Haluatko kysyä jotain aikuiselta, jota ei lapsena kasvatettu juuri lainkaan? Nyt on tilaisuus

Olettaen, että sulla on lapsia.

koskaan kokeillut huumeita, suhtautumiseni niihin on ollut aina jyrkkä ei.

Alkoholia kyllä kokeilin jo 13-vuotiaana, mutta seuraava kerta olikin sitten vasta melkein täysi-ikäisenä.



Minulla ei ole vielä omia lapsia. Toimisin osittain toisin kuin vanhempani, mutta osittain myös samoin sillä kyllä vanhempieni tavoissa oli hyviäkin puolia



T:ap

Enimmäkseen ei ollut hankalaa, sillä olen ja olin jo pienenä perusluonteeltani aika kiltti. Mutta niitä sääntöjä joita en ymmärtänyt/hyväksynyt yritin myös aina rikkoa. En häiriköinyt tunnilla tms. mutta en aina tehnyt tehtäviä niin kuin opettaja käski jos tiesin omasta mielestäni paremman tavan. Lintsasin myös paljon (mutta se johtui osin koulukiusaamisestakin, en halunnut mennä haukuttavaksi) ja jätin välillä kotitehtäviä tekemättä erityisesti yläasteella.



T:ap

Kaikki vouhotus tällä palstalla on teoreettista, vailla näyttöä vaikuttavudesta.

sanoisi että kaikki lapset kasvavat hyvin ilman kasvatusta, minullakin ollut paljon ongelmia ja opettelimista elämäni varrella vanhempieni takia.



Sanoisin että vanhemmillani oli tuuria, että me lapset olimme perusluonteelta kilttejä ja koulusta kiinnostuneita. Jotkut villimmät lapset olisivat joutuneet ihan hunningolle jos olisivat kasvaneet samoissa olosuhteissa.



Otetaanpa vaikka tuo lintsaus. Yläasteella olin välillä todella paljon koulusta pois, vanhempani allekirjoittivat aina poissaolotodistuksen (tai itse väärensin nimen jos vanhemmat eivät olleet kotona) eikä minulle koskaan sanottu siitä mitään. Jos en joku päivä mennyt kouluun niin en mennyt. Mutta en riekkunut missään kylillä tai epämääräisissä porukoissa niin kuin moni olisi varmaan tehnyt. Enimmäkseen istuin kotona lukemassa tietokirjoja, dekkareita, historiallisia romaaneja yms. muuta mikä sattui kiinnostamaan. Joten koulukin tuli suoritettua ihan hyvin arvosanoin poissaoloista huolimatta



T:ap

ongelmiasi elämässä, joiden luulet johtuvan tästä kasvattamattomuudesta?

Mielenkiintoinen ketju, harmittavaisen lyhyt vain tähän saakka...



Entisensä kisuattuna itsekin kysyisin, yrittivätkö vanhempasi puuttua kiusaamsieesi? Ottivatko yhteyttä kouluusi tms?

Eivät yrittäneet, eivät tehneet mitään asian eteen. Eivät edes kysyneet tai ihmetelleet miksen viihdy koulussa tai miksi minulla ei koskaan käy kavereita kylässä. Onneksi lukiossa oli eri ihmiset, kiusaajat menivät muualle ja aloin saada kavereita

T:ap

Mielenkiintoinen ketju, harmittavaisen lyhyt vain tähän saakka...

Entisensä kisuattuna itsekin kysyisin, yrittivätkö vanhempasi puuttua kiusaamsieesi? Ottivatko yhteyttä kouluusi tms?

että luottamuksen puute, turvattomuuden tunne ja hirmuinen rakkauden tarve. Tästä johtuen olin juuri täysi-ikäiseksi tultuani helppo nakki miehille, hain sitä tukea ja turvaa, sekä rakkautta mitä kotoa en saanut ja lankesin vääränlaisiin miehiin jotka halusivat tunnetusti sitä yhtä asiaa. Tätä vaihetta seurasi pitkä parisuhde aivan väärän miehen kanssa, ja vaikka ero teki kipeää olen vihdoin päässyt melkein tasapainoon itseni kanssa.

Minun on myös vaikea tehdä mitään säännöllistä työtä, sillä olen niin pienestä pitäen tottunut siihen että kaikkea tehdään silloin kun huvittaa, ja jos ei huvita niin ei tehdä. Minulle sopii paremmin työt joita voin tehdä oman aikataulun mukaan vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu.

T:ap

ongelmiasi elämässä, joiden luulet johtuvan tästä kasvattamattomuudesta?

olen ollut onnellinen, kävin myös Steiner koulun. Omat vaikeuteni painottuvat parisuhteisiin, väärän miehen kanssa tuli tehtyä lapset jne. Lapseni olen kasvattanut maalaisjärjellä, ovat peruskoulussa.