Lasten pieni ikäero
Millaista se on, kun lapsilla ikäeroa vain reilu vuosi? Miten arki sujuu jos on kävelemään vasta opetteleva taapero ja vastasyntynyt? Kuinka raskasta se oikeasti on, vai onko se sitä? Pelottaa että selviänkö menettämättä järkeäni... (lähinnä mietityttää oma riittämättömyys ja miten jakaa aikansa kahden pikkuisen kesken niin että isommatkin saisivat huomiota)
Meillä nimittäin tilanne sellainen, että kaksi vanhinta nyt 8v ja 4v, ja kolmoselle ja neloselle tulee 1v2kk ikäeroa. Ehkäisystä huolimatta raskaana ollaan, abortti ei tule kuuloonkaan vaan lapsi otetaan vastaan vaikka pieni järkytyshän se aluksi olikin.
Te kenellä on pieni ikäero lapsilla, kertokaa kokemuksianne, niin osaisi edes vähän varautua mitä tulossa on.
Kommentit (10)
on ainakin tähän asti ollut helppo tapaus, aina nukkunut yönsä hyvin ja muutenkin rauhallinen tuumailija hereillä ollessaan. Mieskin toki apuna arjessa, sen minkä töissäkäynniltään ehtii.
riippuu niin lapsistakin. Meillä ikäeroa 1v. 3kk ja ihan hyvin olen pärjänny muutamia alun notkahduksia lukuunottamatta. Apuakaan en juuri ole saanu muuta kun mies tietty iltaisin hoitaa muksuja että saa kotihommia vähän tehtyä. Mutta ihan alussa kun vauva on vastasyntynyt niin kyllä jonkunlaiset apukädet olis ollu ihan kivat.. Että jos mahdollista niin koita saada joku tuttu vaikka ruoanlaitto- ja siivousavuksi. Tai jos isä pitää lomaa niin vielä parempi. Mä olin silloin alussa tosi väsyny ja ihan pöllähtäny vielä synnytyksestä ja imetyksen kanssa taistelin niin ei siinä kyllä paljon kotihommia tehty..
Vanhempi oli niin pieni ettei ollut mustasukkainen, tuplarattailla pääsi mihin halusi ja nyt vanhempana ovat toistensa parhaat kaverit ja tappelukumppanit. Eli mielestäni se eka vuosi oli kaikkein helpoin kahden peräkkäin syntyneen kanssa;)
ja hengissä on selvitty :)Nyt alkaa jo hlepottamaan kummasti kun ovat jo ekalla ja tokalla koulussa.
ihan positiivisen kuvan kaikenkaikkiaan olen kirjoitustenne perusteella saanut. :)
Mies on aiemmin pitänyt pari viikkoa isyyslomaa heti syntymän yhteydessä, uskon hänen tekevän niin nytkin joten on suurena apuna ja tukena siinä alussa että saadaan vähän rutiinia arkeen.
tulee 1v 6kk ja olen ainakin etukäteen tosi positiivisella mielellä. Olen kuullut paljon hyvää alle 1,5 vuoden ikäeroista, mm. eilen viimeksi äidiltä, jonka lapset syntyivät 1v 3kk:n välein . Ovat nyt jo aikuisia.
Uskon että paljon riippuu kokonaisuudesta - ovatko lapset terveitä, auttaako mies, mitä muuta elämään on kasattu samaan aikaan, esim. remontti.
Itsellä ainakin kun kaksoset oli samalla tasolla kehityksessä, niin se oli jotenkin helpompaa kuin se että toinen olisi kävellyt karkuun sillä aikaa kun yrittää imettä toista ym. Mutta siis tuo leikkikehä voisi olla hyvä juttu isommalle jos vaan pysyy siellä... Tai sitten telkkari auki piirettyjä kun imeteät tai kirja ym.
mulla on kaksoset, ja hyvin ollaan pärjätty. PItää vaan tajuta se, että aina ei voi olla kummankin käytettävissä, vaan jompikumpi joutuu odottamaan vuoroaan. Leikkikehä on oiva väline, johon voi laittaa sen taaperon siksi aikaa kun vauva vie kaiken huomiosi. Ja teillä kun on noita isompia lapsia, heidät voi mainiosti ottaa lastenhoitoavuksi tarpeen ja kykyjen mukaan.
että saahan toiset kaksosia, jopa kolmosiakin, että eihän tämä tilanne sen "pahempi" (anteeksi, huono sanavalinta mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan) ole kuin heilläkään. Luulisin että jopa raskaampaa voisi olla kun on kaksi tai kolmekin vauvaa yhtäaikaa.
Meillä ikäeroa 1 v 4 kk (lapset nyt jo 6 ja 7), ja itse asiassa ensimmäinen vuosi oli paljon helpompi kuin odotinkaan. Syynä se, että kuopus oli "loistava nukkuja" ja ns. perustyytyväinen vauva, ja esikoinenkin meillä melko rauhallinen tapaus. Mitään mustasukkaisuuksia tms. ei ollut laisinkaan. Toki sitä vaipanvaihtoa ja pukemista riitti, mutta kun nukkua sai riittävästi, niin kyllä senkin hyvin jaksoi. Ja mies osallistui kiitettävästi. En olisi kyllä muuten tuohon ryhtynytkään (meillä ei ollut vahinko kyseessä vaan ns. pikatärppi ekasta kerrasta esikoisen jälkeen ilman ehkäisyä).