Kertokaa ensisynnytys tarinanne!!! :-)

Ikävä natkuakkakätilö väitti että synnytys tuskin on alkanut. Tutki hetken ja käski suoraan synnytyssaliin. Siellä vietin aikaani suihkussa kiljuen kunnes tuli aika ponnistella. Kätilö oli jossain toisessa huoneessa ja minä siellä tukihenkilö tukena ponnailin. Tuli se sitten lapsen vastaan ottamaan.



Neljä tuntia sairaalaan menon jälkeen syntyi siisti ja kaunis poikalapsi.

"ensisynnytystarinan" erikseen.

maanantaiaamuna klo 7. Sitten mut viettiin leikkaussaliin, missä puudutuksessa tehtiin viilto mahaan ja lapsi nostettiin pois. Sitten pari tuntia heräämössä ja sitten lapsi rinnalle ja siinä se sit oli.

"ensisynnytystarinan" erikseen.

No ei me kyllä leikittäiskään sun kaa, ja meiän äiti tekee parempaa ruokaa, kun teiän äiti.

täällä nämä natkuakat saa mielihyvää toisten loukkaamisesta..



Tsemppiä synnärille!

ja ei tapahtunut mitään lääkkeillä. 40+1 vietin oksitosiinitipassa 6 tuntia, eikä tapahtunut mitään. 40+2 aamulla puhkaistiin kalvot, ja olinkin jo 4 senttiä aukia, vaikkei ollut tuntunut mitään. Eli epiduraalin sain heti kun halusin, ja se vei kaikki kivut. Synnytys kesti 7 h 30 min, syntyi poika vähän yli 4 kg ja 52 senttiä, apgarit 10. Äitikin voi loistavasti, poikkesi synnytyssalissa suihkussa, imetti vauvaa tunnin ja joi isän kanssa synttärikahvit :) Mukava kokemus.



Seuraava kokemus on edessä joko ensi tai seuraavalla viikolla, ja jännittää, voiko mennä yhtä hyvin...

Mentiin sairaalaan lapsivesien mentyä ja jonkin aikaa säännöllisesti supisteltua klo 10 aamulla.



Mullekkin nuiva täti sanoi että jos ei tyynyn kulmaa tarvi purra supistuksen aikana niin ei ole synnytys alkanut.

Olin 3 senttiä auki, supistukset eivät piirtyneet käyrälle.(koko aikana oikeastaan. Paitsi digi-laitteella).

Lääkäri tutki ja sanoi synnytyksen olevan käynnissä.



Odoteltiin ja odoteltiin mutta en avautunut enempää.

Sain kipupiikin(oxynorm).

Sitten klo 23 siirryttiin synnytyssaliin jossa sain antibioottitipan koska vesien menosta oli kulunut pitkän aikaa.



Sain toisen kipupiikin.



Sitten alkoi tapahtua. Aukesin tunnissa kaikki loput tarvittavat sentit, pyysin saada kohdunkaulanpuudutetta jota en sitten ehtinyt saamaan koska ponnistusvaihe oli jo käynnissä.



Ponnistusvaihe kesti sit 20 minuuttia.

Kaikinpuolin ihana kokemus.

Lyhyesti: minulla oli ensin kuusi tuntia kuin aika kovia kuukautiskipuja. Sitten olin pari tuntia kännissä ilokaasusta, minulla oli kovia kipuja ja minua ponnistutti mahdottomasti. Sitten tuli synnytyslääkäri ja auttoi vauvan ulos imukupilla, mikä ei tuntunut yllätyksekseni lainkaan kivuliaalta, sitä vastoin tavattoman tukalalta paineen tunteelta.



Jälkeenpäin minua harmittaa, että jännitin synnytystä ihan turhaan. Ymmärrän, että on erilaisia ihmisiä ja erilaisia synnytyksiä, mutta mielestäni kauhukertomuksia kerrotaan näilläkin palstoilla suhteettoman paljon ja ne hyvät synnytyskokemukset jäävät varjoon.



Toivon, että saat oikein hyvän synnytyksen! Itse synnyttäisin tosi mielelläni uudelleen (haaveilemme toisesta vauvasta)!



PS Synnytyksestä toipuu aivan hyvin. Nyt neljä kuukautta synnytyksestä olen lähes entisissä mitoissani ja paikat ovat palautuneet ennalleen (mieheni on tätä mieltä!):)

Istuin pöntölle, oli semmoinen ummetus olo.. No suppareitahan ne sitten oli. Mies heräsi ja meni suihkuun ja laittoi hiukset :D Sanoi, että nyt lähetään sairaalaan. Itse en olis vielä halunnut.



No siellä sain sitten peräruiskeen ja piereskelin ja kakin miehen ja hoitajan ollessa siinä samassa huoneessa, semmoinen vedettävä ovi vaan välissä.



Sitten mentiinkin jo synnytyssaliin. Pompin sillä pallolla ja mies hieroi selkää samalla, se helpotti. Sitten supparit alko olla jo sen verran kivuliaita, että yrjö lenti. Olin pöntöllä oksentamassa kun kätilö tuli esittäytymään.



Sain epiduraalin ja tärisin kuin horkassa, sitten laitettiin lämpölamppu. Ihanaa oli levätä siinä. Kokeilin eri asentoja. Mm nelinkontin. Siinä kätilö sanoi, että pyyhin sulta nyt vähän tätä kakkaa! :P Pikku kikkare tuli. (Nolotti) Ponnistusvaihe kesti 1,5 h. Pää hiessä puskin lasta ulos.

Syntyi tyttö 4050g,51cm



Mies heitti kätilöopiskelijan ommellessa minua sen hemmetin apinamaisen kommentin, että laita yks tikki lisää! On ex nykyään.

-synnytyksen käynnistelyä kolme päivää

-epiduraalipuudutus kun synnytys saatu vihdoin käyntiin ja vielä aika kivuttomassa vaiheessa ettei verenpaine nouse

-kivuttomana loppuvaiheeseen kunnes iskee aivan järkyttävä kipu alavatsaan, selkään, reisiin, epiduraalisäys

-ponnistusvaihe alkaa ja hirveä kipu, huudan kuin syötävä

-vauva syntyy, synnytyksen kesto noin 6 tuntia josta ponnistuksen osuus 9 minuuttia

-seuraavana päivänä vauva teholle antibioottikuurille kun tuli kuumetta (vastasyntyneen infektio

täällä nämä natkuakat saa mielihyvää toisten loukkaamisesta..

Tsemppiä synnärille!

En asu suomessa.. on näköjään aika vähän kerrata suomen kielioppia.. :-D Miten nuo yhdyssanat voikaan olla noin pitkiä.

Lisäksi vetoan tähän loppuraskauden aiheuttamaan väsymykseen/ laiskaan olotilaan ja raskausdementiaan! ;-) Kertokaa nyt niitä tarinoitanne!!! Olisi todella kiva lukea niitä.. Aina voi oppia jotain uutta joka tarinasta, vaikka itsestänne ei siltä tuntuisikaan.

loukkaantua vaan sivistyä.



T: Kielipollari ja kansankynttilä

Ihana tarina! Luin bebesin nettisivuilta ja jostain blogista 'voimaannuttavia synnytystarinoita', ihan samanlaisilta kannustavilta kuulostivat kuin sinunkin kokemuksesi! Minulla ainakin tällä hetkellä kovin positiivinen olo vielä.. :-) Onneksi olen kärsinyt aina kovista kuukautiskivuista. Kaikkea hyvää jatkoon, ja kiva tietää tuo sun miehen 4kk jälkeen kommenttikin ;-)!!!!

40 tasan meni lapsivedet (näin ajattelin) ja lähdin taksilla sairaalaan. Turhaan olin jo 2 kertaa aikasemmin pyytänyt isää kuskaamaan. Mies siis töissä ja meillä ei ollut autoa.

Mentiin vielä automaatin kautta, kun mulla ei ollut käteistä. Eikä luottokorttiakaan siihen aikaan.



Sairaalassa totesivat, että lapsivettä oli. Soitin miehelle ja tuli paikalle. Tuli ilta ja mies lähti kotiin. Tuli la aamulla paikalle ja kulutettiin päivä ulkona kävellen yms. touhuten. Illalla mies lähti kotiin.

Su aamuna päivystävä lääkäri totes mulle,e tmitä sä tääl vielä teet, osastolla siis. Vesien menosta niin kauan, et nyt synnäriin äkkiä ja tipalla käynnistys. Soitin sitten miehen paikalle ja 10 aamulla tippaan saliin.

Olin hulluna kivusta ja muisti mennyt osalta aikaa juuri kamalien kipujen vuoksi. Sitten hlpotti kun vihdoin sain ebiduraalin. 8 aikaan illalla aloin ponnistaan ja 2h jälkeen kätilö totes, ettei se tule ulos.

Sectioon, joka yhtäkkiä muuttuikin hätäsectioksi, ukko pihalle ja kaikki kävi nopsaan. Onneks oli puuduts olemas, ni ei tarvittu nukuttaa.

Lapsi ulos ja suoraan hengityskoneeseen. Jossain vaiheessa lastenhoitaja tuli luokseni alaston vauvani käsivarrella roikkuen, kirjaimelliseti roikkuen, pää alaspäin. Siinä hetken silittelin vauvaani, kunnes hänet vietiin isinsä hoiviin.



Kaikki meni lopulta hyvin ja lapsi tänäpäivänä täysin terve.



Itse toivuin sectiosta todella hyvin ja seuraavana päivänä olin kuin missään leikkauksesa olis ollutkaan.

Ihana tarina! Luin bebesin nettisivuilta ja jostain blogista 'voimaannuttavia synnytystarinoita', ihan samanlaisilta kannustavilta kuulostivat kuin sinunkin kokemuksesi! Minulla ainakin tällä hetkellä kovin positiivinen olo vielä.. :-) Onneksi olen kärsinyt aina kovista kuukautiskivuista. Kaikkea hyvää jatkoon, ja kiva tietää tuo sun miehen 4kk jälkeen kommenttikin ;-)!!!!

Siis ap kommentoi tässä sitä positiivista synnytystarinaa jossa puhuttiin menkkamaisista kivuista ja miehen 4kk jälkeisestä kommentista.

Jäi klikkaamatta tuo laina alkuperäistä viestiä.

Eli meillä oli sovittu sairaalaan meno koska la oli jo kaksi viikkoa yli. Aamulla sairaalassa tutkittiin ja jäin osastolle. Siellä laitettiin niitä tbl kohdun suulle synnytyksen käynnistämiseksi. Saman vrk:n aikana taidettiin laittaa yht kolme tbl. Aamu yöllä veskissä käydessä huomasin limatulpan irronneen ja pieniä supistuksia tulevan. Aamupäivällä n puoli 11 pääsin synnytys saliin koska olin vähän auki ja supisteli säännöllisesti. Mies hälytettiin paikalle. Siellä salissa sitten vain odoteltiin ja koko ajan supisteli. Epiduraalin taisin saada joskus kahden maissa ja sitä puolitoista tuntia niin vauva syntyi. Epiduraalin laiton jälkeen yritin nukkua, mutta en saanut nukuttua. Kun ponnistamisen tarve tuli luulin että minulla kova paskahätä, mutta kätilö sanoi että vauva sieltä on tulossa. Synnytys oli aika kivuton. Verta vuodin vahän alle kaksi litraa ja olin aika heikossa kunnossa. Myöhemmin osastolla sain lisä verta kun en pysynyt ollenkaan pystyssä. Synnytyksessä kamalinta oli kun ommeltiin tikkejä alapäähän. Se sattui aivan hirveästi, vaikka sain puudutteet ennen ompelua.

Toisena päivänä osastolla olin itkuinen, itkin melkein koko päivän, en vain tiennyt miksi itketti.

ja ajattelin käydä pissalla, nousin ylös ja plaash kauhee määrä vaaleanpunaista nestettä lattioilla.

Miehelle huikkasin, että nyt meni lapsivedet. Mies unissaan totesi "ei hätää".



Olo meni levottomaksi, ravasin vessaan, eteiseen, vessaan eteiseen, vessaan eteiseen.

Päätin soitaaa sairaalalle. Siellä sanottiin, että kahden tunnin kuluessa pitäisi tulla näytille. Kyseli supisteleeko jne, kehotti syömään ja odottelemaan supistuksia. Kysyin että entä jos ei ala supistella? Kätiö vaan naurahti, että eiköhän se ala.



Söin, ravasin ympyrää, join jotain pientä... olo oli levoton. Mies kävi suihkussa (jota ei muistanut edes tehneen).

Kaksi tuntia alkoi olla mennyt ja minulla ei yhtään supistusta.

Lähdimme kuitenkin sairaalalle ja meidät otettiin vastaan, vähän ehkä murahdeltiin kun tulin vaikka supistuksia ei ollut.

Minut ohjattiin synnytyssaliin jossa vaihdoin vaatteet ja tehtiin alapäätutkimus 5 senttiä auki.

kovakourainen (ei kuitenkaan sattunut) tutkimus sai muutaman supistuksen aikaan. Iloitsin niistä.



Käveltiin, verikokeita otettiin, söin... ei toistuvia supistuksia.

klo 11 tuli kätilö tarkastukselle 5, senttiä auki. Minulle annettiin pilleri joka lisäsi supistuksia.

Klo 15 tippa käteen ja liuosta suoneen (tulehdksien ehkäisyyn).

Jonka jälkeen aloin tuntea jo toistuvia supistuksia.

Ravasin synnytyssalissa ympyrää ja tuskailin.

Minulle ilmoitettiin, että laitettais mut käyrälle ja katsotaan mitä näyttää. Jokunen supistus kirjautui, katseln kateelisena monitorista paria muuta synnytyssalin (toisen synnyttäjän) käyrää joka vingersi joka suuntaan.

Söin välipalaa



Klo 17 kävin suihkussa ja se lisäsi kivasti supistuksia, jesh! Katsottiin supistuskäyrää. Mietittiin annettaisko minulle uusi pala tabletista, ei annettu, sen sijaan kysyttiin haluisinko supistuksia estävää lääkettä, en halunnut.



Klo 19 minua supisteli hiljakseen, mutta kuitenkin suht säännöllisesti.



klo 20 Katsottiin tilanne, ei muutosta, käyrä tasaista, mutama raju supistus

20.30 kätilö toivotti minlle hyvää yötä ja huomenna nähdään. Purin hammasta, eikä muten nähdä. Olin pettynyt



21.15 yövuoon tullut kätilö teki tutkimuksen!

Edes pikkuisen edistystä! Hän puhui kanssa supistksia estävästä lääkityksestä. Kysyin onko pakko suostua? Hän sanoi, että katsotaan vielä tunti, että jos ei muutosta on turha mun kärsiä pikku supistuksista, purin hammasta! Kihisin kiukusta.



klo 22.15 olin ravaillut käytävällä pitkin ja poikin, muutama napakka supistus. Menin synnytyssaliin ja tehtiin tutkimus+käyrät... paikast olivat hyvin auennyt

Käyrälle alkoikin kirjautua kiitettävää vinkuraa.



Supistukset koveni, otin avuksi kuumapusseja.

Otin muutamat ilokaasu henkoset, ja hihittelin miten hassulta kaikki tuntuu, ja halusin lopettaa käytön, kun tuntui että minulle tulee huono-olo.



23.15 Alapäätutkimus ja samalla Laitettiin kone kiinni vauvan päähän. Annettiin epiduraali, kylmä tunne valtasi minut, nukahdin. Heräsin, nukahdin, heräsin nukahdin supistuksien tahtiin.



01.30 supistukset oli kolmen minuutin välein, muutama todella napakka supistus, joka pisti laittamaan silmät kiinni.



01.35 sain luvan aloittaa ponnistukset, että se oli vaikeaa, kun en tuntenut enää supistksia, mies katsoi monitorista millon supisti ja minä ponnistin.

Pää tli näkyviin, en tuntenut mitään, onnistin ja taas mulle sanottiin, että pää näkyy koita jaksaa ponnistaa.



Mutta 2.27 työ lopulta palkittiin ja pieni tyttö rääkääsi ilmoille suloisen rääkäsyn ja mun silmät kostuivat, vauvaa puhdistettiin hieman ja työnnettiin paitani alle lämpimään. Siinä se mun pieni suloinen vauvani oli rinnallani, tunsin valtavaa rakkautta. rv 38+4 raskauteni päättyi ja olin synnyttänyt vauvan, TYTTÖNI, jotA RAKASTIN ENSIKOSKETUKSESTA LÄHTIEN

oli aamulla herätessä kummallinen olo. 40+0 oli viikkoja. Lähdin neuvolaan ja täti sanoi, että matalalla on vauva ja sydän lyö hyvin, että voi olla, että tulee pian tai voi olla, että menee vielä viikko. Iltapäivällä nukuin päikkärit ja niiltä herätessä tuo kumma olo vahvistui. Vähän niinkuin vatsatauti olisi ollut tuloillaan. Illalla uutisten aikaan tuli kuuma humahdus koko kropan läpi, mitä jäin kovasti ihmettelemään. Sitten niitä humahduksia ja aaltoja alkoi tulla ja tajusin, että supistuksia varmaan ovat! Yritettiin nukkua, mutta eipä tietty kumpaakaan kovin nukuttanut. Kävin suihkussa, kuuma vesi auttoi mukavasti. 4 aikoihin aamulla lähdettii kättärille ja pääsin Haikarapesässä huoneeseen, missä oli vesiamme. Siellä lilluin 7 asti aamulla ja naukkailin ilokaasua kyytipojaksi. Kun nousin vedestä ja kätilö tutki, niin olinkin jo kokonaan auki ja alettiin ponnistamaan. 18 minuuttia myöhemmin pikkuruinen 10 pisteen tyttö putkahti maailmaan. Kaiken kaikkiaan rauhallinen ja miellyttävä tapahtuma, enkä ehtinyt mitään muuta kuin ilokaasua ottaa.



Kakkonen tulikin sitten niin, että vedet meni klo 18.00, sen jälkeen yhtä supistusta, kakka meinas tulla housuun ja 19.58 poika oli jo maailmassa. Mies laitto vielä parkkimittariin rahaa kun mä ponnistelin osaston aulassa :D just kerkesin saliin selälleni ku pää putkahti ulos. Voitte kuvitella miehen ilmeen ku se paukkas saliin ja poika oli jo rinnalla :D

Korkeiden verenpaineden takia olin sairaalassa yötä. Lääkäri aloitti vielä uuden lääkkeen vaikka viikot oli 39+1. Seuraavana päivänä ehdotti käynnistelyä. Klo 14 laittoi ensimmäisen Cytotecin, joka aiheutti hieman supistuksia. Seuraava Cytotec klo 17.30. Lääkäri veikkasi että päästäisiin käynnistämään synnytys klo 22 kalvojen puhkaisulla.



Klo 18 pääsin suihkuun, kun alkoi alaselkään tuntumaan supistukset. Klo19 pyysin kätilön kun supistusten väli oli 1min. Auki olin 3cm. Sanoi ettei ihan vielä ole synnytys käynnissä, mutta päästi saliin hengittemään ilokaasua. Supistukset sattui tosi paljon ja sain 4cm:n kohdalla epiduraalin. Epiduraali ei edes ehtinyt vaikuttamaan, kun kätilö huomasi että olin auennut kokonaan ja epiduraalin laiton aikana olin jo ponnistellutkin.



Synnytyksen kesto oli vajaa 2tuntia, sisältäen 5min ponnistuksen. Ei tullut repeämiä.



Synnytys eteni niin nopeasti, että edes kätilö ei pysynyt mukana. Hän ei ehtinyt kertomaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Yht'äkkiä vaan piti ponnistaa ja siitä syntyi ihana tyttö.

Vedet meni yöllä, 6 tunnin kuluttua kävin haikaranpesässä näytillä, että saivat tulehdusarvot. olin 2 senttiä auki ja sain lähteä kotiin, supistukset oli vielä todella siedettäviä. 6 tunnin kuluttua menin takaisin, ja nyt supistuksetkin alkoivat olla tiheitä ja kovia, olin 6 senttiä auki. Pääsin saliin ja suihkuun.



Mies hieroi ja lämmitti kaurapussia -- niin kotona kuin salissakin. Aukesin noin sentin tunnissa. Oli kipeä, mutta jotenkin siedettävää kuitenkin. En halunnut maata, joten sisätutkimukset tehtiin seisoessani. Kun lopulta tuntui, etten jaksa, oli aika ponnistaa ja vajaan 4 tuntia sairaalassa oltuani syntyi kaunis vauva 2 minuutin ponnistuksen jälkeen kyykkyasennossa. En ehtinyt ihan jakkaralle, joten mies tuki kainaloista.



Erittäin hyvä kokemus kaikin puolin, ei tarvittu minkäänlaista puuttumista tilanteeseen, ei edes ilokaasua. Hengittelemällä, keskittymällä ja laulamalla meni. Onnea ap:lle, sulla on upea päivä edessäsi ihan pian!