Taaperovaiheen rankkuus

ja minusta tämä on aivan ihanaa aikaa. Hän touhuaa itsekseen kaikenlaista, mutta koskaan ei tee mitään " pahaa" . Leikkii nukeilla ja pikkuastiastoilla joskus tahtoo katsella Muumeja televisiosta, lukee kirjoja tosi mielellään ja tekee nuppipalapelejä.

Mitään kodissa ei ole muutettu lapsen takia. Koskaan ei tarvitse miettiä että mitähän nyt keksii tehdä. On niin rauhallinen ja kiltti lapsi.

Nyt ollaan opittu käymään potalla, joskus tulee vahinkoja mutta se kuuluu tähän vaiheeseen.

Ihanaa kehitystä ja olemista, toki koko lapsuus on ollut mukavaa aikaa.

Ap:lle: valitettavasti musta tuntuu edelleen tuolta, lapsi 3 v.

Tyttö oli tosi vaikea vauvana, mutta helppo ja kiltti taaperona ja nyt leikki-iässä.

Etenkin esikoisen, toiseen osaa jo suhtautua vähän pidemmällä pinnalla kun tietää että se menee äkkiä ohi. Ehkä sun kannattaisi vaan nyt hyväksyä se että nyt sun on juostava perässä eikä sulle jää tilaisuuksia kokata mitään gourmeeta jos joku muu ei vahdi lasta. Käännä vessan oven kahva ylöspäin ettei lapsi saa sitä itse auki. Laita katsomaan videoita, piirtämään tms. jos viihtyy siinä hetken yksinään.

Lapsi ei ikinä tee mitään ilkeyttä ja leikkii nätisti. Ei kyllä kovin kauan jaksa itsekseen leikkiä. Nyt 2,5-vuotias. Uhmaa odotellessa..



6

paitsi että lapsi on todella kekseliäs ja ehtiväinen ;)

Samaa on se että koen tämän ajan paljon helpommaksi kuin vauvavuoden. Lapsi ei ole enää koko ajan kiinni minussa (ja rinnassa) vaan leikkii myös itsekseen välillä veljensä (4v) kanssa.



Pystyn taas vaihteeksi kokkaamaan ja siivoilemaankin päivisin, elämä ei ole enää pelkkää lastenhoitoa.

Yötkin saa nykyisin usein nukkua ilman herätyksiä =) Vielä 1-vuotiaana tämä taapero heräili useita kertoja yön aikana.

Huoh! Nyt 2½-vuotias ja mietin vain, koska helpottaa. Ei tuo poika ilkeyttään yleensä tuhojaan tee. On vain " vahinkoaltis" ja tykkää tutkia mitä ihmeellisimpiä asioita.



Aamupalalla halusi mm. kokeilla, miten pikkuautot ajelevat tyynymurojen päällä. Rapisi kivasti, joten levitteli sitten koko pakkauksen keittiön lattialle äidin vessareissulla Ja hyppeli päällä iloisena kun äiti tuli takaisin. Ihan kuin hiekkaa, totesi minulle.



Tuloksena näistä kokeiluista on siis yleensä totaalikaaos :(

6

Eipä tule sotkemaan. Saa tehtyä hommat rauhassa ja pian lapsikin taas pääsee pois.

siitä asti kun on oppinut kävelemään, ei oo sit häirinny täyttämistä kun on sanottu et on likasia, " äh" astioita.

Ovien kahvat meillä on käännetty ylöspäin niin ei saa niitä auki.

Meillä vauvavaihe oli toistaiseksi rankin, koska lapseni oli melko tyytymätön ja helposti säikähtävä vauva. Ei siis viihtynyt yksikseen ikinä yms.

Taaperovaiheessa säikystä eli arasta luonteesta oli taas hyötyä, kun lapsi ei uskaltanut tehdä niin paljon " kolttosia" kuin ehkä monet muut ikätoverinsa.

Nyt yli 3-vuotiaana lapsi on päässyt monista taaperoajan peloistaan ja tullut rohkemmaksi. Jos nyt saa mieleensä jotain tempauksia on kuitenkin älyä päässä jo sen verran, että ei saa ihan koko huushollia sekaisin.

Oppii joka päivä uusia sanoja ja juttuja. Ymmärtää paljon puhetta. On mielellään apuna; ojentelee lautasia ja lusikoita kun tyhjennetään konetta, kiikuttaa oman lautasen, mukin ja lusikan pöytään kun katamme pöytää, ojentelee koneesta pyykkiä jne.



Olen ottanut lapset pienestä saakka mukaan lähes kaikkiin kodin askareisiin. Ruokaa laittaessa antanut lapselle oman kupin ja lusikan tmv:n ja hänkin on tehnyt ruokaa. Isompana sitten osallistuu jo muillakin tavoilla.



Minusta nyt on mahtava vaihe!



Vessan ovet meillä on aina kiinni ja sellaiset kaapit johon lapsella ei ole asiaa ovat lukossa.



Rankempaa on tuon kiukkuavan 4v:n kanssa välissä. Kun mikään ei mene mieliksi tai kun hänellä on ei, ei, enkä, kylläpäs sittenkin-vaihe.

t. Kaksosten ja parin muun äiti :-)

Lapsen ei tarvitse olla edes mikään täystuho, mutta silti hän on rasittava. Ihan vaan siksi että hän on koko ajan läsnä. Joutuu koko ajan pitämään vähintään kuuloyhteyttä siihen mitä hän tekee. Se estää kokonaan omiin ajatuksiin vaipumisen.

sillä hän saattoi keksiä tehdä ihan mitä tahansa. Siis ihan mitä vain. Vilkas, ehtivä ja kekseliäs... ja täysin vailla kiinnostusta varsinaisiin leluihin, sekä ilman mitään käsitystä omasta turvallisuudesta. Otimme sitten suosiolla sen linjan, että lasta ei päästetä silmistä pois kuin korkeintaan viideksi sekunniksi. Eipä sikäli, ei tyttö yksin viihdykään, lieneekö sitten syy vai seuraus. Rankkaa oli, varsinkin kun tyttö vielä heräili 5-10 kertaa joka yö, mutta hengissä selvittiin.



Kuopus on toista maata. Vaikka hänkin on vilkas, ehtivä ja kekseliäs, hän kuitenkin leikkii yksin ollessaan leluilla tai piirtelee rauhallisesti, ylipäätään keskittyy yhteen asiaan viittä sekuntia pidempään.

allekirjoitan täysin taaperovaiheen rankkuuden.

Voittaa jopa koliikki-allergisen vauvavuoden.

Vain kunnolla sairaat ja vielä vilkkaammat vie voiton.

Meillä ainakin taaperot ovat olleet perushyväntuulisia - myös tuhotessaan. Eskarilaiselle ei kelpaa mikään ja on kiukkua täynnä!

ihan kamalaa aikaa! Kolmosella vauva vaihe suht helppo, mutta tämä taapero ikä vie voiton vaikeudessaan kaikista muista tähän asti eletyistä! Ihan mahdoton vilpertti tämä! Mutta tosiaan, kyllä se tästä pian alkaa helpottaan, itse asiassa helpompaan ollaan jo menossa. Mutta niin ne lapset on erilaisia!

raahasivat yhdessä keittiöntuolin ja kiipesivät työtasolle ja tyhjensivät meidän jauho- ja maustekaapin. Aikaa siihen meni noin 1,5 minuuttia, kun kävin vessassa.