Jaksaisinko tätä työtä? Entäs jaksaisiko perheeni?
Mulla on kolme lasta, esikoinen ekalla, kuopus täyttää kohta kolme. Kotihoidontuki siis loppuu ja töitä on löydettävä.
Kävin eilen työhaastattelussa henkilökohtaiseksi avustajaksi. Työ vaikuttaa ihan kivalta ja mielenkiintoiselta, MUTTA:
Työaika on 8-16. Vaikka mitenpäin miettisin matkaan menee tunti minulta yksinkin, jos minun täytyy viedä lapset päiväkotiin, on kotoa lähdettävä 6.15. (Asutaan siis juuri toisella puolella kaupunkia kuin työpaikka olisi.) Takaisin kotona olisin sitten lapset hakien hiukan ennen kuutta.
Mieheni työpäivä on " virallisesti" 8-16, käytännössä pitempi. Hänellä on käytössään auto, työmatkoihin menee ruuhkasta riippuen 25-60min. Lisäksi hän on toisinaan asiakaskäynneillä ja työmatkoilla, jolloin tietysti lasten vienti ja haku olisi täysin minun vastuullani. Esim. tällä viikolla mieheni on tullut kotiin maanantaina klo 20 (kävi kyllä kaupassa), tiistaina klo 19 ja eilen klo 17.15 (eilen soitin, että tule jo kotiin, kun menen työhaastatteluun).
Jaksaisinko minä? Lisäksi olisi tietenkin normaalit ruoanlaitot, siivoukset ja pyykkäykset. (Kai sitä jaksaisi, jos pakko on...) Jaksaisivatko lapset? (Ovathan he sopeutuvia.) Miten ekaluokkalainen pärjäisi yksin kotona kuuteen asti? (Iltapäiväkerhotkaan eivät ole siihen asti auki.) Mitäs muuta pitää huomioida?
Palkka olisi 8,47 (muistaakseni) per tunti, viikkotyöaika sen 40h. Työehdot se minimi, mitä laissa määritellään.
Kommentit (51)
koulutettu lähih saa n. 1600e/kk. En ymmärrä miksi kukaan menee sillä rahalla töihin. En minä ainakaan. paljon kivempi olla kotona
millaista palkkaa itse saat töissä ollessasi ja mitä työtä teet?
Ihmetyttää aina nuo jotka parjaavat esim. lähihoitajien palkaa kun kuitenkaan suurin osa naisista tienaa samaa luokaa...
Hän joutuisi ottamaan selkeästi enemmän vastuuta arjesta ja lapsista, kuin tähän asti. Nyt kotiäitinä (jota siis olen ollut esikoisen syntymästä asti) minä olen hoitanut arjen sujumisen. Hoidan lapset, pesen pyykit, tiskaan astiat, kastelen kukat, maksan laskut (meillä on siis yhteinen tili) yms.
Mies käy töissä ja vaikuttaa jo nyt väsyneeltä. Hän käy kaupassa, jos minä pyydän ja lähetän listan. Joskus hän vie roskat, jos ne haisevat. Muita kotitöitä yms. hän ei tee. Jos minä en tee ja huolehdi, niin ne jäävät hoitamatta.
Kotiäitinä tämä työnjako oli tietysti luonnollinen.
työ kuin työ, niin aikaa se vie ja energiaa. Siitä ei pääse mihinkään. Jos haluat palkan niin silloin on mentävä ja tehtävä. Rankkaa on, mutta elämä on. Välillä mennään jaksamisen rajoilla. Sioksi on sosiaalihuolto, koska kaikki meistä eivät ole vaan tarpeeksi vahvoja.
luonnollinen ja oikein. Nyt on mieheskin alettava osallistumaan. Aivan loistavaa on se, että keksit, että sinun on puhuttava asiasta jo nyt miehesi kanssa. Et anna niiden seinien ensin kaatua päälle ja uhkailet sitten miestäsi erolla.... HYVÄ ap!!! Asioita voi ennakoida :)
Valitettavasti nuo palkat on tuota luokkaa... Itse olen menossa haastatteluun täällä meidän pikkupaikkakunnalla ihan konttoritöihin. Alkupalkka 1700/ kk. Työssä vaaditaan kielitaitoa ja joustavuutta ja vaikka mitä. Paikkakunnan vaihdos siis pudottaa palkkaa likimain tonnin :( Asuin siis ennen pk-seudulla...
Noh katsotaan, mitä tuosta nyt tulee... tsemppiä sinulle ap! Kyllä sinä tuon jaksat, jos niin päätät ja saat mieheltäsi tukea (tämä tärkeä). Eikös ip-kerho ole koululaisille viiteen?
Samanlaiset työajat löytyy varmaan moneltakin. Onko teillä työn, kodinhoidon ja nukkumisen lisäksi aikaa myös itsellenne ja parisuhteelle? Miten menee?
hommia pitää ottaa niiden 8-10 toimistolla vietetyn tunnin lisäksi vielä illaksi ja yöksi kotiin.
Onhan se tosi rankkaa. Kotitöistä pitää ulkoistaa minkä pystyy (siivooja, puolivalmiit- ja eineisruuat käyttöön jne.).
Mutta elämä on. Jollei ole varaa olla kotona, on käytävä töissä.
Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että mieluummin venytämme penniä ja nautimme todella tuntuvasta ajallisesta ylellisyydestä kuin että aloittaisimme " normaalin" työssäkäyntirumban.
Meillä siis mies töissä ja minä kotona, lapset puolipäiväisinä (4 tuntia/pvä) eskarissa ja tarhassa.
Itse en jaksaisi ap:n kuvailemia yli 12 tunnin päiviä (siis kun lasketaan hoitoonviennit, työt, hoidostahaut, ruuanlaitot jne).
Vierailija:
Hän joutuisi ottamaan selkeästi enemmän vastuuta arjesta ja lapsista, kuin tähän asti. Nyt kotiäitinä (jota siis olen ollut esikoisen syntymästä asti) minä olen hoitanut arjen sujumisen. Hoidan lapset, pesen pyykit, tiskaan astiat, kastelen kukat, maksan laskut (meillä on siis yhteinen tili) yms.Mies käy töissä ja vaikuttaa jo nyt väsyneeltä. Hän käy kaupassa, jos minä pyydän ja lähetän listan. Joskus hän vie roskat, jos ne haisevat. Muita kotitöitä yms. hän ei tee. Jos minä en tee ja huolehdi, niin ne jäävät hoitamatta.
Kotiäitinä tämä työnjako oli tietysti luonnollinen.
- Löytyisikö jotain työpaikkaa lähempää. Jo 15 minuutin lyhennys työmatkaan/suunta lyhentäisi päiviä huimasti.
- Olisiko sinulla mahdollisuutta lyhennettyyn työaikaan? Se tietysti alentaa palkkaa, mutta samalla verot putoavat, saat osittaista hoitorahaa (?), joten ero nettopalkassa ei välttämättä ole kuin muutamia kymppejä. Elämäntavassa ero on sen sijaan TOSI iso. Ainakin alussa voisit tehdä 6 h/päivä, jolloin pääsisit rytmiin kiinni. Voisit sitten jossain vaiheessa pidentää päivän täysimittaiseksi, jos siltä tuntuu.
- Olisiko muutto aivan poissuljettu mahdollisuus? Jos pääsisitte lähemmäksi työpaikkaasi, niin päivärytmi muodostuisi paljon helpommaksi. Jos lapsesi menee syksyllä ekalle, niin sittenhän ei tulisi edes koulun vaihtoa, vaan pääsisi suoraan uuteen kouluun.
Vai kuka ne lapset hoitaa?
Mieheni tekee paljon ylitöitä (paitsi ei saa siitä palkkaa, kun työ ja työaika on " joustavia" ). Jos minäkin jäisin ylitöihin (mikä periaatteessa on joskus mahdollista myös tuossa työssä), niin mihis ne meidän lapset lykätään?
Meillä ei ole mummoja ja sisaruksia heitä hoitamaan, eikä esim. MLL:lta saa hoitajaa aina, vaikka tilaisi viikkoja etukäteen.
ap
Ja 1500¿ enemmän kuin ei mitään, minkä saisin, kun kuopus täyttää kolme...