Miten reagoitte keskustelussa, kun huomaatte toisen puhuvan potaskaa?

joskus en jaksa kuunnella. yhdelle ärsyttävälle sukulaiselle sanon suoraan ettei kiinnosta ja että olisi mieluummin vaikka hiljaa.

kertooko ensin totuuden vai vasta myöhemmin. Esimerkiksi ponnistus sujui hyvin, mutta vuoden kuluttua ponnistusta oli pitänytkin auttaa imukipilla. Ekassa tarinassa mennään luomuna ja tokassa ei...että pieniä muistikatkoksia.

Jos joku nyt puhuu omasta synnytyksestään tai muusta omasta kokemuksestaan eri tavoilla eri kerroilla, niin ei se mulle kuulu. Puhukoon sen vaan. Jotkut ovat sellaisia, että yrittävät aina eläytyä keskusteluun värittämällä omia kokemuksiaan siihen sopiviksi.



Jos taas joku faktana väittää jotain, jonka tiedän olevan väärin, niin saatan kertoa omat tietoni.



Jos taas jollain on hullut mielipiteet, niin perään kyllä yleensä perusteluja tai saatan ajatua jopa vastaväittelyyn.

Joskus vaan ärsyynnyn mutta olen hiljaa, ja joskus tunnen valehtelijan puolesta häpeää.

jos pitää toisen synnytyskertomuksia alkaa korjailla. Voihan sitä vaikka kysyä tarkistuskysymyksen, että " aijaa, mä muistelin että sanoit silloin aikoinaan ettei imukuppia tarvittu" , mutta turha kai sitä sen kummemmin on alkaa toisen yksityisasioista skitsota.



Enemmänkin minua ärsyttävät sellaiset tyypit, jotka väittävät joitain yleisiä asioita faktoiksi, niin kuin että " kyllä tutkimusten mukaan Suomessa on kymmenen vuoden päästä miljoona somalia" , vaikkeivät tiedä asiasta oikeasti mitään.