Jaksaisinko tätä työtä? Entäs jaksaisiko perheeni?
Mulla on kolme lasta, esikoinen ekalla, kuopus täyttää kohta kolme. Kotihoidontuki siis loppuu ja töitä on löydettävä.
Kävin eilen työhaastattelussa henkilökohtaiseksi avustajaksi. Työ vaikuttaa ihan kivalta ja mielenkiintoiselta, MUTTA:
Työaika on 8-16. Vaikka mitenpäin miettisin matkaan menee tunti minulta yksinkin, jos minun täytyy viedä lapset päiväkotiin, on kotoa lähdettävä 6.15. (Asutaan siis juuri toisella puolella kaupunkia kuin työpaikka olisi.) Takaisin kotona olisin sitten lapset hakien hiukan ennen kuutta.
Mieheni työpäivä on " virallisesti" 8-16, käytännössä pitempi. Hänellä on käytössään auto, työmatkoihin menee ruuhkasta riippuen 25-60min. Lisäksi hän on toisinaan asiakaskäynneillä ja työmatkoilla, jolloin tietysti lasten vienti ja haku olisi täysin minun vastuullani. Esim. tällä viikolla mieheni on tullut kotiin maanantaina klo 20 (kävi kyllä kaupassa), tiistaina klo 19 ja eilen klo 17.15 (eilen soitin, että tule jo kotiin, kun menen työhaastatteluun).
Jaksaisinko minä? Lisäksi olisi tietenkin normaalit ruoanlaitot, siivoukset ja pyykkäykset. (Kai sitä jaksaisi, jos pakko on...) Jaksaisivatko lapset? (Ovathan he sopeutuvia.) Miten ekaluokkalainen pärjäisi yksin kotona kuuteen asti? (Iltapäiväkerhotkaan eivät ole siihen asti auki.) Mitäs muuta pitää huomioida?
Palkka olisi 8,47 (muistaakseni) per tunti, viikkotyöaika sen 40h. Työehdot se minimi, mitä laissa määritellään.
Kommentit (51)
Toinen vaihtoehto voisi olla palkata joku " lukiolaistyttö" auttamaan ainakin muutamana päivänä viikossa. Hän voisi hakea lapset kotiin tarhasta ja olla lasten kanssa iltapäivän. Hän voisi myös tehdä heille helpon päivällisen, niin sinä säästyisit hieman ruuanlaitoltakin.
Ja vastaus kysymykseen ylitöistä kuuluu, että tottakai pienten lasten vanhemmat tekevät ylitöitä. Mutta ei molemmat vanhemmat samaan aikaan ellei lähistöllä ole isovanhempia/muita hoitajia apuna. Ja yleensä äidit joustavat, siksi naiset eivät etenekään urapolkua ylöspäin kuten miehet lasten saamisen jälkeen.
1. Työmatkat ovat lyhyet (itselläni ajallisesti 15min)
2. Sekä isän että äidin työpaikasta löytyy joustoa
Meillä sekä koululaisia että päiväkoti-ikäisiä lapsia.
Näin pystymme ottamaan aikaa perheelle. Arkiruokaa tehdään puolivalmisteita ja helppoja ohjeita käyttäen (ei eineksiä).
Kotihommista ei oteta stressiä, koneiden täyttöä ja tyhjennystähän ne lähinnä arkisin ovat. Kotikaan ei paljon likaannu kun päivisin ei olla kotona, ja ylläpitosiivouksen (1-1,5h/vko) hoidamme yhdessä perheen kanssa.
Minusta tuo sinun työmatkasi kuullostaa hankalalta, ja suhteutettuna palkkaan ei se kuullosta kovin täysosumalta.
Siis yhtälö, jossa on pienet lapset ja molemmat vanhemmat tekevät pitkää päivää joita ei voi porrastaa niin että lapsen hoitopäivä säilyisi inhimillisen mittaisena. lapset kärsii ainakin.
Etkä sä ap jaksa jos sun kontolle jää pitkien työpäivien lisäksi kotityöt ym.
Tää on mun näkemys.
joten eiköhän miehesi voi viedä lapset joka aamu, kun kerran autollakin kulkee!
miehesi ei lainkaan hae ja vie lapsia ja ette halua lapsille pitkää päivää?
Harvoin kukaan saa samasta kaupunginosasta kuin koti työpaikkaa ja päiväkotipaikkoja. Matkoihin menee väistämättä aikaa.
Mutta hänenkin on oltava kahdeksan maissa työpaikallaan, eli lapset olisivat joka tapauksessa päiväkodissa noin puoli kahdeksan aikaan.
Lisäksi miehelläni on toisinaan työmatkoja (yleensä/lähes kuukausittan), jolloin hän on sitten viikon tai muutaman päivän verran toisella paikkakunnalla tai ulkomailla.
Joutuisitko julkisilla kulkemaan ja kuljettamaan lapset? Toisen auton hommaaminen helpottaisi elämää kummasti.
ei sekään ole kovin kannttavaa, varsinkin kun kaupungissa yleensä vielä pysäköintikin maksaa, myös oman kodin edessä.
että mitä tehdään tälle aikaongelmalle, kun sinä menet täyspäivätöihin. Vaikket ottaisi juuri tätä työtä, niin ongelma on ratkaisematon jos haluat tehdä täyttä päivää.
Ihme kotiorjameininkiä teillä. Yhteisiä ne lapsethan on.
Vaatii venymistä vain tuolloin, ja niinä päivinä kannattaisi hankkia apua (tai lyhentää omaa päivää, jos on liukuva työaika).
Siis jos mies voi viedä lapset hoitoon, niin sinä voit mennä töihin tosi aikaisin (esim. klo 7). Siten pääset lähtemään klo 15, ja oletkin hakemassa lapsia klo 16. Lasten päivä on 8½ tuntia, mikä ei ole lainkaan paha.
Jos sinulla ei ole liukuvaa työaikaa, niin sitten unohda tuo paikka.
Eikä mahdollisuutta lyhennykseen.
ap
puolen tunnin ruokatunti päivällä, ihan omaa aikaa itseksesi?
Jos ei, niin työpäiväsi on 7,5 h
En ymmärrä.
Vai tarkoititko, että " jos on" ?
Työaika tosiaan on 8-16, ohimennen oli puhe 40 tunnista viikossa, mutta saattoihan se olla ajatusvirhekin.
täyttyykö se oikeus: menetkö yksin johonkin pizzeriaan syömään tms. vai syötkö avustettavan kanssa, jolloin se ei täyty.
sitten se on se.
mutta sinulla on siis oikeus lepoaikaan siinä puolivälissä.. sinuna yrittäisin vaihtaa sen niin että teen vaan 7,5h päivää
Minulla menee nykyään työmatkaan yhteen suuntaan 45 minuuttia, jos kaikki menee nappiin. Olemme aamu-unisia, joten lapset ovat usein hoidossa 8-8.30. Olen yleensä töissä 9.30 (busseja pitää odottaakin, kun eivät tule heti pysäkille, kun itse olen siinä). Lähden töistä 16.15 juosten pysäkille, jotta saan haettua lapset ajoissa. Eli työaikaa tulee 6h 45 minuuttia. En pidä lounastaukoja, mutta kuten näkyy, käyn keskustelupalstoilla välillä. Eli en ole kovin tehokas, vaikka töitä teenkin tässä välissä.
Tämän tarinan tarkoitus oli kertoa, että minä itse en pärjäisi, jos joutuisin viemään lapset jo seitsemäksi hoitoon. Yksinkertaisesti meidän aamutohinat vievät paljon aikaa ja oikeasti olemme aamu-unisia. Sen sijaan iltapäivähakeminen ei ole ongelma lainkaan.
Tämän lisäksi en millään itse pystyisi siihen, jos joka päivä täytyisi tehdä kaikki samalla tavalla. Eli jos minun joka päivä pitäisi viedä lapset hoitoon tiettyyn aikaan ja olla töissä täsmällisesti ja hakea taas iltapäivällä tiettyyn aikaan. Minusta se on äärettömän stressaavaa.
Eli ensimmäinen kysymys: voisiko miehesi viedä lapset? Se jo helpottaa sinun elämääsi huomattavasti. Jos hän pystyy olemaan töissä 15 min. ennen tai jälkeen kahdeksan, hänellä ei ole sen viemisen kanssa niin suuri stressi.
Mitä itse olen ollut henkilökohtainen avustaja, niin vammaiset ihmiset ovat joustaneet itse työajoissa mahdollisuuksien mukaan. Kuitenkaan en laskisi sen varaan, koska avustaja on kuitenkin vammaisen ihmisen kädet ja/tai jalat ja silloin en haluaisi itse sitoa toisen ihmisen elämää oman aikatauluni mukaisesti.
työstään kuin perheestään. Jos miehen työaika joustaa, niin hänhän voisi viedä lapset hoitoon vaikka 8:30 ja olla itse töissä klo 9. Sinä hakisit ennen viittä.
Kun mies on työmatkoilla, niin eikö hän voi käyttää julkisia ja taksia? Saisit käyttöösi auton. (Turha sitä on lenkokentän parkkihallissa pitää.) Vaatii tietysti mieheltä vähän opettelua ja viitseliäisyyttä.
Ja todellakin nyt kannattaa listata kaikki kotityöt ja keskustella vakavasti miehen kanssa, mitkä työt hän ottaa jatkossa hoitaakseen. Omat selkeät vastuualueet.
Et varmasti jaksa, jos kaikki jää sinun vastuullesi.
Jos miehesi reissaa paljon, eikä voi kotihommiin osallistua, niin reissujen päivärahat voi ihan hyvin ohjata esim. siivoojaan palkan maksuun. (Jos työ vaatii enemmän, niin onhan siitä oltava jotain iloa perheellekin.)
Ensin ap valittaa kun on normaali unelmatyöaika, 8-16 ja sitten av-vauvakuoro perässä kauhistelee. että oikein 8-16. olisit onnellinen työstäsi jota tarjotaan. mene nyt äkkiä sinne töihin sieltä veroja maksamaan. Miten vuorotyössä olevat? luuletko että ovat unelmatilanteessa. lopeta se aamumeikkaus ja mene illalla lasten kanssa suihkuun niin ei tarvitse niin aikaisin herätä. ja miksi annat miehen määrätä? ei kenenkään konttroirotan tarvitse olla töissä klo 8 ja sillä verukkeella ei vie lapsia vaikka on auto. hän vie ja piste.
Itselläni vaativa asiantuntijatyö, mutta mahtavan joustava puitteet. Voin tehdä tarvittaessa työtä kotoa käsin, työaika periaatteessa täysin vapaa. Kukaan ei vahdi toimistolla oleilua tms. kunhan työt tulee tehtyä. Olenkin pitänyt kiinni siitä, että teen kaiken huippuhyvin niin ei voi olla kenelläkään mitään sanomista. Toisaalta joustan myös itse tarvittaessa - esim. teen töitä kotona iltaisin jos tarvis. Tästä ei perhe-elämämme kärsi yhtään.
Meillä pääasiassa näin: Mies vie lapset aamulla tarhaan klo 8 puurolle. Itse olen lähtenyt töihin jo aiemmin tai sitten jään kotitoimistolle. Teen 80% päivää (ei taida olla mahdollista uudessa työssä ennen kuin 6kk täynnä?) ja haen lapset tarhasta jo ennen kolmea.
Minulla on aika paljon 1-2 päivän työmatkoja ja silloin mies on tiukoilla hakemisten ja viemisten kanssa. Hänen on mahdollista ottaa miinustunteja, mutta niiden takaisin tekeminen on aina tuskaa ja vie aikaa perheeltä.
Meillä on suurena apuna oma äitini, joka matkustaa tarvittaessa hoitamaan lapsia, hakemaan tarhasta tms. Toisinaan viemme lapset kyläilemään mummolaa työmatkojeni jakasi - Tämä on lapsista kaikkein kivointa!
Kohta alan tehdä 100% päivää koska haluan kerätä mahdollisimman hyvät äitiyspäivärahat. Tulevaisuudessa aikomukseni on kuitenkin tehdä 80% työaikaa siihen saakka kun lapset ovat koulussa. Rahallisesti häviän n. 500¿ kuukaudessa, mutta rauhallinen arki on sen arvoista!