Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsuus alkanut piinaamaan.....
05.02.2008 |
en tieda mita tassa tilanteessa pitaisi tehda?
Lapsuus alkanut piinaamaan toden teolla,paivittain mietin etta miksi minua kohdeltiin niin huonosti...?
Kuinka saisin ajatukset pois?olen ajatellut etta jos kirjoittaisin aidilleni kirjeen milta minusta tuntuu kuinka han kohteli minua ja kuinka han nyt kohtelee ja myos lapsen palsiani!
heista han ei valita myoskaan paskaakaan!
itse lopetin soittelut halle vuosi sitten,koska en jaksanut enaan teeskentelya siita etta han on ollut hyva kasvattaja!
Nyt han itse ei ole soittanut taman vuoden aikana kertaakaan,ei kyselly lapsistani tai saatika lahettanyt edes postikorttia lasten synttareina!
Todella kurjaa kun lapsilla ei ole mummoa mutta en kylla heille haluaisikaan tuommoista mummoa joka pitaa heita huonompina kuin muita lapsen lapsiaan!!!
onko kenellakaan samanlaisia tunteita ja kuinka paasee eroon noista!
oisin en saa unta kun mietin kaikkia lapsuuden tapahtumia ja itken etta miksi minua pidettiin niin huonona ja aina tyonnettiin pois??
Kommentit (7)
Tatini olisikin aina halunnut minut luokseen asumaan.
ja muistan kuinka aitinikin aina valitsi minut mukaansa koska olin kaikkein kiltein lapsista mutta silti kohteli minua honosti!
Ei edes valittanyt tullak atsomaan kun olin huume katkolla hanta niin havetti mukamas!
saa kylla havetakin kun ei osannut kasvattaa kunnollista tytarta vaan aina potki paahan ja halusi minut vaan ulos!
nyt onneksi minulla hyva elama on ihania lapsia ja ihana mies!
Aitini vaan alkanut kummittelemaan!
voisikohan tuosta kirjeesta ola jotain apua?
voisiko Aitini vihdoin nahda mita teki minun kanssani vaarin?
saisinko mina siita kirjeesta helpotuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivon, että löydät apua. Tulin niin surulliseksi tarinastasi.
Niin kurjalta kuin se kuulostaakin :(
Asia selvästi vaivaa sinua, mutta en laittaisi kauheasti toivoa äitisi suhteen. Hän on mikä on. Sen sijaan toivon sydämestäni, että sinussa on voimaa ja jaksamista katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvä ketju; ettet kasvatuksessa ota suoraan mallia omista vanhemmistasi.
Sinä olet aikuinen ihminen eikä sinun tarvitse todistaa äidillesi (vaan omille lapsillesi) että olet hyvä äiti juuri sellaisena kuin olet.
Yleensä asioita kannattaa epäilemättä yrittää selvittää, mutta ei aina. Kokemusta on. Yritä saada aikaa psykologille vaikkei se helppoa olekaan. Sinulle olisi varmaan juuri nyt oikea hetki käydä asioita läpi.
ihan silläkin että tunnet että olet saanut purkaa tuntojasi. Ei kannata silti odottaa että äitisi ymmärtäisi /haluaisi ymmärtää sinua siltikään. Psykologi n apua suosittelen (puhun kokemuksesta). Hyvä että sinulla on nyt oma, toimiva perhe, pidä siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alko ihan itkettaa teidan kirjotukset..!
yritan olla lapsilleni todella tasavertainen en koskaan halua heista ketaan tyontaa pois koska itse tiedan milta se tuntuu!
Ajatukset vain on niin sekaiset talla hetkella!
mielessani vain pyorii MIKSI kysymykset?
Isani oli aivan mahtava ja aina puolusti minua,silloin en sita tajunnut mutta nyt alkanut tajuamaan kuinka han minusta valitti mutta ei uskaltanut sita enemman tuoda esiin Aitini takia.
Onneksi Isanikin paassyt hanesta eroon,ei ole hantakaan enaan kontrolloimassa.
Alue: Aihe vapaa
Sinä et kuitenkaan ole syyllineen tapahtuneisiin. Äitisi on se vääryydentekijä. Jos olisit syntynyt muuhun perheeseen, olisit saanut rakkautta ja hyväksyntää. Siis, Sinä et ole syyllinen. Ei se varmaan mitään auta.. Äitisi on valitetaavasti julma ihminen, niitäkin on.