Lue keskustelun säännöt.
Pakko tunnustaa edes jossakin
09.02.2011 |
Hajoan tähän syyllisyyteen ja huonoon omatuntoon.
Ilmeisesti olen vaan itsekäs paska.
Olen niin pahoillani tästä kaikesta, ja juuri sellainen narttu, joista itse ennen puhuin halveksien.
Aloitin suhteen mieheen, joka on ollut hyvä ystäväni jo monen vuoden ajan, ja tunnen myös hänen vaimonsakin. Asiat olisi varmasti voinut tehdä toisinkin ja nyt tuntuu, että kun mitään tehtyä ei voi enää perua, niin antaa mennä vaan.
Varmaan pienen itsetutkiskelun paikka...
Kommentit (5)
Alapaa ohjaa onneen, kuuntele sen ääntä litslits...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa kuunnella jos sellainen yhä jotain sanoo, sen vaan olisi hyvä varoittaa jo etukäteen
eikä tehdä tekemättömäksi, se on totta, mutta opiksesi voit ottaa, tsemppiä tulevaan.
Ihmiset on epätäydellisiä, joten älä nyt itseäs lynkkaa tämän takia. Kaikki mokaa.
Itse olen niin reunalla kuin vain voi olla.. Olen naimisissa ja toivottoman ihastunut myös naimisissa olevaan mieheen jolla on ihan samat tunteet mua kohtaan. Molemmilla meillä lapsia. Vielä voin perääntyä, mitään peruuttamatonta ei ole tehty mutta mistähän saisi riittävästi itsekuria.
Koita nyt päättää mitä haluat. Ja toimi sen mukaan.
minulla tai siis meillä tilanne oli ehkä jollain tavalla erilainen, koska koko homma perustui alun perin täysin puhtaasti syvään ystävyyteen ja siitä kasvoi vuosien aikana rakkaus.
Ja se vielä lähes niin, että yhtenä päivänä se vaan läjähti silmille, että rakastan tätä ihmistä ja tunne oli molemminpuolinen.
Ensin tuli tunne, että miksi on heitetty hukkaan näin monta hyvää vuotta.... mutta olosuhteiden vuoksi se kääntyi aika nopeasti syyllisyyteen ja huonoon omatuntoon.. mutta niinhän sitä makaa kuin petaa...
ap