Seurustelu miehen kanssa, jolla lapsi
Olen nyt yrittänyt seurustella miehen kanssa, jolla lapsi aiemmasta liitosta.
Sanoin miehelle heti kättelyssä, kun paljastui, että hänellä lapsi, ettei suhteestamme ehkä tule mitään. Mies taivutteli yrittämään.
Nyt olen todennut, että en jaksa. Mies tapaa lasta joka toinen viikonloppu, usein viikollakin, puolet tai joskus koko lomansa ajan.
En vain osaa sopeutua siihen, että minun pitäisi sopeuttaa elämäni jonkun vieraan naisen lapsen mukaan. Samalla tietysti ymmärrän, että lapsi tarvitsee isäänsä.
Olen tästä miehen kanssa keskustellut. Mies on varma, että ajan myötä sopeutuisin tilanteeseen. Hän kuulemma rakastaa minua eikä haluaisi luopua minusta.
Minäkin olen rakastunut mieheen. Mutta en voi kuvitella, että esim. yhteen muutettuamme miehen lapsi pyörisi säännöllisesti minun kotonani.
Olen yrittänyt erota. Mies vain soittelee perään, tulee oven taakse, jne.
Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (46)
et hyväksy häntä koko "pakettina" eli lapsineen päivineen... Unohda koko juttu.
uusioperhe on toimivin kun molemmilla on lapsia.
Silloin ymmärtää mitä lapsi merkitsee ja kohtelee toisenkin lapsia hyvin, samoin kuin haluaisi omiaan kohdeltavan.
Näin siis jos kyseessä normaaliälyinen empatiakykyinen aikuinen. Erikseen on sitten nämä henkilöt, joiden mielestä omat pitää hyväksyä, mutta toisen on riesa.
Meillä uusioperhe, jossa miehellä aiemmasta liitosta lapsi, minulla yksi (koululaisia nyt) ja sitten yhteinen alle vuoden ikäinen vauva.
Kaikki lapset tulevat toimeen loistavasti keskenään, jopa niin että ovat harmissaan, jos eivät ole meillä yhtäaikaa. Lisäksi ovat ottaneet pienen sisaruksensa hyvin vastaan. Tykkäävät kovasti hänestä kumpikin.
Meidän perheessä kaikki lapset ovat yhdenvertaisia, yhtä tärkeitä ja yhtä tervetulleita. Toki uusioperhe tuo omat haasteensa, myös ex puolisot kuvioissa lasten asioita sovittaessa, mutta asiaan pitää vaan osata suhtautua.
Joko olemme todella onnekkaita tai sitten yksinkertaisesti vanhempien suhtautuminen lapsiin, oikeudenmukaisuus ja syrjimättömyys auttavat siinä, että kaikilla on hyvä olla ja arki toimii ilman jatkuvia riitoja.
Minun ex:llä on uusi puoliso jolla ei ole lapsia ja se ikävä kyllä on näkynyt kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassakin. Alku meni hyvin, uutuuden huumassa ilmeisesti, mutta kun muuttivat yhteen alkoi ongelmat. Nainen kyllä selvästi pitää lapsesta, mutta on erittäin mustasukkainen minun takia (täysin turhaa, sanomattakin pitäisi olla selvää) yhteydenpito meni hankalaksi, isä ei saa keskustella lapsen asioista kanssani kuin meilitse/tekstiviesteillä. Lasta käytetään viestin viejänä milloin missäkin asioissa. Lisäksi ylilyöntejä tapahtunut muutenkin, lapsen unilelu on kielletty kun se kuulemma tuoksui minulta. Lapsi ei saa mainita minusta mitään isän luona, joutuu varomaan sanojaan ja soittaakin sai minulle isältään vasta kun asioista oli käyty keskustelemassa lastenvalvojien luona. Tapaamiset myös epäsäännöillistyivät, koska pariskunnalle tuli kaikenmaailmanmenoja joihin lasta ei haluttu ottaa mukaan.
Uskoisin, että nämä ongelmat juontavat pitkälle juurensa siitä, että tämä itse lapseton nainen, ei osaa ajatella asioita lapsen näkökannasta, hän ei vaan ymmärrä kuinka tärkeä isä on lapselle ja lapsi isälle. Ja kun mies on tarpeeksi munaton, antaa hän naisen pompottaa itseään ja vaikuttaa tapaamisiinsa ja lapsen muuhunkin olemiseen.
ap:lle sanoisin, kuten kaikille muillekin lapsellisen ihmisen kanssa parisuhteeseen aikoville, että se on koko paketti.
Jos lapsia ei voi hyväksyä, ottaa heitä mukaan elämäänsä ilman ennakkoluuloja ja kohdella hyvin ja perheenjäseninä, niin sitten on reilumpaa vaan antaa olla.
Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa ilman mitään katkeria ja itsekkäitä äiti/isäpuolia.
Niin olisin välittömästi sanonut että hei hei!
jos ei kelpaa kokonaisuutena niin sit ei lainkaan. Varmaan seuraavaks ap olis vaatinut että pitäs olla vielä poikuus tallella...
T: Yh-iskä
Olen nyt yrittänyt seurustella miehen kanssa, jolla lapsi aiemmasta liitosta.
Sanoin miehelle heti kättelyssä, kun paljastui, että hänellä lapsi, ettei suhteestamme ehkä tule mitään. Mies taivutteli yrittämään.
Nyt olen todennut, että en jaksa. Mies tapaa lasta joka toinen viikonloppu, usein viikollakin, puolet tai joskus koko lomansa ajan.
En vain osaa sopeutua siihen, että minun pitäisi sopeuttaa elämäni jonkun vieraan naisen lapsen mukaan. Samalla tietysti ymmärrän, että lapsi tarvitsee isäänsä.
Olen tästä miehen kanssa keskustellut. Mies on varma, että ajan myötä sopeutuisin tilanteeseen. Hän kuulemma rakastaa minua eikä haluaisi luopua minusta.
Minäkin olen rakastunut mieheen. Mutta en voi kuvitella, että esim. yhteen muutettuamme miehen lapsi pyörisi säännöllisesti minun kotonani.
Olen yrittänyt erota. Mies vain soittelee perään, tulee oven taakse, jne.
Miten tästä eteenpäin?
Joko lopetat suhteen tai opettelet rakastamaan miehen lasta. Ei ole muita vaihtoehtoja.
Ei kiitos miehelle jolla on lapsia!!!!
pidempään olleet yhdessä ja ehkä yhteinen lapsikin? Onko sinulla ap itselläsi lapsia?