Olinko ilkeä mummo, kun en ottanut tyttäreni poikaa yöksi.

kerran 7 vuotiaan serkkusi kanssa sitten.

Ei ne lapsetkaan aina lapsia ole, ja hyvin pian koittaa aika jolloin et tästäkään pojasta kuule kuin verran vuodessa.

kun hoitoapua ei enää tarvita ei lapsia enää luonasi näy. Näin se vaan menee.

eiväy siis ole isovanhempien "riesana" :DD Ja ap:lle, jonka aloitus kyllä on hukkunut muuhun nahisteluun: totta kai mummu saa sanoa myös ei:)

onneksi on aina ollut hyvin nukkuvat lapset

Mummot eivät kehtaa kieltäytyä. Jospa sikiäminen vähenisi, kun mummot kieltäytyvät jatkuvasta talkootyöstä. En halua, että joka vuosi tulee lisää jälkeläisiä. Tää riittää jo!

Siis toinen lapsenlapsi saa elää ja asua mummon kanssa samassa taloudessa, mutta toinen ei saa kyläillä edes yhtä yötä.



Ymmärrän täysin 5v luokkaantumisen, jolla on varmaan jäänyt leikit serkkujen kanssa kesken, kun hänet on heitetty ulos.



Ja tottakai mummolla on oikeus sanoa ei. Minusta mummo oli myös hyvin epäoikeudenmukainen lapsenlapsiaan kohtaan.

Miten ihmeessä jotkut kokevat lapsen muualla olon hoidattamisena sen sijaan ,että lapsi oppii sitä kautta mahdollisimman värikkään elämänkatsomuksen ja ymmärtää siten muitakin kuin omia vanhempiaan?

vanhuutta yksinään. heistä ei ole ollut meille minkäänlaista apua. Oma äitini viimeksi vuosia sitten. anoppi käynyt tänä vuonna kerran meillä syömässä.



voitte olla varmoja mummut, että me emme teitä tule hoitamaan. kaipa siellä vanhainkodissa sitten joku vaippanne vaihtaa

Oli jo ollut kolme poikaa koko päivän, ja tämä 5 vuotias joka olisi halunnut jäädä yökksi.

Ihmettelen vanhempia, jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla! Lapsia - jopa alle kouluikäisiä - kuskataan tämän tästä mummoloihin: viikolla päiväksi ja yöksi hoitoon, viikonlopuiksi hoitoon (vanhemmat baarissa/ryyppäämässä/krapulassa/kotona vetämässä lonkkaa....), kesälomalla moneksi viikoksi hoitoon jne. Surullista!

Meillä kyläillään mummolassa, yleensä käydään päiväseltään. Tai kutsutaan isovanhemmat meille kylään. Harvoin olemme yötä, silloinkin hoidan ja vahdin itse lapset. Lapsia emme isovanhemmilla hoidata. Hoidamme itse omat lapsemme, hoitovastuu ei kuulu mummoille ollenkaan.

Pienet lapset eivät tarvitse yökyläilyä mihinkään. Lasten yökyläily on aikuisten keksintö: Laiskojen ja mukavuudenhaluisten vanhempien = pääsee helpommalla, kun joku muu hoitaa lapset. Tai omistushaluisten isovanhempien = painostetaan lapsenlapsia yökylään, jotta saadaan päsmätä lasten kanssa niin kuin itse huvittaa.

Vai ootko kotiäitinä? Osallistuuko isä?

Varmaan oikeesti ymmärtäisit, jos haluaisit, että jotkut eivät vaan selviä ihan kaikista menoistaan ilman, että jostain saa joskus apua lastenhoitoon. Kyllä minä käyn joskus parturissa siistimässä hiukseni. Joskus on jopa lääkärillä käytävä. Joskus on ostettava itselle vaatteita. Musta on ihan normaalia, että tuollaisiin tilanteisiin pyytää isovanhemmilta lastenhoitoapua. Parempi lasten on olla hyvässä hoidossa kuin jonottaa lääkärin vastaanotolla tai etsiä äidille uusia vaatteita.

Onneksi mulla lasten isovanhemmat pystyvät tarvittaessa jeesaamaan.

Oli jo ollut kolme poikaa koko päivän, ja tämä 5 vuotias joka olisi halunnut jäädä yökksi.

Ihmettelen vanhempia, jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla! Lapsia - jopa alle kouluikäisiä - kuskataan tämän tästä mummoloihin: viikolla päiväksi ja yöksi hoitoon, viikonlopuiksi hoitoon (vanhemmat baarissa/ryyppäämässä/krapulassa/kotona vetämässä lonkkaa....), kesälomalla moneksi viikoksi hoitoon jne. Surullista! Meillä kyläillään mummolassa, yleensä käydään päiväseltään. Tai kutsutaan isovanhemmat meille kylään. Harvoin olemme yötä, silloinkin hoidan ja vahdin itse lapset. Lapsia emme isovanhemmilla hoidata. Hoidamme itse omat lapsemme, hoitovastuu ei kuulu mummoille ollenkaan. Pienet lapset eivät tarvitse yökyläilyä mihinkään. Lasten yökyläily on aikuisten keksintö: Laiskojen ja mukavuudenhaluisten vanhempien = pääsee helpommalla, kun joku muu hoitaa lapset. Tai omistushaluisten isovanhempien = painostetaan lapsenlapsia yökylään, jotta saadaan päsmätä lasten kanssa niin kuin itse huvittaa.

tehnyt lähteä kapakkaaan. Tyttöiltaa viettämään, ei seuraavana päivänä päästä ylös sängystä. Siis lapset on hoidossa kaksi päivää, siis suututtaa mummona.

Oli jo ollut kolme poikaa koko päivän, ja tämä 5 vuotias joka olisi halunnut jäädä yökksi.

Ihmettelen vanhempia, jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla! Lapsia - jopa alle kouluikäisiä - kuskataan tämän tästä mummoloihin: viikolla päiväksi ja yöksi hoitoon, viikonlopuiksi hoitoon (vanhemmat baarissa/ryyppäämässä/krapulassa/kotona vetämässä lonkkaa....), kesälomalla moneksi viikoksi hoitoon jne. Surullista!

Meillä kyläillään mummolassa, yleensä käydään päiväseltään. Tai kutsutaan isovanhemmat meille kylään. Harvoin olemme yötä, silloinkin hoidan ja vahdin itse lapset. Lapsia emme isovanhemmilla hoidata. Hoidamme itse omat lapsemme, hoitovastuu ei kuulu mummoille ollenkaan.

Pienet lapset eivät tarvitse yökyläilyä mihinkään. Lasten yökyläily on aikuisten keksintö: Laiskojen ja mukavuudenhaluisten vanhempien = pääsee helpommalla, kun joku muu hoitaa lapset. Tai omistushaluisten isovanhempien = painostetaan lapsenlapsia yökylään, jotta saadaan päsmätä lasten kanssa niin kuin itse huvittaa.

..hyväksikäytölle. Siskoni kertoi, että työkaverinsa (mummo) on miehensä kanssa ollut kaksi viikonloppua vuoden aikana ilman lapsenlapsiaan. Monta lasta ja vielä enemmän laspenlasia. Onneksi mulla on yksi lapsi ja hänkin vasta 18-vuotias. Toivon, että vielä 10 vuotta menee ilman mummoilua.

Meillä on lapset 10v, 4v ja 2x 1v. Ja nuoret, terveet isovanhemmat.



Oma äitini ottaa n. kerran kuukaudessa esikoisen koko vkonlopuksi heille ja lisäksi, jos kuulee että mulla on ollu paljon huonosti nukuttuja öitä tmv niin saattaa hakea koko porukan 3-4 tunniksi heille, että saan nukkua.



Anoppini on todella innoissaan mummonroolistaan ja koska hän jäi nuorena eläkkeelle, hänellä on aikaa ja voimia touhuta lastenlasten kanssa. Yleensä aina hän OMA-ALOTTEISESTI soittaa ja kysyy, voisiko hakea jonkun lapsista yökykään. Ja lapset ovat TOSI innoissaan, kun pääsevät mummin mukaan.



Niinpä nytkin esikoinen on omien vanhempieni luona ollut eilisestä asti ja 4-v & toinen kaksosista menivät alkuillasta anoppilaan, kun itse soitti ja kysyi että haluavatko tulla. Sovittiin, että haen pikkuisen huomenaamulla pois ja 4-v saa jäädä iltaan asti, jos haluaa.



Niinpä minä vietin todellista laatuaikaa toisen kaksosen kanssa alkuillasta (harvinaista ja niin ihanaa) ja nyt saan myös omaa aikaa, kun taapero nukahti.



Itse olen lasten kanssa kotona, mies tekee reissutyötä (3 vkoa reissussa, viikon kotona)

Kotiäidillä on aikaa hoitaa omat lapset. Ja tottakai isä = mies hoitaa OMIA LAPSIAAN! Ei tarvita mummoja hoitajiksi. Ja jos lapset olisivat viikolla päivähoidossa, miksi heitä pitäisi kuskata hoitoviikon jälkeen mummolaan yökylään?



Lääkäriä olen tarvinnut vain äitiysneuvolassa - onneksi! Äitiysneuvolaan voi mennä lasten kanssa. Kampaajalla käyn 1-2 kertaa vuodessa. On tuttu kampaaja - ja kyllä, voin ottaa lapset mukaankin. Tai mies on sen aikaa kotona. Kyllä lapset voi ottaa mukaan vaate- tai kenkäostoksille tai kirpparille. Harvoinpa niitä vaatteita tarvitsee ostaa. On myös postimyynti- ja verkkokaupat. En viihdy baareissa, en harrasta ryyppäämistä. No problem!



Äideillä on pahoja elämänhallinnan ongelmia, jos aikuinen ihminen ei selviä tavallisesta arjestaan ilman isovanhempien apuja1

itse olen aina äitinä mukana, kun lapset on yökylässä, lapsia 2 ja mummo 70 v sydänvikainen

Meillä on lapset 10v, 4v ja 2x 1v. Ja nuoret, terveet isovanhemmat. Oma äitini ottaa n. kerran kuukaudessa esikoisen koko vkonlopuksi heille ja lisäksi, jos kuulee että mulla on ollu paljon huonosti nukuttuja öitä tmv niin saattaa hakea koko porukan 3-4 tunniksi heille, että saan nukkua. Anoppini on todella innoissaan mummonroolistaan ja koska hän jäi nuorena eläkkeelle, hänellä on aikaa ja voimia touhuta lastenlasten kanssa. Yleensä aina hän OMA-ALOTTEISESTI soittaa ja kysyy, voisiko hakea jonkun lapsista yökykään. Ja lapset ovat TOSI innoissaan, kun pääsevät mummin mukaan. Niinpä nytkin esikoinen on omien vanhempieni luona ollut eilisestä asti ja 4-v & toinen kaksosista menivät alkuillasta anoppilaan, kun itse soitti ja kysyi että haluavatko tulla. Sovittiin, että haen pikkuisen huomenaamulla pois ja 4-v saa jäädä iltaan asti, jos haluaa. Niinpä minä vietin todellista laatuaikaa toisen kaksosen kanssa alkuillasta (harvinaista ja niin ihanaa) ja nyt saan myös omaa aikaa, kun taapero nukahti. Itse olen lasten kanssa kotona, mies tekee reissutyötä (3 vkoa reissussa, viikon kotona)

Olisipa ihanaa jos olisi sellainen mummo, joka mielellään välillä ottaisi lapset hoitoon. Mun äiti ottaisi mielellään, mutta matkaa on sen verran ettei viitsi minkään pienen asian takia viedä. Miehen äiti taas ei pahemmin halua lapsia ikinä hoitoon. On tärkeämpää omat menot ja baareissa käynti ym. En rutisisi, mut edellisestä hoitokerrasta on aikaa noin vuosi. Välillä olenkin kateellinen mummoista, jotka TYKKÄÄVÄT hoitaa lapsen lapsiaan edes joskus..

sulla on osallistuva isä. Mulla on osallistuva mummo.



Ja totta kai lapset voi ottaa vaatekauppaan mukaan. Vaan meidänpä lapset on siitä omituisia, että ne viihtyy paremmin mummolassa kuin vaatekaupassa!



Ja edelleen mulla on myös sellaisia lääkärikäyntejä, joihin ei voi ottaa lapsia mukaan. Esim. toisen lapsen terapia-, arviointi, ym. käynnit on usein sellaisia, ettei siellä voi olla pienempi häiritsemässä. Sitten jos on vain perusterapiaa, missä vanhemmat ei oo mukana, niin voin odotusajan toki viettää ja vietänkin pienemmän kanssa, jolloin selvitään ihan ilman hoitoapua.



Että kuvittele sinä vain olevasi ylivoimaisesti paras. Asenteesi ei sitä ole.

että ne osaisivat vetää rajoja, että millon on sopivaa pyytää päästä yökylään. Kyllä se on mummon tehtävä sanoa milloin sopii ja milloin ei. Eikä todellakaan aina tarvi sopia.



Joskus ne omat, aikuiset lapsetkaan eivät ymmärrä, että mummolle on annettava hengähdystaukoja. Ei silti sen vuoksi kannata uhrautua uhrautumisen perään. Jos aikuinen lapsi ei tajua ajatella mummon tarpeita, niin silloin sille aikuisellekin on vedettävä se raja siihen missä tarvitaan.



Ei siitä kannata huonoa omaatuntoa potea, että joskus jokin kasvatustyö jää vasta aikuisuuteen. Ainahan voi ajatella vanhan sanonnan mukaan: Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mummot eivät kehtaa kieltäytyä. Jospa sikiäminen vähenisi, kun mummot kieltäytyvät jatkuvasta talkootyöstä. En halua, että joka vuosi tulee lisää jälkeläisiä. Tää riittää jo!