Ateistina voisin haluta kuulua tällaiseen uskontoon:
Kirkko tunnustaisi, että ihmisellä on uskonnollisia tunteita. Ei voida olla varmoja onko jumalaa olemassa vai ei, mutta halutaan silti kuunnella sitä uskontoa kaipaavaa osaa itsessä.
Halutaan siis kokoontua yhdessä kauniisiin rakennuksiin ja kokea harrasta tunnelmaa, rauhoittua, osallistua rituaaleihin.
Kukaan ei saa väittää tietävänsä mitä jumala oikeasti " ajattelee" .
Ei olisi mitään kirjaa, josta suurennuslasilla luetaan niitä juttuja jotka sopii omaan pirtaan ja jätetään epämukavammat kohdat kokonaan huomiotta.
Mitään ihmisryhmää ei saa uskonnon varjolla kiusata, ei naisia, ei homoja, ei muunuskoisia.
Ainoa oppi on lähimmäisenrakkaus. Pitää yrittää tehdä muille niin kuin toivoisi tekevän itsellensä.
Siinä teille uskonpuhdistusta...