Mistä syystä olet joutunut katkaisemaan ystävyyden johonkin

Mullakin syynä se, että olin ikuinen kuuntelija, mutta vastavuoroisuutta oli turha odottaa. Yhteydenotto tarkoittaa aina sitä, että "ystävä" haluaa minulta jotakin. Lisäksi elämänarvomme ovat iän myötä muuttuneet niin kovin erilaisiksi, etten koe mitään henkistäkään yhteyttä tähän henkilöön. En myöskään luota hänen puheisiinsa ja tiedän hänen käyttäneen minua (ilman lupaani) hyväksi valehdellessaan muille (on kertonut olevansa minun kanssani vaikka on ollut jossain ihan muualla).

En vaan jaksanut enää. Yritin puhua asiasta, mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan kielsi kaiken. Päätin että en ole enää tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa ja hyvä näin.

Kertoi miehelle valheita minusta. Jäi siitä kiinni, että oli kertonut miehelle yhden sellaisen asian, jota en ollut kertonut kenellekään muulle. Mies sitten alkoi kyselemään minulta tästä asiasta ja loppujen lopuksi kertoi paljon muutakin tästä "ystävästä".



Ystävyys loppui siihen hetkeen. Kirjoitin kirjeen (1990-luvun puoliväli) ja sanoin, etten halua olla missään tekemisissä.

tai sieltä asti muistan kaveruuden, meidän äidit oli keskenään tuttuja, yläasteiässä oltiin ihan parhaat kaverit. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti viilenemään, koska aina olisi pitänyt tehdä niinkuin hän halusi, tavata hänen ehdottamassa paikassa, hänen valitsemien ihmisten läsnäollessa, toki hänelle piti kertoa kaikki asiat ensimmäisenä jne. Kun asuin mieheni kanssa jo toisella paikkakunnalla, kerran kotipaikkakunnalla vieraillessani silmäni vain ykskaks avautui: minulla oli sukulaistapaamisia ja toki muitakin ystäviä ketä halusin nähdä, kun puolsuomea läpi kerran kesässä ajaa: tämä ystävä oli suunnitellut meidän loman, missä ollaan kuinka pitkään ja mihin ravintolaan mennään jne. Mua vain alkoi naurattaa sanoin miehelleni, että nyt me jatketaan matkaa.

Siihen se loppui kuin seinään, hän vetäsi herneet palkoineen nenäänsä, mutta mun elämisen laatu parani :-D

Kaveruus/ystävyys kesti n. 20 vuotta ja sitten riitti.

Muutin 20 kilsan päähän. Ei kutsunut enää kylään ja ei tullut meille, ei vaikka olisin hakenut ja vienyt. Soitteli enää vain rahaa lainatakseen tai ongelmiaan purkaakseen. Joi liikaa, oli lapsille ikävä, hullu mies josta ei eronnut vaikka parempi olisi ollut (nyt on kuulema eronnut), kuulin yhteiseltä kaverilta. Rahaa ei osaa käyttää ollenkaan. Suurimman osan rahoistaan pistää kaljaan, tupakkaan ja lasten vaatteisiin ja kaupasta ostaa parasta sisäfilettä, ihan järjetöntä. Lapsille pitää tulla molemmille omat lehdet vaikka varaa ei olisi. Velkakierteessä!!



En jaksanut kuunnella, katsoa ei tarvinnut kun ei enää häntä kiinnostanut nähdä. Muita kavereita kyllä näki.

en ole tietoisesti katkaissut yhtään ystävyyttä, ne ovat jotenkin hiipuneet. Heräsi kyllä ajatus, että jos toinen osapuoli onkin tietoisesti katkaissut ystävyyden, siis mun käytöksen takia... Oletteko jotenkin ilmaisseet tylsälle ystävälle ettette meinaa enää pitää yhteyttä?

Oltiin tunnettu yli kymmenen vuotta. Välillä oltiin paremmissa ja välillä huonommissa väleissä. Lukiossa alkoi syrjiä minua ja veti erään yhteisen ystävämme puolellensa selittelemällä minusta aivan perättömiä juttuja. Välillä taas tuli minulle kertomaan miten tämä yhteinen ystävämme on minua haukkunut.



Yhtenä päivänä sitten kyllästyin ja päätin että pärjään minä yksinkin, mutta halusin selvittää tälle yhteiselle ystävällemme, että minua ei haittaa vaikka hän on minua haukkunut. Tämä siitä syystä että tiesin hänen olevan melko helposti ohjailtavissa ja tämä "ystävämme" oli manipuloinnin mestari, jonka läpi vain minä silloin näin.



Silloin myös yhteinen ystävämme oli saanut tilanteesta tarpeekseen ja päätti myös katkaista välit tähän manipuloijaan. Kerran sitten psykologiantunnilla oli aiheena narsismi, hetken opettajaa kuunneltuamme katsoimme vain ystäväni kanssa toisiimme ja sanomatta mitään tiesimme ajattelevamme samaa.



Sekava selostus, mutta toivottavasti joku tajusi. :)

huumeiden vuoksi. Ystäväni alkoi käyttää huuumeita ja pyysin hänen lopettamaan koko touhun mutta hän vaan sanoi että en kerro koska olen käyttänyt huumeita sulle. NOH, ystävyys ei ihan heti siihen loppunut mutta pikku hiljaa valheet ja sekoilut ajoi erilleen. onneksi löysin hyvän miehen tilalle.

Olen useampaan otteeseen huomannut, että minä olen se joka pitää yhteyttä (soittelee, kutsuu kylään jne). Kun olen lopettanut yhteydenpidon, ei toisesta osapuolesta ole kuulunut mitään. Oliko ystävä? EI!

12: minunkin ystäväni oli omalla tavallaan hyvin viehättävä ihminen. Oltais varmasti vieläkin ystäviä, jollei hän olis tehnyt lasta. Jotkut ei vaan sovi äideiksi, vaikka oisivat huippuja tutkijoina tai taiteilijoina, jossa saisivat keskittyä vaan siihen omaan napaansa ja intohimoonsa. On mullakin usein ikävä tätä ihmistä. Mut olen tosi varovainen, etten ota enää mitään yhteyttä. Tiedän että heti seuraavasa hetkessä sois taas puhelin, ja sieltä kaadettais mun niskaan koko elämän kurjuus. Ei mulla ole energiaa sellaiseen enää.

lahkolaiset eivät halua olla yhteydessä minuun, enkä minä heihin.

Ystävän mies kehuskeli miehelleni naisvalloituksillaan jatkuvasti. Kerran vappubileissä sanoi miehelleni että pystyy kertomaan milloin suurimmalla osasta naisia näissä bailuissa oli kuukautiset.



Myöhemmin mies rupesi ottamaan kännykamerallaan kuvia minusta ja lapsistani. Mies pyysi lopettamaan ja poistamaan kuvat, mutta homma vaan jatkoi.



Mieheni ilmoitti ettemme enää sosiaaliseeraa hänen kanssaan. Ystävääni olisin tietysti voinut olla edelleen olla yhteydessä, mutta hiljaleen se vain hiipui.

ilkeällä tavalla

siipeili kaikessa mahdollisessa toisten kustannuksella niin että ahdisti seurata vierestä. Toisekseen jos en tehnyt siten kuinka hän ehdotti, seurasi armoton syyllistys tai kettuilu. Ei kiitos enää.

1) raha; rahaa lainataan, muttei ikinä anneta takaisin.

2) paskan jauhaminen selän takana.

3) ns. ystävyyssuhteet, jotka perustuvat siihen, että soitetaan/vastataan puheluihin vain jos tarvitaan jotakin..



ja yms.

itselläni oli vaikea kausi elämässä. Isäni joutui vakavaan onnettomuuteen ja menehtyi noin vuoden kuluttua, eikä "ystäväni" koko aikana ottanut minuun mitään kontaktia. Oli täysin tietoinen perheemme tilanteesta ja yhteiset ystävämme pitivät hänet tietoisena, että missä mennään. Olin itse masentunut ja eristäytynyt ja ilman muiden ystävien tukea varmasti romahtanut vieläkin alemmas. Tapasimme muutamia kertoja tämän vuoden aikana jossain bileissä yms, missä oli muutakin jengiä, mutta "ystäväni" luikki aina pari sanaa vaihdettuaan pois. Oloni oli jätetty, petetty ja yksinäinen. Myöhemmin tajusin, ettei "ystävälläni" ollut voimaa ja kykyä kohdata surevaa ihmistä.

Minulla on työni puolesta pääsy erilaisiin rekistereihin, mutta en tietysti käytä niitä kuin todellakin työasioissa. Lisäksi pidän huolta, ettei kukaan muukaan tiimissäni käytä. No, ystäväni olisi halunnut saada tietää yhteisten ystäviemme yksityisasioita. Sanoin niin kuin asia on, selitin lokitietoja ja lakiasiaa, mutta ei mennyt jakeluun. Kyllästyin vinkumiseen, guuuud bai.



Ja toinen ystävä meni naimisiin täysin ummikon ulkomaalaisen kanssa. Ystäväni suuttui verisesti, kun en suostunut ottamaan hänen miestään töihin. Millä minä senkin olisin perustellut? Meillä laitetaan porukkaa pihalle ja minä olisin ottanut kielitaidottoman kaverin miehen töihin? Jep jep. Sain sitten rasistin leiman.

Ekalla kerralla meni kokonaiseen ystävärinkiin suhteet, kun eivät ymmärtäneet, että en töiden takia aina voinut osallistua heidän keksimiinsä tapaamisiin. Näistä ystävistä kaksi oli työtöntä, yksi äitiyslomalla, yksi ikuinen opiskelija, yksi jätti hyvän työoaikan ja alkoi elää miehensä siivellä, koska halusi koiran.



Yhtäkkiä he sitten kerran ilmoittivat, että eivät enää halua pitää muhun yhteyttä, kun mua näkee niin harvoin (kerran kuukaudessa, joskus useammin). Ettei sellainen ole ystävyyttä, jos näkee niin harvoin. Tai jos joutuu sairastuttuaan perumaan tapaamisen, sitäkään ei saanut tehdä (itse kyllä tekivät).



Toisen kerran ystävä yritti hyväksikäyttää. Elätti skitsofrenistä poikaystävää, joka vaati häneltä rahaa ja yritti sitten tälle jätkälle olutta yms. ostaakseen lainata rahaa. Kun en lainannut, suuttui kamalasti. Hän valitti aina, että minulla ei ollut hänelle tarpeeksi aikaa - mutta usein, kun sovittiin tapaamisesta, hän peruutti 3/4 tapaamisista jollain verukkeella. Usein syyt oli ihan tyhmiä: en ole nukkunut tarpeeksi, tms. Kerran hän valehteli olevansa sairas, mutta sitten näinkin hänet toisten ystäviensä kanssa kaupungilla. Eli kun tuli parempaa seuraa, ei halunnut tavata minua.



Yhdet ystävät menetin, kun erosin avomiehestä. Eivät vaan pitäneet yhteyttä enää.

joka jauhoi pari vuotta avioeroaan minulle kaikissa tapaamisissamme, meileissä, tekstiviesteissä... meilit olivat järjettömän pitkiä kuin niitä olisi kirjoitettu koko päivä, ja sama sisältö kuukaudesta ja vuodesta toiseen.



Sitten itselleni tapahtui kauhea asia, tragedia joka vei voimani täysin. Kerroin tälle "ystävälle" tapahtuneesta. Mikä olikaan vastaus? Hän alkoi välittömästi puhua jälleen avioerostaan ja lähetti taas pitkääkin pidemmän meilin jossa jauhoi erotuskaansa... (avioerosta oli tuossa vaiheessa kulunut yli puolitoista vuotta).



En ole jaksanut koskaan selittää hänelle tätä asiaa. Loukkaannuin syvästi hänen itsekkyydestään ja vastavuoroisuuden puutteesta. En ole vastannut enää mihinkään viesteihin.

Jos piti tavata kaupungilla klo 14, hän soitti klo 15, että laittaa vielä nugetit uuniin..sitten tuli lisää puheluita, että pitää käydä vielä suihkussa jne. lopulta kun saapui paikalle niin eipä enää koskaan ollut mulla niin iloinen mieli..