Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu miehen kanssa, jolla lapsi
16.08.2010 |
Olen nyt yrittänyt seurustella miehen kanssa, jolla lapsi aiemmasta liitosta.
Sanoin miehelle heti kättelyssä, kun paljastui, että hänellä lapsi, ettei suhteestamme ehkä tule mitään. Mies taivutteli yrittämään.
Nyt olen todennut, että en jaksa. Mies tapaa lasta joka toinen viikonloppu, usein viikollakin, puolet tai joskus koko lomansa ajan.
En vain osaa sopeutua siihen, että minun pitäisi sopeuttaa elämäni jonkun vieraan naisen lapsen mukaan. Samalla tietysti ymmärrän, että lapsi tarvitsee isäänsä.
Olen tästä miehen kanssa keskustellut. Mies on varma, että ajan myötä sopeutuisin tilanteeseen. Hän kuulemma rakastaa minua eikä haluaisi luopua minusta.
Minäkin olen rakastunut mieheen. Mutta en voi kuvitella, että esim. yhteen muutettuamme miehen lapsi pyörisi säännöllisesti minun kotonani.
Olen yrittänyt erota. Mies vain soittelee perään, tulee oven taakse, jne.
Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (46)
lapsi 3v vai 13 v. Ainakin itse miettisin tarkkaan sitoutumista jos lapsi pieni, vähemmän traumoja sille teinille tulee jos paha äitipuoli päättääkin jonain päivänä ettei tästä hommasta tule mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mites miun eksä...edellisest eros ku laps 4kk,miun kaa tuli ero ku laps 5kk ja uutta naista kovasti metsästää netis.ja naiset ei usko ett se on väkivaltanen...no pitää seurata ku haksahtaa sen kaa alkamaan ja ottaa sit turpaan...t. onnellinen ett eros ennenku pahemmin sai päihinsä,tuo minua edeltäny sai turpaan:(
mites miun eksä...edellisest eros ku laps 4kk,miun kaa tuli ero ku laps 5kk ja uutta naista kovasti metsästää netis.ja naiset ei usko ett se on väkivaltanen...no pitää seurata ku haksahtaa sen kaa alkamaan ja ottaa sit turpaan...t. onnellinen ett eros ennenku pahemmin sai päihinsä,tuo minua edeltäny sai turpaan:(
hän sanoo ett rakastaa ja ei haluu luopua.ettet ois vaa siihen törmänny.otappa selvää onko yks vai kaks lasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(paitsi että lapsia oli 2)
Sanoisin, että JUOKSE VIELÄ KUN VOIT!
Meille kävi niin, että tulin raskaaksi melkein heti, silloin kun vielä mietin, että jaksanko mä tällaista uusperheen arkea. Lapset olivat meillä joka toinen viikonloppu, ja ajattelin, että kyllä mä kestän, ja jos en kestä, niin voin joka toinen viikonloppu mennä vaikka vanhempieni tms luo.
Olin tosiaan raskaana, ja oli myöhäistä perääntyä. Sitten miehen ex ilmoitti, että hän ei enää jaksa niitä lapsia, ne muuttavat meille. Eipä sitä oikein voinut kieltäytyäkään, meille kun lapset ovat aina menneet etusijalle.
Vauvamme syntyi, ja siinä mä sitten hoidin kolmea alle kouluikäistä lasta käytännössä katsoen aivan yksin päivästä toiseen ja viikosta toiseen.
Hemmetin vaikeeta on ollut, mutta me saatiin tää uusperhe hyvin toimimaan ja ollaan onnellisia. MUTTA, ehkä silti, jos vielä saisin valita, niin olisin tehnyt toisin. En olis lähtenyt tähän.
Ei ne lapset mua haittaa, vaan se kirottu exä, joka tekee kaikkensa tuhotakseen meidän elämän.
Mutta toisaalta, jos sun miehen ex on normaali ja mukava ihminen, joka kykenee yhteistyöhön ja asiallisuuteen, niin sitten asia on tietysti eri :) Tsemppiä joka tapauksessa!
(paitsi että lapsia oli 2) Sanoisin, että JUOKSE VIELÄ KUN VOIT! Meille kävi niin, että tulin raskaaksi melkein heti, silloin kun vielä mietin, että jaksanko mä tällaista uusperheen arkea. Lapset olivat meillä joka toinen viikonloppu, ja ajattelin, että kyllä mä kestän, ja jos en kestä, niin voin joka toinen viikonloppu mennä vaikka vanhempieni tms luo. Olin tosiaan raskaana, ja oli myöhäistä perääntyä. Sitten miehen ex ilmoitti, että hän ei enää jaksa niitä lapsia, ne muuttavat meille. Eipä sitä oikein voinut kieltäytyäkään, meille kun lapset ovat aina menneet etusijalle. Vauvamme syntyi, ja siinä mä sitten hoidin kolmea alle kouluikäistä lasta käytännössä katsoen aivan yksin päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Hemmetin vaikeeta on ollut, mutta me saatiin tää uusperhe hyvin toimimaan ja ollaan onnellisia. MUTTA, ehkä silti, jos vielä saisin valita, niin olisin tehnyt toisin. En olis lähtenyt tähän. Ei ne lapset mua haittaa, vaan se kirottu exä, joka tekee kaikkensa tuhotakseen meidän elämän. Mutta toisaalta, jos sun miehen ex on normaali ja mukava ihminen, joka kykenee yhteistyöhön ja asiallisuuteen, niin sitten asia on tietysti eri :) Tsemppiä joka tapauksessa!
ja olisin todella kiitollinen, jos saisin jotain vinkkejä sinulta, kun olet saman kokenut... meidän yhteinen vauvamme on 3kk ja miehen lapset 3v. ja 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-naiset ovat sitä mieltä, että tottakai mies voi tulla kuvioon vaikka heillä olisikin vanhoja lapsia, mutta miehellä ei ehdottomasti saa vastaavassa tilanteessa olla lapsia.
Itse olen neljän lapsen yh-isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on muksuja mutta ei voi mitenkään ymmärtää jos joku seurustelusuhde lopahtaa siihen ettei mies suvaitse hänen lastaan, aargh...
Ei ole helppoa rakastaa toisen lasta kuin omaansa ja sopeutua lapsiperheen arkeen ja rytmiin, jos ei ole ollut omia lapsia. Itse en sinkkuna olisi ollut valmis seurustelemaan lapsellisen miehen kanssa.
Nyt olen naimisissa ja lapsikin on. Mutt ajos jäisin jostain syystä yksin (kuolema, ero), niin ihan helposti en aloittaisi uutta suhdetta ihan sen takia, että tuollainen uusperhekuvio on todella haastava. PArhaiten se ehkä onnistuisi, jos molemmilla on lapsia edellisistä suhteista.
Mutta vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi: joko hyväksyy koko paketin tai lopettaa koko suhteen. Puolisolle ei voi olla katkera tai mustasukkainen lapsen vaatimasta ajasta ja huomiosta ja oma koti on suhteessa oltava valmis jakamaan puolisonlapsen kanssa samoin kuin oman lapsen kanssa. Se ei ole helppoa. Myös taloudelliset kuviot uusperheessä ovat haastavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edellisistä liitoista lapsia! Kokemusta on.
ole mitenkään erikoisen lapsirakas. Omat on tietysti ok, mutta en voisi ajatella, että asuisin jonkun toisen ihmisen lasten kanssa. Ja koska tiedostan tämän, niin en alkaisi suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia. Tosin olen naimisissa ja ei ole ketään hakusessakaan :)
Meillä laukkaa lasten kavereita ihan riesaksi asti, mutta harvoin kiellän tulemasta, vaikka mua kuinka ketuttais. Ymmärrän, että kavereita täytyy olla. Mut tää kesä on ollu taas sellasta härdelliä, et välillä toivon, että asuttais jossain korvessa, ettei koko ajan joku ole oven takana pyrkimässä sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-15
(paitsi että lapsia oli 2) Sanoisin, että JUOKSE VIELÄ KUN VOIT! Meille kävi niin, että tulin raskaaksi melkein heti, silloin kun vielä mietin, että jaksanko mä tällaista uusperheen arkea. Lapset olivat meillä joka toinen viikonloppu, ja ajattelin, että kyllä mä kestän, ja jos en kestä, niin voin joka toinen viikonloppu mennä vaikka vanhempieni tms luo. Olin tosiaan raskaana, ja oli myöhäistä perääntyä. Sitten miehen ex ilmoitti, että hän ei enää jaksa niitä lapsia, ne muuttavat meille. Eipä sitä oikein voinut kieltäytyäkään, meille kun lapset ovat aina menneet etusijalle. Vauvamme syntyi, ja siinä mä sitten hoidin kolmea alle kouluikäistä lasta käytännössä katsoen aivan yksin päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Hemmetin vaikeeta on ollut, mutta me saatiin tää uusperhe hyvin toimimaan ja ollaan onnellisia. MUTTA, ehkä silti, jos vielä saisin valita, niin olisin tehnyt toisin. En olis lähtenyt tähän. Ei ne lapset mua haittaa, vaan se kirottu exä, joka tekee kaikkensa tuhotakseen meidän elämän. Mutta toisaalta, jos sun miehen ex on normaali ja mukava ihminen, joka kykenee yhteistyöhön ja asiallisuuteen, niin sitten asia on tietysti eri :) Tsemppiä joka tapauksessa!
ja olisin todella kiitollinen, jos saisin jotain vinkkejä sinulta, kun olet saman kokenut... meidän yhteinen vauvamme on 3kk ja miehen lapset 3v. ja 6v.
Oikeasti, "en voi hyväksyä jonkun muun naisen lasta kotonani". Teidän näkökannastanne se lapsi on ensisijaisesti miehesi lapsi. Riippumatta äidistään. Miten et voi sietää pientä ihmistä josta 50% on suoraan miehestäsi? Varsinkin kun ei ole petoksen tuotos eikä mies enää rakasta tämän lapsen äitiä.
Äitipuoli joka sai miehensä mukana ihanan prinsessan näiden "ihka omien" raisukoidensa lisäksi
että mies joka on ehtinyt vaikkapa nelikymppiseksi asti ilman omia lapsia ei hyvin todenköisesti ole missään tapauksessa sopiva perheenisäksi.
Poikkeuksiakin tietysti on (esimerkiksi fyysistä seikoista johtuva lapsettomuus), mutta epäilen, että tähän poikamieheyteen on usein omat syynsä.
Jos miehesi takertuu, eikä jätä rauhaan, mene viranomaisten puheille.
Olet kypsymätön ihminen tai itsekän, ei siinä mitään, siinähän olet.
Etsi tyhjä aihio.
Ei uusioperheellisyys nyt niin paha asia ole. Ihmiset ovat vain v-i-t-u-n itsekkäitä noin ylöjään.
Molemmat itsekkäitä pikku aikuisia.
Etkä ole oikeasti rakastanut, turha väittää muuta.
Etsitte molemmat toisillenne sopivammat kumppanit. Piste.
Sanot miehelle, että homma on ohi ja seuraavaksi tulee soitto poliiseille häirinnästä.
Enkä minäkään usko, että olet rakastunut oikeasti.
seurustellut miehen kanssa? Ei kannata esim. puolen vuoden jälkeen vielä lyödä hanskoja tiskiin. Voihan se mieli muuttua jos vietät enemmän aikaa miehen lapsen kanssa. Ja jos todella rakastat miestä niin olet ainakin valmis yrittämään parhaasi...