Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu miehen kanssa, jolla lapsi
16.08.2010 |
Olen nyt yrittänyt seurustella miehen kanssa, jolla lapsi aiemmasta liitosta.
Sanoin miehelle heti kättelyssä, kun paljastui, että hänellä lapsi, ettei suhteestamme ehkä tule mitään. Mies taivutteli yrittämään.
Nyt olen todennut, että en jaksa. Mies tapaa lasta joka toinen viikonloppu, usein viikollakin, puolet tai joskus koko lomansa ajan.
En vain osaa sopeutua siihen, että minun pitäisi sopeuttaa elämäni jonkun vieraan naisen lapsen mukaan. Samalla tietysti ymmärrän, että lapsi tarvitsee isäänsä.
Olen tästä miehen kanssa keskustellut. Mies on varma, että ajan myötä sopeutuisin tilanteeseen. Hän kuulemma rakastaa minua eikä haluaisi luopua minusta.
Minäkin olen rakastunut mieheen. Mutta en voi kuvitella, että esim. yhteen muutettuamme miehen lapsi pyörisi säännöllisesti minun kotonani.
Olen yrittänyt erota. Mies vain soittelee perään, tulee oven taakse, jne.
Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (46)
ap on itsekäs, kun ei halua huolehtia toisen lapsista lähes kuin omistaan. Minä voin sanoa rehellisesti, että en olisi perustanut perhettä miehen kanssa, jolla olisi ollut valmiiksi lapsia. Ja jos nyt mieheni kanssa eroaisimme, en haluaisi toisen miehen kanssa lapsia, koska elämä menee turhan mutkikkaaksi (riittäväsi narinoito kuunnellut) enkä haluaisi uusioperhettä, jossa molempien lapsia. Eläisin siis mieluummin sen aikaa itseksi nykyisten lasteni kanssa, että pikkulapsivaihe olisi ohi. Aikuiset lapset ovat toki luku erikseen ja siinä vaiheessa minua ei enää haittaisi uusioperhekuvio. Tosin toivon, etten joudu koskaan ko tilanteeseen..
Tsemppiä ap, tee oma ratkaisusi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan tietää mitä haluaa. Tehkööt sen mukaan.
Itse en käsitä, mikä on niin paha asia uusioperheissä. Kait miehelläkin saa olla lapsia, jos itsellänikin on. Meillä oli aluksi vaikeuksia, mutta ne kuuluvat elämään. En ole elämän ajatellutkaan olevat ruususen unta. Rakastuin mieheen, jolla oli pienin lapsi puolitoistavuotias, enkä ole päivääkään asiaa katunut. Kaikille tämä ei sovi, itselleni on se mies ja ihmissuhde kuitenkin tärkeämpää kuin oma 24/7 helppo elämä.
Vakavaa suhdetta tuskin harkitsisinkaan kuin yh-isän kanssa:)
t. kohta 5:den lapsen yhteishuoltajaäiti
Jos haluat jutella, voin antaa meiliosoitteen:)
Yh-naiset ovat sitä mieltä, että tottakai mies voi tulla kuvioon vaikka heillä olisikin vanhoja lapsia, mutta miehellä ei ehdottomasti saa vastaavassa tilanteessa olla lapsia.
Itse olen neljän lapsen yh-isä.
saatte huoltajuuden 10 v ja 13 v tyttöihin. Ongelma taitaa olla se, että ette halua....Ottaisin kiljuen vastaan mahdollisuuden sinkkuelämään, please ota mies ja lapset!!
Jos vain on tekemisissä niiden kanssa. Miltei voisin sanoa, että se olisi plussaa miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa oikein vastuuntuntoiselta tyypiltä! Hulttionko haluisit joka ei jaksais omaa lastaan hoitaa. Kyllä mulle kelpais :)
Yh-naiset ovat sitä mieltä, että tottakai mies voi tulla kuvioon vaikka heillä olisikin vanhoja lapsia, mutta miehellä ei ehdottomasti saa vastaavassa tilanteessa olla lapsia.
Itse olen neljän lapsen yh-isä.
Ei kait kukaan uskalla ottaa miestä joka on käytännössä hylännyt lapsensa, siinä kuin nainen näkee, miten heidän mahdollisille tuleville lapsilleen kävisi. Samoin on todella merkittävää, millaisissa väleissä mies on eronnut exästään. Suoraan toisen naisen luokse hypänneet jää välittömästi rannalle, samoin jos on ollut kovin rumat eroriidat (miehestäkin johtuen) ja lapset laitettu riitakappaleiksi. Asiallisesti eronsa hoitanut, lapsistaan vastuunsa kantava mies kuulostaa varsin ihanalta!
Sen verran luottamiskykyni kärsinyt lasteni isän kanssa, että miehen hyvien isä- ja erotaitojen näkeminen jo ennen suhteen vakiintumista olisi todella tärkeää. Lapsettomasta miehestä tätähän ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksipä minäkään en perusta YH-äideistä. Vit.. idiottialoittaja.
ole mitenkään erikoisen lapsirakas. Omat on tietysti ok, mutta en voisi ajatella, että asuisin jonkun toisen ihmisen lasten kanssa. Ja koska tiedostan tämän, niin en alkaisi suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia.
Itse olen kahden koululaisen äiti (14 ja 11 v) Lapsset on puolet ajasta isällään. Itse haluaisin miehen, jolla olisi jo aikuiset lapset tai sitten asuttas selkeesti eri osotteissa. Omien lasten takia tuo eri osoitteet ois jokatapauksessa toimivin. Mun lapset ei vähällä hyväksys uutta miestä nurkissa pyöriskelemään:) Ja ite en ole lapsirakas. Yläasteikäsiset alkaa olla jo eri asia ja siitä vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on varmasti lapsia suurempi ongelma se, että lasten kautta myös ex-puoliso on kuvioissa väkisinkin mukana ja asioiden hoitaminen ei aina ole helppoa. Harva ero on pystytty hoitamaan niin, että kummallakaan osapuolella ei ole mitään katkeruutta tai jotain hampaankolossa ja ne asiat sitten väkisinkin hiertää yhteistyötä. Aina ei exä hyväksy uutta puolisoa ja voi näyttää ja osoittaa sen todella ikävällä tavalla.
Olen seurustellut nyt 6kk miehen kanssa, jolla on 4v. lapsi.
Kerron alkuun hieman taustaa itsestäni ja miehestä. Olen 27v. opiskelija ja ennen kuin tapasin miehen olin pitkään sinkkuna ja kaipasin seurustelusuhdetta, jossa on rakkautta ja romantiikkaa. Tulevaisuudessa toki oma pehe on tervetullut, mutta vielä en ole ollut siihen valmis.
Mies on 29v. työssäkäyvä, jonka avioerosta on nyt kulunut 2,5 vuotta. Hän seurusteli 7 vuotta lapsen äidin kanssa. Olivat siis hyvin nuoria kun aloittivat suhteen.
Jossain vaiheessa exä ilmeisesti vain lopetti pillerit salaa ja ilmoitti vain olevansa raskaana. Siinä vaiheessa mies oli vielä koulussa ilman työpaikkaa ja sanoi tälle exälle, että nyt ei ole hyvä aika perustaa perhettä kun molemmat vielä työttömiä, yms. Nainen sanoi, että "so what" ja päätti pitää lapsen. Tällä exällä on ollut vaikea anorexia noin 10 vuotta ja koko heidän suhteen ajan. He menivät naimisiin, kun lapsi oli 1v.
3kk häitten jälkeen nainen tapasi toisen miehen, joka oli työtön maahanmuuttaja Irakista ja jätti aviomiehensä (eli siis nykyisen poikaystäväni) tuosta vain. Nyt tämä exä kulkee kokohuntu päällä ja on kääntynyt Islamin uskontoon. Hänellä on 2 lasta uuden miehen kanssa, joista 1 on kehitysvammainen. Nämä 2 lasta on kastettu Islamin uskontoon ja tämä lapsi, jonka he ovat saaneet siis poikaystäväni kanssa kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Hän asuu äitinsä ja tämän uuden miehen ja heidän lasten kanssa. Molemmat ovat pitkä-aikaistyöttömiä ja elävät sos. tuilla. Lapsilta on päiväkoti kielletty, koska ilmeisesti he saavat länsimaisia vaikutteita sieltä. Poikaystäväni tytär ei myöskään saa mennä tarhaan.
Kuvio on ollut sellainen, että tämä exä vaatii kokoajan erilaisia asioita, esim vaatii, että heidän yhteinen lapsi kastettaisiin myös Islamin uskontoon, mutta poikaystäväni ei missään nimessä hyväksy. Kyseessähän on ihan suomalainen 4v. tyttö! Tyttöä on äidin luona aivopesty ajattelemaan, että mm. instumentaalinen musiikkii, ihon paljastaminen, meikkaaminen ja kynsilakka ovat kiellettyjä ja syntisiä asioita. Isän luona hän kuitenkin saa tehdä tätä kaikkea. Exä on suunnitellut muuttavansa perheineen ulkomaille esim Saudi Arabiaan ja vaatii, että saa ottaa tämän tytön sinne mukaan. Tästä on nyt käyty oikeustaistelua yli vuoden. Ja nyt palataan taas tähän meidän suhteeseen. Miehen lapsi, joka on nyt siis 4v. käy isänsä luona joka toinen viikonloppu ja lomilla. Mies asuu pienessä kaksiossa, jonka hän on juuri ostanut. Poikaystäväni ja tämä 4v. tyttö nukkuvat samassa huoneessa ja ajoittain samassa sängyssä.
En tiedä miltä muiden mielestä tilanne vaikuttaa, mutta minulla on ollut hyvin raskasta olla tässä kuviossa mukana... Kysehän ei nyt ole siitä, että "en vain hyväksyisi miehen lasta", vaan tämä koko kuvio on todella vaikea ja monimutkainen. Luulen, että kukatahansa joka tuohon tulee mukaan saattaa kokea epämukavuutta ja ahdistusta.
Itselläni ei ole kokemusta tälläisistä tilanteista, eikä myöskään pienistä lapsista. Yhdessä nukkuminen on minulle ollut epämukavaa ja olen ollut aina sitä mieltä, että lapsella pitää olla oma nukkumapaikka ja oma huone.
Rakkautta ja romantiikkaa, jota olen kovasti kaivannut, ei tässä suhteessä ole sillä tavalla millä ehkä kuuluisi olla tuoreessa suhteessa. Miehellä on ymmärrettävästi vaikea tilanne, mutta silti. Kaikki yhteinen aika menee vain tyttärestä ja exästä puhumiseen sekä heidän ongelmistaan ja tästä oikeusjutusta.
Menimme kesäkussa viikoksi lomamatkalle kahdestaan minun ehdotuksesta ja toivoin, että siellä voisimme olla kahden ja rauhassa. Toisin kävi. Poikaystäväni äiti, jonka luona tyttö siis oli hoidossa lomamme ajan, lähetteli joka päivä tyttären kuvia poikäystäväni puhelimeen, joissa tyttö syö esim pullaa tai leikkii hiekkalaatikolla, eli ei siis mitään akuuttia yms. Poikaystäväni ikävöi koko matkan ajan tytärtään ja kantoi hänen lelua mukanaan ja otti siitä valokuvia melkein joka päivä, esim altaalla, rannalla tai jossain muualla. Ideana oli kuulemma se että hän voisi tyttärelleen näyttää niitä kuvia sitten. Ei ehkä ihan ideaali parisuhdetilanne minun elämäntilanteessa olevalle...
Olen yrittänyt olla epäitsekäs ja ymmärtäväinen, mutta missä menee raja?
Olen kovasti miettinyt eroamista ja olemme yrittäneet keskustella poikaystäväni kanssa tästä tilanteesta. Hän sanoo, että siihen pitää vain sopeutua, mutta mielestäni on pakko olla muitakin ratkaisuja kuin se, että minä vain sopeudun. Hän on ollut myös hieman sokea koko jutulle ja ei ihan täysin ymmärrä, että ulkopuoliselle lapsettomalle nuorelle naiselle tämä voi olla todella rankkaa.
Mitä teen?!?
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitäs tuohon nyt muuta sanoisi
aijaijai saudi-arabia...no sieltä ei sit tarvi pois päästäkään eikä muuten pääse jos perheen uus isi ei anna jos sinne asti menevät
ja lapseltahan se on henki pois jos haluaa isona vaihtaa uskonnon, se ei ole vaihtoehto...
itse pysyisin kaukana mutta vaikeaahan se varmasti on jos rakastaa
en todella kadehdi poikaystävääsi, jos olisin hän, palkkaisin todella hyvän asianajajan ja kiireesti
Voi olla että et hyväksy lasta koska hän ei sinun tyylinen. Mies vaikutta nyt hyvältä mutta tarkemmin katsottuna hänessä on samoja piirteitä kuin lapsessakin.
Luulen että jossain toisissa olosuhteissa hyväksyisit koko paketin.
Nyt laitat pääsyyn erosta lapsen syyksi vaikka alitajuisesti et luota suhteeseesi miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaystäväsi hakekoon ja nopeasti tytön lähivanhemmaksi, ennenkuin lapsi kaapataan ulkomaille.
En vain hyväksy tilannetta josta kerroin. Luitko sen? Tyyleistä tässä ei nyt ole kyse. Ehkä ymmärsit kirjoitukseni väärin? En ihan täysin ymmärtänyt kommenttiasi. Mielestäni en maininnut että syyttäisin eroamisesta ketään...?!
Usein se ongelma ei olekaan varsinaisesti ne lapset vaan kaikki muu mikätähän yhtälöön liittyy. Eksä, huono perheensisäinen informaatio aikaisemmassa suhteessa saatuihin lapsiin liittyvissä asoissa, puuttuvat isovanhemmat ja entisen perheen yhteiset ystävät yms. Kaikki ne entisen ydinperheen jutut mitkä saavat sen uuden, ehkäpä vielä lapsettoman, puolison tuntemaan itsensä em. kuviossa täysin ulkopuoliseksi ja toisarvoiseksi.
jos se lapsi on noin vastenmielinen asia, niin hankkiudu eroon miehestä ja anna hänelle mahdollisuus löytää nainen, joka arvostaa häntä ja lastasi! Onko sinulla lapsia? arvatenkin sinulla on lapsia ja pidät itsestäänselvänä, että mies ottaa lapsesi omakseen??
uusioperheeseen ja en tuntenut oloani yhtään hyväksi "varaäitinä"... Tein ratkaisun ihan omiakin lapsiani ajatellen joilla oli vaikeuksia sopeutua sekä uuteen mieheen että lapseen ja häivyin! Hyvä päätös, meillä on nyt kivaa kolmestaan lasten kanssa ja välillä harrastelen satunnaisia suhteita ;)
Miehellä on lapsi ja sinä et hänen lastaan pysty hyväksymään, joten suhteestanne tule mitään. Ole napakka ja sano miehelle että hän ei ole se oikea.
Taidat olla aika nuori, tai sitten kokematon?
Tiedät, mitä et halua, mikset tee sen mukaan.
Ei lapsia omaava mies ole mikään kirosana, minulle kelpaa ainakin vallan mainiosti. Asioista selvitään, toisenkin lasta voi oppia rakastamaan.
Mutta ota nyt se lopullinen ero, etsi lapseton mies ja kasva sitten aikuiseksi samalla kun saat ehkä omia lapsia.