Apua! Miten toimia tosi itsepäisen 4v:n kanssa?

kuulla, että muillakin. Meillä on nyt 5,5 v ja ihan sama tilanne jatkunut jo pitkään.



Hermot menevät joka aamu. Monasti olen jo nuoremman lapsen kanssa ovesta ulkona ja tämä esikoinen sitten tulee itkien perässä, kun suostuu pukemaan vasta tositilanteen edessä (eli että äiti "lähtee kuitenkin"). Sitten on itsellä morkkis lopun päivää siitä, mitä traumoja olen esikoiselle aiheuttanut... Aina lupaan itselleni, että ensi kerralla muistan kehua, kehua ja kehua, ihan joka ikisestä pienestä onnistumisesta. Mutta kun lapsi valittaa koko ajan. Perusäänensävykin on "valivalivali" - ihan joka asiasta. Mitään ei tehdä niin kuin on pyydetty.



Kai sitä vähän aikaa voisi aikuinen auttaakin pukeutumisessa, mutta ainakaan meillä ei ole siihen mahdollisuutta, kun nuorempaa pitää pukea. Ja isompi heittäytyy aina juuri silloin hankalaksi (eli mustasukkaisuudesta lienee isolta osin kyse). Huvittavaa, että tuo 2 v osaa itse pukea housut, puseron ja jopa sukkahousut, mutta esikoinen mukamas ei..



Jaksamisia! Ei tästä minun viestistä kyllä mitään apua taida olla...

kokeilisitte jutella tytön kanssa asiasta sillon kun ei ole kiire ja kaikki hyvällä tuulella? Keksitte yhdessä jonkin palkintojärjestelmän (tietty määrä tarroja/hymynaamoja paperiin jääkaapin ovessa tietyssä ajassa ja saa siitä sit jotain kivaa tms.) ja sit tietty et aamulla on tarpeeksi aikaa auttaa molempia. Meillä kohta 4 v. poika joka ei mukamas osaa vieläkään laittaa sukkia jalkaan, kaikki muut kyllä osaa ja sukatkin kunhan viittis yrittää, mut kun marina alkaa jo siitä kun sukan ottaa käteensä.. Oon raskaana ja kumartelu alas sukkien laittamiseen on aika hankalaa, onneks kuitenkin joskus yrittää itsekin. Meillä myös auttaa kun poika tietää mitä tapahtuu. Kerron illalla nukkumaan mentäessä seuraavan päivän suurinpiirteisen ohjelman ja alotan noin puol tuntia, vartti ennen lähtöä kertaamaan asioita tyyliin; "kohta ollaan menossa, käythän vielä pissalla ja laitat kengät jalkaan." Ja tätä hoen niin kauan että tapahtuu tai autan mukana jos ei itsestään meinaa lähteä käyntiin. Täytyy kyllä myöntää, että meidän poika on luonteeltaan auttavainen ja uhmiskausia lukuunottamatta aina valmis lähtemään jonnekin, joten kengät ja takit lentää päälle, välillä saa ihan toppuutella, että ei ihan vielä tarvii laittaa...

Päiväkodissa on harva se päivä tällaisia tilanteita ja yleensä niistä ei pääse eteenpäin ollenkaan, jos joka kerta itse vetää naaman norsunpiipalle ja ryhty ärähtelemään. Jos sukka ei mene lapsella jalkaan, otan sen pois ja laitan sen lapselle käteen ihan pokkana. Pari kertaa sen voi toistaa, kunnes lapsi ihan varmasti sanoo, että "ei tää sukka kuulu käteen". Sitten kysytään että mihinkä se kuuluu ja loppujen lopuksi lapsi laittaa ihan itse sukan jalkaan ja on tyytyväinen suoriuduttuaan aikuista paremmin. :P



Jos lapsenne sukka sujahtaa ilman eri sanomista jalkaan, niin muistatteko antaa siitä kiitoksen? Vai käykö niin, että sitä palautetta tulee lähinnä vain silloin, kun sukka ei sitten mennytkään jalkaan? Siitä tulee helposti kierre ja lapsi jo herätessään asennoituu niin, että mäkätystä tulee. Koittakaa siis eri keinoin laskea sitä äreystasoa ja keskittyä huumoriin, kiitokseen ja kehuihin.



Koittakaa ihan ensiksi vähän rikkoa rutiinia, eli valitkaa vaatteet vaikka etukäteen illalla, laittakaa ne pukemisjärjestykseen lattialle riviin tai pistäkää ne kivaan "aamuvaatepussiin" ovenkahvaan roikkumaan. Kun rutiinin saa rikki, ei lapsi välttämättä heti muistakaan kiukutella, koska on innoissaan uudesta asiasta ja siinähän onkin sitten enemmän kuin helppo kehua sitä uutta lasta, joka osaakin pukea vaaterivin vikkelästi tai osaa ihan itse hakea aamuvaatepussin ja kaivaa tavarat esiin. Tsemppiä! :)

Päiväkodissa on harva se päivä tällaisia tilanteita ja yleensä niistä ei pääse eteenpäin ollenkaan, jos joka kerta itse vetää naaman norsunpiipalle ja ryhty ärähtelemään. Jos sukka ei mene lapsella jalkaan, otan sen pois ja laitan sen lapselle käteen ihan pokkana. Pari kertaa sen voi toistaa, kunnes lapsi ihan varmasti sanoo, että "ei tää sukka kuulu käteen". Sitten kysytään että mihinkä se kuuluu ja loppujen lopuksi lapsi laittaa ihan itse sukan jalkaan ja on tyytyväinen suoriuduttuaan aikuista paremmin. :P Jos lapsenne sukka sujahtaa ilman eri sanomista jalkaan, niin muistatteko antaa siitä kiitoksen? Vai käykö niin, että sitä palautetta tulee lähinnä vain silloin, kun sukka ei sitten mennytkään jalkaan? Siitä tulee helposti kierre ja lapsi jo herätessään asennoituu niin, että mäkätystä tulee. Koittakaa siis eri keinoin laskea sitä äreystasoa ja keskittyä huumoriin, kiitokseen ja kehuihin. Koittakaa ihan ensiksi vähän rikkoa rutiinia, eli valitkaa vaatteet vaikka etukäteen illalla, laittakaa ne pukemisjärjestykseen lattialle riviin tai pistäkää ne kivaan "aamuvaatepussiin" ovenkahvaan roikkumaan. Kun rutiinin saa rikki, ei lapsi välttämättä heti muistakaan kiukutella, koska on innoissaan uudesta asiasta ja siinähän onkin sitten enemmän kuin helppo kehua sitä uutta lasta, joka osaakin pukea vaaterivin vikkelästi tai osaa ihan itse hakea aamuvaatepussin ja kaivaa tavarat esiin. Tsemppiä! :)

Tässä tuli hyviä vinkkejä. Onhan sitä itsekin tullut huomattua, että huumori auttaa monessa asiassa. Väsyneenä ei vaan itse aina jaksa, ja sitten sitä soimaa itseään pitkin päivää. Kehumista olen yrittänyt opetella, ja havainnut sen todella tehokkaaksi. Joku tällä palstalla taisi mainita, että kun oli esikoista kehunut jo siitäkin, että tämä oli ohittanut kuopuksen ilman tönimistä tai lyömistä, niin kohta oli haitallinen käytös jäänyt.

(ei ap, vaan se 5,5 vuotiaan uhmakkaan äiti)

Mukavaa vappua kaikille!

Ootteko kokeilleet tarrataulun käyttöä?

päästä mahdollisimman nopeasti ovesta ulos.



Mun hermot ei aamulla riittäis mihinkään suostutteluun.