Vai lihavuus on itsekurin puutosta! Anna mun kaikki kestää!

mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että ei ihminen liho, jos ei syö liikaa. Ja se vaatii monilla sitä itsekuria, ettei syö sitä berliininmunkkia. Ihan turha mitään muuta väittää, lihavuus on itsekurin puutosta. Kyllähän se paljon ihmisestä kertoo, jos on lihava.

mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että ei ihminen liho, jos ei syö liikaa. Ja se vaatii monilla sitä itsekuria, ettei syö sitä berliininmunkkia. Ihan turha mitään muuta väittää, lihavuus on itsekurin puutosta. Kyllähän se paljon ihmisestä kertoo, jos on lihava.

ei osaa pitää käyttäytyä. Tai se, ettei osaa pitää taloaan siistiä, tai käydä koulujaan koskaan loppuun, tai olla juomatta alkoholia, olla olematta tupakoimatta, olla olematta arvostelematta törkeästi jne.

Aika MONI asia kertoo itsekurin puutteesta, kuten huomaat.

kaikki nuo ap:n luettelemat asiat kertovat itsekurin puutteesta, vaikka hänen esimerkkinsä ovatkin kärjistettyjä. Ihminen joko ei halua (huom!) tai kykene elämään tavalla, jonka tietää olevan itselleen hyväksi, hän ei hillitse itseään, hallitse ajankäyttöään ... Tuo suhde läheisiin on myös arvokysymys, tietenkin. Ihminen asettaa muut asiat esim. ihmissuhteiden edelle.

Ap:n lähtökohta tuntuu olevan se, että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, vaan hän on munkkileipomoiden ja heroiinikauppiaiden tahdoton uhri. Makean mätön ja heroiinin piikittämisen rinnastaminen on ehkä vähän hurjaa, mutta ehkä kyse on vain mitakaavasta. Kyllä makeasta luopuminenkin (varsinkin suklaasta) aiheuttaa vieroitusoireita siinä missä suoranaisista myrkyistä, kuten huumeista, alkoholista, nikotiinista luopuminen. On hyvin pessimististä ajatella että ihminen ei voi päästä noista irti vain siksi, että hänen himonsa on niin kova ja hän nyt vain on niin heikko.

Samoin itsekurin puutetta on tupakan poltto, alle 4-5krt/vkossa liikunnan harrastaminen, terveellisimpien ruokavalioden tuoreruokineen noudattamatta jättäminen, työmatkojen käveleminen tai auton jättäminen vähin 1-2km:n päähän jne. Itsekurin puutetta on myös lasten ja lastenlasten vietetty vähäinen aika, perheenjäsenten laiminlyönti työn varjolla.... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Aika harvalla on varaa arvostella toisia itsekurin puutteesta sillä jokaiselta sitä puuttuu joltain elämän alueelta.

Kuka nyt haluaisi olla lihava! Joku himoitsee berliininmunkkia kun "olis kiva syödä jotain pientä makeaa". Joku toinen himoitsee berliininmunkkia yhtä paljon kuin narkkari heroiiniannostaan ja syö niitä niin monta kunnes oksentaa. Ongelma on siinä että ihmiset pyörivät omien napojensa ympäri niin että ajattelevat, että jos minä pystyn kieltäytymään siitä munkista niin kaikille se on yhtä helppoa, koska minä, minä minä tiedän, tiedän, tiedän!!! Voi rassukoita, astukaa jo todelliseen maailmaan!

-lihoo

-ei jaksa käydä töissä, loisii kotona

-ei jaksa siivota

-ei viitsi miettiä mitä näppikseltä suoltaa

-ei viitsi miettiä kahta kertaa, ennenkuin haukkuu(irl tai netissä)

-ei jaksa lopettaa tupakointia, alkon juontia, huumeiden käyttöä

-ei jaksa lopettaa koulu ja tai työpaikkakiusaamista

Kukaan ei pakota syömään joka päivä pitsaa, makaroonia, munkkeja ja karkkeja. Alkoholiakaan ei väkisin yleensä tungeta kenenkään nieluun.

Kyse on omista valinnoista ja sitten pitää kantaa seurakset niistä.



Eri asia kyllä sitten on, kuinka itse suhtautuu liikapainoonsa. On surkuttelijoita tai heitä, jotka kantavat kilonsa kauniisti.



Yleensäkin omasta tai muitten painosta puhuminen on tylsää. Ketä kiinnostaa jonkun laihdutusyritykset tai vaatekoon pienentymiset.



Hankalimipia ovat ne, jotka julistavat suureen ääneen kahvipöydässä, etten nyt voi ottaa tuota keksiä, kun sitten pitäisi kävellä 2km.



Omat valinnat, oma keho. Jos lihoo, niin lihoo ja jos laihtuu, niin pitäköön omana tietonaan. Näkyyhän se muutos suuntaan tai toiseen, mutta kanssaihmisillä saattaa olla muutakin kiinnostavaa kuin juuri sinun tavoitteesi.

Kukaan ei pakota syömään joka päivä pitsaa, makaroonia, munkkeja ja karkkeja. Alkoholiakaan ei väkisin yleensä tungeta kenenkään nieluun.

Kyse on omista valinnoista ja sitten pitää kantaa seurakset niistä.

Eri asia kyllä sitten on, kuinka itse suhtautuu liikapainoonsa. On surkuttelijoita tai heitä, jotka kantavat kilonsa kauniisti.

Yleensäkin omasta tai muitten painosta puhuminen on tylsää. Ketä kiinnostaa jonkun laihdutusyritykset tai vaatekoon pienentymiset.

Hankalimipia ovat ne, jotka julistavat suureen ääneen kahvipöydässä, etten nyt voi ottaa tuota keksiä, kun sitten pitäisi kävellä 2km.

Omat valinnat, oma keho. Jos lihoo, niin lihoo ja jos laihtuu, niin pitäköön omana tietonaan. Näkyyhän se muutos suuntaan tai toiseen, mutta kanssaihmisillä saattaa olla muutakin kiinnostavaa kuin juuri sinun tavoitteesi.

että monet kokevat oikeudekseen arvostella toisen kiloja, oli sitten lihava tai laiha... Ja näkevät siitä jopa fanaattista vaivaa. Ei ole tervettä.

Mä syön jos en hillitse itseäni, noin 3500-4000kcal päivässä. ITSEKURILLA saan karsittua siitä noin 1000kcal. Mutta kysynpä vaan että moniko on koittanut elää niin että joka päivä karsii syömisistään 1000kcal elämänsä loppuun asti ja tulee sitten arvostelemaan.

Mä voin helpolla jättää päivän kalorit vaikka nollaan. Joskus kiireisenä päivänä unohdan syödä.

Tuo on hiukan sama kuin missä tahansa addiktiossa. Tarvitset jotain muuta tekemistä jotta rutiinisi murtuvat.

Paitsi niiden lihavien mielestä se on aina jonkun muun syy. Toisen ihmisen, joka on kaltoin kohdellut. Masennuksen. Huonon elämän. Ja seliseliseli. Ainoo kuka sitä ruokaa ahtaa teidän suuhunne, olette te itse. Ja teillä on itsellänne valta valita, mitä sinne suuhunne tungette.

Ja jos on jollain promillella lihavista jokin sairaus, mikä aiheuttaa sitä, niin se nyt on vähintäänkin ymmärrettävää. Mutta HUOM, se on juurikin joku PROMILLE maximissaan lihavista.

-lihoo

-ei jaksa käydä töissä, loisii kotona

-ei jaksa siivota

-ei viitsi miettiä mitä näppikseltä suoltaa

-ei viitsi miettiä kahta kertaa, ennenkuin haukkuu(irl tai netissä)

-ei jaksa lopettaa tupakointia, alkon juontia, huumeiden käyttöä

-ei jaksa lopettaa koulu ja tai työpaikkakiusaamista

Kaikki nuo eivät ole itsekurista kiinni. Jos olet siivousaddikti on se että jätät siivoamatta jotain on itsekuria.

Se, että et omaa samaa elämän katsomusta kuin joku toinen ei ole minkään sortin itsekuri osoitus.

-lihoo

-ei jaksa käydä töissä, loisii kotona

-ei jaksa siivota

-ei viitsi miettiä mitä näppikseltä suoltaa

-ei viitsi miettiä kahta kertaa, ennenkuin haukkuu(irl tai netissä)

-ei jaksa lopettaa tupakointia, alkon juontia, huumeiden käyttöä

-ei jaksa lopettaa koulu ja tai työpaikkakiusaamista

ja näitä löytyy paljon lisää.

Enemmän musta lihava(jos on muuten hyvä ihminen) on parempi ihminen, kuin laiha, joka on työpaikkakiusaaja, jolla ei ole itsekuria lopettaa vittumaista käytöstään. Tietysti av-mammojen mielestä lihavuus on kaikista suurin synti mitä maailmassa on.

ja näitä löytyy paljon lisää.

Enemmän musta lihava(jos on muuten hyvä ihminen) on parempi ihminen, kuin laiha, joka on työpaikkakiusaaja, jolla ei ole itsekuria lopettaa vittumaista käytöstään. Tietysti av-mammojen mielestä lihavuus on kaikista suurin synti mitä maailmassa on.

Ei mun mielestä lihavuus mikään suuri synti ole.

Itsekurin puutosta se silti osoittaa. Tai jos ei ymmärrä, että se mitä suusta sisään pistät muuttuu läskiksi jos et sitä kuluta. Muistaakseni rasvasta melkein suhteella 1:1 sokeri 1:2(vai oliko 1:4, missä IFA kun sitä kaipaan) proteiini 1:10.

Omalla kohdalla olen ainakin opetellut käyttäytymään aggressivviivisesti kun nössönä jää muiden jalkoihin.

Enemmän musta lihava(jos on muuten hyvä ihminen) on parempi ihminen, kuin laiha, joka on työpaikkakiusaaja, jolla ei ole itsekuria lopettaa vittumaista käytöstään. Tietysti av-mammojen mielestä lihavuus on kaikista suurin synti mitä maailmassa on.

Aina vedetään vertaus tyyliin "on se läski nyt parempi kuin murhaaja", johon kaikki voivat nyökkäillä.

Kuullostaa todellisilta tekosyiltä, joilla perustella ylimääräisen painonsa.

Ylipaino on kuitenkin epäterveellistä, ja moni voisi saada kilojansa pois kovemmalla itsekurilla jättämällä muutamat kahvipullat syömättä. Tsemppiä, ei selityksiä.

Enemmän musta lihava(jos on muuten hyvä ihminen) on parempi ihminen, kuin laiha, joka on työpaikkakiusaaja, jolla ei ole itsekuria lopettaa vittumaista käytöstään. Tietysti av-mammojen mielestä lihavuus on kaikista suurin synti mitä maailmassa on.

Aina vedetään vertaus tyyliin "on se läski nyt parempi kuin murhaaja", johon kaikki voivat nyökkäillä.

Kuullostaa todellisilta tekosyiltä, joilla perustella ylimääräisen painonsa.

Ylipaino on kuitenkin epäterveellistä, ja moni voisi saada kilojansa pois kovemmalla itsekurilla jättämällä muutamat kahvipullat syömättä. Tsemppiä, ei selityksiä.

olisi hyvä asia, mutta pientä suhteellisuuden tajua luulisi mammoilta löytyvän. Minä en ole lihava itse, mutta suoraan sanoen vituttaa, kun päivästä toiseen samat lihavuusketjut pyörii, missä solvataan lihavia, kun kuitenkin tässä maassa ja maailmassa on paljon, paljon pahempiakin asioita, mitkä kertovat itsekurin puutteesta. Se nyt vaan tuntuu olevan ulkonäkökeskeisen yhteiskuntamme hupia(arvostella lihavia)

jos väität, että NORMAALIN painoindeksin omaava on lihava. Varo ettet opeta omaa sairasta esimerkkiä lapsillesi.

BMI ei ole hyvä mittari, kun alkuperäinen kirjoittaja oli noin lyhyt (164cm). Jos henkilö ei ole lihaksikas, on hän vähän pyylevä noilla kiloilla.

Mun mitat on 162/59-60 kierrosta riippuen, enkä todellakaan ole pyylevä.

Vaatteet on kokoa xs-s ja 36 ja hoikka olen. Niin ja olen kropan suhteen todella kriittinen, joten peilikuva ei valehtele, eikä kyllä mittanauhakaan.

Tosin olen kyllä ennen treenannut suht aktiivisesti, joten toki on lihaksiakin, mutta ei todellakaan niin paljon että voisin sanoa olevani LIHAKSIKAS. En siis mikään fitness-urheilija.

Ymmärrä ei. Mä voin helpolla jättää päivän kalorit vaikka nollaan. Joskus kiireisenä päivänä unohdan syödä.

Tuo on hiukan sama kuin missä tahansa addiktiossa. Tarvitset jotain muuta tekemistä jotta rutiinisi murtuvat.

Juuri tästähän tässä puhuttiin, että miten voi olla ettei ihminen joka voi jättää päivän kalorit nollaan, ei osaa astua omasta maailmastaan sen vertaa ulos että tajuaisi että jonkun toisen kroppa ei toimikaan niin.

Täällä puhuttiin myös siitä että ettei useilla lihavilla kyse ole siitä ettäö sattuvat vain pitämään hyvästä ruuasta (näitä silti lienee suurin osa) vaan siitä että on riippuvainen siitä tunteesta jonka syöminen aiheuttaa.

Juuri jossain ohjelmassakin mitattiin jonkun naisen aivotoimintaa kun hän söi erilaisia ruokia. Siinä näkyi selvästi kuinka omenan ja perunan syönti ei juuri näkynyt mitenkään kun taas sipsit ja suklaa laukaisi hänellä mielihyväkeskuksen ja rentoutti jne. Lääkäri sanoi ettei hän omenasta voi saada ikinä likimainkaan samaa mielihyvää kuin esim. suklaasta. Joillain onnellisilla makea ja rasvainen ruoka ei taas laukaise juuri mitään ja siksi heidän on paljon helpompi kieltäytyäkin herkuista. Mutta tätä eivät ihmiset ymmärrä vaikka aina jankutetaan että jokainen on yksilö. Joillain ihmisillä huutaa geeneissä edelleen joku metsästäjä-keräilijä-alkuihminen että runsaskalorista ruokaa tai näännyn.

olen anorektinen vaikka söisin mitä

Juuri jossain ohjelmassakin mitattiin jonkun naisen aivotoimintaa kun hän söi erilaisia ruokia. Siinä näkyi selvästi kuinka omenan ja perunan syönti ei juuri näkynyt mitenkään kun taas sipsit ja suklaa laukaisi hänellä mielihyväkeskuksen ja rentoutti jne. Lääkäri sanoi ettei hän omenasta voi saada ikinä likimainkaan samaa mielihyvää kuin esim. suklaasta. Joillain onnellisilla makea ja rasvainen ruoka ei taas laukaise juuri mitään ja siksi heidän on paljon helpompi kieltäytyäkin herkuista. Mutta tätä eivät ihmiset ymmärrä vaikka aina jankutetaan että jokainen on yksilö. Joillain ihmisillä huutaa geeneissä edelleen joku metsästäjä-keräilijä-alkuihminen että runsaskalorista ruokaa tai näännyn.

miksi mieheni (ja puolet hänen suvustaan, äitinsä mukaanlukien) ei erityisemmin pidä makeasta.

Osa heistä on oikein ylpeitä tästä ominaisuudestaan ja paheksuvat isoon ääneen kaikkia niitä, jotka pitävät makeasta ö.Ö

Miehen kanssa ollaan naureskeltu, että hänellä on 'terveysruokageeni'

..ilmeisesti ollaankin sen suhteen ihan oikeassa ;)

että ne, joiden aivoissa rasva ja sokeri laukaisevat mielihyvän, niin syököön niitä. Olkoon mielihyvän orjia niinkuin narkomaanit, alkoholistit jne. Sopusuhtainen ruumiinrakenne ja hyvä terveys ovat mitättömiä sivuseikkoja. Aikuiselta ihmiseltä ei pidä eikä saa vaatia mitään. Ihmisen ei tarvitse hallita itseään millään lailla.

Mutta nykyihmisen elämäntavan vertaaminen metsästäjä-keräilijän elämäntapaan on kyllä niin tolkutonta, että siitä voi päätellä vain sen, että aivot ovat niin täynnä sokeria ja rasvaa ettei sinne mahdu mitään muuta. Väännän rautalangasta: jalan liikkuneet metsästäjä-keräilijät joutuivat kokoamaan niukan ruokansa hieman laajemmalta alueelta kuin av-mamma, joka ajaa autolla kotoa lähimmän Prisman sipsihyllylle. Ja heidän ruokavalionsa oli koostettu aivan muista, ravintoarvoiltaan hyödyllisemmistä aineksista kuin kermaperunoista, marinoiduista broilereista, grillimakkaroista, mokkapaloista ja puolen kilon karkkipusseista.

103

Ymmärrä ei. Mä voin helpolla jättää päivän kalorit vaikka nollaan. Joskus kiireisenä päivänä unohdan syödä.

Tuo on hiukan sama kuin missä tahansa addiktiossa. Tarvitset jotain muuta tekemistä jotta rutiinisi murtuvat.

Juuri tästähän tässä puhuttiin, että miten voi olla ettei ihminen joka voi jättää päivän kalorit nollaan, ei osaa astua omasta maailmastaan sen vertaa ulos että tajuaisi että jonkun toisen kroppa ei toimikaan niin.

Täällä puhuttiin myös siitä että ettei useilla lihavilla kyse ole siitä ettäö sattuvat vain pitämään hyvästä ruuasta (näitä silti lienee suurin osa) vaan siitä että on riippuvainen siitä tunteesta jonka syöminen aiheuttaa.

Juuri jossain ohjelmassakin mitattiin jonkun naisen aivotoimintaa kun hän söi erilaisia ruokia. Siinä näkyi selvästi kuinka omenan ja perunan syönti ei juuri näkynyt mitenkään kun taas sipsit ja suklaa laukaisi hänellä mielihyväkeskuksen ja rentoutti jne. Lääkäri sanoi ettei hän omenasta voi saada ikinä likimainkaan samaa mielihyvää kuin esim. suklaasta. Joillain onnellisilla makea ja rasvainen ruoka ei taas laukaise juuri mitään ja siksi heidän on paljon helpompi kieltäytyäkin herkuista. Mutta tätä eivät ihmiset ymmärrä vaikka aina jankutetaan että jokainen on yksilö. Joillain ihmisillä huutaa geeneissä edelleen joku metsästäjä-keräilijä-alkuihminen että runsaskalorista ruokaa tai näännyn.

tääkin keskustelut. Tottakai ylipaino on itsekurin puutetta. Harrastan sitä monessa muussakin lajissa. Esimerkiksi nyt on pyykit koneessa ja en jaksaisi nousta laittamaan niitä tai olen hakemassa yliopistoon ja vielä tänään en ole jaksanut alkaa lukea pääsykokeisiin.



Toisaalta on asioita, joissa mulla on itsekuria. Esimerkiksi en nalkuta tai riehu lapsille/miehelle. Pystyn hillitsemään itseäni ja ymmärrän hyvin toisia ihmisiä. Osoitan myös itsekuria lähtemällä (no, nyt äitiyslomalla) töihin aamulla ja maksamalla laskut ennen himoshoppailua.



Mutta ei nuo asiat poista sitä, että mulla on ruuan kanssa itsekurissa ongelmia.

Sovitaan sitten niin että ne, joiden aivoissa rasva ja sokeri laukaisevat mielihyvän, niin syököön niitä. Olkoon mielihyvän orjia niinkuin narkomaanit, alkoholistit jne. Sopusuhtainen ruumiinrakenne ja hyvä terveys ovat mitättömiä sivuseikkoja. Aikuiselta ihmiseltä ei pidä eikä saa vaatia mitään. Ihmisen ei tarvitse hallita itseään millään lailla.

Mutta nykyihmisen elämäntavan vertaaminen metsästäjä-keräilijän elämäntapaan on kyllä niin tolkutonta, että siitä voi päätellä vain sen, että aivot ovat niin täynnä sokeria ja rasvaa ettei sinne mahdu mitään muuta. Väännän rautalangasta: jalan liikkuneet metsästäjä-keräilijät joutuivat kokoamaan niukan ruokansa hieman laajemmalta alueelta kuin av-mamma, joka ajaa autolla kotoa lähimmän Prisman sipsihyllylle.

103

Kiitos rautalangasta, mutta hyvin olet huomannut ettei nykyään tarvitse keräillä ruokaa laajoilta. Silloin oli elinehto että ihmisen aivot huusivat ravintoa silloinkin kun ei ollut nälkä. Mutta tänä päivänä ei tosiaan tarvitse mennä kuin Prisman sipsihyllylle (hienosti huomioitu tuokin), mutta se mielihyväkeskuspa ei tiedäkkään Prismoista ja kermaperunoista ja että nyt ei ole ruuasta pulaa. Terävänä tyttönä nyt varmaan huomaatkin pointin kun vähän avustin.

Ja kyllä ihmisten pitää hoitaa itseään parhaalla tavalla, mutta olisiko mahdoton asia osoittaa hieman empatiaa ihmistä kohtaan joka näiden asioiden kanssa taistelee, ei pysty katsomaan itseään peilistä, ei osta itselleen uusia vaatteita kun tuntee ettei niitä ansaitse ja ruoskii itseään epäonnistumisita. Toivoisin jokaiselle arvostelijalle edes pari vuotta elämää sellaisten mielihalujen kanssa kuin monilla lihavilla on, samoin kuin toivon pienemmät ja hallittavissa olevat mielihalut niille jotka niiden kanssa nyt kamppailevat. Sitten parin vuoden päästä

KÄYDÄÄN VAA'ALLA JA KATSOTAAN KUINKA ON KÄYNYT