Onko sua "pakkosyötetty" koulussa tai päikkärissä?
Äitini on kertonut kuinka siskoni ei voinut sietää lapsena sieniä vaan oksensi ne aina, jos joku pakotti syömään niitä (esim. mamma). Koulussa oli sitten Hitlerin reinkarnaatio opettajana, joka pakotti siskoni syömään kolmesti oksennetut sienet.. Kyseinen mammeli jäikin sitten seuraavana vuonna eläkkeelle. Sitä en sitten tiedä millaisen haloon vanhempani nostivat asiasta (siskoni oli tuolloin ekalla).
Itse en voinut (enkä voi vieläkään sietää) verilettuja, jo haju sai melkein oksennuksen nousemaan kurkkuun (samoin kuin se puolukkapuuron lemu). Eikä suurinosa muutkaan meidän luokan lapsista. No, opettajapa sitten länttäsi jokaisen lautaselle 3 lettua ja ne piti KAIKKI syödä, ennen ei ollut ulos asiaa. Sitä sitten istuttiin koko ruokavälkkä sisällä ja pupellettiin niitä saamarin verilättyjä! Ja kaikki oli niiiiiiin kateellisia niille kolmelle uskovaiselle, jotka saivat aina tavis lettuja! Meillä oli pieni kyläkoulu ja tuplaluokat (tai oikeastaan, tuplaluokat tuli vasta viidennellä, sitä ennen 3-6 oli samassa luokassa ja pienet omassa). Olin kolmannella enkä uskaltanut kotona sanoa asiasta eikä tainnut kukaan muukaan sanoa.. Ja pari muutakin kertaa pakotettiin syömään, mm. sitä liisteripuuroa! Ja itse ei todellakaan saanut annostella vaan opettaja lätki isot annokset..
Kommentit (33)
Olen alkanut vasta aikuisena syömään kanaa/broileria. Mutta vieläkään en pysty syömään keitettyjä vihanneksia (varsinkin porkkanaa!, sosekeitot on asia erikseen), keitettyjä perunoita, keitettyä riisiä, pinaattikeittoa (pinaattiletut on nam) tai maksalaatikkoa.
Koulun köksä oli todella ammattitaidoton ja kuusi vuotta syötiin vähintään kolmena päivänä viikossa ylikeitettyjä vetisiä perunoita, niin mulle riitti. Ja opettaja jakoi aina kaikille 2-3 perunaa, vaikka kuinka pyysi vaan yhtä pientä! Ja kaikkihan piti syödä, vaikka ei olis ollut nälkäkään.
Samoin riisi oli ylikeitettyä, lönttimäistä liisteriä. Porkkanat ym. oli muuten vaan ylikypsiä jne.
pph:lla munuaispataa (oksensin sen lautaselle pitkään suussa pyöriteltyäni).
toisella pph:lla piimää ja toiselta lapselta tähteeksi jäänyttä jäähtynyttä kaurapuuroa. ei mennyt alas, meinasin tukehtua.
vieläkään en voi kuvitella enää ikinä syöväni mitään sisäelimiä tai piimää. kaurapuurosta ei tullut onneksi kammmoa.
tämä tapahtui 80-luvulla.
Ekan lusikallisen jälkeen okesensin lautaselleni, eipä tarvinnut sitten enempää syödä. Silloin oli tarjolla myös lihapiirakoita, mutta tuon kokemuksen perusteella en pystynyt niitäkään syömään kuin vasta aikuisena.
Ala-asteen toisella luokalla meillä oli syvästi uskonnollinen opettaja, jonka mielestä myös ruuan tuhlaus oli syntiä.
Tämä tapahtui siis 80-luvun puolessa välissä, ja ainakin silloin meidän koulumme ruokalassa keittäjätädit jakoivat ruuat ilman että itse pystyi vaikuttamaan annoksen kokoon. Kaksi kertaa muistan että opettaja on pakottanut minua syömään ruokaa, kyseessä olivat mannapuuro ja pinaattikeitto. Opettaja tunki lusikalla ruokaa suuhuni, piti nenästäni kiinni että minun oli nielaistava. Samalla hoki että kehitysmaissa lapset näkevät nälkää jne. Joka nielaisun jälkeen mulla nousi ruoka oksennuksena takaisin suuhun, ja opettaja pakotti mut nielemään uudelleen. Lienee sanomattakin selvää, että en pysty vieläkään syömään ko. ruokia, varsinkin mannapuuro on mun ehdoton inhokki. Jo pelkkä hajua saa oksennusrefleksin nostamaan päätään.
Kaikkiruokainen kun olen ollut lähes aina
Mutta ala-asteelta muistan kun opettajat pakkosyöttivät toisia lapsia. Toinen piti lasta kiinni sylissään, toinen puristi nenästä niin että oli pakko avata suu ja lappoi ruokaa suuhun.
Syömishäiriö minulle kyllä tuli. salakuljetin ruuat kotonakin roskikseen.
Siihen aikaan rehtorilla oli myös tapana kurittaa pikkupoikia nostamalla heidät rinnuksesta seinälle, hakkaamalla päätä seinään ja karjumalla kamalasti.
t. vm -68
hän inhosi lapsena puuroa. Päiväkodissa oli aamupalalla puuroa ja jos sitä ei syönyt, sai lounaalla jääkaappikylmän aamuisen puuronsa eteen kun toiset sai ruokaa. Hyytelöitynyt puuro oli sitten pakko syödä..
päivähoitajalla. (Jäi muutenkin traumat koko paikasta..). Hän pakotti syömään jotain ihme mössöä: ruislesettä tms sekä kirpeää puolukkahilloa sen kanssa. Yritin piilotella (fiksusti?) osan mössöstä lautasen reunojen alle.
mutta kotona oli hitleri-äiti, joka pakotti syömään. Pöydässä istuttiin niin kauan, että lautanen oli tyhjä. Inhosin maksamakkaraa ja muitakin sipulimakkaroita, mutta joka kerta oli aamupalana makkaralla varustettu leipä.
Kerran oli koulussa hernekeittoa, jota inhosin, söin kuitenkin kiltisti lautasen melkein tyhjäksi ja lopulta oksensin. Söin sitten sitä oksennusta ja ope huomasi ja oli ihan kauhuissaan.
Kotona oli niin kova kuri ja vastarinta muserrettiin.
Olin lapsena tosi nirso ja siitä pakkosyömisestä se nirsoilu vaan paheni. Vasta aikuisena olen oppinut syömään sieniä, sipulia, fetaa, oliiveja, maksaa jne.
Yhä edelleen inhoan ylikaiken maksalaatikkoa. Itsetehtyä en kyllä koskaan ole saanut maistaa, mutta valmismaksalaatikot on hirveintä ruokaa mitä tiedän. Muistan vielä kuinka maksalaatikkopäivinä vatsaa kouristi jo ennen ruokailua ja kuinka syömiseen meni lounaan lisäksi seuraava tuntikin :-( Kuinka yökkäilin ja kuinka itkin sitä syödessä. Onneksi koulu vaihtui tuon jälkeen ja seuraavassa koulussa ei enää pakotettu syömään.
Inhosin lapsena pitkään myös lasagnea. Luulin että kaikki lasagnet maistuu samalta kuin se ekaluokan valmislasagne, joka oli ihan skeidaa ja varmaan vielä pahempaa kuin maksalaatikko. Sitä lätkäistiin aina kaikille sellainen jättiannoskin, kun kuvittelivat että lapset tykkää. Hrrrhhh.
pakotettiin syömään keitetyn munan tahmaista, kuivaa keltuaista, inhosin sitä. Eikä edes maitoa saanut juoda ennenkuin se oli syöty.
Päiväkodissa vaniljakastiketta ja valkokastiketta.
Nämä olivat ainoat ruoat joita lapsena inhosin, joten ongelma ei varmasti ollut että olisin ollut kautta linjan ronkeli... Mutta armoa ei annettu.
sitten menin luokkaan ja oksensin viemärin tukkoon.
Siitäs sai :).
siitä jäi iankaikkinen inho makaronivelliin, jota nykyään ei taida kukaan täyspäinen edes valmistaa.
siitä jäi iankaikkinen inho makaronivelliin, jota nykyään ei taida kukaan täyspäinen edes valmistaa.
Ja mannapuurosta ja siitä "sammakonkudusta", eli Helmi-puurosta... Ja verilätyistä. Ja tykkäsin lapsenakin. :) Mä tiedän et olen omituinen.
Oksentamiseen asti. En ole sen koommin maksaa syönyt. Mies ei syö tomaattia, ala-asteen pakottamisen takia.
Työkaverin poikaa pakotettiin koko viime vuosi syömään ja oksenteluksihan se meni ja poika luki koulun ruokalistoja etukäteen ja itki iltaisin kun tieodssa oli vastemielistä ruokaa. Nyt opettaja vaihtui ja pojalla ei ole mitään ongelmia ruokailussa, kun asiasta ei tehdä numeroa ja kuulemma muutenkin koulu lähtenut sujumaan.
vaikka koko litku kuvotti.
Kun äiti sai kuulla tästä, kouluun marssi niin vihainen mamma ja opettaja sai sellaisen ripityksen, että loppui maidon tyrkyttäminen.
En edelleenkään voi sietää "raakaa" maitoa, vaikka maito- ja kermapohjaisia ruokia voinkin syödä ihan hyvällä halulla.
Kaikkea olen aina syönytkin, mutta leivän päälle laitettua aladoopia (siis sitä lihahyytelöä) en voinut sietää enkä sattuneesta syystä siedä nytkään.
Sitä oli tarjolla leivän päällä lähes päivittäin. Voi oksennus. Minähän en sitä syönyt, joten jemmattiin samassa ryhmässä oloevan serkkuni kanssa ne aladoopisiivut patterin väliin. Kunnes alkoi haista....... YYYH. Tuli ruokapaikan vaihto eteen mutta ei enää aladoopia. Uskoivat kaiketi.
Jouduin usein istumaan jäähtynyt ruoka-annos edessäni kun muut lapset jo leikkivät pihalla kunnes tädit saivat tarpeeksi, ottivat lautasen pois ja haukkuivat minua. Koulussa onneksi oli astia, jonne saattoi kaataa ylimääräisen ruuan.
pakotti meidät lapset syömään samaa ruokaa päivätolkulla, jos meinasi valahtaa tuolilta lattialle piiloon repi hiuksista takaisin tuoliin.
Ihan kiva täti joo.