Itkisinkö vai nauraisinko?
Ex oli mennyt kihloihin. Avioeromme astui voimaan viikko sitten. Tämä tulee olemaan miehen kolmas virallinen yritys, on jättänyt taakseen petettyjä (ja todella vihaisia) puolisoita ja hylättyjä lapsia.
Mitä tuosta nyt ajattelisi vai ajattelisiko mitään? Tuore kihlapari on tuntenut toisensa muutaman kuukauden ja tuskin menee kauaa, kun morsian huomaa kihlanneensa narsistisen psykopaatin.
Olen katkera kaikesta siitä mitä ex on tehnyt minulle ja kaikille lapsilleen, mutta en mustasukkainen.
Kommentit (3)
Kannattais pitää mölyt mahassa, kun ei tiedä mistä puhuu. En viitsinyt pistää aloitukseen kaikkea, mitä tähän liittyy. Nyt kun on pinnalla vaan tuo uusin käänne exän seikkailuissa.
Lapset on jatkuva huolenaiheeni, koska exälle - narsisti kun on - ei ole mitään merkitystä sillä, kärsiikö lapset hänen seikkailuistaan vai ei. Ja tähänkin liittyy PALJON sellaista, joka oikeasti on ollut ikävää lapsille.
ap
Tapaamiset varmaan toimii siihen saakka, kunnes ex kyllästyy näihinkin lapsiinsa ja kunnes hän huomaa, että lasten kautta ei enää saa varsinaisesti lisäarvoa uudessa suhteessaan. Viimeksi mainittu perustuu siihen, että ex toistaa tässä vakikaavaa; käyttää lapsia hyödyksi tehdessään uuteen valloitukseen vaikutuksen. Hyväksi havaittu keino ilmeisesti, koska aina uudet ja uudet naiset menevät koukkuun.
Varmaan tein tämän aloituksen lähinnä siksi, että tosiaan luulin jo exän ottaneen opiksi näistä katkerasti päättyineistä suhteistaan, eikä hämmästykselläni ollut rajoja, kun ymmärsin että ihan oikeasti tyyppi on taas perhettä perustamassa. Eli taas uusi kierros.
ap
Ikävää eksän uudelle, mutta etpä sä asialle mitään mahda. Aikuiset ihmiset tekee omat ratkaisunsa, eikä " katkeran ex-vaimon" sanalla ole juuri painoarvoa missään. :/