Millainen mielikuva sinulle tulee äidistä, joka hokee kotiäitiyden olevan "24h työtä"?

Menen nyt kertomaan totuuden tuolla naapurin masentuneelle kotiäidille, jolla aloitettu lääkehoito ja terapia. Ois vaan pitänyt asennoitua siihen yöheräilyyn ihan eri lailla. Varmaan muuten paranee masennuksestaan saman tien, kun ymmärtää totuuden.

Kukaan täysjärkinen ei pidä helppona sitä, kun kotona huutaa 2-v. uhmis ja 2 kk koliikkivauva. Ja minullakin sentään on vain kaksi lasta! Kaikki kunnia niille, joilla on enemmän ja silti arki pyörii. :)

Jos vauvalla on koliikki ja esikoisella uhmaikä, ne ovat ohimeneviä vaiheita, jotka eivät kyllä hirveän montaa kuukautta kestä...

Tai esikoulussa? Eikö heillä ole harrastuksia?

Meillä päivittäiset kuljetukset esikouluun, hakeminen sieltä, lisäksi kerho 3x vko ja 3 harrastuskertaa viikossa.

Organisointikyvyssä ei ole ongelmaa, teen päivisin kaikki kotityöt (meillä on AINA siistiä), pesen pyykit ja laitan ruokaa joka päivä ainakin kerran, lisäksi ulkoilemme joka päivä. Osaan siis organisoida ja olen taatusti tehokkaampi kuin moni muu. Päivät ovat täynnä työtä, mitä sitä vähättelemään.

joka on ollut kotona vain yhden vauvan kanssa.

3 lapsen kotihoito on työtä. Koko päivä täynnä viemistä ja hakemista ja jokaisella on omat kerhonsa ja harrastuksensa. Ruuanlaittoa, kotitöitä ja siivoamista. En ehdi päivisin istumaan koneella tai tekemään mitään omia juttujani, lomailuksi tätä ei voi sanoa.

Yhden vauvan kanssa ja vielä vauvan ja taaperonkin kanssa kotiäitiys oli lomailua. Nyt se ei enää sitä ole.

tiedä ajanhallinnasta ja organisoinnista yhtään mitään :-)

hakusessa, jos pitää niitä muksuja ylipäänsä viedä ja hakea jatkuvasti jostain! Mikä pakko se on itse vapaaehtoisesti hankaloittaa sitä arkeaan moisella? Ihmettelee kaksosten ja parin muun äiti.

Jos on rankkaa, on rankkaa. Jos se tuntuu jonkun mielestä työltä, sitten se tuntuu. Itse nautin kotiäitiydestä noin 75% ajasta. Välillä on helvetin rankkoja kausia, jotka TODELLA tuntuvat työltä. Välillä olo on kuin lomalla.

Inhottavaa ja tunnekylmää vähätellä toisten kokemuksia ja vaikeuksia.

Kukaan täysjärkinen ei pidä helppona sitä, kun kotona huutaa 2-v. uhmis ja 2 kk koliikkivauva. Ja minullakin sentään on vain kaksi lasta! Kaikki kunnia niille, joilla on enemmän ja silti arki pyörii. :)

Jos vauvalla on koliikki ja esikoisella uhmaikä, ne ovat ohimeneviä vaiheita, jotka eivät kyllä hirveän montaa kuukautta kestä...

äiti lähtee perheineen viikoksi jonnekkin ihanaan kohteeseen niin sekään ei ole lomaa vai???

vaan on yksi passuuttaja lisää

kulkee sumussa päivisin ja on masentunut eivät kyllä vertaannu mihinkään TYÖHÖN. Missä TYÖSSÄ valvotaan yöt ja kuljetaan päivät sumussa ja masennutaan?

Vastasin tuolla ylempänä, että oman kokemukseni mukaan (mikä AINOA, mistä mitään tiedän), kotiäitiys on ihanaa noin 75%sti. Loppuaika on välillä kauhean rankkaa, varsinkin just noiden yövalvomisten takia. Kestän mitä vaan, kunhan saan nukkua.

Jonkun toisen kokemus on sitten taas ihan erilainen. Naurettavaa vertailla edes. Jos jollain on oman kokemuksensa mukaan vaikeaa, sitten hänellä on vaikeaa. Joskus kaikki elämässä tuntuu työltä, myös kotiäitiys. Joskus on helpompaa.

kulkee sumussa päivisin ja on masentunut eivät kyllä vertaannu mihinkään TYÖHÖN. Missä TYÖSSÄ valvotaan yöt ja kuljetaan päivät sumussa ja masennutaan?

yhden alle yksivuotiaan kanssa (oli koliikkivauva) ja yhden alle yksivuotiaan (ei koliikkia) ja yhden neljävuotiaan (superenerginen temperamenttipakkaus) kanssa ja olen ollut muina aikoina noiden lasten lapsuudessa töissä ja yhdistänyt työtä ja perhe-elämää.



Rankinta on minusta ollut olla kotona. Työssä käydessä on kuitenkin ruokatunti, pääsee vessaan kun on vessahätä jne

mikä tahansa 24/7 päivystys.



Sotaa käyvät sotilaat ja pienten lasten äidit joutuvat yllättäen heräilemään öisin ja valvomaan paljon. Unideprivaatiota käytetään myös kidutusmenetelmänä.

kyllä, mikäli on ihan kokonaan yh, eli ei ole esim lapsen sairastuessa ketään muuta apuna.

Muuten sanoisin, että siinähän kiillottaa kruunuaan :D

omanlaisensa mielikuva asiasta, perustuen omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin. Koska minulla itselläni on ollut (jonkun sanojen mukaan) "helpot" lapset (kaksosistakin vain toisella oli koliikki ja vain toisella diabetes), en pitänyt kotiäitiaikaani mitenkään rankkana. Se ei suinkaan merkitse sitä, etteikö yhden vauvan äidillä voisi olla rankkaa oman kokemuksensa nojalla.

kuin avo- ja avioliitossa olevissa. Ai miksi? Kun pitää pestä ja silittää myös miehen vaatteet, hoitaa asiat ja siivota sotkut.



Tämä ehkä selittää jotain naisten uupumisesta: siellä taustalla on usein umpilaiska ukko.

tuollaisesta lausahduksesta kimpaantuvat useimmiten työssäkäyvät äidit. Ei tuo tarkoita kuitenkaan sitä, että ansiotyö ei olisi työtä tai että työssäkäyvällä olisi helpompaa lapsiensa kanssa. Eikö tuo ole ennemminkin kuvaus siitä, että lapsiperheessä se kotielämä on työtä verrattuna lapsettomiin perheisiin.



Miksi aina jotkut työssäkäyvät asettavat vastakkain kotiäidit ja työssäkäyvät, kun tällä lauseella tarkoitetaan ihan selvästi verrata äitien ja lapsettomien elämää?



Ja itse olen myös työssäkäyvä äiti, mutta kyllä silti olen kokenut kotiäitiyden 24/7 työksi. Kyllä minun työpaikallani on määrätty tauot ja minun ei tarvitse olla käytettävissä keskellä yötä.



Voihan mielestäni esim yrittäjyydenkin sanoa olevan 24/7 työtä, vaikkei koko ajan tekisikään firman töitä. Vastuussa on silti koko ajan, ja se vapaa-aikakin saattaa keskeytyä koska tahansa.

työäidit kuitenkin jättävät muksunsa sellaisten naisten hoitoon, jotka kutsuvat myös päivän aikana suorittamaansa lastenhoitoa Työksi. Mutta tietystikin oman lapsen hoito on eri asia, ei silloin puhuta työstä, vaan lekottelusta.

siitä minkä ikäisiä lapsia ja miten monta. Tällä hetkellä allekirjoitan, kolme alle kouluikäistä. KÄyn töissä lepäämässä.

On se aika perkeleen raskasta siihen verrattuna, kun "oikeissa" töissä voi usein välillä jopa lusmuta omista hommistaan, ja viettää ainakin rauhalliset kahvi- lounas- ja wc-tauot. Joka tulee väittämään, että sellainen on rasittavampaa, kuin olla liikkeessä koko päivä siihen asti, kun mies tulee töihin, puhuu paskaa.

mutta edelleen varmaan kuitenkin niiden lasten? Eihän se että olet päivät töissä vapauta sinua äitiydestä yön ajaksi? Eli vanhemmuus ylipäänsä on päivystystä 24/7, riippumatta siitä tekeekö myös palkkatyötä.

itse olen myös työssäkäyvä äiti, mutta kyllä silti olen kokenut kotiäitiyden 24/7 työksi. Kyllä minun työpaikallani on määrätty tauot ja minun ei tarvitse olla käytettävissä keskellä yötä.

mutta edelleen varmaan kuitenkin niiden lasten? Eihän se että olet päivät töissä vapauta sinua äitiydestä yön ajaksi? Eli vanhemmuus ylipäänsä on päivystystä 24/7, riippumatta siitä tekeekö myös palkkatyötä.

itse olen myös työssäkäyvä äiti, mutta kyllä silti olen kokenut kotiäitiyden 24/7 työksi. Kyllä minun työpaikallani on määrätty tauot ja minun ei tarvitse olla käytettävissä keskellä yötä.

sitä juuri tarkoitinkin, että minun ei tarvitse olla TYÖNANTAJAN käytettävissä keskellä yötä.

Et ole työnantajan käytettävissä keskellä yötä,

mutta edelleen varmaan kuitenkin niiden lasten? Eihän se että olet päivät töissä vapauta sinua äitiydestä yön ajaksi? Eli vanhemmuus ylipäänsä on päivystystä 24/7, riippumatta siitä tekeekö myös palkkatyötä.

itse olen myös työssäkäyvä äiti, mutta kyllä silti olen kokenut kotiäitiyden 24/7 työksi. Kyllä minun työpaikallani on määrätty tauot ja minun ei tarvitse olla käytettävissä keskellä yötä.

Kotona niitä ei välttämättä ole!

Vanhemmuus EI ole keskellä päivää päivystystä, jos olet töissä. Ei sinun ole vaihdettava lastesi vaippoja ja lohdutettava näitä jos satuttavat itsensä samalla kun istut töissä. Toki, jos lapsistasi päivä ajan huolehtiva henkilö soittaa jostain todellisesta ongelmasta, olet äitinä luurin päässä ja kenties noudat lapsen hoidosta tms.

Ei nyt oikein onnistu tuo selittely, että ansiotyö tuo ainoastaan lisähommaa kotonaolon lisäksi. Sinulla on työpaiväsi ajan breikki kotihommista niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja that´s it.