Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään (ollut) narsistista miestä? Kerro esimerkkejä, mikä on väärinkohtelua!
24.01.2011 |
Tiedän, että narsismi on kulunut sana ja sitä käytetään väärin. Korostan,että käytän sanaa "narsistinen", en narsisti. En siis etsi esimerkkejä miehestä, joka on täysi kahjo psykopaatti, vaan etsin esimerkkejä ihmisestä, joka vaikuttaa täysin normaalilta, mutta kyse onkin erittäin taitavasta naamiosta.
Erosin tannoin pitkästä liitosta. Olen potenut paljon syyllisyyttä kaikesta. Sitten luin kirjan, jossa käsiteltiin narsismia ja minuun kolahti. Mieheni käyttäytyi paljolti samalla tavalla. Nyt poden sitä, miten en ole voinut ymmärtää, ettei hän kohtele minua kunnioittavasti ja normaalisti??????
Kommentit (73)
että erokaan ei ole helppo asia,mutta ei kai kukaan tollasta siedä,kääk!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää sinä,joka jäät narsistin luokse ja annat hänen laittaa myös lapset kärsimään!!Turha loputtomiin vaan jäädä syyttelemään.Pelasta edes lapsesi jos et itsestäsi välitä!Tekis mieli kirota,kun äidit ei huolehdi lapsistaan vaan antavat narskun tuhota lapsiensa lapsuuden!Oma isäni sai hulluja raivareita minun läsnäollessani ja olen siis pelännyt vauvasta asti!Olisipa oma äitini tajunnut pelastaa minut siltä!
Meillä on lapset vuoroviikkosysteemillä. Isä ei suostunut muuhun. Eihän kukaan kovapäinen ihminen anna periksi. Olen huolissani - miten pystyn suojelemaan lapsia isän vaikutukselta joka toinen viikko?
Meidän esikoinen sanoo, että isä rähjää hänelle koko ajan. Kuopus vahvistaa tämän. Heille tuli vieraita viikonlopuksi ja esikoinen sanoi, että se oli hänen pelastuksensa. Isänsä kulissi ja korrekti käytös on niin vahvoja.
(Tämä esikoinen on sellainen huithapeli, jota täytyy muistuttaa asioista. Hän kyllä tottelee, eikä minulla ole ollut mitään syytä äristä hänelle).
Eikä mies ole tehnyt "virkavirhettä", jotta voisin saada lapset itselleni. Isä pitää huolta, kovaa kuria ja on heidän kanssaan. Mutta täydellisyyden vaatimus ja syyttely käy rasittamaan ketä tahansa.
ap
henkisesti sairaasta miehestä.
"Tutkitusti narsisteista 50-80 prosenttia on miehiä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- usko omaan ylivertaisuuteen
- usko siihen että hänellä on ylivoimainen itsetunto (ei tunne terveen itsetunnon määritelmää)
- ei kykene ottamaan vastaan lainkaan kritiikkiä
- kritisoi muita jatkuvasti
- keskustelu hänen kanssaan muistuttaa kuulustelua tai haastattelua
- pitää epätavallisen pitkiä monologeja ongelmistaan tai intresseistään, ei normaalia vuorovaikutusta
- on sovinistinen ja seksistinen
- vaatii, määräilee ja painostaa, myös seksiin
- ei välitä vastapuolen päätäntävallasta edes tämän itsensä suhteen
- voi käyttää painostusta tai syyllistämistä täysin soveltuvana keinona saavuttaa parisuhde
- kyseenalaistaa vastapuolen kyvyt ja ominaisuuden: hajottaa pala palalta
- jää vainoamaan ja/tai mustamaalaamaan vastapuolta vuosikausien ajaksi jos tulee jätetyksi, ei suhtaudu eroon koskaan kypsästi eikä itsekriittisesti
- pitää vainoamista täysin perusteltuna ja siitä langennutta lähestymiskieltoa häneen kohdistuvana vainona jonka haluaa kostaa
Kannattaa lukea myös tämä:
"Luonnehäiriöisen uhrin olisi hyvä pohtia, löytyykö itsestä sellaisia tarpeita, joiden tyydyttämistä hän tiedostamattaan etsii luonnehäiriöiseltä. Alistetun kannattaa kysyä itseltään:
1. Olenko altis imartelulle?
- Imartelulle altis, tunnustusta ja rakkautta janoava ihminen, joka ei ole niitä ehkä koskaan saanut, on luonnehäiriöiselle helppo saalis.
2. Onko minulla tarve alistua?
- Mieti, miksi haluan, että joku alistaa minut. Miksi ihannoin vahvaa hallintaa ja auktoriteettia?
3. Onko minulla tarve ihailla itseäni rakastavaa ihmistä?
- Miksi ihastun itseäni ihaileviin ihmisiin? Mitä tarvetta se tyydyttää minussa?"
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/kuka-joutuu-luonnehairioisen-uhriksi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monestihan tosiaan kuulee tarinoita näistä ihan selkeistä sekopäistä, mutta haluaisin tähän nyt kertoa vielä omani, sillä luulen, että monella on aika samankaltaisia kokemuksia...
Mieheni on siis erittäin menestynyt työelämässä, omaa laajan kaveripiirin ja on varsinkin oman sukunsa mielestä erittäin kunniallinen mies ja etenkin hyvä isä.
Totuutta ei näe kukaan muu kuin minä, sillä kaikki muut hänen läheisimmistäkin suhteistaan ovat sellaisia, joissa vain pidetään yllä sitä hyvää vaikutelmaa ja kiillotetaan omaa kilpeä.
Tosiasiassa mies on täysin empatiakyvytön, tähän heräsin vasta viime aikoina erään riidan jälkeen ja ihan todella järkytyin. Mies ei siis esimerkiksi pysty nimeämään toisen ihmisen täysin selkeääkään tunnetilaa, saattaa pilkata itkevää tai nauraa toisen epätoivolle, eikä tietenkään myös missään tapauksessa osaa asettua toisen ihmisen asemaan tai nähdä asioita miltään muulta kuin omalta kantiltaan.
Hän ei ole koskaan väärässä. Kerran pyysin häntä mainitsemaan yhden heikon luonteenpiirteen itsessään ja hän ei tosissaan ja pitkään mietittyäänkään pystynyt siihen.
Kaikki mikä hänen elämässään ei ole hyvin, jonkun muun syytä. Kerran hän esimerkiksi tönäisi minua niin, että jouduin leikkaukseen, mutta se oli hänen mielestään tietysti omaa syytäni, koska olin ollut niin ärsyttävä. Ja ne miehet, jotka OIKEASTI ovat perheväkivallan käyttäjiä ja väittävät vaimonsa ansainneen sen, ovat tietysti ihan hulluja ja täysin eri asia, mutta kun tässä meidän tilanteessa se nyt vain TODELLA oli minun syytäni...
Hän on kiinnostunut toisista ihmisistä vain silloin, jos heistä on jotain hyötyä hänelle (töihin liittyvät ihmiset, muut menestyneet tai muuten hänen omaa statustaan nostavat henkilöt) tai, jotka vahvistavat hänen vääristynyttä minäkuvaansa (ihmiset, joiden seurassa hän voi tuntea tulevansa ihailluksi). Aluksi minäkin täytin tämän viimeisen kriteerin, nyt en enää, joten suurimman osan ajasta minua kohdellaan kuin ilmaa.
Hän ei koskaan osoita mitään kiinnostusta minua, tekemisiäni tai varsinkaan tunteitani kohtaan. Hän ei koskaan aktiivisesti kuuntele mitä puhun ja saattaa koska tahansa, kesken tärkeänkin asian, alkaa puhua jostain aivan muusta tai jopa soittaa mitenkään asiaa pahoittelematta jollekulle, eikä sen jälkeen todellakaan enää muista, mistä olin puhumassa.
Ja tämä käytös on kaikki hänestä aivan täysin normaalia. Lisäksi hän murjottaa päiväkausia ja käyttäytyy jatkuvasti kylmästi tai välinpitämättömästi ja tämä on tietysti hänen mielestään täysin oikeutettua, sillä minä olen kohdellut häntä väärin. Kysyttäessä hän ei kuitenkaan koskaan kerro murjotuksen syytä. Jos minä sitten taas en kaikissa tilanteissa käyttäydy häntä kohtaan kohteliaasti, kun olen pahoittanut mieleni jostakin, niin se on sitten tietysti taas aivan anteeksiantamatonta käytöstä.
Tässä nyt vain ihan muutama esimerkki.
Ja juu, tiedän, että minun pitäisi lähteä, mutta en ole kai sitten vieläkään vaan saanut sitä viimeistä pisaraa. Lapset tehtiin hölmöyksissään siinä vaiheessa, kun olin vielä ihana ja kaunis ja ties mitä, koska täytin mukisematta kaikki miehen oikut. Nyt hän uhkaa viedä lapset, jos lähden, vaikka ei tosiasiassa ole tähän mennessä ollut heidän elämässään juuri millään tavalla mukana kun on aamusta iltaan töissä. Eikä minulla ole nyt voimia tehdä eropäätöstä, kun tuntuu, että kaikki voimat menee seuraavasta päivästä selviämiseen... Mutta, ehkä joskus, toivottavasti on.
Vaikean asiasta tekee senkin, että mies on tosiaan niin hyvä manipuloimaan, että epäilen lähes jatkuvasti, josko syy olisi sittenkin minussa. Hän on saanut minut myös uskomaan, ettei kukaan varmasti enää koskaan haluaisi minua. Nyt tilanne alkaa kohta kuitenkin olla siinä pisteessä, että olen mieluummin vaikka loppuelämäni yksin, kuin tässä suhteessa...
Monestihan tosiaan kuulee tarinoita näistä ihan selkeistä sekopäistä, mutta haluaisin tähän nyt kertoa vielä omani, sillä luulen, että monella on aika samankaltaisia kokemuksia...
Mieheni on siis erittäin menestynyt työelämässä, omaa laajan kaveripiirin ja on varsinkin oman sukunsa mielestä erittäin kunniallinen mies ja etenkin hyvä isä.
Totuutta ei näe kukaan muu kuin minä, sillä kaikki muut hänen läheisimmistäkin suhteistaan ovat sellaisia, joissa vain pidetään yllä sitä hyvää vaikutelmaa ja kiillotetaan omaa kilpeä.
Tosiasiassa mies on täysin empatiakyvytön, tähän heräsin vasta viime aikoina erään riidan jälkeen ja ihan todella järkytyin. Mies ei siis esimerkiksi pysty nimeämään toisen ihmisen täysin selkeääkään tunnetilaa, saattaa pilkata itkevää tai nauraa toisen epätoivolle, eikä tietenkään myös missään tapauksessa osaa asettua toisen ihmisen asemaan tai nähdä asioita miltään muulta kuin omalta kantiltaan.
Hän ei ole koskaan väärässä. Kerran pyysin häntä mainitsemaan yhden heikon luonteenpiirteen itsessään ja hän ei tosissaan ja pitkään mietittyäänkään pystynyt siihen.
Kaikki mikä hänen elämässään ei ole hyvin, jonkun muun syytä. Kerran hän esimerkiksi tönäisi minua niin, että jouduin leikkaukseen, mutta se oli hänen mielestään tietysti omaa syytäni, koska olin ollut niin ärsyttävä. Ja ne miehet, jotka OIKEASTI ovat perheväkivallan käyttäjiä ja väittävät vaimonsa ansainneen sen, ovat tietysti ihan hulluja ja täysin eri asia, mutta kun tässä meidän tilanteessa se nyt vain TODELLA oli minun syytäni...
Hän on kiinnostunut toisista ihmisistä vain silloin, jos heistä on jotain hyötyä hänelle (töihin liittyvät ihmiset, muut menestyneet tai muuten hänen omaa statustaan nostavat henkilöt) tai, jotka vahvistavat hänen vääristynyttä minäkuvaansa (ihmiset, joiden seurassa hän voi tuntea tulevansa ihailluksi). Aluksi minäkin täytin tämän viimeisen kriteerin, nyt en enää, joten suurimman osan ajasta minua kohdellaan kuin ilmaa.
Hän ei koskaan osoita mitään kiinnostusta minua, tekemisiäni tai varsinkaan tunteitani kohtaan. Hän ei koskaan aktiivisesti kuuntele mitä puhun ja saattaa koska tahansa, kesken tärkeänkin asian, alkaa puhua jostain aivan muusta tai jopa soittaa mitenkään asiaa pahoittelematta jollekulle, eikä sen jälkeen todellakaan enää muista, mistä olin puhumassa.
Ja tämä käytös on kaikki hänestä aivan täysin normaalia. Lisäksi hän murjottaa päiväkausia ja käyttäytyy jatkuvasti kylmästi tai välinpitämättömästi ja tämä on tietysti hänen mielestään täysin oikeutettua, sillä minä olen kohdellut häntä väärin. Kysyttäessä hän ei kuitenkaan koskaan kerro murjotuksen syytä. Jos minä sitten taas en kaikissa tilanteissa käyttäydy häntä kohtaan kohteliaasti, kun olen pahoittanut mieleni jostakin, niin se on sitten tietysti taas aivan anteeksiantamatonta käytöstä.
Tässä nyt vain ihan muutama esimerkki.
Ja juu, tiedän, että minun pitäisi lähteä, mutta en ole kai sitten vieläkään vaan saanut sitä viimeistä pisaraa. Lapset tehtiin hölmöyksissään siinä vaiheessa, kun olin vielä ihana ja kaunis ja ties mitä, koska täytin mukisematta kaikki miehen oikut. Nyt hän uhkaa viedä lapset, jos lähden, vaikka ei tosiasiassa ole tähän mennessä ollut heidän elämässään juuri millään tavalla mukana kun on aamusta iltaan töissä. Eikä minulla ole nyt voimia tehdä eropäätöstä, kun tuntuu, että kaikki voimat menee seuraavasta päivästä selviämiseen... Mutta, ehkä joskus, toivottavasti on.
Vaikean asiasta tekee senkin, että mies on tosiaan niin hyvä manipuloimaan, että epäilen lähes jatkuvasti, josko syy olisi sittenkin minussa. Hän on saanut minut myös uskomaan, ettei kukaan varmasti enää koskaan haluaisi minua. Nyt tilanne alkaa kohta kuitenkin olla siinä pisteessä, että olen mieluummin vaikka loppuelämäni yksin, kuin tässä suhteessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies siis tosiaankin on monella tapaa "hyvä isä" tai ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna, sillä sehän kuuluu ihailtavan perheenpään ominaisuuksiin.
Eikä hän esimerkiksi saa järjettömiä raivareita lasten nähden, kylläkin muulloin, yleensä minun (ainakin puolitahattomasti) yllyttämänäni. Jos hän olisi oikeasti väkivaltainen, siis sillä tavalla, että joutuisin pelkäämään jatkuvasti, tai raivoaisi lapsille, niin lähtisin kyllä heti.
Pahoittelen vielä, että muutenkin ylipitkä vietini tuli nyt vielä kahteen kertaan...
Edellisestä jälleen totean, että ex-mieheni eroaa oikeastaan vain siinä, että hän ei raivoa. Hän on hillitty, mutta äreä hän on jatkuvasti.
Olen miettinyt todella paljon, miksi minä olen häneen tuntenut vetoa. Löysin nämä kaksi syytä:
- sain tuntea olevani ykkönen hänen elämässään. Joku omistautui minulle täysin. Ja halusi sitoutua...
- uskoin ehdottomasti avioliittoon kunnes kuolema meidät erottaa. Siksi en lähtenyt siitä.
Ja kun siihen lisätään se, että eksäni on hienovarainen narsisti, ei mikään räikeä versio, niin ei sitä narsismia erota kukaan. Piirteet tulivat esille vasta ajan mittaan. Ja lopulta toiseen ihmiseen sopeutuu ja pitää kaikkea normaalina.
ap
Kannattaa lukea myös tämä: "Luonnehäiriöisen uhrin olisi hyvä pohtia, löytyykö itsestä sellaisia tarpeita, joiden tyydyttämistä hän tiedostamattaan etsii luonnehäiriöiseltä. Alistetun kannattaa kysyä itseltään: 1. Olenko altis imartelulle? - Imartelulle altis, tunnustusta ja rakkautta janoava ihminen, joka ei ole niitä ehkä koskaan saanut, on luonnehäiriöiselle helppo saalis. 2. Onko minulla tarve alistua? - Mieti, miksi haluan, että joku alistaa minut. Miksi ihannoin vahvaa hallintaa ja auktoriteettia? 3. Onko minulla tarve ihailla itseäni rakastavaa ihmistä? - Miksi ihastun itseäni ihaileviin ihmisiin? Mitä tarvetta se tyydyttää minussa?" <a href="http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/kuka-joutuu-luonnehairioisen-uhriksi/" alt="http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/kuka-joutuu-luonnehairioisen-uhriksi/">http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/kuka-joutuu-luonnehairioisen-uhriksi/…;
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä mies ole tehnyt "virkavirhettä", jotta voisin saada lapset itselleni. Isä pitää huolta, kovaa kuria ja on heidän kanssaan. Mutta täydellisyyden vaatimus ja syyttely käy rasittamaan ketä tahansa.ap
Eli mies pitää kuria, sinä harrastat vapaata kasvatusta. Oletko kuullut, että rakastava vanhemmuus on myös rajojen asettamista?
Minusta miehesi ei kuulosta narsistilta lainkaan tällä perusteella - paitsi tietysti jos hän jatkuvasti kyykyttää henkisesti lapsia ja seisottaa näitä asennossa olohuoneessa.
yhtään mitään epänormaalia, jos olette nukkumatta sairaalassa koko yön. Ihmisellä on oikeus ilmaista omia tunteitaan, eikä se ole vielä sinun syyttelyäsi. Tämä saa lähinnä sinut itsesi vaikuttamaan itsekeskeiseltä.
mies marisi synnytyssalissa väsyään ja hoki, että miksi tää kestää niin kauan (niin, tämäkin oli siis minun syytäni).
t:19[
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kirjoittleussa oli jo lähes kaikki ex- mieheni teot puuttui vain systemaattinen mustamaalaus. Vuosi ennen viimeistä pahoinpitelyä ex- mieheni oli päiväkodissa pyytänyt tarkkailemaan minua, missä kunnossaolen lapsia hakiessani, kun olen kuulema psyykkisesti niin sairas, etten ole töissä vaan kuvittelen olevani töissä. Opettin lähihoitaja koulutuksessa ja yritin hakea joka päivä lapset jo klo 15 jälkeen pois hoidosta ex:n määräyksestä. Pk lähti todistamaan tätä oikeuteen sekä yksi pk varajohtaja valehteli minun soittanee hänelle avioeron jälkeen lasten ollessa isällään ja soittajan uhanneen tapaa lapset. Sillä, ettei minun numerosta oltu mihinkään soitettu ko päivänä ei ollut merkitystä. Hänellehän oli esittäydytty! Nyt minut on kaksi psykologi psykiatri tiimiä todennut täysin terveeksi eikä edes ennen avioeroa ollut juuri sairaspäiviä, mutta silti ex- mies kirjoittaa minun sairastuneen psyykkisesti.Lisäksi hän on tehnyt minusta yli 40 rikosilmoitusta ja tietenkin aina on jonkun jutun tukinta kesken kun tulee huoltajuus oikeudenkäynti. Minulle on määrätty 2 lähestymiskieltoa omiin lapsiini ja minua on epäilty kolme eri kertaa ex- miehen myrkyttämisestä. Yhdelläkään kerralla ex- miehen toimittamista näytteistä ei löytynyt mitään myrkkyä. Lähestymiskieltoa ei kuitenkaan purettu moisen pikku seikan vuoksi kun poliisitutkita vlamistui ei lähestymiskieltoa enää paljon jäljellä ollutkaan, joten siellä se on ikuiset ajat minun rikosrekisterissä.
En jaksa enää kirjoittaa kaikkea, olen kirjoittanut sen tänne niin monta kertaa. Ja minun on vaikeaa muistaa tapahtumia ja tunteita liittomme viimeisiltä vuosilta, monet muistikuvat pohjautuvat pitkälti siihen mitä olen tuolloin kirjoittanut (vaikka erosta vasta vajaa vuosi), joten en tiedä kuinka totta enää kirjoittaisin.
Mutta syitä joiden perusteella sanoisin että ex oli narsisti eikä tavallinen kusipää:
-ex määräsi minun tunteistani.
Kaikki negatiiviset tunteet olivat kiellettyjä. Esim ivasi tai alkoi karjumaan niin että pelkäsin jos näytin epävarmuuteni, pelkoni tai suruni tai jos vaikka näki kyyneleet silmissäni. Lopetin itkemisen. Sain kyllä joskus hysteerisiä itkukohtauksia kun mies ei ollut kotona, ryömin työpöydän alle tai sohvan taakse itkemään ja huusin taaperolle ettei saa tulla lähelle, äiti ei jaksa. Mutta en siis iteknyt enää normaalisti, niissä tilanteissa joissa tuntui että normaalisti tuisi kyyneleet. Ainoat "sallitut" tunteet olivat miestä imartelevat tunteet. Lopetin tuntemisen. (Se olikin ratkaisevaa eropäätökselle kun tajusin että meni kaksi viikkoa ahkeraa itsetutkiskelua ennen kuin kykenin löytämään itsestäni tunteen. Olin aivan turta, en enää edes mielenterveden rajamailla vaan jo aivan sairaassa tilassa. Ja käyttäydyin lapsia kohtaan kuin eläin.)
-Eron jälkeen kaikki päivittelivät että mehän olemme täydellinen pari, mies täydellinen mies, täydellinen isä, täydellinen työntekijä. Ihmisten ilmoilla korostetun kohtelias esim auttoi minulle takin päälle ja hoiti lapset kylässä. Oli tuota kyllä kotonakin jos sanoin haluavani pois aina siihen asti että tilanne tasaantui.
Kukaan exäni tunteva ei varmasti uskoisi jos kertoisin mitä kaikkea suhteessamme ja perheessämme tapahtui. Olen kertonut osan asioista siskolleni ja hänkin puolusteli meistä ettei voi olla noin ja liioittelen ja että miehen on varmaan vain vaikea reagoida negatiivisiin tunteisiin ja mitä kaikkea. Siis se että mieheni täydellinen julkikuva on niin vahva etteivät edes läheiseni suostu uskomaan millainen hän on "varmistetun" ihmisen kanssa, sehän on kaiketi narsisteille yleistä?
Kusipääksi voisin miehen luokitella aggressiivisuuden, pettämisen, valehtelemisen, mitätöimisen, lasten kohtelun, itsemurha-uhkailuilla hallitsemisen ja vaikka minkä vuoksi. Mutta tuo vallassa olevien (myös lasten) tunteista "määrääminen" ja se että on aina niin sosiaalisesti pätevä ja kuvataan herkästi sanalla täydellinen eikä tutut voi uskoa että hän olisi tehnyt mitään merkittävää väärin miehenä tai isänä ovat niitä syitä joihin perustan uskoni että hän on narsistinen eikä kusipää. Pahin paska mihin ihminen voi elämässään törmätä ja joka alun täydellisen ihailun jälkeen saa entisen perusoptimistin hysteerisenä nauramaan ajatukselle että jos tapankin itseni niin se menettää otteensa minuun JA täydellisen maineensa.
Kaaduin pyykkiä ripustessani kiveykseen, koska se törrötti. Kaaduin naamalleni suoraan nurmikkoon ja löin polvet kiveykseen. Ne aukes, tuli verta ja naama mullasta mustana.
Mies tuli hurjana paikalle, ja alkoi huutaa kun hän just laittoi tuosta kohin nurmikon ojennukseen. Ei edes kysynyt miten mulle kävi.Alkoi vaan heti tasoittamaan uudestaan nurmikkoa.
Hänellä ei ole minkäänlaista empatiankykyä. Sairastaessani syövän, en kuullut kertaakaan hänen kysyvän kuinka voin. Mutta pankkiin hän valehteli laskujen olevan mun syövän takia myöhässä, koska hoidot maksaa niin paljon.
Itseasiassa hoidot eivät maksaneet paljon ja mä ne maksoin.Ettei tuo tosiaan välitä vaikka olisin missä kunnossa tahansa. Samat valitukset ja välinpitämättömyys jatkui, vaikka itkin kivusta (viisuri poistettu ja suussa toinen tosi kivulias tulehdus). Jos tärisin kovassa kuumeessa, 2-vuotias toi mulle viltin, mies ei välittänyt mitään. Esikoista synnytin 34h (4h yöunien jälkeen) ja sekin kovassa kuumeessa, niin mies marisi synnytyssalissa väsyään ja hoki, että miksi tää kestää niin kauan (niin, tämäkin oli siis minun syytäni).
t:19
miksi ihmeessä olet yhdessä tällaisen miehen kanssa, ja miksi ihmeessä olet hankkinut lapsia suhteeseen?! kyllä omaakin vastuuta on otettava valinnoistaan...
on nyt vasta suhteen päättymisen jälkeen valjennut, että ex-vaimoni käytös sisälsi ja sisältää runsaasti narsistisen persoonallisuushäiriön mukaista käytöstä.
Esimerkiksi mm. seuraavat:
- Yhteys minun ystäväpiiriini katkaistiin täysin seurustelun aikana, koska he olivat "tyhmiä". Ystäväni olivat yleisesti koulutetumpia ja sivistyneempiä kuin exäni
- Vaimoni arvosteli ja arvotti kaikkea ja kaikkia jatkuvasti. Usein tämä tapahtui heti, kun kyseinen ihminen nousi esimerkiksi ravintola pöydästä mennäkseen vessaan
- Minä en tehnyt mitään oikein. Hän imuroi minun perässäni "koska et sä osaa edes imuroida", täytti tiskikoneen uudestaan jälkeeni, koska "tää on ihan väärin täytetty", mitätöi ja kielsi kaikki mielipiteeni auton hankinnasta vapaa-ajan harrastuksiin. Näkemykseni eivät kelvanneet, vaan näennäisen yhteisenä aloitettu prosessi päättyi aina siihen, miten "sä et osaa sitte mitään, sä oot ihan surkee, aina mun pitää tehdä kaikki". Myös kaikki tuttavamme kuulivat luonnollisesti miten "se ei saa sitten mitään asiaa tehtyä". Enpä tietenkään niin että se olisi häntä tyydyttänyt
- Suhteemme loppuaikoina tämä koski myös ja erityisesti seksuaalisuutta - viimeisen viiden vuoden aikana meillä ei ollut lähes lainkaan seksiä, hän pihtasi, säännösteli ja käytti vähäistäin (kerta/vuosi) kauppatavarana, ja nukuin olohuoneessa, koska "se nyt on sulle sopivampi paikka". Seksiä meillä ei ollut, koska "sä nyt vaan oot niin surkee sängyssä, ja ei se tunnu miltään"
- Sama säännöstely koski myös kaikkea kosketusta ja keskustelua. Vaimo päätti mitä puhuttiin, miten ja milloin. Hän sanoi yleensä oman mielipiteensä, eikä jäänyt kuuntelemaan minun sanomisiani, koska "mulla ei ole sulle enää ikinä mitään sanottavaa". Jos yritin koskea tai halata, hän sanoi "Älä koske minuun, näpit irti minusta tai mä huudan" tai "Sulla ei ole mitään oikeutta koskea minuun enää ikinä"
- Hän yritti manipuloida minua raivostumaan ja väkivaltaiseksi. Muista esimerkiksi kerran kun hän löi minua avokämmenellä poskelle keittiössä, seisoi edessäni metrin päässä ja sanoi halveksien "No mikä nyt, Pasi (nimi muutettu), ookko sä niin pikkupoika ettet edes uskalla lyödä mua". Kerran löinkin, ja kadun sitä aina.
- Aamusta iltaan kuulin miten surkea ja mitätön ihminen olen, miten minusta ei tule koskaan mitään, miten en ole mikään mies jne.
- Hän ei koskaan myöntänyt olleensa väärässä missään tai pyytänyt vapaaehtoisesti anteeksi. Vika oli aina muissa, yleensä minussa.
- Kaikki arvostelu ja paha puhe tapahtui pääsääntöisesti niin, että läsnä oli vain kaksi ihmistä, minä ja hän. Jos arvostelun kohde kuului jotenkin yleiseen kielenkäyttöön, esim "Tuolta meidän Pasilta ne jää ne vaatteet joka paikkaan" sen saattoi sanoa myös silloin kuin muita oli läsnä. Tyypillistä oli siis täydellinen Jekyll/Hyde -tilanne kodin ja julkisten tilanteiden välillä.
- Eromme jälkeen hän kulki (ja kulkee todennäköisesti yhä) mustamaalaamassa minua kaikille, ja kaikki tuttavamme ovat yhä täysin vakuuttuneita siitä, että minä olin ja olen suhteemme ihmispaholainen
Olen ollut äärimmäinen onnellinen siitä, että lähdin kävelemään. Yksi hyvä tunnusmerkki on myös se, että narsisti ei lähde uhrinsa luota. Uhri lähtee, jos jaksaa.
lisäisin vielä edelliseen, että hän on vakuutellut kaikille, ja onnistunut jopa vakuuttamaan useat ihmiset, että MINÄ miehenä olin se suhteen narsisti, tottakai. Musta kääntyy valkoiseksi melkoisen taitavasti.
Me hoidamme lapsiamme nykyisin vuoroviikoin, ja eksäni mielestä sekin on tietysti merkki minun itsepäisyydestäni. Tokihan sellainen mies narsisti on, joka tahtoo elää lastensa kanssa. Maksan elareita reilusti yli sen, mitä minun pitäisi, osallistun vielä sen päälle kerho-, vaate- yms kustannuksiin, eikä sekään vielä riitä.
Minä en kuitenkaan eronnut lapsista, vaan sekopäisestä naisesta.
Minä olin narsistinen ensimmäistä vaimoani kohtaan, en vaan rakastanut häntä ja se aiheutui pääasiassa hänen historiastaan eli se oli niin saastainen historia, etten pystynyt elämään sen totuuden kanssa minkä hänessä näin. Toista vaimoani rakastan suuresti ja kohtelen häntä kuin kedon kukkaa ja arvostan ja kunnioitan eli rakkauden puutostilasta aiheutuva oire, sanoisin.
Isäni kuuluu tähän sarjaan. Nykyisin on jo vanha mies, kavereita hänellä ei enää ole, lapset eivät halua olla tekemisissä. Aiti ei uskalla ottaa eroa koska " se ei onnistuisi". Isäni ei ole koskaan pyytänyt anteeksi, ei kiittänyt mistään, ei tervehtinyt...harrastuksena telkkarin katsominen ja ihmisten haukkuminen. On kateellinen lapsilleen ja kaikille kouluja käyneille. Ei onnittele ketään. Esimerkkinä kun näin isäni parin vuoden tauon jälkeen, ei tervehtinyt minua vaan alkoi heti kiroilla ja haukkua naapuriaan!
Ei ikinä lähtisi terapiaan koska on tietysti täydellinen. En halua olla missään tekemisissä isäni kanssa enkä halua häntä lasteni lähelle. Jokainen sana hänen suustaan on toisia mitätöivä. Ei kuitenkaan ole psykopaatti vaan kärsii ja itkee yksin. Äiti on hänen vallassaan, se on ikävintä. En voi tehdä asialle mitään.