Millainen mielikuva sinulle tulee äidistä, joka hokee kotiäitiyden olevan "24h työtä"?

On siis oltava 24 h lähettyvillä, käytettävissä, valppaana ja vastuussa.

Ainakin meikäläisen hommissa

töissä 24/7 tuntia? Vai tarkoitatko sitä, että kun pääset töistä sinulla jatkuu työ kotona. Onko joku sanonut, että näin ei työssäkäyvällä olisi? Jos joku sanoo, että kotiäitiys on työtä 24/7, ei se tarkoita sitä, ettei työssäkäyvällä olisi työtä ansiotyöstä päästyään. Nämä eivät sulje toisiaan pois mitenkään.

Kyseessä varmasti ihminen, joka ei ole edes kokeillut vaativan työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Tai sitten nainen jolla äitiys ei ole luontevaa ja omien lasten kanssa olokin on kuin paha rangaistus.

mutta siitä saatava palkka ei ole rahaan verrattavissa.

otsikon äidistä tulee mieleen ettei sillä ole käsitystä oikeasta työelämästä, saati työelämän ja perhe-elämän yhdistämisestä. Lisäksi tulee mieleen, ettei tajua miten etuoikeutettu on kun on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa.

Mutta sitä ei arvosteta kun siitä ei makseta. Jos siivoaa päivän kodin ulkopuolella niin siitä saa palkkaa, jos hoitaa lapsia kodin ulkopuolella siitä saa palkkaa, samoin kokkaamisesta jne. Mutta kun teet kaikkea tätä kotona, se ei olekaan työtä, eräät katsoo sen laiskotteluksi.



En ole kotiäiti, mutta olen sellanen joskus ollut kun lapset oli pieniä, alle kolmivuotiaita joten sekin on tullut koettua ja ei nyt mitään laiskottelua ollut pienten lasten kanssa.

töissä 24/7 tuntia? Vai tarkoitatko sitä, että kun pääset töistä sinulla jatkuu työ kotona. Onko joku sanonut, että näin ei työssäkäyvällä olisi? Jos joku sanoo, että kotiäitiys on työtä 24/7, ei se tarkoita sitä, ettei työssäkäyvällä olisi työtä ansiotyöstä päästyään. Nämä eivät sulje toisiaan pois mitenkään

että töihin pääsee välillä hengähtämään ja on tauot yms. kun kotiäiti on koko ajan valppaana sorvin äärellä. Ihan samalla tavalla se voi olla töissäkin. Joissakin hommissa sitä joutuu koko ajan päivystämään, jopa tauoillaan.

Mutta sitä ei arvosteta kun siitä ei makseta. Jos siivoaa päivän kodin ulkopuolella niin siitä saa palkkaa, jos hoitaa lapsia kodin ulkopuolella siitä saa palkkaa, samoin kokkaamisesta jne. Mutta kun teet kaikkea tätä kotona, se ei olekaan työtä, eräät katsoo sen laiskotteluksi.

En ole kotiäiti, mutta olen sellanen joskus ollut kun lapset oli pieniä, alle kolmivuotiaita joten sekin on tullut koettua ja ei nyt mitään laiskottelua ollut pienten lasten kanssa.

Siis että kotitöitä, omien lasten hoitamista kotona tai ruoan laittoa kotona kuuluisi pitää työnä ja verrata niitä vastaaviin töihin kodin ulkopuolella. Esim. kotihoidontuen nostamista perustellaan aina sillä, että ulkopuoliselle lastenhoitajalle maksetaan kyllä muttei kotona omia lapsia hoitavalle vaikka tekee samaa työtä.

Ei muuten tee. Töissä asiat on pakko tehdä. Jos olet siivooja, sulla on työlista jonka mukaan menet ja teet. Jos et tee, saat potkut. Kotiäiti voi aina päättää että siivoankin vasta huomenna kun ulkona on noin kiva ilma ja lähteä lasten kanssa rannalle. Mies voi vähän kitistä, mutta tilanne on AIVAN eri. Sama joku lastenhoitaja päiväkodissa. Ei voi vaan päättää että tänään on ällöpäivä enkä jaksa pitää lapsille musiikkituokiota ja askartelua vaan surffaan av:lla, sillä salamana on jonkun Nico-Petterin äippä itkemässä kun ei olla askarreltu tässä kuussa kuin kaksi kertaa. Voiko kodin ulkopuolella työssä oleva keittäjä päättää, että haenkin Siwasta pinaattilettuja kun meni Jumbon Hullujen Päivien retki pitkäksi. Ei voi, vaan työlistan mukaan mennään tai ollaan pian ilman työtä.

Oman kodin ja lasten hoitamista ei vaan voi verrata työhön josta maksetaan palkkaa. Rankkaa se saattaa olla, mutta silti lähempänä lomaa kuin palkallista työtä.

9 lapsen kotiäidin elämä on 24 h työtä. Vanhin lapsista on 13v ja nuorin kohta vuoden.

joka on ollut kotona vain yhden vauvan kanssa. 3 lapsen kotihoito on työtä. Koko päivä täynnä viemistä ja hakemista ja jokaisella on omat kerhonsa ja harrastuksensa. Ruuanlaittoa, kotitöitä ja siivoamista. En ehdi päivisin istumaan koneella tai tekemään mitään omia juttujani, lomailuksi tätä ei voi sanoa. Yhden vauvan kanssa ja vielä vauvan ja taaperonkin kanssa kotiäitiys oli lomailua. Nyt se ei enää sitä ole.

tiedä ajanhallinnasta ja organisoinnista yhtään mitään :-)

Yksi lapsista vakavasti sairas, mies paljon työmatkoilla, ei tukiverkkoja.

Silti en ole koskaan kokenut kotonaoloa työksi, raskasta (todella raskasta) välillä kuskata koko poppoota sairaalassa vähän väliä.

Eikä se ole lomailuakaan. Miksi pitäisi olla? Minusta on kuitenkin ihana olla lapsieni kanssa. Onko sinusta miehesi ja vaikka sukulaisten kanssa seurustelu työtä? Siivouksen määrän suhteessa lasten kanssa vietettyyn aikaan voi priorisoida itse. Samoin voi tarkalleen päättää, kuinka paljon lapset harrastavat.

Ensinnäkin olen ruvennut vihaamaan koko prk.leen sanaa koska sillä muka korjataan joka v***n ongelma nykyään. Milläs hiton oikeudella sinä kutsut omaa työtäsi työksi? Ehkä sinulla taitaa olla joku asenneongelma kun niin sanottu "työsi" tuntuu niin työläältä!

kotiäitiyttä, työäitiyttä ja nyt taas kotiäitiyttä, enkä pysty mitenkään tajuamaan, miten tämä kotiäitiys voisi olla rankempaa kuin aamuvarhaisella pimeään ja loskaan lähteminen ja lasten raahaaminen päiväkotiin ja iltapäivän kiire kaupan kautta kotiin tekemään ne kaikki kotityöt!

Jos kokee työksi, on varmaan parempi hellittää vähän ja antaa lapsen isällekin mahdollisuus.

ylisuorittaja. Olen itse kotiäitinä enkä koe että tämä on työtä 24/7. :) Jos minua alkaa väsyttämään, istahdan siinä vaiheessa joksikin aikaa. Pitäähän sitä nyt kaikki kotityöt tehdä ja lapset hoitaa, mutta en ota sitä niin vakavasti. Ne kyllä hoituu pikku hiljaakin :)

Suomessa ihmisarvon saa vasta, kun tekee työtä, ja sen työn on parasta olla rankkaa. Ei sen väliä, vaikka ihminen muuten olisi ympäristölleen hyödyksi ja iloksi vaikka miten. Tällaista vapaaehtoista laupeutta saa harrastaa ja siitä saa lisäpisteitä, mutta se perusihmisyys ansaitaan palkkatyössä.



Eli kotiäidit valittavat, koska jos he sanoisivat lasten kanssa olevan pääosin kivaa, heitä pidettäisiin turhina ihmisinä.



Otsasi hiessä jne.

silloin kun kuopus heräili meillä vuoden verran 15 min- 3 h välein joka ikinen yö ja päivisin hoidettavana oli lisäksi uhmis, joka ei nukkunut enää päiväunia, työtä oli kirjaimellisesti 24/7. Sain rytmihäiriön, mutta onneksi samoihin aikoihin rupesi vihdoin yöheräilyt loppumaan.



Nykysisin kun nuorinkin on 3v ja itse olen puolipäivätyössä niin elämä on noin tsiljoona kertaa iisimpää.

mutta mieleeni tulee ylisuorittava mamma...



Yleensä ne jotka koko ajan toitittavat tekevänsä sitä ja tätä ja vielä tuotakin ja kun on koko ajan niin paljon hommaa yms, ovat niitä jotka ei loppujen lopuksi tee yhtään mitään. Haluaisivat pystyä tekemään kaiken ja pitää toisille hokea tekevänsä vaikka tosiasiassa ei ole joko voimia tai osaamista...

Tai sitten nainen jolla äitiys ei ole luontevaa ja omien lasten kanssa olokin on kuin paha rangaistus.

Pitäisi osata myös relata. Tai sitten kiillottelee omaa kruunuaan.

Se on 24/7 työtä.

Kodin ulkopuolista työtä ja jatkaa sitä vielä kotona lasten kanssa.

Yöt heräillään vauvan kanssa ja heti aamusta alkaa arjen pyöritys isompien kanssa iltaan asti. Sitten "nukkumaan" ja taas alusta.



Jos joku muu tekisi tätä hommaa puolestani, saisi hän siitä palkkaa, eli katsottaisiin työksi. Mihin se siitä muuttuu, jos minä itse teen hommat? Työtä se silti on, palkatonta vain.



Tykkään kyllä olla kotiäiti, eikä tätä vauvarumbaa ikuisesti kestä. Tällä hetkellä on kyllä aika rankkaa, pieniä taukoja toki tulee päivän mittaan ja palkaksi saan rakkautta mielin määrin.