leidi töissä, raudanluja ja päällepäsmäri, mutta koti hunningolla, lapset heitteillä ja avioliitto paskana. Antaa moraalisia neuvoja ja ohjeita muille, on hyvin kärkäs ottamaan kantaa. Kuitenkin niin kauan kuin asiain oikea laita selviää, niin henkilö jatkaa näytöstään. Lopulta vaihtaa työpaikkaa tai jopa paikkakuntaa, kun se oma tilanne selviää ympäristölle.
Sitten alkaakin selvitä, että ihmisellä on asiat ihan päin seiniä. Sitten kun esirippu alkaa pikkuhiljaa repeillä.
nyt sanottavasi, mistä sinä puhut? Muuten jää vaikutelma että nimenomaan sinulla on asiat päin seiniä. Onko?
Kun luet tarkemmin, niin huomaat, että minä ap, halusin kuulla kokemuksia, oman kokemukseni rinnalle. Minä siis olen kohdannut aloituksessa kuvaillun kaltaisen henkilön ja menin vipuun. Eli näin?
voihan sitä ajatella vaikka jokaisesta nirppanokkaisesta pienipalkkaisesta asiakaspalvelijasta että tuolla on asiat ihan persiillään... Eh?
Mitä sen ihmisen ois sulle, tuntemattomalle ihmiselle pitänyt sanoa? Että hei, olen Heikki, mulla on miljoonavelat ja lama painaa päälle, en ole vuosikausiin nukkunut ilman unilääkettä, avioliitto vetelee viimeisiään ja ryyppään ahdistukseen kaikki illat?
Mitä syvempi on ihmisen häpeä, sen uutterammin hän sitä yrittää peitellä. Se on ihan inhimillistä, enkä minä ainakaan ajattele, että kukaan tuon tyyppinen yrittää tahallaan kusettaa minua. Yrittää vaan pitää minäkuvansa sen verran kasassa, että kestää itseään.
Mutta valehtelu onkin se avainsana tässä asiassa. Ihminen niin kauan kun asiat koskevat vain itseään, niin saa puolestani olla vaikka presidentti omassa päässään. Mutta kun sekoittaa, hämmentää ja lopulta keittää pohjaan, niin ja toistamiseen, uudelleen ja uudelleen. Oppimatta.
Tekeekö ihminen oikein huiputtaessaan, jos pelastaa itsensä joutumasta liemeen tai asioiden oikean laidan selviämästä? Ei. mielestäni, huijaaminen on aina epätervettä. Ja mikä nolointa, kun siitä voi jäädä kiinni. No, keksiikin sitten uusia peitetarinoita, selityksiä, syyllisiä...
Sitten alkaakin selvitä, että ihmisellä on asiat ihan päin seiniä. Sitten kun esirippu alkaa pikkuhiljaa repeillä.
nyt sanottavasi, mistä sinä puhut? Muuten jää vaikutelma että nimenomaan sinulla on asiat päin seiniä. Onko?
Kun luet tarkemmin, niin huomaat, että minä ap, halusin kuulla kokemuksia, oman kokemukseni rinnalle. Minä siis olen kohdannut aloituksessa kuvaillun kaltaisen henkilön ja menin vipuun. Eli näin?
voihan sitä ajatella vaikka jokaisesta nirppanokkaisesta pienipalkkaisesta asiakaspalvelijasta että tuolla on asiat ihan persiillään... Eh?
Erikoinen esimerkki??
Mukava, iloinen, vitsikäs ja puhelias sekä seurallinen.
Pelkkää pintaa johon rakastuin. Liian myöhään tajusin että hän ei puhu parisuhteessa mistään tärkeästä, seurallisuus ja vitsikkyys jääkin työpaikalle ja vieraiden ihmisten eteen. Kotona vaikenee, ei puhu, ei osallistu, yrittää tehdä kaikesta hyvin arkista ja harmaata, huumori loppui kuin seinään lasten ilmestyessä kuvioihin. Vuosien varrella minun iloisuuteni, vitsikkyyteni, seurallisuuteni ja jopa luovuuteni ovat vähitellen hiipuneet siihen että olen yrittänyt saada suhdettamme toimimaan. Ja ei ole syy minussa, kuten nyt saan varmasti kuulla. Ensin muuttui mieheni käytös, siinä kohtaa aloin ihmetellä asiaa ja tehdä mitä pystyin jotta suhteemme olisi palautunut siksi mitä se oli. Energia kuitenkin hiipuu vähitellen, jos ei mitään saa vastaan. Nyt odotan lasten lähtöä kotoa ja sitä että pääsen omilleni. Ennen en suhdetta lopeta, koska mieheni ei ole väkivaltainen, alkoholisti tai muuta vastaavaa.
Kukaan ei tiedä miten onnellinen joku toinen voi olla missäkin elämäntilanteessa? Jollakin voi olla hienot kulissit, mutta ei rakkautta.
Jotkut ovat myös yltiösosiaalisen luonteensa vuoksi taas hyviä tekemään ensivaikutuksen. Joillakin on särmää ja säteilyä, vaikka elämä kuinka potkisi.
paljon karismaa, esiintymiskykyä ja halua olla keskipiste. Pystyvät pitämään esitystään kasassa jonkin aikaa, mutta yleensä aika pian sukset menevät ristiin ja sitten alkaa pudotuspeli. Siinä ei sääliä tunneta eikä anneta. Pimeä puoli tulee esiin, mutta sitä psykopaatti ei näytä kaikille, vaan edelleen hurmaa ja manipuloi toisia saadakseen heidät tukijoikseen uhrejaan vastaan.
Sellainen hiljainen jalat maassa tyyppi on varmasti pitemmässä juoksussa parempi työntekijä kuin suurielkeinen kukkoilija.
Sellainen hiljainen jalat maassa tyyppi on varmasti pitemmässä juoksussa parempi työntekijä kuin suurielkeinen kukkoilija.
Esiintyvätyö sopii hyvälle puhujalle, rauhallinen rutiinityö taas rutiineja rakastavalle hiljaiselle puurtajalle.
verbaalisia lahjoja. Eriasia jos kyseessä on jotenkin estynyt persoonallisuus.
ja ylemmyys on aina yritys peitellä jotain. Siitä on hyvä lähteä. :) Ne joilla on oikeasti asiat hyvin, aika harvoin sitä haluavat toitottaa.