Lue keskustelun säännöt.
haluan erota mutta miten järjestän arjen ja vuorotyön?
17.12.2011 |
Mieheni on henkisesti väkivaltainen ja pitää minua kynnysmattonaan. En jaksa enää tätä paskaa, mutta mitä tehdä kun olen sairaanhoitaja-opiskelija ja opintoihin liittyvät pakolliset työharjoittelut ovat vuorotyötä ja vuoroja on myös iltaisin. Tähän mennessä mies on hoitanut lapsia iltaisin, mutta tiedän että jos erotaan mies tuskin enää suostuisi tähän, ihan vaan ilkeyttään. Minulla on siis 3 lasta, joista 2 alle kouluikäistä. Lapsilla tutut turvalliset hoitopaikat, en millään haluaisi vaihtaa heidän hoitopaikkojaan vuoropäiväkotiin. Lisäksi esikoinen on vasta 1.luokkalainen, eli häntä en enää saisikaan vuoropäiväkotiin. Kuka häntä siis hoitaisi minun iltavuorojeni ajan. Tukiverkkoa minulla ei ole.
Kommentit (21)
Odotat että saat opinnot loppuun ja koetat saada päivätyön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harjottelut paikoissa jossa päivätyö.
Voisit ehkä ottaa yhteyttä johonkin turvakotiin. Sieltä voisi löytyä tukea ja tukiverkkoja, vaikka fyysistä väkivaltaa suhteessanne ei olekaan. Googlailemalla varmaan löytyisi jotain muitakin tukiyhdistyksiä. Luulisi, että miehesi välittää lapsistaan, joten ehkä hän sittenkin osallistuisi heidän hoitoonsa jotenkin. Oma kummipoikani on niinä öinä/nukkumispäivinä vuoropäiväkodissa kun on tarvis ja loput ajat aiemmassa päiväkodissaan, eiköhän tällainen järjestely onnistuisi teilläkin. Lisäksi lapsillasi on sisarus mukana vuoropäiväkodissa, joten sopeutuminen on helpompaa. Jos saat ekaluokkalaisenkin hoitoon täksi vuodeksi, ensi vuonna voi tukiverkkotilannekin olla jo parempi. Tsemppiä!
Miehen kanssa keskustelu, esim. pariterapiaan hakeutuminen, tai ainakin ulkopuolisen tuen hankkiminen erossa olis myös tärkeää. Seurakunnat kai tarjoaa jopa ilmaista pariterapiaa, eroselvitysapua yms. Voisitte sopia lasten hoitojärjestelyistä rakentavassa hengessä.
Mä uskon, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi.
vain. Ei opiskelijoita pakoteta tekemään vuorotyötä harjoitteluaikoina. Usko pois. Itsekin olen sh ja ei ainakaan meidän osastolla iltoja ja öitä tarvitse tehdä. Sinulla on hyvät perustelut tehdä vain aamua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies on herennyt paskaksi yks kaks tuon kolmannen jälkeen?
Täysin ulkopuolisena en voi tietää suhteenne kaikkia ulottuvuuksia ja taustoja mutta viestisi pohjalta esittäisin muutaman kysymyksen sinulle (ja miksei puolisollesikin) pohdittavaksi. Näihin EI ole yksiselitteistä vastausta ja siksi sellaista ei tarvitse löytyäkään, pohdinta on tärkeämpää kuin vastauksien löytyminen... Tarkoitus EI OLE syyllistää sinua tai puolisoasi näillä kysymyksillä!
Millä lailla mainitsemasi henkinen väkivalta ilmenee? Mitä se voi kertoa sinusta, puolisostasi ja parisuhteestanne? Oletko pohtinut, kuinka puolisosi parisuhteenne kokee?
Mitä hyvää teidän suhteessanne on? Miehesi kuitenkin hoitaa LAPSIANNE. Toivoisin sinun kykenevän muistuttamaan itseäsi, että lapset ovat teidän YHTEISIÄ.
Oletko puhunut tuntemuksistasi puolisollesi syyllistämättä (minusta tuntuu-retoriikalla) ja kertoen minkälaiset asiat koet henkiseksi väkivallaksi? Oletko pohtinut omaa rooliasi parisuhteessanne? Millaista on kanssakäymisesi puolisosi kanssa?
Mitä jos puhuisitte tilanteestanne yhdessä ja erikseen jollekin ulkopuoliselle esim. parisuhdeterapiassa tai kirkon parisuhdeviikonlopussa tai muussa vastaavassa?
Jos päädytte eroon, eikö vastuu yhteisistä lapsista kuitenkin säily teillä molemmilla? Jos ei niin, minkä vuoksi? Oletko varma, että puolisosi haluaa sinusta lähivanhemman? Onnistuisiko teiltä jaettu vanhemmuus: viikko-viikko systeemi? Tällöin itsekin pääsisit joskus hengähtämään ja mahdollisuutesi työllistyä valmistuttuasi myös vuorotyöhön olisivat mahdollisemmat.
Valoa uuteen vuoteesi ja tsemppiä elämääsi! Kyllä kaikki yleensä tuppaa järjestymään tarkoituksenmukaisella tavalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enenkuin nainen herää todellisuuteen millainen mies on.
lapset vuoropäiväkotiin, ei siinä nyt muu auta. tai sit jäät vaan kärsimään, kunnes lapset on tarpeeksi isoja
Ja ihmettelen suuresti myötähäpeääkin tuntien näitä moralisoijia, jotka kyselevät, kuinka voit opiskella ja olla kolmen lapsen äiti tai kuinka vasta useamman lapsen jälkeen 'huomaat' miehen olevan 'vätys'.
Menkää AV mammat peilin eteen ja kysykää' itseltänne ihan vain pohdittavaksi: *miksi minulle ei voisi käydä näin?"
Kaikkea hyvää sulle ja perheellesi AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oli jo omat tulot ja työpaikka ennen esikoistakaan. Juurikin koska minulla on ne aivot.
Ja ne aivot auttoi myös valitsemaan hyvän miehen.
Jos ei ole aivoja, ei saa aikaiseksi ammattia ja sitä pukkaa kolme lasta putkeen miehelle, joka sitten "paljastuukin" luuseriksi.
Minulle oli ennen miestäni omat tulot, oma asunto, oma vakituinen työpaikka.. Ja on edelleenkin.
Aivoni valitsi hyvän miehen. Rehellisen, avoimen, huumorintajuisen, huomioivan, lapsia rakastavan.
Nyt näin 15 yhteisen vuoden jälkeen olemme eronneet, koska mieheni alkoi neljännen lapsen ollessa 2 vuotias, pahoinpidellä minua henkisesti ja fyysisesti.
Kestin tätä 3 vuotta. Enhän voinut uskoa, että minulle voi käydä näin, tai tämä mies jonka olin AIVOILLANI valinnut voisi tehdä näin!
Joten hommaa aivot ihan itsellesi!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä mokasit ja sillä selvä. Mitä se tähän kuuluu?
mokasin?! Perustele?
Oletko oikeasti sitä mieltä että minä mokasin, on minun syyni, että mieheni pahoinpiteli minua henkisesti ja fyysisesti? On minun syyni, että luotin 15 vuotta mieheen jota rakastin, joka rakasti minua??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei nykyaikana ole pakotettu suoltamaan neljää lasta - eikä normaali ihminen jää oikeasti pahoinpideltäväksi kolmeksi vuodeksi. Tarinasi ja tyylisi mättää ja raskaasti: "Minä pieni uhri" ja tunnemoskaa.
En missään nimessä olisi voinut kuvitellakkaan kyseisestä ihmisestä, että joskus minua löisi, raiskaisi tms.
En todellakaan olisi tehnyt ensimmäistäkään lasta kyseisen miehen kanssa tai mennyt hänen kanssaan naimisiin jos olisin osannut ennustaa 15 vuoden päähän.
Joskus vaan näköjään ihminen muuttuu ja minä sain sen huomata "vähän" liian myöhään...
väkivaltaa??
Jos et niin älä tule puhumaan tänne "onko pakko suoltaa lapsia"... "kukaan normaali ihminen ei jää väkivaltaiseen suhteeseen"..
Et tiedä mistään mitään.
Ap:n tilanne varmasti saman. Ymmärsin ettei ap:n tilanteessa myöskään mies ole tehnyt tätä koko suhteen ajan tms.
Ja minä olen onnellinen kaikista neljästä lapsestani. Meillä menee valtavan hyvin enkä heitä olisi ex-mieheni takia jättänyt "väliin". Toki olisin toivonut lasteni isän olevan erilainen kuin mitä kävi ilmi loppuen lopuksi :(
Katsos kun palaamme tähän, että minulla on aivot.
Eikä ap kerro mitään mistään pahoinpitelyistä. Luet sen ihan itse ja teet suit sait johtopäätöksiä - tyypillistä tyhmille ihmisille, muuten. Kun ei ole aivoja.
aivan yhtälailla pahoinpitelyä.
Ja eipä sinun aivoistasi paljon tunnu jäljelle jääneen kun et osaa käsittää näin monimutkaisia asioita.
Kannattaa ajatella joskus ennen kuin kirjoittaa asioita. Lisäksi suosittelen menemään vielä muutamiksi vuosiksi kasvamaan jotta tietää mitä elämä vaatii.
Ap:lle voimia ja jaksamista. Selviät mistä vain kunhan uskot itseesi. Asiat järjestyvät, joskus niiden eteen on ponnisteltava enemmän.
miksi mies muuten niitä hoitaisi???
AP
Mies pitää sinua kynnysmattona, mutta silti hoitaa paljon lapsia? Sanot myös, että lapset ovat sinun - miksi miehesi hoitaisi heitä eron jälkeen, jos hän ei ole heidän isänsä?
Mutta kyllähän asiat aina järjestyy, jos eron haluat. Jotenkin.